Seitsemän vihan maljaa 16:1‑11

Näky seitsemästä Jumalan vihan maljasta kertoo tämän maailman lopusta. Jo näky seitsemästä pasuunasta puhui viimeisistä tapahtumista (Ilm 8 ja 9). Maljanäyissä kerrotut tapahtumat sijoittuvat ajassa ilmeisesti vielä pitemmälle. Maljanäyt kuvaavat tämän maailman loppuhuipennusta ‑ mitä tapahtuu juuri ennen Kristuksen paluuta. Emme tiedä, miten vertauskuvallisia näyssä kerrotut luvut ja määrät ovat. Se on kuitenkin selvää, että tätä maailmaa kohtaavat monet pahat vitsaukset ennen kuin Kristus saapuu. Niiden avulla Jumala vielä kutsuu ihmiskuntaa luokseen.

Seitsemän enkeliä tyhjentää kukin vuorollaan maljansa maan päälle. Mitä Johannes näkee, se muistuttaa Egyptissä kerran koettuja vitsauksia (2 Moos 7‑10). Pasuunanäkyihin verrattuna onnettomuudet ovat huomattavasti suurempia: enää ei tuhoudukaan kolmannes maasta ja merestä, vaan onnettomuus kohtaa koko maailmaa. On kyse tämän maailman aivan viimeisimmistä hetkistä. Jumalan kärsivällisyys on nyt lopussa ja armonaika päättymässä.

Jakeessa 5 on arvoituksellinen maininta vesien enkelistä. Ilmestyskirja puhuu enkeleistä, jotka hallitsevat tuulia (Ilm 7,1), ja enkelistä, jonka vallassa on tuli (Ilm 14,18). Näyttää siltä, että Jumala on antanut enkeleilleen tehtäviä, jotka koskevat luontoa: he suojelevat sitä, pitävät siitä huolta ja tekevät sen, mitä Jumala käskee heitä luonnossa tekemään. Vesien enkeli lienee Jumalan palvelija, jolle on annettu tehtävä huolehtia luomakunnan vesistöistä.

Enkelit ‑ kuten edellisessä näyssä taivaaseen perille päässeet ‑ hyväksyvät sen, mitä Jumala tekee, ja kiittävät siitä Jumalaa. Hekin tajuavat, että Jumalan teot ovat sittenkin oikeita, vaikka Jumalan tuomio tuntuukin kovalta ja julmalta. Niin paljon pahaa maailmassa on, ettei Jumala voi jättää tuomiotaan toteuttamatta.

Viimeisetkin vitsaukset ovat Jumalan puhuttelua. Hän kutsuu kääntymään niitä, jotka eivät välitä hänestä. Ja koska me ihmiset olemme niin kovakorvaisia, Jumala joutuu puhuttelemaan kovalla tavalla. Järkyttävää on lukea, mitä ihmiset tekevät. Eivät he käänny Jumalan puoleen. Sen sijaan he pilkkaavat Jumalaa eivätkä hänen kutsustaan piittaa. Ehkä kääntyminen vaatisi sellaista nöyryyttä, johon ihmiset eivät suostu. Paljon helpompi on syyttää Jumalaa onnettomuuksista kuin katua ja tunnustaa oma pahuus.

Jumala on kaikkivaltias. Siitä puhuvat lukemattomat Ilmestyskirjan kohdat. Pedolla, joka taistelee Jumalaa ja hänen omiaan vastaan, näyttää olevan valta ja Jumalan omat näyttävät olevan sitä joukkoa, joka häviää taistelun. Niin ei ole. Jumalalla on tämän maailman langat käsissään ja hänen suunnitelmiensa mukaan maailman historia etenee. Tästä kertoo jae 10. Jumalan palvelijat tyhjentävät yhden maljan pedon valtaistuimelle eikä peto voi sitä estää. Kaikkivaltiaalla on kaikki valta, ja kun hän katsoo oikean ajan tulleen, pedon valtakunta pimenee. Jumala on voittaja ja Paholainen palvelijoineen on tuomittu häviämään. On vain ajan kysymys, milloin kaikki näkevät tämän.

Hetki on tullut 16:12‑21

Kun kuudes enkeli tyhjentää maljansa, Eufratvirta kuivuu. Kyse ei liene kirjaimellisesti Eufratjoesta. Näyllä on syvempi sanoma. Eufratvirta merkitsi sitä rajaa, johon Rooman valtakunta loppui ja jonka takana tiedettiin olevan pelottavia kansoja sotilaineen. Joen kuivuminen merkitsee suojaavan rajan poistumista. Idän kuninkaat, jolle tie avautuu, eivät tarkoittane Aasian hallitsijoita valtakuntineen, vaan ennemminkin niitä pahoja voimia, jotka tätä maailmaa suojaavan esteen poistumisen myötä pääsevät riehumaan maailmassa juuri ennen Kristuksen paluuta. Tähän viittaa myös puhe "pahoista hengistä" jakeissa 13 ja 14. Ne lähtevät lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta ja ovat näin ollen niitä, jotka palvelevat Paholaista ja hänen palvelijoitaan.

Ennen kuin seitsemäs ja viimeinen malja tyhjennetään, Jeesus vielä kutsuu ja varoittaa. On tulossa se hetki, jolloin on myöhäistä kääntyä ja saada "puhdas vaate". Siksi on valvottava ‑ on pidettävä huoli siitä, ettei viimeinen päivä pääse yllättämään. Jeesus voi tulla milloin tahansa. On pidettävä vaatteet puhtaina. Se tarkoittaa, että eletään joka päivä lähellä Jeesusta, hänen verensä puhdistettavina ja hänen ääntään kuunnellen. Silloin viimeinen päivä ei ole paha päivä. Jeesus on luvannut pitää omistaan huolta myös siinä suurimmassa myrskyssä, joka tulee, kun Jumalan viha kohtaa jumalatonta maailmaa.

Pahat voimat, joista jo edellä on puhuttu, käyvät taisteluun Jumalaa vastaan. Onko kyse sodasta siinä merkityksessä, mitä me sillä ymmärrämme? Vai puhuuko Ilmestyskirja siitä taistelusta, jota Paholainen käy Jumalaa vastaan? Itse ajattelen, että Harmageddonin taistelu tarkoittaa nimenomaan jälkimmäistä. Paholainen palvelijoineen hyökkää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Millaisia muotoja tämä taistelu saa, sitä meille ei kerrota. Sen sijaan kerrotaan se tärkein. Jumala voittaa taistelun. Hän lyö vastustajansa, Paholaisen valta kaatuu ja Jumala osoittaa olevansa Kaikkivaltias.

Jakeessa 19 puhutaan Babylonin kaupungista. On mietitty, mitä kaupunkia sillä tarkoitetaan, ja eri vaihtoehtoja on esitetty. Kyse lienee siitä samasta, mistä edellä on puhuttu. Babylon kuvaa Paholaisen valtakuntaa ja sen pääkaupunkia. Sen Jumala lupaa hävittää. Ja kun se tapahtuu, on tämän maailman loppu. Jumala on ottanut vallan ja lyönyt lopullisesti vihollisensa. Babylonin hävittämistä kuvataan yksityiskohtaisemmin seuraavissa luvuissa.

Ilmestyskirjan 16. luku päättyy maailmanlopun kuvaukseen kuten muutamat muutkin Ilmestyskirjan luvut. Kirja kuitenkin jatkuu. Seuraavissa luvuissa palataan taas ajassa taaksepäin ja kerrotaan, mitä tapahtuu ennen viimeistä päivää.