Johanneksen ilmestys luettavissa netissä

Johdanto Ilmestyskirjaan

Ilmestyskirja on ainutlaatuinen kirjoitus Uuden testamentissa (UT). Tulevia tapahtumia kuvaavia jaksoja on muissakin UT:n kirjoituksissa (esim. Jeesuksen puhe lopunajoista, Mt 24, Mk 13 ja Lk 21), mutta niihin keskittyviä kirjoja on vain tämä yksi.

Mikään Raamatun kirjoista ei ole niin kiistelty kuin Ilmestyskirjasta. Toiset pitävät sitä käsittämättömänä näkyjen sarjana ja tahtoisivat unohtaa koko kirjan. Toisille Ilmestyskirja on rakkain Raamatun kirjoista. Sitä luetaan enemmän kuin muita ja sen avulla selvitellään maailman tapahtumia ja niiden merkitystä. Se, että mielipiteet Ilmestyskirjasta jakaantuvat, ei ole uusi ilmiö. Läpi kirkon historian Ilmestyskirjaan on vihastuttu ja ihastuttu. Jo varhaisessa kirkossa oli niitä, jotka eivät olisi kelpuuttaneet Ilmestyskirjaa edes Raamatuun. Samoin oli niitä, jotka arvostivat Ilmestyskirjaa enemmän kuin mitään muuta Raamatussa.

Martti Lutherin suhtautuminen Ilmestyskirjaan kannattaa tulla huomioiduksi. Vuonna 1522 uskonpuhdistaja kirjoitti esipuheet kaikkiin UT:n kirjoihin. Ilmestyskirjaan hän suhtautui hyvin kielteisesti. Hän kirjoitti: ”En pidä sitä apostolisena enkä profeetallisena… Minun henkeni ei mukaudu tähän kirjaan.” Usein ne, jotka inhoavat tai vähättelevät Ilmestyskirjaa, vetoavat Lutherin esipuheeseen ja sanovat: ”Uskonpuhdistajakaan ei välittänyt Ilmestyskirjasta – miksi meidänkään pitäisi ottaa se todesta.” Samalla he unohtavat – ehkä tarkoituksella – mitä Luther kirjoitti myöhemmin. Vuonna 1530 Luther laati uuden esipuheen Ilmestyskirjaan ja siinä hän suhtautuu siihen aivan toisin. Hän myöntää, että Ilmestyskirja on vaikea kirjoitus. Silti hänelle on selvää, että se on osa Jumalan ilmoitusta ja yhtä arvokas kuin Raamattu muiltakin osin. Se, mitä uskonpuhdistaja kirjoitti myöhemmin, on asetettava etusijalle.

Milloin ja missä?

Ilmestyskirja lienee kirjoitettu 90-luvulla jKr. Tuolloin Rooman imperiumia hallitsi keisari Domitianus. Yhtenäistääkseen hajanaista valtakuntaa Domitianus määräsi, että jokaisen Rooman valtakunnan asukkaan – juutalaisia lukuunottamatta – on kumarrettava keisaria Jumalana. Tähän kristityt eivät tietenkään voineet suostua – he tiesivät, mitä ensimmäinen käsky sanoo. Seurauksena oli ankara kristittyjen vaino: kuolemalla uhaten heitä pakotettiin keisarin patsaan eteen kumartamaan sitä. Ilmeisesti näissä vainoissa Johannes karkoitettiin saarelle nimeltä Patmos. Siellä Jeesus ilmestyi hänelle ja näytti sen, mitä Ilmestyskirjaan on kirjoitettu.

Kuka Johannes?

Ilmestyskirjan kirjoittaja on siis Johannes (Ilm 1,1). Mutta kuka hän on? Monet raamatuntutkijat ovat vertailleet Johanneksen evankeliumia ja Ilmestyskirjaa toisiinsa ja tulleet siihen tulokseen, ettei niillä voi olla sama kirjoittaja – niin erilaista niiden kieli on. Monet ovatkin päätyneet siihen käsitykseen, ettei Ilmestyskirjan Johannes ole apostoli Johannes. Kokonaan poissuljettu tämä mahdollisuus ei sittenkään ole. Johanneksen evankeliumin ja Ilmestyskirjan erilaisuus voi selittyä siten, että Ilmestyskirjan Johannes laati yksin, huonolla kreikan kielen taidollaan. Johanneksen evankeliumia kirjoittaessaan hänellä saattoi olla apuna joukko oppilaita ja he auttoivat apostolia laatimaan teoksen, jonka kieli on sujuvaa ja virheetöntä. Johanneksen evankeliumin ja Ilmestyskirjan kirjoittaja voi siis sama eikä ole mahdotonta ajatella, että kirjoittaja on apostoli Johannes.

Ilmestyskirjan arvoa ei ratkaise, kuka on sen kirjoittaja. Olipa hän apostoli Johannes tai joku muu, Ilmestyskirja on kuitenkin Raamatussa. Jumala on antanut sen tulla Raamatun kirjojen joukkoon ja näin hyväksynyt sen omaksi sanakseen. Kuulemme Ilmestyskirjassa Jumalan äänen. Jumalalla on meille sanottavaa ja osan siitä hän puhuu tässä kirjassa. Siksi Ilmestyskirjalla on – kirjoittajasta riippumatta – se arvo, joka Jumalan sanalla on.

Ei aikajärjestystä

Ilmestyskirjan alussa Jeesus lupaa näyttää Johannekselle ”sen, mikä on nyt, ja sen, mikä on myöhemmin tapahtuva” (Ilm 1,19). Ilmestyskirjassa on siis oikeastaan kaksi jaksoa: Kolme ensimmäistä lukua kertoo tilanteesta, jota elettiin silloin, kun Johannes kohtasi Jeesuksen. Luvut 4-22 kuvaavat aikaa siitä eteenpäin. Aivan näin yksikertainen Ilmestyskirjan rakenne ei kuitenkaan ole. Jo ensimmäisissä luvuissa on viittauksia myös tuleviin tapahtumiin, ja luvut 4-22 puhuvat myös siitä ajasta, jota elettiin Johanneksen ollessa Patmoksella.

Ilmestyskirja siis alkaa kuvauksella tilanteesta, jossa Johannes aikoinaan eli: hän kohtaa sunnuntaina, Herran päivänä (Ilm 1,10), ylösnousseen Jeesuksen ja kuulee häneltä, mitä pitää kirjoittaa seitsemään ensimmäisen vuosisadan lopulla eläneeseen seurakuntaan (Ilm 2-3). Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen tämän maailman lopusta: nykyinen maailma hävitetään, Jumala luo uuden taivaan ja maan ja Johannes saa ihmetellä uuden luomakunnan ihmeellisyyttä (Ilm 21-22).

Ilmestyskirjan lukija saattaa ajatella, että Ilmestyskirja etenee aikajärjestyksessä ensimmäiseltä vuosisadalta tämän maailman viimeiseen päivään. Se, joka lukee Ilmestyskirjaa näin, ymmärtää sitä varmasti väärin. Johannes näki joukon näkyjä, jotka liittyvät kyllä toisiinsa, mutta ne eivät etene aikajärjestyksessä. Ilmestyskirjan sivuilla Johannesta viedään kuin näyttämöltä toiselle. Yhdellä näyttämöllä hän näkee tapahtumia maan päällä. Nopeasti hän siirtyy ajassa pitkän matkan eteenpäin ja näkee näyn taivaasta. Kunnes taas palataan ajassa taaksepäin ja Johannes viedään uudelle näyttämölle, jossa kuvataan tämän maailman tapahtumia. Ilmestyskirjan näyt hyppivät ajasta ja paikasta toiseen, ja aika kulkee toisinaan eteenpäin, toisinaan ajassa kuljetaan taaksepäin. Näkyjen järjestys Ilmestyskirjassa ei siis ole tapahtumien etenemisjärjestys. Tästä seuraa, että Ilmestyskirjan näkyjä lienee jälkikäteenkin mahdoton asettaa aikajärjestykseen ja kertoa yksityiskohtaisesti, missä järjestyksessä Ilm:ssa kuvatut tapahtumat tapahtuvat.

Sama asia eri näkökulmista

Ymmärtääkseen Ilmestyskirjaa oikein lukijan on välttämätöntä huomata, että monet kirjan näyt kuvaavat samaa asiaa. Kamerallakin voi ottaa samasta kohteesta erilaisia kuvia: voi ottaa kattavan yleiskuvan ja sitten tarkemman kuvan kohteen tietystä yksityiskohdasta. Näin Ilmestyskirja tekee. Yksi näky kuvaa tapahtumaa tietystä näkökulmasta tai antaa tapahtumasta yleiskuvan. Myöhemmin on toinen näky, joka ei puhu kokonaan uudesta asiasta, vaan kuvaa jo aikaisemmassa näyssä kerrottua mutta tarkastelee sitä toisesta näkökulmasta tai kuvaa nähtyä yksityiskohtaisemmin. Hyvä esimerkki tästä on kuvaus Babylonin hävittämisestä. Siitä kerrotaan jo Ilmestyskirjan 14. luvussa (jae 8). Yksityiskohtaisempi kuvaus samasta asiasta on luvussa 18. Toisena esimerkkinä voi mainita Ilmestyskirjan monet kuvaukset ikuisesta elämästä Jumalan luona (esim. Ilm 7,9-17, 19,6-10, 21 ja 22). Ne puhuvat samasta asiasta – ikuisesta elämästä Jumalan luona – mutta tekevät sen hieman eri asioita painottaen.

Lue Vanhaa testamenttia

Ilmestyskirjalla on paljon yhteyksiä Vanhaan testamenttiin (VT). Suoria VT:n lainauksia ei juuri ole, mutta kirjassa on paljon sanontoja, kuvia ja lauseita, jotka ovat peräisin VT:sta. Jos ei tunne VT:a, Ilmestyskirjaa ja sen kieltä on vaikea ymmärtää. Siksi VT:n kirjoja – erityisesti Jesajan, Hesekielin, Danielin ja Sakarjan kirjaa – kannattaa lukea Ilmestyskirjaa tutkittaessa. Raamattupiirissä kannattaa katsoa, mitä sanotaan niissä VT:n jakeissa, joita raamatunkääntäjät ovat sijoittaneet Ilmestyskirjan jakeiden alaviitteisiin. Näistä VT:n kohdista kannattaa lukea pitempikin jakso kuin vain yksi jae. Se auttaa ymmärtämään Ilmestyskirjaa.

Ilmestyskirja on muutenkin samankaltainen kuin VT. VT:n profetiat Messiaasta eivät kerro kaikkea, mitä Jeesus maan päällä teki ja mitä hänelle tapahtui. Ilmestyskirjakaan ei kerro kaikkea tämän maailman tulevaisuudesta. Tietyt asiat on kerrottu ja paljon on jätetty kertomatta. Tähän Ilmestyskirjan lukijan on tyydyttävä. Läheskään kaikki Ilmestyskirjan selittäjät eivät niin tee. He lukevat Ilmestyskirjasta paljon sellaistakin, mistä se ei puhu mitään.

Kuvaus taistelusta

Tässä maailmassa käydään taistelua Jumalan ja Perkeleen välillä. Tätä taistelua Ilmestyskirjan näyissä kuvataan. Sota käy sitä kiivaammaksi, mitä pitemmälle maailman historia etenee. Siksi maailma järkkyy entistä pahemmin, luomakuntaa tuhoutuu yhä suuremmassa mitassa ja ahdistus maan päällä kasvaa. Sodassa Jumalaa vastaan Paholaisella on palvelijansa. Ilmestyskirja puhuu pedoista ja portosta ja tarkoittaa niillä juuri Paholaisen palvelijoita, joita apuna käyttäen Jumalan vihollinen hyökkää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan.

Ilmestyskirjassa on paljon sellaista, mikä pelottaa ja ahdistaa kirjan lukijaa. Monet näyt ovat järkyttäviä: ihmisiä kuolee, luonto tuhoutuu ja veri roiskuu. On Ilmestyskirjan selittäjiä, jotka saavat ihmisiä pelon valtaan. Ilmestyskirjan tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda pelkoa ja ahdistusta. Kirja vain kuvaa, millaista elämä pahassa maailmassa on ja tulee olemaan. Vastaavia kuvauksia löydämme sanomalehdistä tai historian kirjoista. Toisin kuin sanomalehden tai historian oppikirjan Ilmestyskirjan tarkoitus on rohkaista lukijoitaan: vaikka maailma on paha ja tapahtuu järkyttäviä asioita, Jumalan omilla ei sittenkään ole hätää – tämä maailman on Jumalan käsissä ja hän pitää omistaan huolta. Ilmestyskirja on annettu meille juuri sitä varten, että tietäisimme tämän ja luottaisimme siihen.

Näyt toteutuvat monta kertaa

Usein Ilmestyskirjan kuvauksissa nähdään oman ajan tapahtumia. Ajatellaan, että juuri meidän silmiemme edessä toteutuu se, mitä Johannekselle näytettiin. Tietysti Ilmestyskirja voi puhua juuri siitä, mitä nyt tapahtuu. Kannattaa kuitenkin muistaa: kun Ilmestyskirjan kuvauksia sovitetaan omaan aikaan, erehtymisen vaara on suuri. Siitä, että on erehdytty, on valtavasti esimerkkejä. Siksi Ilmestyskirjaa luettaessa tarvitaan malttia. Ehdottoman varmat näkemykset on monesti parempi jättää sanomatta.

Näyttää siltä, että Ilmestyskirjan näyt toteutuvat historian aikana moneen kertaan. Rooman valtakunta aikoinaan oli sitä, mitä Ilmestyskirja puhuu pedosta – samoin Hitlerin Saksa tai Neuvostoliitto vielä muutama vuosi sitten. Emme voi tietää, täyttyykö Ilmestyskirjan näky lopullisesti siinä, mitä omana aikanamme näemme, vai jatkuuko aika ja vasta tulevaisuudessa näky saa lopullisen täyttymyksen. Siksikin Ilmestyskirjaa selitettäessä tarvitaan varovaisuutta.

Jeesus vertasi lopunajan tapahtumia lapsen synnyttämiseen (Mt 24,8). Äidit ymmärtävät tämän hyvin. Ennen kuin lapsi syntyy, sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Uudet supistukset seuraavat edellisiä. Ne tihentyvät ja voimistuvat, ja sitten kun tuska on kovin, lapsi syntyy. Tämä auttaa meitä ymmärtämään Ilmestyskirjaa. Monet siinä kerrotut tapahtumat toistuvat monta kertaa. Ne toteutuvat historian edetessä entistä suuremmassa mitassa ja juuri ennen viimeistä päivää pahemmin kuin koskaan ennen. Sitten Jeesus tulee ja tekee lopun kaikesta pahasta.

Luvut

Ilmestyskirjan äärellä on tehty yksityiskohtaisia laskelmia, millaisessa aikataulussa maailman historia etenee, mitä tapahtuu lähiaikoina ja milloin Jeesus tulee takaisin. Ilmestyskirjassa on kyllä lukuja, joiden avulla laskelmia on laadittu. Useimmat Ilmestyskirjan luvuista ovat kuitenkin vertauskuvallisia, eikä niiden tehtävä ole kertoa niinkään lukumäärää – useimmiten ne kertovat jotakin muuta.
Esimerkiksi ajanmitta kolme ja puoli (esim. Ilm 11,9) tuskin kertoo ajan pituutta. Ennemminkin se ilmoittaa ajanjakson laadun – että sinä ajanjaksona Paholainen saa tehdä paljon pahaa. Sitten on toinenkin syy, miksi laskelmien tekeminen on vaikeaa: Ilmestyskirja hyppii ajasta ja paikasta toiseen, ja siksi on usein vaikea sanoa, mitä tapahtuu ensin ja mitä sen jälkeen. Muistamme myös, mitä Jeesus sanoi:

”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.”
(Apt 1,7)

”Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.”
(Mk 13,32).

Jeesuksen sanat ovat Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeenkin voimassa.

Kuin abstrakti maalaus

Moni yrittää selittää kaikki Ilmestyskirjan yksityiskohdat. Ajatellaan, että jokaista Ilmestyskirjan käsitettä vastaa jokin merkitykseltään selvä sana, joka Ilmestyskirjan kirjan lukijan täytyy vain löytää. Esimerkiksi: Peto on vain yksi tietty historian henkilö, Babylon on kartalla sijaitseva kaupunki ja Harmagedonin taistelu lopunaikoina käytävä tuhoisa taistelu. Voi olla, ettei Ilmestyskirja tarkoitakaan tietyllä käsitteellä vain tiettyä paikkaa, henkilöä tai tapahtumaa. Ehkä peto Ilmestyskirjassa kuvaakin kaikkea sitä todellisuutta, joka täyttää pedon tuntomerkit: niitä aatteita, valtakuntia ja hallitsijoita, jotka palvelevat tietäen tai tiemättään Paholaista, pilkkaavat Jumalaa, taistelevat hänen omiaan vastaan ja yrittävät hävittää Jumalan seurakunnan. Todennäköisesti Babylon onkin kuva Perkeleen valtakunnasta, joka lopulta hävitetään. Eikä Harmagedonin taistelu välttämättä olekaan ydinsota, vaan kuvaus siitä taistelusta, jota Paholainen kaikilla voimillaan käy Jumalaa vastaan.

Ehkä Ilmestyskirja on paikoin kuin abstrakti maalaus. Abstraktin taideteoksen kaikki yksityiskohdat eivät avaudu eikä niitä pidäkään yrittää avata. Maalaus sellaisenaan – osittain käsittämättömänä – välittää sanoman taiteilijalta maalauksen katselijoille. Ilmestyskirjassakin lienee kohtia, joita ei ole tarkoitettu avattavaksi. Sellaisinaan – osittain käsittämättöminä näkyinä – ne puhuvat meille. Ne kuvaavat sitä sotaa, jota Jumala ja Paholainen tässä maailmassa käyvät.

Ilmestyskirjassa on kohtia, joita emme ehkä ymmärrä nyt. Voi olla, että ymmärrämme ne tulevaisuudessa, kun maailma muuttuu tai näemme tapahtumia, joita nyt emme osaa edes aavistaa. Muutama sata vuotta sitten Ilmestyskirjan lukijasta tuntuivat käsittämättömiltä näyt, joissa kuvataan merten kuolemista. Tänä päivänä ymmärrämme, että kokonainen meri voi todella kuolla. Jos aika jatkuu, näemme, mitä tapahtuu, ja ehkä sitten ymmärrämme Ilmestyskirjaa paremmin kuin nyt ja osaamme sanoa, mikä Ilmestyskirjassa on vertauskuvallista ja mitkä näyt toteutuvat aivan konkreettisesti. Tästäkin syystä lopullisen selityksen ilmoittaminen Ilmestyskirjan vaikeisiin kohtiin on viisasta jättää tekemättä.

Ilmestyskirjaa luettaessa tarvitaan Pyhän Hengen apua. Hän on paras Raamatun selittäjä – onhan Raamattu Jumalan puhetta, jota Jumala itse osaa parhaiten avata. Siksi rukoilemme Pyhää Henkeä opettajaksemme, kun alamme lukea monin paikoin vaikeaa Ilmestyskirjaa.