Lue netistä Kirje filippiläisille

Alkutervehdys ja rukous filippiläisten puolesta - Fil 1:1–11

Timoteus tervehtii Paavalin rinnalla Filippin seurakuntaa. Paavali oli ottanut Timoteuksen työtoverikseen Lystrasta, nykyisen Turkin eteläosissa sijaitsevan Konyan kaupungin läheltä. Aluksi Timoteus matkasi Paavalin ja Silaksen kanssa eri paikoissa vahvistaen seurakuntia. Filippi oli Timoteuksen ensimmäinen lähetyskohde, jossa syntyi uusi seurakunta (Apt. 16). Paavali kirjoittaa kirjeessä lähettävänsä Timoteuksen Filippiin (Fil 2:19–24). Suunnitellun lähettämisen sekä työtoveruuden takia Timoteus on mainittu kirjeen alussa Paavalin rinnalla.

Ensimmäinen lähetysmatka Filippiin ajoittui 50-luvun alkuun. Filippin työn alkuvaiheen hedelmänä kerrotaan kahden perhekunnan kääntymisestä:
　Ensimmäinen hedelmä oli Lyydian perhekunnan kastaminen (Apt. 16:13–15).
　Toinen hedelmä syntyi tilanteessa, jossa Paavali ja Silas olivat vankeudessa. Siellä he julistivat evankeliumia vanginvartijalle. Vanginvartijan uskottua koko vanginvartijan perhekunta kastettiin (Apt.16:16–40).

Filippiäiskirje on lähetetty Paavalin ollessa vankeudessa. Paavalin vankeus ajoittuu vuosiin 57–61 riippuen vankeuden paikasta. Kirjeen kuluessa tulee erilaisia vihjeitä kirjoituspaikasta. Näitä vihjeitä käsitellään kyseisten jaksojen yhteydessä.

Koska ensimmäisestä lähetysmatkasta on jo aikaa, on seurakunta ehtinyt vakiintua. Tästä on osoituksena se, että alkutervehdyksessä mainitaan useat kaitsijat ja palvelijat. Mainitut kaitsijat ja palvelijat monikossa kertovat myös siitä, että seurakunta on huomattavasti kasvanut. Tätä kasvua heijastelevat Paavalin sanat siitä, että filippiläiset ovat olleet alusta pitäen mukana evankeliumin levitystyössä. Lisäksi Paavali ottaa esiin kirjeen kuluessa, että Filippin seurakunta on tukenut Paavalin työtä monella tavalla. Tämä on osaltaan tapa olla mukana evankeliumin työssä.

Paavali on rukouksessaan selvästi iloissaan ja kiittää Jumalaa siitä, kuinka Filippin seurakunta on monin tavoin edistynyt. Kirjeestä ei nouse esiin suuria ongelmia seurakunnan sisällä. Yksittäisistä henkilöistä Paavali mainitsee, että heidän tulisi elää sovussa (Fil 4:2). Kiittäessään hän kuitenkin rukoilee, että filippiläisten rakkaus kasvaisi. Tämä rakkauden kasvu on kirjeen pääaihe. Aina on mahdollista kasvaa vahvemmaksi rakkaudessa, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

Kirjeessä tulee esiin yleinen kehotus palvella toinen toista yhä vahvemmin. Tämän palvelemisen esikuvana on Kristus itse (Fil 2:1–8). Myöhemmin Paavali nostaa itsensä esikuvaksi ja samalla kertoo, ettei hänkään ole tullut täydelliseksi – vain Kristus on täydellinen. Hän pyrkii kaikin keinoin kohti täydellisyyttä. Tämän pyrkimyksen perustana on Kristus ja hänen työnsä (Fil 3:10–17). Nämä kaikki ovat niitä ajatuksia, joiden kautta Paavali haluaa vaikuttaa filippiläisten keskuudessa rakkauden kasvua. Näiden lisäksi Paavali nostaa Timoteuksen ja Epafrodituksen esimerkeiksi hyvistä, Kristuksen esimerkin mukaisesti palvelevista työntekijöistä.

Seuraavassa jaksossa Paavali käsittelee julistamisen motiiveja. Sisäisiä motiiveja on yleensä vaikea nähdä ulospäin. Kirjeessä on mainittu erikseen erilaiset viranhaltijat. Siten voi ajatella, että Paavali mahdollisesti halusi herättää viranhaltijoita tutkimaan omia sisäisiä motiivejaan. Onhan viranhaltijoitten keskeisin toimi julistaa Jumalan sanaa.

Julistuksen motiivit - Fil 1:12–18

Paavalin joutuminen vankeuteen on ollut järkytys kaikille, jotka ovat siitä kuulleet: niin myös filippiläisille. Siksi Paavali haluaa tuoda esiin, minkälaisia hyviä puolia on aiheutunut vankeuteen joutumisesta.

Kirjeessä on käytetty sanaa "pretorium", henkivartiosto (Fil 1:13) . Pretoriumeja ja siihen liittyvää henkilöstöä oli joko keisarilla, maaherroilla tai käskynhaltijoilla. Siksi Paavalin vankeus rajautuu joko Efesoon, Kesareaan tai Roomaan, joissa Paavalin tiedetään olleen vankeudessa (Apt. 19:23–40; 23:23–26; 28:17–31).
　Efesoksessa ei tällaista pidempiaikaista vankeutta ollut. Kesareassa puolestaan lyhyen ajan oleskelun jälkeen odotettiin pitkään sitä, että hänet lähetettäisiin Roomaan. Roomassa Paavali sai vankilajakson jälkeen asua vielä kaksi vuotta omassa vuokra-asunnossa. Tämä ei ollut mitään vapautta, vaan kotiaresti, jota vartioi jatkuvasti roomalaiset sotilaat. Siitä ajanjaksosta kertovassa tekstissä puhutaan suuresta vapaudesta julistaa evankeliumia (Apt. 28:30–31). Roomassa olemisen aika oli siis monella tavalla hedelmällistä. Kristillisen perimätiedon mukaan Paavali olisi surmattu Keisari Neron toimesta vuonna 63 tai 64. Rooman kansalaisena tämä tapahtui miekalla eikä ristiinnaulitsemalla, kuten muut apostolit surmattiin. Vuonna 64 alkoivat Neron aloittama kristittyjen vainot, joita jatkui vuoteen 68.

Jos Paavali on Roomassa, niin 9000 ihmistä tietää syyn Paavalin vankeuteen. Evankeliumia Paavali on päässyt julistamaan joka tapauksessa sellaiselle suurelle joukolle, jota muuten ei olisi voinut helposti tavoittaa. Samalla monet julistajat ovat saaneet uutta rohkeutta tästä yllättävän hienosta tilanteesta.

Varmasti myös Filippissä vanginvartijan perheen uskoon tulo antoi intoa julistaa evankeliumia vaikeissakin olosuhteissa. Olihan siinä tapahtunut ihmeellinen Jumalan johdatus, että Paavali ja Silas vankilassa ollessaan saivat julistaa, ja julistuksen kautta koko perhekunta oli kääntynyt kristityksi. Siten filippiläiset ovat saaneet rohkeutta julistaa pelottomasti. Tämä rohkeus näkyy seurakunnan kasvuna. Tällaisissa tilanteissa näkyy hyvin se, että Jumala toimii ja hallitsee kaikissa tilanteissa. Ei ole mitään suurempaa rohkeuden herättäjää kuin se, että voi olla varma Jumalan hyvästä hoidosta. Paavali sanoo myöhemmin yhden tärkeän lisän tähän: edes kuolema ei ole minkäänlainen tappio sillä silloin pääsee Kristuksen tykö (Fil 1:21–23).

Paavalin ollessa vankina monet kristityt ovat julistaneet Jeesusta Kristusta väärillä motiiveilla. Väärä motiivi ei tuhoa julistusta, jos sisältö on oikea. Paavalikin iloitsee kaikesta julistuksesta, oli sitten motiivi väärä tai oikea. Oikea julistus edistää aina Kristuksen valtakunnan asiaa, koska Jumalan sana vaikuttaa. Sitä ei pääse pilaamaan ihmisen sisäiset motiivit.

Julistajalle itselleen väärä motiivi ei ole hyväksi. Paavali mainitsee erilaisia motiiveja, joista osa on myös Galatalaiskirjeessä, jossa on listattu lihan aikaansaannoksia (Fil 1:15, 17; 2:3; Gal 5:19–21). Nämä kaikki lihan himot tulisi ristiinnaulita Kristuksen kanssa (Gal 5:24). Koska seuraavan luvun alkupuolella käsitellään näitä samoja motiiveja, niin voi ajatella, että Paavali kehottaa Filippissä olevia julistajia tutkimaan omia motiivejaan. Onhan kirje kirjoitettu erityisesti seurakunnan tärkeille henkilöille, joiden tehtävänä on julistaminen. Julistuksen sisäisiä motiiveja on jokaisen julistajan hyvä tutkia ja viedä Jeesuksen käsiteltäväksi kaikki väärät motiivit. Näin rakkaus voi lisääntyä myös julistajan elämässä.

Samaa taistelua käydään eri paikoissa - Fil 1:19–30

Filippiläiset rukoilevat ahkerasti Paavalin puolesta. Useissa kirjeissä Paavali on kehottanut rukoukseen hänen ja muiden puolesta. Paavali pyysi itselleen mahdollisuutta ja rohkeutta julistaa eri tilanteissa, sekä oikeita sanoja julistamiseen (Ef 6:18–20; Kol 4:2–3). Nämä kaikki ovat toteutuneet erityisen hyvin siinä vankeudessa, johon Paavali on tällä kertaa joutunut. Paavali toivoo edelleen, että hän voisi jatkaa julistamista näissä vaikeissa olosuhteissa. Tähän tarvitaan esirukousta.

Paavali pohtii kirjeessään kumpi hänelle olisi parempi: kuolema vai elämä. Kuollessaan hän pääsisi Jeesuksen tykö. Eläessään hän voisi edelleen hyödyttää filippiläisten kasvua kristittyinä. Paavali on ollut vankeudessa jo jonkin aikaa. Samalla hän odottaa lopullista tuomiota. Se välittyy siitä ajatuksesta, ettei hän itsekkään tiedä mitä on edessä. Tämä epävarmuus laittaa Paavalin pohtimaan sitä onko kuolema vai elämä parempi vaihtoehto siinä kyseisessä vaiheessa.

Seuraavassa luvussa on vahvat kehotukset pitää muita tärkeämpinä kuin itseä, ja etsiä toisen etua oman edun lisäksi (Fil 2:3–4). Tämän kaiken esikuvana on Jeesuksen Kristuksen toiminta, kun hän alensi itsensä ihmiseksi palvellakseen ihmisiä. Tästä heijastuu Jeesuksen asettama käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä (Matt. 22:37–39). Myöhemmin Paavali sanookin, että häntä itseään ja muitakin hänen tavallaan käyttäytyviä tulee pitää esikuvana (Fil 3:17). Tästä esikuvallisuudesta esimerkkinä on jakson ajatus siitä, että vankilassa ollessaankin Paavali ajattelee muita kristityitä.

Paavalin kanssa työtä tehnyt Luukas on kirjoittanut Luukkaan evankeliumin ja siihen liittyvän jatko-osan Apostolien teot. Luukkaan evankeliumi on osoitettu Teofilokselle (Luuk. 1:3). Teofilos voi tarkoittaa oikeaa nimeä, ylipäätänsä Jumalasta kiinnostunutta tai olla salanimi korkeasta roomalaisesta virkamiehestä. Joka tapauksessa Luukas on käynyt omaa taisteluaan tällä tavalla Paavalin rinnalla.

Filippiläiset käyvät omalta osaltaan samaa taistelua. Siksi Paavali kehottaa heitä pysymään yksimielisinä ja levittämään evankeliumia. Vaikeissa olosuhteissa rivit voivat helposti rakoilla. Tukalassa tilanteessa ihmisestä nousee esiin myös monenlaista huonoa. Kultakin koetellaan tulessa eli kuona-aineet nousevat pintaan kultaa kuumennettaessa (1. Piet 1:7). Kaikenlainen kärsimys voi edesauttaa tätä kuona-aineitten esiintuloa. Kärsimys voi aiheuttaa esimerkiksi ärtymystä tai kyvyttömyyttä toimia oikein. Sellaisessa tilanteessa on hyvä tutkia myös omia kuona-aineita eli vääriä motiiveja. Vääriä motiiveja voi tutkia, vaikka ei olisikaan vaikeat ajat. Tätä kehotusta omien motiivien tutkimisesta Paavali käy läpi seuraavassa luvussa.