Kirje Sardekseen 3:1‑6

Sardes sijaitsi Välimeren rannalta noin 80 km sisämaahan. Kaupungilla oli takanaan maineikas historia. Se oli ollut 600 vuotta aikaisemmin rikkaudestaan kuuluisan Kroisoksen kaupunki ja muinaisen Lyydian kuningaskunnan pääkaupunki. Vuosisatojen saatossa Sardes oli muutunut: kaupunki oli rapistunut eikä se enää Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin ollut sitä, mitä se oli ollut. Sardeksen seurakunta oli samankaltainen kuin kaupunki. Sillä oli hieno menneisyys ja hyvä maine, mutta seurakunnan senhetkinen todellisuus oli toista kuin maineen perusteella olisi voinut ajatella. Seurakunta oli kuin kuollut, vaikka sen sanottiin edelleen elävän hienoa elämää.

Jakeessa 1 Jeesus nuhtelee ankarasti seurakuntaa ja sen paimenta. Vaikka puhuttiin muuta, Jeesus tiesi totuuden Sardeksen seurakunnasta. Ihmisten silmissä se näytti mallikkaalta seurakunnalta, mutta Jeesusta ei voi hämätä. Seurakunnan elämä oli vain pintakuorta. Todellisuudessa seurakunta oli kuollut, tai ainakin se oli kuolemaisillaan.

Emme varmuudella tiedä, mikä oli syy Sardeksen seurakunnan kurjaan tilaan. Ilmeisesti kyse ei ollut harhaopista. Jos jokin harhaoppi olisi aiheuttanut kuoleman, Jeesus olisi varmasti sen nimennyt. Ilmeisesti seurakuntaa ei ollut pilannut moraalinen rappio. Jos Jumalan tahdon halveksiminen olisi kuoleman syy, se varmasti sanottaisiin. Todennäköisesti kyse oli välinpitämättömyydestä, joka oli vallannut seurakunnan. Ehkä uskoa Jeesukseen ei enää otettu vakavasti ja kevytmielisyydestä seurasi kuolema. Tähän viittaa Jeesuksen kehotus herätä. Seurakunta oli kuin nukahtanut, ja se viittaa juuri välinpitämättömyyteen.

Jakeessa 2 Jeesus puhuu teoista, jotka eivät täytä Jumalan vaatimuksia. Tämä voidaan ymmärtää myös niin, etteivät Sardeksen seurakunnan teot olleet loppuunsaatettuja. Seurakunnalta puuttui siis kestävyys. Taivaan tien kulkeminen jätettiin kesken. Taistelu, joka on Jumalan omien osa tässä maailmassa, loppui ja unelias välinpitämättömyys tuli sen tilalle.

Jeesus herättelee seurakuntaa ja muistuttaa, mikä sitä odottaa, jos nykyinen meno jatkuu. Jeesus palaa kirkkaudessaan maan päälle ja jos seurakunta silloin nukkuu, se saa saman tuomion kuin jumalaton maailma. Siksi Jeesus käskee seurakuntaa parannukseen ‑ heräämään, kääntymään ja palaamaan sille tielle, jota Jumalan seurakunnan kuuluu kulkea. Sillä tiellä usko otetaan todesta ja se näkyy elämässä.

Sardeksessa oli vielä muutamia, jotka "eivät ole tahranneet vaatteitaan". Puhtaat vaatteet kuvaavat sitä, mitä kasteessa saimme ja mikä on omanamme, kun uskomme Jeesukseen. Raamattu sanoo, että itse Kristus puettiin yllemme kasteessa (Gal 3,27), ja häneen puettuina kelpaamme Jumalalle. Ilman tätä pukua Jumala näkee saastaisuutemme ja Pyhän tuomio kohtaa meitä varmasti. Valtaosa Sardeen seurakunnan jäsenistä oli luopunut ‑ ehkä huomaamatta ‑ Jeesuksesta ja niin tahrinut vaattensa. Vain muutamat uskoivat Vapahtajaan ja näillä oli yllään vaate, jossa kelpaa Jumalan luo taivaaseen.

Jakeessa 5 Jeesus muistuttaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Taivaan kirjaan on kirjoitettu jokaisen kastetun nimi. Mutta jos kastettu luopuu Herrastaan, nimi taivaan kirjoista pyyhitään pois. Sille, jonka nimeä taivaan kirjasta ei löydy, käy kerran huonosti. Viimeisellä tuomiolla Jeesus ei tunnusta häntä omakseen, ja se on pahinta mitä voi tapahtua. Taas sille, jonka nimi taivaan kirjasta kerran löytyy, annetaan valtava lupaus. Jeesus tuntee hänet ja hänelle avataan taivaan portti.

Kirje Filadelfiaan 3:7‑13

Filadelfia kärsi usein maanjäristyksistä ja siksi se oli jäänyt melko pieneksi, joskin vauraaksi kaupungiksi. Maantieteellisesti kaupunki oli lähellä Sardesta, mutta sen seurakunta oli aivan toisenlainen kuin Sardeksen. Sardeksen seurakunta sai Jeesukselta lähinnä moitteita, Filadelfian seurakuntaa ei moitita lainkaan. Filadelfian seurakuntaan lähetetyssä kirjeessä on paljon samaa kuin kirjeessä Smyrnan seurakunnalle. Molempien seurakuntien jäsenille luvataan kruunu. He eivät ole luopuneet uskosta Jeesukseen vaikeuksienkaan keskellä ja siksi heitä odottaa taivas, jota kruunu kuvaa. Seurakunnilla on myös yhteisiä vihollisia. Juutalaiset vainosivat niin Smyrnan kuin Filadelfian kristittyjä. Siksi molemmissa kirjeissä puhutaan "Saatanan synagogasta".

Jakeessa 7 Jeesuksen sanotaan olevan Daavidin avaimen haltija. Jesajan kirjassa kerrotaan kuningas Hiskian virkamiehestä, joka sai tehtäväkseen pitää huolta Daavidin palatsista. Uskollisella virkamiehellä oli oikeus avata ja sulkea kaikki palatsin huoneet ja varastot. Tästä muistutuksena oli virkamiehen olalle ripustettu avain (Jes 22,22). Jeesuksella on vielä suurempi valta. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm 1,18). Hänellä on valta päästää taivaaseen ja tuomita kadotukseen. Kenelle hän avaa taivaan portin, siltä sitä ei kukaan sulje. Keneltä hän portin sulkee, sille sitä ei kukaan voi avata.

Jakeessa 8 puhutaan jälleen avatusta ovesta. Nyt kyse lienee lähetystyöstä, johon Filadelfian seurakunta oli saanut tilaisuuden. Paavali ilmaisee asian samalla tavalla (1 Kor 16,9, alkutekstissä myös tässä jakeessa on sana ovi), kun hän puhuu lähetystyöstä, johon hänelle on avautunut mahdollisuus. Filadelfian seurakunta on pysynyt uskollisena Jeesukselle ja hänen sanalleen eikä ole vaikeuksissakaan kieltänyt Herraansa. Ja juuri siksi Jeesus käytti seurakuntaa siinä työssä, jonka hän on omilleen uskonut. Seurakunnasta, joka on hylännyt Herransa, ei tässä työssä olisikaan ollut mitään hyötyä.

Jumalan seurakunta julistaa evankeliumia myös vihollisilleen. Siitä osoitus on jae 9. Jeesus lupaa, että muutamia juutalaisia kääntyy kristityiksi. Heille selviää, että Kristuksen Kirkko on se todellinen Israel, Jumalan kansa, jota Jumala rakastaa.

Jumalan oman elämä tässä maailmassa ei ole helppoa. Jeesuksen seuraaja kulkee Herransa tavoin ristin tietä. Tätä oli Filadelfiassa koettu. Ahdistettu seurakunta saa suuren lupauksen: Jeesus lupaa varjella sitä ja pelastaa omansa viimeisenä päivänä, kun Jumala tuomitsee tämän maailman. Tämä lupaus koskee meitäkin. Pelastumme viimeisellä tuomiolla, kunhan vain pysymme Jeesuksen omina.

Jeesus muistuttaa Filadelfian kristittyjä, mikä heitä odottaa. Heille on varattu paikka taivaan temppelissä. He ovat matkalla sinne, missä mikään suru ei enää kohtaa eikä tämä maailman murheita tunneta. Kun muistaa, mikä taivaassa odottaa, saa voimaa jatkaa matkaa taivaan tiellä. Jeesuksen lupaus tehdä omistaan pylväitä taivaan temppeliin kuvaa ikuisen elämän pysyvyyttä. Niin kuin temppelin pylväs ei poistu temppelistä, taivaaseen päässeet eivät koskaan joudu pois taivaasta. Jumalan nimi taivaaseen päässeissä kertoo, kenen omaisuutta he ovat. He kuuluvat Jumalalle ikuisesti.

Kirje Laodikeaan 3:14‑22

Laodikea oli rikas kaupunki vilkkaiden kauppateiden varrella. Vuonna 60 jKr kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin Laodikea oli rakennettu uudestaan ja se eli vaurasta elämää.

Jeesus aloittaa puheensa Laodikean seurakunnalle sanomalla olevansa "Aamen". Aamen on hepreaa ja tarkoittaa: "Totisesti, näin on". Toisen puheen jälkeen voidaan sanoa "aamen" ja niin todeta puheen olevan oikeaa ja luotettavaa. Kun Jeesus sanoo olevansa "Aamen", hän tarkoittaa, että kaiken sen perään, mitä hän sanoo, voidaan liittää sana aamen. Hänen puheensa on aina totta. "Luomakunnan alku" tarkoittanee sitä samaa, mitä Johanneksen evankeliumin alussa puhutaan Sanasta (Joh 1,3). Jeesus oli mukana maailman luomisessa ja hänen kauttaan Isä Jumala loi kaiken.

Laodikean seurakunta saa Sardeksen seurakunnan tavoin Jeesukselta ankarat nuhteet. Se ei ole Herransa kanssa taisteleva seurakunta. Seurakunta on penseä, välinpitämätön, haalea ja siksi täysin kelvoton. Kuten Sardeksessa myös Laodikeassa kuviteltiin, että kaikki on hyvin. Seurakunnassa jopa kerskuttiin, että oltiin rikkaita, mutta todellisuudessa seurakunta oli surkea, säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Jeesuksen sana Laodikean seurakunnalle on päinvastainen kuin Smyrnan seurakunnalle. Smyrnan seurakunta näytti ulospäin köyhältä ja kurjalta, mutta se oli rikas. Sillä oli sitä suurinta rikkautta, jota Laodikeasta puuttui.

Laodikean seurakunta oli Jeesukselle hyödytön seurakunta. Se ei ollut kylmä eikä kuuma. Kylmällä vedellä on oma tärkeä tehtävä, samoin kuumalla. Haalea tarkoittaa seissyttä ja siksi käyttöön kelvotonta vettä. Juuri sellainen Laodikean seurakunta oli. Se oli väljähtynyt eikä siitä ollut siihen tehtävään, joka Jumalan seurakunnilla on. Siksi Jeesus uhkaa oksentaa seurakunnan pois omiensa joukosta.

Jakeessa 18 Jeesus neuvoo Laodikean seurakuntaa ostamaan häneltä sitä, mitä hän voi seurakunnalle antaa. Ostaminen ei tarkoita tavallista kaupankäymistä. Jumalalta ei osteta rahalla mitään. Kyse on siitä, mistä Jesajan kirja puhuu: "Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa." (Jes 55,1). Jeesus siis tarjoaa seurakunnalle ilmaiseksi sitä, mitä seurakunnalta puuttuu. Seurakunta voi ottaa lahjan vastaan tai olla ottamatta. Jos lahja ei seurakunnalle kelpaa, se osoittaa ylpeytensä ja tulee oksennetuksi ulos Jeesuksen suusta.

Jeesus ei herättele vain koko seurakuntaa. Hän puhuu jokaiselle sen jäsenelle erikseen. Hän seisoo ovella ja kolkuttaa. Seurakunnan Herra oli siis joutunut ulos Laodikean seurakunnasta, ja varmasti juuri siitä seurakunnan ongelmat olivat seurausta. Jos koko seurakunta ei kuulisikaan Herransa ääntä, Jeesus pyytää, että muutama ‑ tai edes yksi ‑ harhaankulkeneesta seurakunnasta avaisi hänelle oven. Jeesus lupaa paljon sille, joka niin tekee. Hän saa kerran istua Jumalan valtaistuimella Jeesuksen tavoin. Jeesus taisteli ristin tiellä ja voitti. Myös hänen seuraajansa elämä on taistelua ja ristin kantamista. Voitto on kuitenkin edessä, koska Jeesus on Voittaja. Mekin olemme voittajia, kun olemme Voittajan omia.