Nainen ja lohikäärme 12:1‑6

Johannes näkee lasta odottavan naisen. Kuka hän on? Todennäköisesti kyse on jälleen Jumalan kansasta, Jumalan omista, jotka elävät tässä maailmassa. Edellä on puhuttu temppelistä ja kahdesta todistajasta. Kaiketi nämäkin olivat kuvia maan päällä taistelevasta Kristuksen Kirkosta.

Entä kuka on Johannekselle näytetty lohikäärme? Jakeessa 9 sanotaan, että hän on Paholainen, joka jaksaa taistella Jumalan omia vastaan. Lohikäärme on tulipunainen ja sillä on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Olemme jo todenneet, että sarvi Ilmestyskirjassa kuvaa voimaa. Paholaisella on sitä paljon ‑ siitä lohikäärmeen kymmenen sarvea muistuttaa.

Jakeissa 2 ja 5 Johannes ilmeisesti näkee välähdyksen yhdestä Jumalan seurakunnan jäsenestä, Jeesuksen äidistä, neitsyt Mariasta. Hän synnytti pojan, Jeesuksen, kuningasten Kuninkaan. Jakeessa 4 lienee kuvaus Herodes Suuresta Paholaisen palveluksessa. Herodes surmautti Betlehemin alueella kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat saadakseen tapetuksi syntyneen Messiaan (Mt 2,16‑18). Jo silloin Paholainen osoitti olevansa sodassa Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Pyhä perhe pakeni Joosefin johdolla erämaan läpi Egyptiin ja oli siellä Herodeksen kuolemaan asti. Jae 6 puhunee tästä pakomatkasta. Jumala piti huolta omasta Pojastaan, hänen äidistään ja Joosefista eikä Perkele saanut lasta surmatuksi. Jälleen kolmen ja puolen vuoden mittainen ajanjakso kuvaa sitä aikaa, jona Paholainen saa erityisesti hyökätä Jumalan omien kimppuun (ks. Ilm 11,2 ja sen selitys).

Sota taivaassa 12:7‑12

Johannes näkee toisen näyn: taivaassa käydään taistelu Jumalan arkkienkelin Mikaelin ja Paholaisen välillä. Taistelu päättyy Paholaisen tappioon ja hänet enkeleineen heitetään ulos taivaasta. Taivaassa riemuitaan Mikaelin voitosta, mutta maan päällä arkkienkelin voitto tietää onnettomuutta. Paholainen on heitetty tänne ja täällä hän mellastaa, saa aikaan pahaa ja vainoaa Jumalan omia. Tässä työssä hän jaksaa väsymättä toimia ja siihen on yksinkertainen syy: hän tietää, että aikaa, jolloin hän saa riehua maan päällä, ei enää ole paljoa jäljellä.

Sitä, että Perkele on heitetty maan päälle, ei pitäisi olla vaikea huomata. Hänen toimintansa näkyy monin tavoin: maailmassa on paljon pahaa, luonto saastuu, sotia käydään, ihmiset eksyvät väärille teille ja Jumalan seurakuntaa ahdistellaan. Tälle kaikelle voi keksiä lukuisia selityksiä. Ilmestyskirja opettaa sanomaan: Viime kädessä kyse on siitä, että Paholainen on heitetty maan päälle ja riehuu keskellämme.

Jakeessa 10 Paholaista nimitetään osuvasti Syyttäjäksi. Juuri sitä hän on. Hän jaksaa loputtomiin syyttää ja etenkin Jumalan omia. "Olet niin huono, ettet sinä ole Jumalan oma. Lankesit syntiin helposti ja vielä kehtaat väittää kuuluvasi Jumalan lasten joukkoon." Se, joka näin puhuu, on Paholainen. Jumalan sana vakuuttaa, että me kelpaamme Jumalan kansaan vain Jeesuksen takia. Olemme syntisiä, mutta Jeesuksen tähden Jumalan omia. Varsinkin silloin, kun Perkele syyttää, on tärkeää muistaa tämä.

Paholainen yrittää hävittää Kirkon 12:13‑18

Paholainen on heitetty maan päälle ja keskittyy täällä hyökkäämään Jumalan omia vastaan. Ilmeisesti Johannekselle nyt näytetty kuvaa samaa, josta jo luvun alussa kerrottiin. Johannes näkee Marian, joka pakenee Herodeksen vihaa Egyptiin. Paholainen yritti Herodesta apuna käyttäen tappaa Jumalan Pojan ja hänen äitinsä, mutta sitä Jumala ei viholliselleen sallinut. Kun Jeesus astui taivaaseen Perkeleen tavoittamattomiin, hänen vihansa vaihtoi kohdetta. Nyt se suuntautui muihin Jumalan omiin. Ensimmäiset kristityt saivat kokea tämän todeksi hirvittävällä tavalla. Heitä vainottiin, vangittiin, heitettiin kaivoksiin ja raahattiin leijonien eteen. Ja tämä tapahtui vain sen tähden, että kristityt pitivät kiinni Jumalan sanasta ja tunnustivat uskoa Jeesukseen ‑ kuten jakeen 17 lopulla sanotaan.

Vaikka luvun loppu puhuu pelottavista asioista, on siinä päällimmäisenä kuitenkin Jumalan omia rohkaiseva ja lohduttava tieto. Paholaisen toiminta on kiinni siitä, mitä Jumala hänelle sallii. Hän ei toimi vapaasti eikä varsinkaan silloin, kun hyökkää Jumalan omia vastaan. Kun tämän muistamme, tiedämme, ettei sittenkään ole hätää. Jumala pitää meistä huolta ja meitä kohtaa vain se, minkä Jumala antaa tapahtua.