144 000 ‑ keitä he ovat? 7:1‑8

Kuudennen sinetin murtuessa Johannes näki maailman järkkyvän: Jumalan viha kävi yli maan, taivaan tähtiä putosi maahan ja ihmiset rukoilivat kuolemaa ahdistusten paineessa. Ketä näky ei järkyttäisi? Tuskin Jumalan omakaan lukee sitä pelkäämättä. Kahdeksannessa luvussa näky jatkuu: viimeiset päivät ovat käsillä ja maailmaa ravistelevat ennennäkemättömät vitsaukset. Ennen uutta ja yksityiskohtaisempaa lopun kuvausta Johannekselle näytetään sellaista, mikä rohkaisee, lohduttaa ja vahvistaa Jumalan omia.

Ensiksi Johannes näkee neljä enkeliä maan neljällä kulmalla, siis yksi joka ilmansuunnalla. Heidän tehtävään on pitää kiinni tuulia, etteivät ne pääse vahingoittamaan maata. Tuulet ‑ tai pikemminkin myrskyt ‑ kuvaavat niitä voimia, jotka maailmassa pääsevät valloilleen viimeisinä päivinä. Niiden voimasta maailma järkkyy ja ahdistus maan päällä kasvaa suureksi. Jälleen huomaamme, ettei tämä maailma ole sattuman riepoteltavissa. Jumalan enkelit pitävät kiinni niitä voimia, jotka vahingoittavat luontoa ja ihmiskuntaa. Vasta sitten kun Jumala niin päättää, ne päästetään irti. Jumalalla on kaikki valta eikä maailmassa tapahdu mitään hänen tietämättään ja sallimattaan.

Sitten Johannes näkee enkelin, joka nousee auringonnoususta, siis idästä, ja kantaa elävän Jumalan sinettiä. Sinettiä käytettiin merkitsemään omaisuutta: kenen sinetin kuva tavarassa oli, se kuului sinetin omistajalle. Enkeli merkitsee Jumalan palvelijat Jumalan sinetillä ennen kuin pahuuden voimat päästetään irti. Ne, jotka merkitään, ovat siis Jumalan omaisuutta. Johannes ei näe sinetillä merkittyjä, mutta kuulee, paljonko heitä on: 144 000.

Ilmestyskirjassa on vaikeita kohtia ja tämä on niistä yksi. Mitä näky tarkoittaa ja keitä ovat 144 000 merkittyä? Seitsemännen luvun alussa Johannes seuraa, mitä maan päällä tapahtuu. Siksi lienee selvää, ettei näky puhu taivaaseen päässeistä, vaan maan päällä elävistä ja taistelevista Jumalan omista. Heidät merkitään ennen kuin maailman loppunäytös alkaa. Keitä nämä merkityt ovat, siitä raamatunselittäjät ovat olleet eri mieltä. Monet ajattelevat, että nyt puhutaan tietystä ja rajatusta Jumalan omien joukosta ‑ ehkä marttyyreista tai juutalaiskristityistä. Täysin mahdoton tämä ajatus ei ole. Parempana selityksenä pidän kuitenkin sitä, ettei 144 000 merkittyä ole tietty ryhmä Kristuksen Kirkosta, vaan se kuvaa kaikkia Jumalan omia, koko Jumalan kansaa, joka taistelee maan päällä ennen Jeesuksen paluuta.

Näyn tehtävä on rohkaista jokaista Jeesukseen uskovaa: Olet Jumalan omaisuutta ja Jumala pitää omaisuudestaan huolta. Jumala on sinetillä merkinnyt sinut, kuulut taivaan ja maan Herralle eikä siksi ole aihetta pelkoon. Vaikka maailma myrskyää, Jumala ei anna omansa tuhoutua. Pelottavien sinettinäkyjen jälkeen nämä lupaukset onkin hyvä kuulla.

Ilmestyskirjassa on toinenkin kohta, jossa puhutaan 144 000 merkitystä. Luvussa 14 Jeesus on Siionin vuorella 144 000 sinetillä merkityn kanssa. Edellä kerrottu selitys sopii hyvin myös tähän näkyyn. Luvussa 13 puhutaan pedosta, joka riehuu ja taistelee maan päällä elävää Jumalan seurakuntaa vastaan. Näky Jeesuksesta ja 144 000 merkitystä vakuuttaa Jumalan omille, ettei Jeesus jätä laumaansa eikä anna pedon hävittää Jumalan kansaa. Jeesus on seurakuntansa keskellä ja vartioi Jumalan omaisuutta. Tämä on suurta tietää, kun lukee niistä myrskyistä, joita Ilmestyskirja kuvaa. Samaa Jeesus itsekin lupasi:

"Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
(Matt. 28:20).

Raamatulla on vaikea perustella ajatusta, että Jumalan omien joukosta voitaisiin erottaa pienempi joukko, joka on muita paremmassa asemassa. Kaikki kastetut ja Jeesukseen uskovat ovat Jumalan lapsia eikä kukaan ole muita parempi tai huonompi. Galatalaiskirjeessä sanotaan: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." (Gal 3,28). Tämä puhuu sitä vastaan, että 144 000 merkittyä olisi rajattu ryhmä Jumalan omien joukosta.

Ilmestyskirja näyttää opettavan, että kaikki ihmiset ‑ ainakin lopunaikojen myrskyissä ‑ ovat merkittyjä. Ilmestyskirja puhuu paitsi Jumalan sinetistä myös pedon merkistä ja tarkoittaa, että jokainen ihminen on joko Jumalan tai Perkeleen omaisuutta. Kukaan ei kuulu molemmille. Jeesuksen omaksi kastettu ja häneen uskova on Jumalan oma. Se, joka ei Jeesuksesta piittaa, on Paholaisen oma. Tämä ei tarkoita, että jokaisen osa on sinetöity eikä mitään ole tehtävissä. Jumala kutsuu luokseen niitä, jotka nyt ovat Perkeleen omaisuutta. Ja on vaara, että Jumalan oma luopuu uskosta ja hänestä tulee Paholaisen omaisuutta.

Miksi sitten puhutaan 144 000 merkitystä, jos kuitenkin tarkoitetaan koko taistelevaa seurakuntaa, johon varmasti kuuluu enemmän kuin 144 000? Ilmestyskirjassa lukujen tehtävä ei niinkään ole kertoa lukumäärää. Useimmiten niillä on jokin muu sanoma. Luku 144 000 kertoo, että Jumala tuntee omansa niin tarkasti, että hän pystyy sanomaan, paljonko heitä on. Me emme sitä tiedä, mutta hän, joka näkee ihmisen sydämeen, tietää. Tarkka luku muistuttaa myös siitä, että Jumalan suunnitelmissa on järjestys ja sopusointu. Tätä julistaa myös luettelo Israelin sukukunnista. Kustakin sukukunnasta on sama määrä sinetillä merkittyjä. Tämä tahtonee sanoa, että Jumalan pelastava toiminta tapahtuu juuri niin kuin Jumala on suunnitellut. Juuri ne, jotka Jumala on valinnut ja kutsunut omikseen, ovat pelastettujen joukossa (ks. Room 8,30).

Se selitys lienee mahdoton, että luettelo kirjaimellisesti tarkoittaisi Israelin sukukuntia. Kaikkia luettelossa mainittuja heimoja ei enää ole olemassa, eikä ollut Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin. Osa niistä on kadonnut "kansojen mereen". Siksi lienee ajateltava, että luettelolla on muu sanoma kuin kertoa sinetillä merkittyjen juutalaisten heimo ja määrä.

On raamatunselittäjiä, jotka sanovat, ettei Jumalan omien tarvitse kokea lopunaikojen viimeisiä ja kaikkein pahimpia vitsauksia. Ennen kuin niiden annetaan tulla, Jumalan omat temmataan taivaaseen. Näin ei Raamatussa luvata. Jumalan kansa elää ja taistelee loppuun asti pahan maailman keskellä. Mutta sen Jumala lupaa, että hän on meidän kanssamme, suojelee ja auttaa meitä. Kun tämän tiedämme, voimme olla turvallisella mielellä, vaikka edessämme olisi mitä tahansa.

Suuri joukko, jota kukaan ei voi laskea 7:9‑17

Tässä maailmassa taistelevaa Jumalan seurakuntaa on jo rohkaistu sillä, että Jumala pitää omaisuudestaan huolta. Sitten Johannes näkee toisen näyn, joka myös rohkaisee Jumalan omia kestämään maailman myrskyjä.

Johannes on nähnyt taistelevan seurakunnan ja nyt hänelle näytetään riemuitseva seurakunta taivaassa. Johannes saa katsella sitä aikaa, jolloin tämän maailman pahuus on takana ja Jumalan omat viimeistä myöten ovat perillä taivaassa. Tässä joukossa on ihmisiä kaikista kansoista, maista, heimoista ja kieliryhmistä. Heistä kerrotaan, että heillä on pitkät valkeat vaatteet ja palmunoksat käsissään.

Valkea vaate kuvannee vanhurskautta, jonka Jumalan omat omistavat. Jakeessa 14 kerrotaan, miten sen vanhurskauden saa. Valkea vaate on sillä, joka on pessyt vaatteensa Karitsan veressä. Vain Jeesuksen veri pesee syntisen ihmisen puhtaaksi eikä ilman sitä kukaan kestä pyhän Jumalan edessä.

Palmunoksa annettiin voittajille merkiksi voitosta. Sama ajatus on nytkin. Taivaaseen päässeet ovat voittaneet. He eivät ole langenneet pois uskosta ja ovat nyt siellä, missä ei enää ole mitään tuskaa tai murhetta. Voitto ei kuitenkaan ole heidän saavutuksensa. Koska Jeesus on Voittaja, hänen omansakin saavat voiton.

Johannes on jo kerran aikaisemmin seurannut taivaan jumalanpalvelusta (Ilm 4 ja 5). Nyt hän näkee, miten Jumalaa palvellaan sitten, kun kaikki hänen omansa ovat taivaassa ja ikuinen elämä on alkanut. Pelastetut yhdessä enkelien kanssa laulavat Jumalalle kiitosta. Hänelle yksin kuuluukin kunnia myös siitä, että taivaaseen on päästy. Kukaan ei mene sinne omin voimin. Mutta kun Jumala vie ja kantaa, taivaassa on valtavasti väkeä kaikista kansoista.