Uusi Eeden 22:1‑5

Raamatun alkuluvuissa kerrotaan Eedenin paratiisista. Siellä oli elämän puu, hyvän‑ ja pahantiedon puu ja joki, joka virtasi paratiisin halki. Luomiskertomusta seuraa kuvaus syntiin lankeamisesta. Jumala oli kieltänyt ihmistä syömästä hyvän‑ ja pahantiedon puusta. Kun Eeva ja Aadam rikkoivat Jumalan käskyn, heidät ajettiin pois paratiisista, synti kaappasi ihmisen valtaansa ja alkoi hallita maailmaa. Jakeet 1‑5 kuvaavat paratiisia, jonka Jumala kerran luo. Vanhan testamentin luomiskertomus on hyvä pitää mielessä näitä jakeita tutkittaessa.

Jakeessa 1 kerrotaan elämän veden virrasta, joka kulkee uudessa Jerusalemissa. Ehkä virta kuvaa iankaikkista elämää, joka uudessa luomakunnassa on todellisuutta. Johannes näkee myös elämän puun. Puun lehdistä kansojen sanotaan saavan terveyden. Taivaaseen päässeet tulevat siis terveiksi. Tässä elämässä on vaivoja, puutteita ja sairauksia. Taivaassa niitä ei ole. Sen sijaan hyvän‑ ja pahantiedon puusta Johannes ei puhu mitään. Sitä uudessa luomakunnassa ei ole. Ei siis ole sitä mahdollisuutta, että tapahtuisi uusi syntiinlankeemus. Taivaan ilo on loputon.

Syntiin lankeaminen merkitsi kirousta koko ihmiskunnalle. Tätä kirousta saamme joka päivä tuntea. Johannes kertoo, ettei uudessa luomakunnassa enää olla kirouksen kahleissa. Syntiinlankeemus ja sen seuraukset (1 Moos 3,17‑19) eivät enää ole voimassa ja siksi vaivat, jotka ovat totta nyt, ovat kadonneet.

Tässä maailmassa ihminen ei kestä katsoa Jumalan kasvoja. Mooses sitä aikoinaan toivoi, mutta hänelle sanottiin: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon." (2 Moos 33,20). Uudessa maailmassa tämäkin on mahdollista. Jae 4 lupaa, että usko vaihtuu näkemiseksi. Kun se tapahtuu, epäusko ei enää vaivaa. Jeesuksen lupaus toteutuu uudessa Jerusalemissa: "Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan" (Mt 5,8).

Jakeeseen 5 päättyy se jakso, joka alkoi viidennen luvun alussa. Johannekselle on näytetty suuri joukko näkyjä ja lopuksi hän on nähnyt uuden luomakunnan. On edetty ajasta ikuisuuteen. Nyt ovat vuorossa Ilmestyskirjan päätössanat. Ne jakaantuvat viiteen jaksoon.

Luotettavat ja todet sanat 22:6‑7

Johannes kuulee, että sanat, jotka hänelle on puhuttu, ovat totta ja siksi luottamisen arvoiset. Sanojen luotettavuus perustuu siihen, että Jumala itse takaa ne. Hän, joka on Totuus, ei valehtele.

Jae 6 muistuttaa, ettei Jumalan profeetta puhu omiaan. Jumalan Henki vaikuttaa Jumalan profeetassa, ja niin hän kertoo sen, mitä on Jumalalta saanut. Johannes on Jumalan profeetta. Hän on saanut sanottavansa Jumalalta ja siksi se on luotettavaa.

Jakeessa 7 on Ilmestyskirjan kuudes autuaaksi julistus. Jeesus onnittelee sitä, joka ottaa Ilmestyskirjan todesta. Ilmestyskirja kertoo lukijoilleen, että Jeesus on kuningasten Kuningas ja tulee kerran tuomitsemaan tämän maailman. Joka tämän ottaa todesta, sitä kannattaa onnitella.

Johannes ja enkeli 22:8‑9

Nyt kerrotaan vastaava tapaus kuin luvussa 19 (Ilm 19,10). Johannes heittäytyy sen enkelin eteen, joka on näyttänyt hänelle Ilmestyskirjassa kuvattuja näkyjä. Enkeli kieltää ankarasti Johannesta kumartamasta häntä. Enkeli tietää, mitä ensimmäinen käsky sanoo.

Harhaoppi, joka korotti enkelit Jumalan rinnalle, levisi moniin seurakuntiin ensimmäisellä vuosisadalla. Tästä harhasta nyt varoitetaan. Enkelit ovat Jumalan luomia eikä heitä saa nostaa Luojan paikalle. Vain Jumalaa tulee kumartaen rukoilla.

Jeesus puhuu 22:10‑17

Jeesus pitää viimeisen puheensa Ilmestyskirjassa. Aluksi hän käskee Johanneksen levittää kirjan sanomaa kaikkialle. Danielin kirjassa on juuri päinvastainen käsky: Danielin käskettiin salata kirjansa ja päästää se julkisuuteen vasta myöhemmin (Dan 8,26). Käskyjen vastakkaisuus selittynee seuraavasti: Danielin aikana vielä elettiin Jumalan pelastushistoriassa vaihetta, jolloin Jumala näki hyväksi salata Danielille näytetyt näyt. Johanneksen aikana tilanne oli toinen. Jumalan Pojan toiminta maan päällä oli jo takana ja hetki, jona hän palaa maan päälle, niin lähellä, että kaikkien tuli tietää, mitä Johannes sai nähdä ja kuulla.

Jae 11 ei ole helppo. Siinä jumalattomia kehotetaan elämään edelleen jumalattomasti ja pyhien käsketään edetä pyhyyden tiellä. Mitä jae tarkoittaa? Ilmestyskirja on kirjoitettu kristityille, ei niinkään niille, jotka eivät Jeesusta tunne. Jae ei ole kehotus pysyä epäuskossa ja elää jumalattomasti. Tarkoitus on puhutella nimenomaan Jumalan seurakuntaa ja sanoa sille: "Te näette, että jumalaton maailma ei piittaa Jumalasta eikä hänen tahdostaan. Toimikaa te juuri päinvastoin. On jotenkin luonnollista, että jumalaton maailma pysyy jumalattomana, elää toisin kuin Jumalan sana sanoo ja taistelee Jumalaa vastaan. Yhtä luonnollista pitäisi olla, että Jumalan seurakunta elää pyhää elämää, pysyy uskossa ja taistelee Jumalan asialla." On pidettävä kiinni siitä, mitä Jumalalta on saatu. Jos sen hukkaamme, Jeesuksen palatessa meidät tuomitaan yhdessä jumalattoman maailman kanssa.

Ihmiskunta jakaantuu kahteen joukkoon. Toiset ovat saastaisia ja toiset pyhiä. Me emme näe, missä raja kulkee, mutta Jumalan silmissä jako on selvä. Pyhiä ovat ne, jotka ovat Jeesuksen omia ja omistavat Jeesuksen pyhyyden. Saastaisia ne, jotka torjuvat Jeesuksen ja hänen pyhyytensä. Mitään kolmatta joukkoa ei ole ‑ jokainen kuuluu joko pyhiin tai saastaisiin.

Jakeessa 13 Jeesus sanoo olevansa A ja O, ensimmäinen ja viimeinen. Hänen kauttaan maailma on luotu ja hän on viimeisenä päivänä maailman Tuomari. Isä Jumala on sanonut saman itsestään Ilmestyskirjassa kaksi kertaa (Ilm 1,8 ja 21,6). Jeesus on Jumalan Poika, ja se, mitä voidaan sanoa Isästä, voidaan sanoa myös Pojasta. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanookin: "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh 10,30).

Viimeisenä päivänä jokainen ihminen havaitaan Jumalan edessä syylliseksi. Vain se, joka on saanut syntinsä anteeksi, kestää Jumalan edessä. Tätä tarkoittaa vaatteiden peseminen jakeessa 14. Joka on saanut syntinsä anteeksi, se pääsee taivaaseen ‑ joka on sitä ilman, sille ei taivaan portteja avata. Jakeessa 15 Jeesus puhuu koirista, jotka eivät pääse pyhään kaupunkiin. Juutalaiset saattoivat nimittää koiriksi niitä, jotka eivät kuuluneet valittuun kansaan. Sama ajatus lienee tässäkin. Ne, jotka ovat Jumalan kansan ‑ kastettujen ja Jeesukseen uskovien ‑ ulkopuolella, eivät pääse uuteen luomakuntaan. Heille käy niin kuin Paholaiselle. Häntä he ovatkin elämässään ehkä tietämättään palvelleet. Tästä kertoo myös jakeen loppu, jossa puhutaan valheesta. Paholainen on valheen isä (Joh 8,44). Ne, jotka rakastavat valhetta, rakastavat Paholaista ja heille kuuluu sama tuomio kuin heidän herralleen. Muutkin luettelossa mainitut teot kertovat, että niiden harjoittajat palvelevat Jumalan vihollista.

Jakeessa 16 Jeesus kutsuu itseään Daavidin juuriversoksi ja kirkkaaksi aamutähdeksi. Jesajan kirja puhuu Daavidin suvun juuriversosta (Jes 11,1) ja tarkoittaa sillä kuningasta, joka kerran syntyy valtansa menettäneestä Daavidin suvusta. Kutsuessaan itseään Daavidin juuriversoksi Jeesus ilmoittaa olevansa Vanhan testamentin lupaama Messias. Hänessä Jesajan ennustus on toteutunut, hän on se odotettu Daavidin Poika. Aamutähti näkyy uuden päivän alkaessa. Ja juuri sitä Jeesus on. Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa aloitti uuden päivän ihmiskunnan historiassa. Uusi päivä alkaa myös sitten, kun hän palaa kirkkaudessaan maan päälle.

Ilmestyskirjan alkuluvuissa oli seitsemän kirjettä seitsemälle seurakunnalle. Jakeessa 17 palataan seurakuntien elämään. Jumalan seurakunta, jota jälleen kutsutaan morsiameksi, odottaa Jeesuksen paluuta ja rukoilee yhdessä Jumalan Hengen kanssa, että se tapahtuisi pian. Jae muistuttaa myös, mitä Jumalan seurakunnalla on annettavaa. Seurakunta jakaa elämän vettä kaikille, jotka sitä tahtovat. Elämän vesi kuvannee iankaikkista elämää, josta osalliseksi päästään juuri Jumalan seurakunnassa.

Ankara varoitus 22:18‑19

Jakeissa on vakava varoitus. Varoitus oli tarkoitettu erityisesti niille, jotka aikoinaan kopioivat Ilmestyskirjaa. Ennen kuin kirjapainotekniikka keksittiin, kopiot tehtiin käsin. Oli todellinen vaara, ettei kopioija kirjoittanutkaan kaikkea, mitä kopioitavassa kirjoituksessa luki, tai hän teki tekstiin omia lisäyksiä. Tästä nyt varoitetaan. Varmasti varoituksen voi laajentaa koskemaan jokaista Ilmestyskirjan lukijaa ja selittäjää. Kirjasta ei saa jättää mitään pois eikä sitä saa täydentää omatekoisilla lisäyksillä. Kirjaa on luettava ja selitettävä sitä lyhentämättä ja täydentämättä ‑ sellaisena kuin se on meille annettu.

Johannes tuskin aavisti, että Ilmestyskirjasta tuli Raamatun viimeinen kirja. Niin kuitenkin tapahtui, ja ainakin itse näen tässä Jumalan käden jäljen. Nyt koko Raamattu päättyy vakavaan varoitukseen. Näin meille sanotaan: Koko Raamattu on Jumalan puhetta ja siihen tulee suhtautua sillä kunnioituksella, joka Jumalan sanalle kuuluu. Sitä ei saa vääristellä, siihen ei saa tehdä omia lisäyksiä eikä siitä saa ottaa mitään pois. Sitä on julistettava lyhentämättä tai täydentämättä. Kirkon historia kertoo monta tapausta siitä, että Ilmestyskirjan varoitus on osoittautunut todeksi: missä Jumalan sanaa on lyhentämättä julistettu, siellä on koettu Jumalan siunausta ‑ missä Jumalan sanaa on ryhdytty korjailemaan, siellä on ollut kirousta.

Lopputervehdys 22:20‑21

Ilmestyskirjan lopputervehdyksessä on kaksi osaa. Jae 20 on ilmeisesti osa varhaisen kirkon jumalanpalvelusliturgiaa. Siihen kuuluu Jeesuksen sana ‑ "Tämä on tosi, minä tulen pian" ‑ seurakunnan vastaus ‑ "Amen" ‑ ja seurakunnan rukous ‑ "Tule, Herra Jeesus". Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä on vastaava kohta (1 Kor 16,22). Jae 21 on paitsi toivotus myös vakuutus jokaiselle Ilmestyskirjan lukijalle: Jeesuksen armo on meidän kanssamme. Armoon luottaen odotamme Herramme paluuta. Armo turvanamme meillä ei ole hätää. Jeesuksen armo on kanssamme joka päivä, myös sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee tämän maailman.