Perillä taivaassa 15:1‑8

Jakeessa 1 Johannes alkaa kuvata näkyä seitsemästä Jumalan vihan maljasta. Hän näkee seitsemän enkeliä ja nämä ovat valmiina toteuttamaan seitsemän viimeistä maailmaa koettelevaa vitsausta. Seuraavassa jakeessa näky vihan maljoista ei kuitenkaan jatku, vaan Johannekselle näytetään toinen näky. Hän näkee taivaan ja siellä "pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku." He laulavat Mooseksen ja Karitsan laulua ja näin antavat kunnian Jumalalle ‑ hänelle, jolle kaikki kunnia kuuluu.

Ehkä Ilmestyskirjan lukija ihmettelee, miksi näytetään toinen näky, vaikka olisi pitänyt alkaa kuvata vihan maljojen kaatamista. Näky taivaasta ei ole tullut tähän vahingossa. Ilmestyskirja muuallakin tahtoo rohkaista Jumalan omia kestämään sitä painetta, joka tässä maailmassa on. Se tarkoitus on myös näyllä taivaasta. Edellä on kerrottu, että peto saa maailmassa suuren vallan, vainoaa Jumalan omia ja yrittää tuhota Kirkon. Kohta alkaa järkyttävä kuvaus seitsemästä viimeisestä vitsauksesta. Niissä vaikeuksissa, joita Ilmestyskirja kuvaa ja joissa Jumalan seurakunta joutuu elämään, Jumala oma saattaa ajatella, kannattaako Jumalan lapsena ollenkaan elää, kun ei se tuokaan helppoa elämää. Tähän näky taivaasta tahtoo vastata: Sittenkin se kannattaa, koska vain Jumalan lapsena pääsee sinne, missä on hyvä olla. Ei saa antaa periksi, vaikka joutuisi vaikeuksiin Jeesuksen nimen tähden. Jos luopuu uskosta, ei pääse sinne, missä lauletaan Mooseksen ja Karitsan virttä. Sen sijaan on siinä joukossa, jota edellisen luvun loppu kuvasi kauhealla tavalla. Näky taivaasta tahtoo sanoa tämän ennen kuin aletaan kertoa viimeisistä vitsauksista. Siksi näky on juuri tässä kohdassa.

Taivaaseen päässeiden kerrotaan laulavan Mooseksen ja Karitsan laulua. Tämä muistuttaa, että taivaassa perille päässeiden joukossa ovat niin vanhan kuin uuden liiton pyhät. Mooses viittaa vanhaan liittoon ja Karitsa uuteen. Kaikki tässä maailmassa eläneet Jumalan omat ovat kerran yhtä joukkoa ja laulavat kiitosta Jumalalle.

Taivaassa Jumalaa kiitetään siitä, että hän on tuominnut maailman. Moni pitää tätä julmana ja ihmettelee, miten taivaaseen päässeet voivat kiittää Jumalaa tästä ‑ Jumalan tuomiohan merkitsee lukuisten ihmisten joutumista siihen pahimpaan tuhoon. Tämä on totta, mutta silti Jumalan tuomio on oikeudenmukainen ‑ ja siitä Jumalaa taivaassa kiitetään. Taivaassa näemme Jumalan valtavan pyhyyden ja tajuamme, että juuri näin piti toimia.
　Ihmettelyn ja kiitoksen aihe on varmasti myös se, että Jumala lykkäsi tuomiotaan niinkin pitkään. Vaikka hän näki maailman jumalattomuuden ja pahuuden ja se soti hänen pyhyyttään vastaan, hän antoi maailmalle lisää armonaikaa. Hän jaksoi odottaa, että mahdollisimman moni pääsisi sinne, missä Jumala on ja missä siksi on niin hyvä olla.

Taivaan onnesta kertoo maininta kristallimerestä. Tässä maailmassa on kovia myrskyjä, jotka saavat maailman kuohumaan. Taivaassa näitä myrskyjä ei ole. Taivaan meri on tasainen kuin kristallilasin pinta.

Sitten Johannes näkee tarkemmin ne seitsemän enkeliä. He muistuttavat ulkonäöltään häntä, jota he palvelevat (ks. Ilm 1,13). He saavat olennolta, jonka Johannes on nähnyt aiemminkin (Ilm 4,6‑8), maljat käsiinsä ja maljoista sanotaan, että ne ovat täynnä Jumala vihaa. On siis tuomion aika eikä tuomion täytäntöönpanon aikana kukaan saa mennä Jumalan luo temppeliin.