Kukistunut Babylon 18:1‑3

Johannes näkee enkelin, joka näyttää hänelle Babylonin tuhoutumisen. Jo aikaisemmin tämä on luvattu (Ilm 14,8) ja nyt seuraa tarkka kuvaus siitä, miten Paholaisen valtakunta kaatuu. Perkeleen valtakunta on nyt kuin vuorille perustettu ‑ se näyttää järkkymättömältä. Mutta kerran se on kuin tuhottu kaupunki. Se vietti ylellistä elämää, mutta sen loisto ei jatkunut loputtomiin. Vauras kaupunki voidaan hävittää maan tasalle. Niin tulee käymään Pahan valtakunnalle.

Lähtekää ulos! 18:4‑8

Ennen kuin Johannes kuulee kuvauksen Babylonin hävittämisestä, hän kuulee Jumalan omille annetun käskyn lähteä pois kaupungista ennen kuin se tuhotaan. Mitä käsky tarkoittaa? Jeesus kehotti omiaan lähtemään Jerusalemista ennen sen hävittämistä (Mt 24,15‑20). Monet kristityt noudattivat Jeesuksen kehotusta, kun näkivät tuhon lähestyvän, ja välttivät kuoleman Rooman sotajoukkojen tunkeutuessa Jerusalemiin syksyllä 70 jKr. Vastaavasta kehotuksesta ei liene nyt kyse. Babylon Ilmestyskirjassa ei tarkoittane tavallista kaupunkia, josta voisi paeta, vaan Paholaisen valtakuntaa.

Monet ovat ymmärtäneet käskyn siten, että Jumalan omien tulee lähteä pois pahasta maailmasta. On perustettu luostareita ja ajateltu, että luostarissa voi välttää maailman synnit ja päästä eroon Paholaisesta. Niin ei ole tapahtunut. Synti on totta ja Paholainen toimii myös luostarissa ‑ sielläkin kun elää ja asuu syntisiä ihmisiä.

Toiset ovat ymmärtäneet käskyn niin, että Jumalan omien on erottava maallistuneesta kirkosta ja perustettava tosiuskovien seurakuntia, joissa ei ole maallistuneen kirkon ongelmia. Näin on tehty, mutta hyvästä tahdosta huolimatta yritys ei ole onnistunut. Näihinkin seurakuntiin synti on tunkeutunut ‑ ihmisiä kun niidenkin jäsenet ovat ‑ ja Paholainen on tavallisesti onnistunut hajoittamaan ne yhä pienempiin ja keskenään riiteleviin joukkoihin.

Jos Babylon kuvaa Paholaisen valtakuntaa, käsky lähteä siitä pois tarkoittanee sanoutumista irti Paholaisen palvelijoiden toiminnasta. Ensimmäisten kristittyjen kohdalla se merkitsi esimerkiksi sitä, ettei veljeilty Kristuksen kirkkoa vastaan taistelevan pedon ‑ Rooman valtakunnan ‑ kanssa. Paholaisen valtakuntaa odottaa tuomio ja joka siihen valtakuntaan ja sen palvelijoihin on sitoutunut, sitäkin kohtaa tuomio sinä päivänä, kun Babylon hävitetään. On siis nähtävä, missä Paholainen palvelijoineen toimii tuhotakseen Kristuksen kirkon, ja pysyttävä siitä toiminnasta erillään. Sitä lienee Babylonista lähteminen.

Babylonille luvataan kova tuomio. Se on tehnyt paljon pahaa, vainonnut Jumalan omia ja tappanut heitä. Viimeisenä päivänä se maksaa kovan hinnan tekemisistään. Sille annetaan kaksin verroin takaisin, mitä se itse on tehnyt. Kun mietimme, mitä kaikkea pahaa Paholainen palvelijoineen on maailman historian aikana tehnyt, ymmärrämme tuomion hirvittävyyden. Ettemme joutuisi siitä osallisiksi, meidän on lähdettävä Babylonista ‑ on pysyttävä erillään Paholaisen hyökkäyksistä Jumalaa ja seurakuntaa vastaan.

Taivas riemuitsee 18:9‑20

Babylonin hävittäminen kuvataan hätkähdyttävällä tavalla. Näyttämölle marssitetaan kuin kolme kuoroa, jotka voivottelevat Perkeleen valtakunnan kaatumista: ensin hallitsijat, sitten kauppiaat ja lopuksi merenkulkijat.

Paholaisen valtakunta on ollut mahtava. Se on historian aikana esiintynyt monessa asussa ja aina sillä on ollut näkyvää loistoa. Ylellisyystavarat, joita luetellaan pitkä lista, kuvaavat juuri tätä. Mutta nyt kaikki on mennyt, ja moni suree, itkee ja valittaa, kun näkee tämän. Heidän herransa on kukistunut.

Sitten katse siirtyy Jumalan valtakuntaan. Sen jäseniä kehotetaan iloitsemaan Paholaisen valtakunnan kaatumisesta. Se, joka on maan päällä kylvänyt tuhoa, on nyt tuhottu. Monien Jumalan lasten tuomari on tuomittu. Ja siitä Jumalan omat riemuitsevat. Käsky iloita Paholaisen valtakunnan kaatumisesta voi tuntua sopimattomalta ‑ kristittyjenhän pitäisi siunata myös vihollisiaan. Kyse ei liene niinkään siitä, että nyt iloitaan Paholaisen ja hänen omiensa kovasta kohtalosta. Jumalan kansa riemuitsee siitä, että oikeudenmukaisuus on viimeinkin toteutunut. Jumala on ottanut vallan ja hän on lopettanut kaiken pahuuden. Siinä on aihetta riemuun.

Ei enää mitään hyvää 18:21‑24

Luvun viimeiset jakeet kertovat vielä kerran, miten lopulta käy. Paholainen taistelee Jumalan omia vastaan ja siksi seurakunta on nyt ahtaalla. Mutta kerran taistelu loppuu ‑ se loppuu varmasti, koska kaikkivaltias Jumala on niin päättänyt. Paholaisen valtakunta kaatuu ja silloin päättyy kaikki se paha, mikä nyt on totta. Näin tapahtuu sinä päivänä, jona Kristus saapuu kirkkaudessaan maan päälle. Tämä Jumalan seurakunnan kannattaa pitää mielessä. Se muistuttaa, kenen puolella kannattaa pysyä. Jeesuksen omat ovat Voittajan puolella ja siksi kukaan ei saa olla niin tyhmä, että jättää tämän joukon.

Jakeesta 24 voimme päätellä, ettei Babylon ole kaupunki, jonka sijainnin voi näyttää kartalta. Babylonista sanotaan, että sen käsiä on tahrinut kaikkien profeettojen ja pyhien ‑ siis marttyyrien ‑ veri. Eiväthän kaikki Jumalan nimen tähden surmatut ole kuolleet yhdessä tietyssä kaupungissa. Mutta kaikkialla siellä, missä ihmisiä on surmattu sen takia, että he ovat tunnustaneet uskoa elävään Jumalaan, Paholaisen valtakunta on ollut läsnä. Siellä Jumalan vihollinen on saanut ihmisiä puolelleen ja onnistunut taistelussa Jumalan seurakuntaa vastaan. Babylon onkin Paholaisen valtakunta, joka on levittäytynyt joka puolelle maailmaa.

Paholaisen valtakunnan tuhoutuessa kaikki se hyvä, josta hänen valtakuntansa jäsenet ovat saaneet nauttia, katoaa. Tästä esimerkkeinä mainitaan musiikki, ammattitaito ja iloiset hääjuhlat. Voi silloin niitä, jotka ovat olleet Jeesusta vastaan ja niin kuuluneet Paholaisen joukkoihin. Heiltä otetaan viimeisenä päivänä pois kaikki se, mikä on hyvää ja kaunista. Jumala on kaikkien hyvin lahjojen antaja. Kadotuksen kauheus onkin juuri tässä. Kun joutuu sinne, missä ero Jumalasta on lopullinen ja täydellinen, ei ole mitään hyvää ‑ ei mitään, mistä tässä maailmassa sai nauttia, vaikka ei ehkä ymmärtänyt kiittää siitä Jumalaa. Kukaan ei tässä maailmassa ole kokonaan osaton Jumalan hyvistä lahjoista, mutta kadotuksessa se on totta. Ja se tekee kadotuksesta pahan paikan.