Päällekirjoitus 1:1‑3

Ilmestyskirjan nimi on harhaanjohtava. Kirjaa kutsutaan Johanneksen ilmestykseksi, vaikka kyse on Jeesuksen ilmestyksestä. Kirjan ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että ylösnoussut Kristus sai ilmestyksen Isältä Jumalalta ja lähetti enkelinsä ilmoittamaan sen Johannekselle. Voimme puhua ilmoituksen ketjusta. Syntinen ihminen ei kestä pyhän Jumalan suoraa puhetta. Jeesus on välimies ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on kuin muuntaja, joka muuntaa Jumalan suunnattoman voiman syntiselle ihmisille sopivaksi. Jeesus sai ilmestyksen kertoakseen palvelijoilleen, mitä Jumala on päättänyt ja mitä Jumalan päätöksen mukaan tulee tapahtumaan.

Ilmestyskirjan kirjoittaja kertoo olevansa Jeesuksen palvelija tai orja. Sellaiseksi myös Paavali kutsui itseään (esim. Fil 1,1). Kuka tämä Johannes on, sitä selvittelimme johdannossa. Varmaa se ei ole, mutta mahdollista kyllä, että kyseessä on apostoli Johannes, yksi kahdestatoista.

Ilmestyskirja ei sisällä Johanneksen omia ajatuksia tai sitä, mitä hän itse kuvittelee maailman tulevaisuudesta. Siitä kertoo jae 2. Johannes kirjoitti sen, minkä hän sai Jumalalta kirjoitettavaksi. Siksi hän puhuu Jumalan sanasta ja Jeesuksen Kristuksen todistuksesta. Kun pidämme tämän mielessämme, luemme Ilmestyskirjaa oikein. Emme ole tekemisissä ihmisen hengentuotteen kanssa, vaan sen, mitä Jumala on nähnyt hyväksi meille kertoa.

Jumala tarkoitti, että Johannekselle annettu ilmestys kirjoitetaan muistiin ja että sitä luetaan ja kuunnellaan Jumalan seurakunnassa. Ilmestystä ei annettu siksi, että se tyydyttäisi ihmisten loputonta uteliaisuutta, vaan siksi, että se uskottaisiin ja siitä tehtäisiin oikeat johtopäätökset. Sitä tarkoittaa varteen ottaminen jakeessa 3. Ilmestyskirja ei ole kirjoitettu vain niille, jotka elävät juuri ennen Jeesuksen paluuta. Ilmestyskirjalla on sanottavaa kaikkien aikojen kaikille ihmisille. Siksi Johannes kehottaa kaikkia lukemaan, mitä hän sai nähdä.

Sanalla autuas on UT:ssa lähinnä kaksi merkitystä. Autuas voi tarkoittaa pelastettua ‑ sitä, joka on matkalla taivaaseen. Toisinaan autuaalla tarkoitetaan sitä, jota kannattaa onnitella. Jälkimmäisestä lienee nyt kyse. Onniteltavia ovat ne, jotka lukevat ja kuulevat Ilmestyskirjaa ja uskovat, mitä se sanoo. Näin siksi, että hetki on lähellä. Kyse lienee hetkestä, jolloin Kristus saapuu. Se on lähellä. Se, joka lukee Ilmestyskirjaa, tietää tämän ja ymmärtää varautua Jeesuksen paluuseen. Sitä, joka näin tekee, kannattaa onnitella.

Tervehdys seurakunnille 1:4‑8

Johannes lähetti Ilmestyskirjan Aasian maakunnan seitsemälle seurakunnalle ilmeisesti samaan tapaan kuin Paavali lähetti kirjeitä seurakuntiin. Johanneksen tervehdyskin muistuttaa Paavalin kirjeiden alkutervehdystä. Hän toivottaa seurakunnille armoa ja rauhaa. Jakeessa 4 Johanneksesta kerrotaan vain nimi eikä häntä esitellä sen tarkemmin. Tämä viittaa siihen, että Johannes oli tunnettu mies ‑ kaikki tiesivät, kuka hän oli eikä hän siksi tarvinnut laajempia esittelyjä. Tämä puhuu sen puolesta, että Ilmestyskirjan kirjoittaja on opetuslapsi Johannes. Vankka kristillinen perimätieto kertoo hänen olleen noin 30 vuotta piispana juuri niillä seuduilla, jonne Ilmestyskirja on lähetetty.

Seitsemän seurakuntaa, jotka luetellaan myöhemmin, olivat vain osa Rooman valtakunnan Aasian provinssin seurakunnista. Miksi kuitenkin puhutaan vain näistä seitsemästä? Mainituissa seurakunnissa oli paljon sellaista, mistä toiset seurakunnat saattoivat ottaa oppia. Seurakunnista kerrotaan hyvää ja toisille esikuvaksi kelpaavaa. Samalla puhutaan synneistä, joita esiintyi mainituissa seurakunnissa, ja muita seurakuntia varoitetaan lankeamasta samoihin synteihin. Seitsemän mainittua seurakuntaa antaa kattavan kuvan siitä, millaista voi olla muidenkin seurakuntien elämä ‑ hyvine ja huonoine puolineen ‑ ja ehkä siksi puhutaan vain näistä seitsemästä. Siihen, että mainitaan juuri seitsemän seurakuntaa, voi olla toinenkin syy. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Seitsemän seurakuntaa kuvaa koko Kristuksen Kirkkoa, sen kaikkia seurakuntia.

Jumala ilmoitti Moosekselle nimekseen "Minä olen" (Jahve, 2 Moos 3,14). Johannes toivottaa armoa ja rauhaa "häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva". Johannes on kuin avannut Jumalan nimen salaisuuden ja kertoo jotakin siitä, mitä Jumalan nimi tarkoittaa. Koska Jumala on, hän on kaiken ylläpitäjä. Koska hän oli, hän on kaiken olemisen alku. Koska hän on tuleva, hän on se, joka päättää kerran tämän maailman. Johanneksen määritelmä Jumalasta muistuttaa siitä, että Jumala elää iankaikkisuudessa, jossa kaikki aikamuodot ovat ihmeellisellä tavalla läsnä.

Seitsemän henkeä jakeessa 4 tarkoittanee Pyhää Henkeä. Jesajan kirjan luvussa 11 puhutaan tulevasta Messiaasta ja paljastetaan seitsemän Jumalan Hengen ominaisuutta (Jes 11,2). Voi olla, että "seitsemän henkeä" tarkoittaa juuri Pyhän Hengen ominaisuuksia. Toinenkin mahdollisuus on: sillä, että puhutaan seitsemästä hengestä ja seitsemästä seurakunnasta, opetetaan, että Pyhä Henki on läsnä kaikissa seurakunnissa. Yhtään seurakuntaa ei ole jätetty Jumalan Hengestä osattomaksi.

Isän Jumalan ja Pyhän Hengen lisäksi Johannes toivottaa armoa ja rauhaa Jeesukselta Kristukselta. Jumalan kolminaisuus näkyy tässäkin.

Vanhastaan on sanottu, että Jeesuksella on kolme virkaa. Hän on Profeetta, Pappi ja Kuningas. Samaa Johanneksen sanat Jeesuksesta opettavat.

Jeesus on "luotettava todistaja" ‑ siis profeetta, opettaja ja julistaja.

Sitten Johannes muistuttaa, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Hän on verellään vapauttanut meidät synneistämme ja niiden rangaistuksesta. Jeesus on siis Pappi, joka uhrasi itsensä koko maailman syntien takia. Tällä uhrilla oli se vaikutus, että kaikista Jeesuksen omista on tullut pappeja. Vanhan liiton aikana vain papit saivat tulla Jumalan eteen, ja heistäkin vain ylimmäinen pappi sai mennä kaikkeen pyhimpään, temppelin huoneeseen, jossa Jumalan uskottiin asuvan. Nyt tämä oikeus on meillä kaikkilla. Tie Jumalan luo on auki, koska Jeesus on sen meille aukaissut. Tämä ei tarkoita, ettei seurakunnissa enää tarvittaisi pappeja. UT puhuu niistä, jotka on asetettu hoitamaan seurakunnan paimenen virkaa. Näin Jumala on määrännyt, että Jumalan tahdon mukainen järjestys toteutuisi seurakunnassa ja että seurakunta tulisi hoidettua armonvälineillä, Jumalan sanalla ja sakramenteilla.

Johannes sanoo, että Jeesus on maailman mahtavimpienkin hallitsija, jolle kuuluu kunnia ja jolla on valta. Jeesus on siis Kuningas. Filippiläiskirje puhuu samasta asiasta: "Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava." (Fil 2,9‑10).

Jeesus nousi taivaaseen pilven päällä ja Jumalan enkelit lupasivat, että hän tulee samalla tavoin takaisin (Apt 1,11). Kun se tapahtuu, kaikki näkevät hänet, nekin, jotka tappoivat hänet. Kuolleet nousevat ylös ja niillä, jotka ovat taistelleet kuningasten Kuningasta vastaan, on suunnaton tuska. He tajuavat vastustaneensa taivaan ja maan Herraa.

Jumalaa sanoo olevansa "A ja O". Ilmestyskirja kirjoitettiin alunperin kreikaksi ja kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain on alfa (vastaa kirjainta A) ja viimeinen omega (vastaa kirjainta O). Jumala siis sanoo olevansa kaiken alku ja kaiken loppu. Hänestä kaikki on lähtöisin ja häneen kaikki kerran päättyy. Hän on Kaikkivaltias, joka ohjaa maailman historiaa alusta loppuun juuri niin kuin hän on suuressa viisaudessaan päättänyt.

Ylösnoussut Herra ilmestyy 1:9‑20

Patmos on saari Aigeianmeressä noin 100 km lounaaseen Efesoksesta. Saari on pieni ja roomalaiset käyttivät sitä karkoituspaikkana. Keisari Domitianuksen hallintokaudella kristittyjä vainottiin ankarasti. Keisari vaati, että hän on palveltava jumalana, eivätkä kristityt voineet siihen suostua. Näiden vainojen aikana Johannes karkoitettiin Patmokselle, jossa Ilmestyskirja syntyi. Jumala voi panna pahankin palvelemaan hänen omiaan. Ilman vainoa ja karkoitusta Ilmestyskirjaa ei ehkä koskaan olisi kirjoitettu.

Jumala näytti Johannekselle sellaista, mitä ihmisille ei tavallisesti näytetä. Johannes kertoo Hengen vallanneen hänet. Se tarkoittaa hurmosta, tilaa, jossa ihminen on ikäänkuin itsensä ulkopuolella ja saa tuntea Jumalan erityisen puhuttelun. Johannes ei ole Raamatun ainoa henkilö, josta näin kerrotaan. Monet VT:n profeetat samoin kuin Paavali (2 Kor 12) ja Pietari (Apt 10) saivat kokea samaa.

Herran päivä tarkoittaa sunnuntaita, jonka kristityt jo varhain valitsivat pyhäpäiväkseen juutalaisten sapatin (lauantai) sijaan. Jeesus nousi ylös kuolleista sunnuntaina ja siksi juuri tämä päivä tahdottiin pyhittää Herralle.

Johannes kuulee mahtavan äänen, jota hän vertaa torven ääneen. Ääni käskee kirjoittaa muistiin sen, mitä Johannes saa kohta nähdä, ja lähettää kirjoituksen seitsemään Vähän Aasian seurakuntaan. Johannes kääntyy katsomaan, mistä ääni kuuluu, ja näkee samankaltaisen näyn kuin Daniel aikoinaan (Dan 7,9‑14): seitsemän kultaista lampunjalkaa ja niiden keskellä kulkee ihmisen kaltainen. Lampujalat kuvaavat ‑ kuten jakeessa 20 kerrotaan ‑ niitä seitsemää seurakuntaa, jotka edellä lueteltiin. Koska niitä on seitsemän ‑ täydellinen määrä ‑ ne myös kuvaavat koko Kristuksen Kirkkoa, kaikkia maailman seurakuntia. Näyssä on valtava sanoma: Jeesus on Kirkkonsa keskellä. Hän kulkee siellä, missä hänen omansa ovat eikä hän jätä omiaan vaikeinakaan aikoina.

Johanneksen on vaikea selittää, miltä lampunjalkojen keskellä kulkeva ihmisen kaltainen näyttää. Siksi hän käyttää vertauskuvia. Päällimmäisenä on Kristuksen valtava kirkkaus. Johannes puhuu hohtavasta villasta, lumesta, tulesta, hehkuvasta pronssista ja auringosta. Jeesuksen suuruudesta kertoo myös hänen äänensä. Aigeianmeren tyrskyt saavat aikaan mahtavan äänen, kun ne lyövät Patmos‑saaren rantakallioihin. Jotain samaa on Ylösnousseen äänessä. Jeesuksella on kädessään seitsemän tähteä ja suussaan terävä miekka. Emme yritä selvittää, miltä Jeesus näytti, kun hänen suustaan lähti kaksiteräinen miekka. Tyydymme vain sanomaan, että kyse on kielestä, joka on täynnä symboleja, vertauskuvia. Ehkä miekka kuvaa Jumalan sanaa (Ef 6,17 ja Hebr 4,12), joka tunkeutuu kaikkialle ihmisten rakentamista esteistä huolimatta.

Jumalan omakin on syntinen ihminen. Siksi Johannes kaatuu maahan Kristuksen kirkkauden edessä ja on kuin kuollut. Muuta syntinen ihminen ei voi Jumalan pyhyyden edessä. Jeesus aloittaa puheensa samaan tapaan kuin monissa evankeliumikirjojen kertomuksissa: "Älä pelkää." Jeesus on täynnä totuutta ja armoa, pyhyyttä ja rakkautta.

Jakeessa 17 Jeesus sanoo itsestään sen, mitä edellä on sanottu Jumalasta. Kuten Isä myös Poika on ensimmäinen ja viimeinen, kaiken alku ja kaiken loppu. Ilmestyskirja opettaa muuallakin Jumalan kolminaisuutta: Jeesuksen liitetään samoja käsitteitä ja ominaisuuksia kuin Isään Jumalaan.

Jakeessa 18 Jeesus puhuu omasta suuruudestaan ja Perkeleen pienuudesta. Paholainen on niin mitätön, ettei hänellä ole avaimia edes omaan valtakuntaansa. Jeesus on ottanut ne häneltä itselleen. Siksi Jeesuksella on valta tuomita ihminen tuonelaan, vaivan ja ahdistuksen paikaan, ja hänellä on valta pelastaa sinne joutumasta. Perkele ei ole tuomari ihmisen ja Jumalan välissä, vaan Jeesus.

Luvun viimeisessä jakeessa Jeesus paljastaa niiden tähtien salaisuuden, jotka ovat hänen kädessään. Tähdet kuvaavat niiden seitsemän seurakunnan enkeleitä. Enkeli ei kaiketi tarkoita enkeliä sanan varsinaisessa merkityksessä. Vanhassa testamentissa puhutaan enkeleistä (sanansaattaja, heprean sana, joka tarkoittaa enkeliä) ja tarkoitetaan Jumalan profeettaa (Haggai 1,13) tai pappia (Mal 2,7). Tästä lienee nytkin kyse. Enkelit tarkoittavat seurakuntien paimenia. Tätä käsitystä tukee myös se, että seuraavien lukujen seurakuntakirjeet on osoitettu "seurakuntien enkeleille". Ne on siis lähetetty seurakuntien paimenille.

Jeesuksen erityinen huolenpito kohdistuu seurakunnan paimeniin. Tätä tarkoittanee se, että seitsemän tähteä on Jeesuksen kädessä. Seurakuntien paimenet eivät ole ansainneet erityistä asemaa Jumalan omien joukossa. Heistä pidetään huolta siksi, että heillä on hoidettavana äärimmäisen tärkeä tehtävä. He johtavat Kristuksen laumaa kohti taivasta. Jos paimenet kulkevat harhaan, myös lauma eksyy. Seurakuntien paimenetkin ovat heikkoja ihmisiä, ja siksi tarvitsevat Jeesuksen erityistä huolenpitoa. Jeesus ottaa paimenet kuin käteensä ja tekee kaikkensa, että lauma paimenten johdolla olisi perillä taivaan kirkkaudessa.