Johdanto

Jeesuksen veljen kirje

Kirjoittaja esittelee itsensä jakeessa 1: "Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli..." Yleensä juutalainen esitteli itsensä "isänsä kautta": sen ja sen poika. Poikkeuksellisessa esittelyssä on nähty osoitus Juudaksen nöyryydestä: hän ei halunnut korostaa olevansa Jeesuksen veli, vaan Jeesuksen palvelija.
　Juudas Iskariot tai Juudas Jaakobin poika (Luuk 6:16 = Taddeus, Matt 10:3, Mark 3:18, vertaa KR-1776:n johdanto Juudaksen kirjeeseen) eivät tule kysymykseen.
　Juudas tuli kristityksi vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen, (vertaa Matt 13:55, Mark 6:3, Joh 7:5, Apt 1:14 ja 1 Kor 9:5). Juudas toimi Jerusalemin seurakunnan johtajana parikymmentä vuotta veljensä Jaakobin marttyyrikuoleman jälkeen (vuonna 62 jKr.).

Kirje ajoitetaan yleensä vuosiin 65-80 jKr. Jos Toisen Pietarin kirjeen luku kaksi on lainausta Juudaksen kirjeestä, silloin varhainen ajoitus on ainoa mahdollinen. Mutta valitettavasti emme pysty ratkaisemaan Juudaksen kirjeen ja 2 Piet 2:n suhdetta varmasti. Myös yhteinen lähde on mahdollinen. Juudaksen kirjeen 25:stä jakeesta 15:lle löytyy "vastine" 2 Piet 2:sta.

Kriittiset tutkijat ajoittavat kirjeen vuosiin 90-130 jKr. ja pitävät sitä jonkun tuntemattoman toisen tai kolmannen polven kristityn kirjoittamana. Tätä perustellaan usein sillä, että heidän mukaansa kirjeen kirjoitustilanne olisi vuoden 100 jKr. aikoihin vallinnut kirkollinen tilanne. Mutta valitettavasti emme tunne juuri lainkaan kaikkein varhaisinta kirkkohistoriaa Apostolien tekojen ulkopuolelta, joten tällaiset kirkolliseen tilanteeseen vertaamiset jäävät aina hyvin epävarmoiksi.

Voi olla, että Kleemens Roomalainen lainaa Juudaksen kirjettä kirjeessään vuodelta 96 jKr., mutta viittaus on tulkinnanvarainen.

Kirjeen kirjoituspaikka ja vastaanottajat jäävät arvoituksesi. Kirje on kirjoitettu hyvällä kreikankielellä, mutta mukana on vanhahtavia sanontoja.

Kirjeessä hyökätään seurakuntaan levinnyttä harhaoppia vastaan. Harhaoppiin liittyi sukupuolista moraalittomuutta (jakeet 7-8). Ilmeisesti myös enkeleillä on ollut keskeinen sija harhaopissa (jae 9). Usein sanotaan, että kysymyksessä on ollut gnostilaisuus, mutta tietomme ovat sen verran vähäiset, että jokin muukin moraaliseen vapaamielisyyteen yllyttänyt harhaoppi tulee kysymykseen.

Jo Paavali joutui taistelemaan harhaopettajia vastaan (Room 6:1, 1 Kor 5:1-11, Gal 5:1-6). Ja niin on joutunut tekemään jokainen kristillinen sukupolvi. Juudaksen kirje on vakava varoitus: jos parannusta ei tule, edessä on tuomio.

Kirjeen apostolisuutta on epäilty usein sen takia, että kirjeessä on kaksi lainausta juutalaisista apokryfikirjoista: jakeessa 9 viitataan "Mooseksen taivaaseenastumisen kirjaan" ja jakeissa 14-15 Ensimmäisen Henokin kirjan luvun 1 jakeeseen 9. Kuitenkin on suuri ero lainata jotakin tekstiä ja pitää sitä kanonisena. Paavali lainasi jopa pakanallisia runoilijoita (Apt 17:28), mutta ei hän silti julistanut heitä kanonisiksi kirjoittajiksi.

Juudaksen kirje mainitaan jo ns. Muratorin kaanonissa (noin vuodelta 170 jKr.), joka on varhaisin Uuden testamentin kirjojen luettelo.

Katolinen kirje - Juud 1-2

Kirjeen vastaanottajia sanotaan "kutsutuiksi". Emme tiedä kenelle Juudas kirjoitti. Hänellä kuitenkin oli mielessään tietty kristittyjen ryhmä, jolla oli tietyt ongelmat. Me voimme kutsua kirjettä yleiseksi eli katoliseksi kirjeeksi. Sillä on sanottavaa kaikille Saatanan ahdistamille kristityille.

Kristityt ovat Jumalan kutsumia. Pelastus on Jumalan työtä meissä: Jumala on kutsunut meidät pimeydestä valkeuteen. Saatanan vallan alta Jumalan valtakuntaan (katso esimerkiksi: Room 1:1,6-7, 8:28, 1 Kor 1:24,26, 1 Tess 5:24, Hepr 3:1). Israel oli Jumalan valittu kansa - kansa, jonka Jumala oli kutsunut omaksi kansakseen (Jes 42:6, 48:12,15, 49:1, 54:6).

Jaakob (jae 1) oli paitsi Juudaksen, myös Jeesuksen veli (Mark 6:3). Jaakob - jota ei pidä sotkea apostoli Jaakobiin - oli Jerusalemin seurakunnan johtaja (Apt 15:13-21) apostoli Jaakobin kuoleman (Apt 12:1-3) jälkeen.

Palvelija (jae 1) oli yleisesti käytetty nimitys evankeliumin julistajista (Gal 1:10, Fil 1:1, Jaak 1:1). Juudas ei sano olevansa apostoli, kuten Paavali (Room 1:1) ja Pietari (2 Piet 1:1) tekivät (vertaa jae 17). Myös Abrahamia (Ps 105:42), Moosesta (Neh 9:14, Ilm 15:3), Daavidia (Ps 89:4) ja Danielia (Dan 6:21) kutsuttiin Jumalan palvelijoiksi.

Jumalan työ kattaa kristityn koko elämän. Meistä on (menneisyydessä) tullut kristittyjä Jumalan kutsumina, tänään saamme olla Jumalan rakastamia ja tulevaisuudessa(kin) Jumala varjelee meitä.
　Juudas käyttää usein "kolmisointuja" (katso jakeet 1,2,5-7,11 ja 22-23). Niissä on joskus nähty viittaus Kolminaisuuteen.

Ennalta kerrottu tuomio - Juud 3-4

Jakeen 3 alussa on kreikassa vain "rakkaat" (KR-1938). "Ystävät" on raamatunkäännöskomitean lisäys (vertaa myös jae 17).

Juudas oli muuttanut kirjoitussuunnitelmiaan kuultuaan seurakuntaan tulleista harhaopettajista (jae 3).

Pyhät (jae 3) tarkoittaa kaikkia kristittyjä, ei mitään erikoisryhmää (Apt 9:13,32, 2 Kor 1:1, Ef 1:1, Ilm 5:8).

Kertakaikkisesti (jae 3) annettu usko tarkoittaa evankeliumia. Mitään uutta ilmoitusta Jumalan pelastustahdosta ei enää tule. Evankeliumi on Jumalan lopullinen ilmoitus. Monet harhaopit pitävät Raamattua arvossa, mutta nostavat sen yläpuolelle uutta ilmoitusta, Koraanin, Mormonin kirjan jne. Luther näki saman harhan roomalais-katolisen kirkon tradition korostamisessa.

"Annettu" (jae 3) on kreikassa sana, jota Uudessa testamentissa käytetään usein, kun puhutaan Jumalan ilmoituksesta (katso Luuk 1:2 "kertoneet", Apt 16:4 "ilmoittivat", 1 Kor 11:2 "välittänyt", 1 Kor 15:3 "annoin tiedoksi", 2 Tess 3:6 "antamiamme opetuksia", 2 Piet 2:21 "vastaanottaneet").

Luikerrella-sanaa (jae 4) käytettiin myös poliittisessa merkityksessä. Harhaopettajat olivat liikkeellä epäpuhtain tarkoitusperin, he pyrkivät johtamaan kristittyjä harhaan. Oikeastaan heidän ei olisi pitänyt olla lainkaan seurakunnassa.

Ennalta ilmoitettu tuomio (jae 4) viittaa joko Vanhan testamentin jumalattomista lausuttuihin tuomioihin tai (jäljessä oleviin, jakeet 8-16) apokryfikirjojen tuomioihin.

"Jumalattomat" toistuu kirjeessä neljä kertaa (jakeet 4 ja 18, jakeessa 15 kaksi kertaa). He tekevät Jumalan siunauksista kirouksia.

Armosta oli tehty puolustus, jopa perustelu, synnin tekemiselle. Näin ajatteleva on joko ymmärtänyt armon väärin tai ei halua suostua elämään ymmärtämänsä Jumalan tahdon mukaan. Paavalikin joutui taistelemaan tätä samaa harhaa vastaan: "Tehdään paljon syntiä, niin saamme sitä enemmän armoa osaksemme!" (Room 6:1).

Kolme esimerkkiä Jumalan tuomioista - Juud 5-7

Myös Toisen Pietarin kirjeen toisessa luvussa on kolme esimerkkiä Jumalan tuomioista (2 Piet 2:4-8). Pietarilla on kuitenkin autiomaavaelluksen tilalla kertomus vedenpaisumuksesta.

"Kaiken" (jae 5) tarkoittaa kaikkea sitä, mitä tarvitaan pelastukseen.

On tärkeää nähdä, ettei Juudas pidä seksuaalisia syntejä suurimpina synteinä, vaan "suurin synti" on luopuminen uskosta (jae 4); sehän on luettelossa ensimmäisenä, vaikka se olisi aikajärjestyksen mukaan vasta kolmas eli viimeinen esimerkki Jumalan tuomioista.

Itse asiassa vain kaksi Egyptistä lähtenyttä miestä pääsi perille - Kaleb ja Joosua (4 Moos 14:6-9,20-24).

Jae 6 muistuttaa meitä siitä, että on myös langenneita enkeleitä, pahoja henkivaltoja. Juudas voi viitata joko Lusiferin lankeamiseen ja muuttumiseen Saatanaksi (Jes 14:12-15, Hes 28:11-19) tai ennen vedenpaisumusta tapahtuneisiin enkelien ja naisten "avioliittoihin" (1 Moos 6:1-4). Jos jälkimmäinen on oikea vaihtoehto - kuten suurin osa raamatuntutkijoista arvelee - kaksi jälkimmäistä esimerkkiä Jumalan tuomioista liittyvät seksuaalisuuteen. Tämä on ymmärrettävää, liittyihän Juudaksen ajan harhaopettajiin holtiton sukupuolielämä (jae 4).

Kuolleen meren rannalla olevalla tasangolla oli viisi kaupunkia, joista vain Soar pelastui, koska enkelit antoivat Lotin perheelle luvan pelastautua sinne (1 Moos 19:18-22). Sodoman ja Gomorran lisäksi tuhoutuivat Adma ja Seboim (5 Moos 29:23), mutta Gomorrasta ja ennen kaikkea Sodomasta tuli yleisesti käytetty vertauskuva Jumalan tuomion tuhoisuudesta (Jes 13:19, Jer 49:18, Hes 16:46-58, Aam 4:11, Matt 11:24, Luuk 17:29, Room 9:29, Ilm 11:8).

Sodoman ja Gomorran yksi synti - ei varmasti ainoa - oli homoseksuaalisuus (jae 7, 1 Moos 19:5, 2 Piet 2:10, katso myös 3 Moos 18:22). Paavalin mukaan Korintin seurakunnassa oli entisiä homoseksuaaleja (1 Kor 6:911). Nykyään monet raamatuntutkijat haluavat väittää, ettei Raamattu kiellä homoseksuaalisuutta, vaan vain sen "väärinkäytön". Jos halutaan opettaa tuolla tavalla, joudutaan kieltämään tai "uudelleentulkitsemaan" monta raamatunkohtaa.

Tuomio on Jumalan - Juud 8-16

Uusi käännös on tulkinnut harhaoppiset hurmahengiksi (jae 8). Kreikassa sana tarkoittaa "uneksujaa" (KR-1938). "Hurmahenkisyys" lienee tullut ajatuksesta, että harhaopettajat arvostivat (unissa saatuja) näkyjä. Mutta uneksiminen voi selittyä myös siten, että Juudas toteaa harhaoppisten vain uneksuvan: he eivät suostu näkemään todellisuutta, jonka he voisivat nähdä Vanhan testamentin esimerkkien avulla.
　Toki on muistettava, että Vanhassa testamentissa "unennäkijät" tarkoitti joskus nimenomaan profeettoja (5 Moos 13:1-5, Jer 23:16,32, Sak 10:2).

Mikael (jae 9, "Kuka on kuin Herra") on yksi seitsemästä ylienkelistä. Hän on Israelin suojelusenkeli (Dan 10:12-14, 12:1, Ilm 12:7-9).

Kirkkoisä Origenes kertoo, että Juudas liittyy jakeessa 9 apokryfiseen "Mooseksen taivaaseenottaminen"-nimiseen kirjaan. Kirja on säilynyt meidän päiviimme asti, mutta vain osittain. Se kohta, johon Juudas viittaa, puuttuu. Kirkkoisillä on useita viittauksia "Mooseksen taivaaseenottamiseen". Niiden perusteella on voitu päätellä, miten kertomus on kuulunut.

Saatana syytti Moosesta joko murhasta (2 Moos 2:11-15) tai niskuroinnista Jumalan tahtoa vastaan (4 Moos 20:1-13). Mooses ei siis Saatanan mukaan kuulunut taivaaseen vaan kadotukseen, koska hän oli syntinen. Mikael ei halunnut tuomita Moosesta, vaan jätti asian Jumalan päätettäväksi (Room 12:19).
　Toinen vaihtoehto on se, ettei Mikael suostunut lausumaan tuomiota Saatanasta (vertaa Sak 3:1-2: Saatana syyttämässä ylipappi Joosuaa).
　Vanha testamentti ei kerro näistä tapahtumista mitään. Mooseksen kuoltua Jumala hautasi hänet, eikä kukaan tiedä haudan sijaintia (5 Moos 34:5-8).

Harhaoppiset eivät tunne Jumalaa tai yliluonnollisia asioita, sillä niitä voidaan tuntea vain Jumalan Hengen avulla (jae 10, 1 Kor 2:14). Gnostikot väittivät, että heillä oli hallussaan salattu tieto, mutta Juudas osoittaa, ettei näin ollut. Pikemmin heitä ohjasivat vaistot ja vietit - mm. seksuaalivietti - joten he olivat eläinten kaltaisia (jae 10).
　Tässä kohden tulemme lähelle nykyaikaa: tänäänkin julistetaan usein järjellä käsitettävää uskontoa. Uskoa, joka ei ole uskoa vaan tietoa. Se, mitä ei järjellä ymmärretä, sitä ei voida "uskoa".

Jakeessa 11 on kolme uutta esimerkkiä Jumalan langettamista tuomioista. Kain nousi kapinaan Jumalan tahtoa vastaan (1 Moos 4:6-8, 1 Joh 3:12). Bileam onnistui lopulta johtamaan Israelin lankeemukseen (4 Moos 25:1-3, 31:16, Ilm 2:14). Korah sai Israelin jakautumaan: osa kansasta nousi avoimeen kapinaan Moosesta vastaan (4 Moos 16). Huomaa jälleen se, etteivät tapahtumat ole aikajärjestyksessä: Korah olisi ollut aikajärjestyksessä toinen, mutta hänet on siirretty tällä kertaa viimeiseksi: sillä korostetaan hänen syntinsä raskautta. Hän nousi vastustamaan Jumalan valitsemaa johtajaa ja halusi asettaa itsensä Jumalan kansan johtajaksi. Myös hänen kohtalonsa osoittaa, mitä seuraa kapinasta Jumalaa vastaan: kuolema.

Kain oli ensimmäinen murhaaja. Harhaopettajat murhasivat seuraajansa hengellisesti: aiheuttivat heille iankaikkisen kuoleman. On hyvä muistaa, että Kainin uhri ei miellyttänyt Jumalaa: harhaoppisten ulkoisesti hienotkin menot eivät kelpaa Jumalalle.

Bileam toimi rahan takia (jae 11, 4 Moos 22:7,16-17, 5 Moos 23:5). Myös Juudaksen ajan harhaopettajat tavoittelivat hyötyä (jakeet 11 ja 16). Uskonto, joka on muuttunut liiketoiminnaksi, on oikean uskon irvikuva: Jumala haluaa antaa omilleen hyviä lahjoja, ei saada niitä seuraajiltaan.

Jakeissa 12 ja 13 on kuvattu harhaopettajia tavalla, joka ei puhu meille tämän päivän ihmisille yhtä voimakkaasti kuin Juudaksen kirjeen ensimmäisille lukijoille. Häpeätahra (jae 12) on sana, joka on vain kerran Uudessa testamentissa. Se tarkoittaa myös vedenalaista karia. Harhaopettajat ovat vaaraksi kirkkolaivalle: se voi haaksirikkoutua noihin salakavaliin kareihin.

Harhaoppiset olivat sisällä seurakunnassa (jae 12), ei sen ulkopuolella.

Rakkaudenateriat liittyivät ehtoollisen viettämiseen (1 Kor 11:20-22).

Hesekielin kirjassa Jumala tuomitsee väärät paimenet, jotka ajattelivat vain itseään, eivät laumaansa (jae 12, Hes 34:2,8-10). Jumala lausui noille paimenille tuomion (Hes 34:10).

Kuivassa Lähi-Idässä pilvi, joka ei satanut, oli pettymys; lupaus, joka ei koskaan täyttynyt (jae 12, Sananl 25:14).

Hedelmää kantamaton puu kelpasi Lähi-Idässä vain polttopuuksi (jae 12, Matt 3:8-10).

"Kahdesti kuollut" (jae 12) voi tarkoittaa joko sitä, että harhaopettajat syntyivät kerran synnin alle ja kuolivat uudelleen luovuttuaan oikeasta uskosta tai sitä, että kerran he tulevat kokemaan toisen kuoleman eli iankaikkisen kadotuksen (Ilm 2:11, 20:6,14, 21:8).

Juuriltaan repäisty kasvi on tuhon oma (jae 12).

Juutalaiset eivät olleet merenkulkijoita. Antiikin aikana merta pidettiin vihollisena, tuhovoimana. Aallot nostavat kuohua, joka on lopulta "ei-mitään": tultuaan rantaan se katoaa, korkeintaan jäljelle jää aallon kantamaa roskaa (jae 13, Jes 57:20).

Tähtiä käytettiin suunnistukseen. Jos matkalla olija erehtyi suunnistamaan liikkuvan tähden mukaan, hän joutui harhaan (jae 13).

Jakeissa 14 ja 15 Juudas lainaa apokryfistä Ensimmäistä Henokin kirjaa (1 Hen 6:9), joka on kirjoitettu 100-luvulla eKr. Henok oli seitsemättä sukupolvea Aadamista (1 Moos 5:18-24, 1 Aik 1:1-3). Henok otettiin tästä ajasta hänen näkemättä kuolemaa (1 Moos 5:24, Hepr 11:5). Hänet mainitaan myös Jeesuksen sukuluettelossa (Luuk 3:37).

Tyytymättömyydestä (jae 16) on vain askel täyteen kapinaan. Jumalaan tyytymätön ihminen väittää tietävänsä asiat paremmin kuin Jumala.

Mielistely (jae 16) on tehokas tapa voittaa ihmisten suosio puolelleen. Mutta Jumalaa ei voi hämätä kauniilla puheilla, hän näkee totuuden.

Neuvoja ja kehotuksia - Juud 17-23

Jae 17 paljastaa, ettei Juudas laskenut itseään apostolien joukkoon.

Jeesus (Matt 24:23-28) ja Paavali (Apt 20:29-31, 1 Tim 4:1-3, 2 Tim 3:1-9) ennustivat lopun aikana tulevan harhaopettajia (jae 18).

Luokittelu (jae 19) oli gnostikoiden "tavaramerkki": he väittivät olevansa hengellisiä, muut olivat heidän mielestään maallisia. Juudas toteaa, että tilanne on juuri päinvastoin: gnostikoilla ei ole Pyhää Henkeä, he ovat siis maallisia. Ilman Pyhää Henkeä on mahdoton pelastua (Room 8:9).

Edellisen Kirkkoraamatun jakeen 19 käännös loi termin "sielullinen kristitty".

Jakeissa 20 ja 21 Juudas antaa neljä ohjetta uskossa pysymiseen ja kasvamiseen:

1. On pysyttävä Kristus-perustuksella (jae 20, Matt 7:24-27).

2. Rukoileminen Pyhässä Hengessä (jae 20).

3. Pysyminen Jumalan rakkaudessa (jae 21), joka merkitsee hänen tahtonsa noudattamista.

4. Valvominen (Mark 13:37) eli Kristuksen toisen paluun odottaminen (jae 21).

Huomaa pyhä Kolminaisuus jakeissa 20 ja 21!

Harhaanmenneissäkin Juudas näkee kolme ryhmää:

1. Epäilevät (jae 22)

2. Ne, jotka voivat vielä tehdä parannuksen (jae 23)

3. Liian syvälle vajonneet (jae 23)

On syytä huomata, että Juudas puhuu tässä yhteydessä kristittyjen näkökulmasta. Jumalalle kukaan ei ole mahdoton tapaus, mutta kristittyjen on joskus enää mahdoton auttaa syntiin syvälle langenneita. Voi käydä jopa niin, että autettava vetää auttajan perässään, eikä päin vastoin.

Jakeiden 22 ja 23 teksti vaihtelee paljon eri käsikirjoituksissa, siksi KR-1938:ssa ryhmiä on vain kaksi.

Syntiä on vihattava, mutta syntistä rakastettava (jae 23, vertaa Gal 6:1, 2 Joh 10-11).

Amerikkalainen Cotton Patch-käännös (joka on oikeastaan jo mukaelma) kääntää jakeessa 23: "käsitelkää heitä hansikkaat kädessä". Nykyään tartuntavaaran takia suojahansikkaita käytetään paljon. On varottava, ettei synti tartu (Tit 3:10).

Tänään - jos koska - seurakunnissa tarvittaisiin henkien erottamisen armolahjaa (1 Kor 12:10). Olisi tärkeää nähdä, kenellä on vielä toivoa, ja kuka taas on liian syvällä eksytyksessä.

Loppuylistys - Juud 24-25

Raamatunkäännöskomitea on jättänyt kääntämättä jakeen 24 ensimmäisen sanan "de". Tuo sana on kreikassa sidossana, joka liittää seuraavan edellä sanottuun. Valitettavasti uutta Raamattua käännettäessä ajateltiin, että tietyt sidesanat vastaavat vain meidän välimerkkejämme, pilkkuja ja pisteitä, ja ne jätettiin kääntämättä. KR-1938:ssa "de" on käännetty "mutta".

Emme koskaan saisi unohtaa, että voimme päästä perille taivaaseen vain Jumalan avulla (jae 24). Oman voiman varassa jäämme auttamatta matkalle.

Taivaassa ei enää ole syntiä (Ilm 22:1-5), siksi meistä syntisistä on tultava tahrattomia (jae 24, 3 Moos 1:2-3, 4 Moos 28-29). Ainoa toivomme on se, että Jumala tekee kaiken uudeksi (Ilm 21:5); omaa elämäämme parantelemalla emme tule kelvollisiksi taivaaseen.

Juudas sanoo, että Jumalalla on voima ja valta aina (jae 25), myös nyt, kun me väittäisimme, että valta tässä maailmassa on Saatanalla ja synnillä (Luuk 4:5-7).