Johannes mittaa temppelin 11:1‑2

Johannes saa käteen sauvan ja hänen käsketään mitata temppeli. Käsky tuskin tarkoittaa vain tavallista mittaustoimitusta. Se on teko, jolla on sanoma. Sakarjan kirjassa on näky Jerusalemin kaupungin mittaamisesta (Sak 2,5‑9). Näyssä Jumala lupaa: "Minä olen tulimuuri sen (Jerusalemin) ympärillä." Jumala siis lupaa suojella kaupunkia. Sama ajatus lienee Ilm:ssa. Temppeli mitataan ‑ toisin sanoen Jumala lupaa varjella sen hävitykseltä. Mittaamalla temppeli merkitään suojeltavaksi. Ilmestyskirjan 7. luvussa puhuttiin samasta asiasta: Jumala suojelee sinetillä merkityt siinä myrskyssä, joka ravistelee maailmaa.

Mikä sitten on temppeli, jota Jumala suojelee? Jerusalemin temppelistä ei voi olla kyse. Herodes Suuren rakennuttama mahtava temppeli oli jo tuhottu Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin. Vuonna 70 jKr Rooman sotajoukot hajoittivat temppelin maan tasalle niin kuin Jeesus oli ennustanut (esim. Mt 24,1‑2) ‑ vain itkumuuri jäi pystyyn.

"Jumalan temppeli, alttari ja ne, jotka siellä rukoilevat" tarkoittanee Kristuksen Kirkkoa, Jumalan kansaa tässä maailmassa. Muuallakin Uudessa testamentissa Jumalan seurakuntaa kutsutaan Jumalan temppeliksi (1 Kor 3,16 ja Ef 2,21). Jakeen 1 sanoma lienee siis tämä: Kristuksen Kirkko ei tuhoudu, vaikka Paholainen hyökkää sitä vastaan suurella voimalla. Jumala pitää seurakuntansa elossa. Jeesus antoi saman lupauksen:

"Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.
Sitä eivät tuonelan portit voita"
(Matt 16,18).

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei paikallinen seurakunta voisi kuolla tai ettei kristitty voisi luopua uskosta. Tästä Ilmestyskirjan alkuluvuissa on varoittavia esimerkkejä. Mutta Kristuksen Kirkko maailmanlaajana kokonaisuutena ei kuole. Ainakin jossain maailman kolkassa on elävä kristillinen seurakunta vielä silloin, kun Jeesus palaa kirkkaudessaan maan päälle. Jumala suojelee omiaan niin, ettei Perkele pääse tuhoamaan koko Kirkkoa.

Johannesta kielletään mittaamasta temppelin ulompaa esipihaa. Sitä Jumala ei siis tule suojelemaan. Ehkä kyse on niistä, joita aina on ollut Kristuksen Kirkon liepeillä. On ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kristittyjen uskosta ja suhtautuvat Jeesukseen myönteisesti, mutta eivät itse elä uskossa Jeesukseen eivätkä siis kuulu seurakuntaan. Ehkä ulompi esipiha tarkoittaa juuri tätä joukkoa. Miten heidän käy, kun Perkele hyökkää seurakuntaa vastaan? Heidät annetaan vieraiden kansojen poljettaviksi ja siinä rytäkässä myönteiset ajatukset Jeesuksesta ja kristinuskosta katoavat. Tästä Kirkon historia tuntee lukuisia esimerkkejä. Kun kristittyjä on vainottu, myönteisyys, jota Jeesusta ja hänen seuraajiaan kohtaan on tunnettu, on nopeasti unohtunut.

Jakeessa 2 mainittu ajanjakso ‑ 42 kuukautta ‑ esiintyy Ilmestyskirjassa monta kertaa ("kolme ja puoli vuotta", "tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää", "yksi aikaa ja kaksi aika ja puoli aikaa"). Ajanjakso liittyy aina Paholaisen toimintaan. Luvun tarkoitus ei liene kertoa ajanjakson pituutta, vaan ennemminkin, että tänä aikana Paholainen saa mellastaa ja että Jumala on määrännyt, miten pitkään Paholaisen toiminta saa jatkua. Kun Jumalan määräämä aika päättyy, Paholainen hyökkäys päättyy, vaikka hän tahtoisi sitä jatkaa. Jerusalemin temppeli oli vuosina 167‑164 eKr häväistynä noin kolme ja puoli vuotta Danielin kirjan ennustuksen mukaan (Dan 7,25). Tänä aikana pakanakuningas toi temppeliin epäjumalien kuvia, vaati niiden palvelemista ja käski uhrata temppelissä sikoja, mikä juutalaisille oli kauhistus. Tästä luku kolme ja puoli on tullut myös Ilmestyskirjaan kuvaamaan ajanjaksoa, jona Pahan annetaan riehua erityisellä tavalla.

Kaksi todistajaa 11:3‑14

Johannes kuulee äänen puhuvan kahdesta todistajasta. Sakarjan kirjassa on kohta, johon tässä viitataan (Sak 4). Keitä todistajat ovat?

Voi olla, että he ovat kaksi Jumalan palvelijaa, jotka aikojen lopulla julistavat Jumalan sanaa ja kutsuvat ihmisiä kääntymään. On myös ajateltu, ettei näky kuvaakaan, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, vaan kertoo jo tapahtuneesta ‑ että kaksi todistajaa olisivat Pietari ja Paavali, jotka julistivat Jumalan sanaa Roomassa ja tulivat molemmat tapetuiksi samassa kaupungissa samana päivänä keisari Neron järjestämissä vainoissa. Tämän selityksen mukaan todistajien eloon virkoaminen tarkoittaisi Pietarin ja Paavalin sielun pääsemistä Jumalan luo taivaaseen.

Voi olla, että kyse ei olekaan kahdesta yksittäisestä henkilöistä. Luvun alussa temppeli ilmeisesti tarkoitti Kristuksen Kirkkoa. On mahdollista, että myös kaksi todistajaa on kuva Jumalan seurakunnasta, joka elää ja toimii tässä maailmassa. Seurakunta julistaa Jumalan sanaa ‑ myös Jumalan tuomiota ‑ eikä sillä ole kunniaa ja loistoa, jota maailma arvostaa. Siksi todistajat kuvataan säkkipukuihin pukeutuneina Jumalan palvelijoina.

Todistajien lukumäärä viittaa ilmeisesti siihen Raamatun opetukseen, että kahden todistajan lausunto on luotettava (5 Moos 19,15). Jos kaksi todistajaa kuvaa Kristuksen seurakuntaa, todistajien lukumäärä muistuttaa evankeliumin luotettavuudesta. Se, mitä Kristuksen Kirkko julistaa, on totta ja siksi uskomisen arvoista.

Jakeet 5 ja 6 ovat vaikeita. Mitä tarkoittaa tuli, joka lähtee todistajan suusta, taivaan sulkeminen tai veden muutaminen vereksi? Taivaan sulkemisesta muistamme tapauksen Vanhasta testamentista. Elia sanoi sanan eikä taivaasta satanut vettä (1 Kun 17,1). Voi olla, että Jumala lähettää kerran kaksi palvelijaansa maailmaan ja antaa heille vallan tehdä samankaltaisia ihmeitä kuin Elia. Mahdoton ajatus ei ole sekään, että jakeet 5 ja 6 ovat vertauskuvallista puhetta ja tarkoittavat sitä valtaa, joka Kristuksen Kirkolla on. Jeesus on antanut omilleen vallan avata tai sulkea taivas: "Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaassa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaassa vapautettu." (Mt 16,19). Missä Kristuksen Kirkko torjutaan ja sitä vastaan hyökätään, siellä jäädään odottamaan Jumalan vihan päällelankeamista (Mt 10,14‑15). Ehkä tuli, joka nielee todistajien viholliset, kuvaa tätä.

Jakeessa 7 kerrotaan, että syvyydestä nouseva peto ryhtyy taisteluun kahta todistajaa vastaan, voittaa ja tappaa heidät. Peto kuvaa paholaisen palvelijaa ja kaupunki, jossa peto tappaa Jumalan todistajat, Paholaisen valtakuntaa. Jos kaksi todistajaa tarkoittaa Jumalan seurakuntaa, Johannes kuulee nyt kuvauksen tilanteesta, jossa Paholainen käy ankaraan taisteluun seurakuntaa vastaan ja näyttää voittavan sen. Ilmeisesti juuri ennen Kristuksen paluuta Jeesuksen seuraajien joukko on kuin lyöty ja voitettu. Mutta sitten tapahtuu ihme: kuollut elää jälleen, seurakunta nousee ylös kuolleista ja se kutsutaan Jumalan luo taivaan kirkkauteen. Vaikka Paholainen näyttää voittaneen taistelun, Jumala sanoo sittenkin viimeisen sanan. Hän antaa omilleen voiton ja jo voittajalta näyttäneelle Paholaiselle tappion.

Olemme viime vuosina saaneet maistaa ainakin lievää esimakua siitä, mistä Ilmestyskirja nyt puhuu. Seurakunnat lyötiin monissa Itä‑Euroopan maissa raunioiksi ja näytti siltä, että näissä maissa Kristuksen Kirkko kuolee pian. Sitten tapahtui ihme: Paholaisen voitto olikin vain näennäinen. Kommunismi romahti ja nyt siellä, missä Kirkko näytti jo hävitetyltä, seurakunnat kasvavat ja uusia seurakuntia syntyy.

Jakeessa 10 kerrotaan, että ihmiset iloitsevat nähdessään Jumalan todistajien kuoleman. Jumalan sana saa aikaan myös vihaa. Ihmiset loukkaantuvat, kun heitä nuhdellaan synneistä, joissa he elävät, varoitetaan kadotuksesta, jonne he ovat matkalla, tai puhutaan Jeesuksesta, jota ilman kukaan ei pääse taivaaseen. Kun ne, jotka vaivaavat jumalatonta maailmaa Jumalan sanalla, ovat kuolleet, maailma riemuitsee. Se luulee, että nyt se saa rauhassa elää jumalatonta elämää.

Jumala ottaa vallan 11:15‑19

Seitsemäs enkeli puhaltaa torveensa ja tämä maailmanaika päättyy. Taivaassa ylistetään Jumalaa, joka on osoittanut olevansa Kaikkivaltias. Jumala on sitä jo nyt, mutta viimeisenä päivänä hän ottaa kaiken vallan itselleen niin, että sen jokainen näkee. Se merkitsee kaiken pahan lopettamista. Alkaa iankaikkisuus, jossa Jumala hallitsee.

Sitä ennen on kuitenkin vuorossa viimeinen tuomio. Siitä kertoo jae 18. Jumalan omia odottaa palkinto. Sitä ei kuitenkaan anneta sen mukaan, mitä kukin on ansainnut. Jokainen saa saman palkinnon: Jeesus on hankkinut meille ikuisen elämän ja sen Jumalan omat viimeisenä päivänä saavat. Viimeisellä tuomiolla on myös toinen vaihtoehto: ne, jotka jäävät ilman palkintoa, tuhotaan. Tämä tarkoittaa kadotustuomiota ja koskee niitä, jotka eivät ole Jumalan omia.