Uusi taivas ja uusi maa 21:1‑8

Tämä maailma alkoi luomisesta (1 Moos 1‑2) ja luomiseen se päättyy. Jumala hävittää nykyisen pahan ja monella tavalla pilalle menneen maailman ja luo sen tilalle uuden taivaan ja maan, siis uuden maailman. Tämä ei ole Raamatun ainoa kohta, joka puhuu tästä. Jo Vanha testamentti lupaa samaa (Jes 65,17). Toisessa Pietarin kirjeessä kerrotaan tästä näin: "Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappeleet palavat ja hajoavat." (2 Piet 3,10). Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa on kuvaus paratiista: luomakunta oli puhdas ja virheetön, ihmisen oli hyvä elää ja ihmisen suhde Luojaansa oli kunnossa. Paljon samaa on siinä, mitä Johannes saa nyt katsella. Jumala luo uuden maailman ja se on ainakin yhtä ihmeellinen kuin paratiisi aikoinaan.

Jakeessa 1 sanotaan, ettei merta uudessa luomakunnassa ole. Meri on ainakin muutamissa Raamatun kohdissa kuoleman tai pahuuden vertauskuva. Sillä, ettei sitä uudessa luomakunnassa ole, ilmeisesti tarkoitetaan, ettei siellä ole kuolemaa eikä mitään muutakaan pahaa. Ne kuuluivat vanhaan maailmaan syntiinlankeemuksen jälkeen, mutta Jumala hävittää ne luodessaan uuden maailman. Elämä uudessa maailmassa jatkuu loputtomiin eikä pahuuden hedelmiä joudu kukaan maistelemaan.

Sitten Johannes näkee uuden Jerusalemin, joka on kaunis kuin morsian. Uusi Jerusalem tarkoittanee nyt Kristuksen seurakuntaa, jonka Jumala on puhdistanut ja näin valmistanut suurta juhlaa varten. Luvussa 19 kerrottiin Karitsan häistä, joita uudessa luomakunnassa kerran vietetään. Siinäkin yhteydessä Jumalan seurakuntaa kuvattiin morsiamena, joka pukeutuu hohtavaan ja puhtaaseen pellavapukuun (Ilm 19,7‑8). Uusi Jerusalem tarkoittaa myös taivaan pääkaupunkia, uuden luomakunnan keskusta. Tästä kertoo jakeesta 10 alkava jakso. Ilmeisesti Johannes tarkoittaa uudella Jerusalemilla kahta asiaa ‑ perille päässyttä Jumalan seurakuntaa ja uuden maailman pääkaupunkia. Nämä kaksi kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niitä voi kutsua samalla nimellä.

Johannes kuulee Jumalan äänen valtaistuimelta. Ääni kertoo, millaista uudessa luomakunnassa on. Jumala asuu omiensa keskellä ja siitä seuraa valtavan hyvää: Uuteen luomakuntaan päässeet eivät tunne surua, kuolemaa, kipua tai tuskaa. Uusi luomakunta on toisenlainen kuin syntiinlangennut maailma. On vaikea kuvitella elämää, jossa syntiä ei ole ‑ synti kun on tässä maailmassa tunkeutunut kaikkialle. Uudesta luomakunnasta synti on pois ja siksi elämä siellä on niin erilaista. Ei ole sotia, oman edun tavoittelua, rakkaudettomia tekoja, loukkaavia sanoa eikä edes pahoja ajatuksia. Ikuinen elämä on elämää ilman syntiä ja siksi niin ihmeellisen hyvää.

Ilmestyskirjan alussa Johannes kuuli Jumalan sanovan: "Minä olen A ja O." (Ilm 1,8). Hänestä kaikki on alkanut ja häneen kaikki päättyy. Nyt Johannes on tämän nähnyt. Missään vaiheessa maailma ei ole riistäytynyt Jumalan käsistä. Kaikki on edennyt hänen suunnitelmiensa mukaan ja palvellut hänen tarkoituksiaan. Jumala on maailman Luoja ja Ylläpitäjä, ja hän tekee lopun tästä maailmasta, kun katsoo oikean ajan tulleen.

Valtaistuimelta kuuluva ääni kertoo, mitkä kaksi mahdollisuutta on viimeisen tuomion jälkeen. Kaikki, jotka haluavat "elämän vettä", saavat sitä lahjaksi. Jumalan lahjaa ‑ ikuista elämää uudessa luomakunnassa ‑ tarjotaan kaikille, ja jolle se kelpaa, se saa sen ja on kerran siellä, missä kaikkivaltias Jumala on omiensa keskellä. Sitten muistutetaan toisesta vaihtoehdosta, jota nimitetään jälleen toiseksi kuolemaksi ja kuvataan tulisena järvenä. Se on niiden osa, jotka eivät ole palvelleet elävää Jumala ja joiden elämästä se on näkynyt. Jumala itse kertoo, että on vain nämä kaksi mahdollisuutta: joko pääsee sinne, missä Jumala on, tai joutuu sinne, missä Paholainen on.

Uusi Jerusalem 21:9‑21

Enkeli tulee Johanneksen luo ja näyttää hänelle Karitsan vaimon. Karitsan vaimo tarkoittanee Kristuksen omien joukkoa, joka on päässyt perille uuteen luomakuntaan. Johannes alkaa kuitenkin kuvata kaupunkia. Edellä jo totesimme, että Johannes tekee näin ilmeisesti tarkoituksella. Hän opettaa lukijoilleen, että riemuitseva, perille päässyt Kirkko ja uusi luomakunta kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niistä tulee puhua samanaikaisesti ja käyttää samaa nimeä.

Johanneksen on vaikea kuvata näkemäänsä. Hän vertaa uuden Jerusalemin kirkkautta jalokivien loistoon. Jumala asuu kaupungissa ja siksi se säteilee valoa. Uuden Jerusalemin arkkitehtuuriin luku kaksitoista kuuluu erottamattomasti. Valittu kansa jakaantui kahteentoista sukukuntaan. Heimojen kantaisien nimet onkin kirjoitettu kaupungin kahteentoista porttiin. Kaupungin muurilla on kaksitoista peruskiveä ja niissä kahdentoista apostolin nimet. Tämä muistuttaa siitä, että Jumalan suunnitelmaan kuului kaksi vaihetta: vanha liitto ja uusi liitto. Vielä uudessa luomakunnassakin muistetaan, mitä Jumala teki pelastaakseen ihmiskunnan ‑ ja siitä Israelin heimojen ja apostolien nimet porteissa ja muurissa kertovat.

Johannes saa käskyn mitata kaupungin pituuden, leveyden ja korkeuden. Aikaisemminkin Johannes on saanut saman tehtävän. Luvussa 11 häntä käskettiin mittaamaan "Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siellä kumartaen rukoilevat" (Ilm 11,1). Siinä yhteydessä viittasimme Sakarjan kirjaan (Sak 2,1‑5) ja totesimme mittaamisen tarkoittavan enemmän kuin vain pituuden selvittämistä. Mittaminen tarkoitti suojeltavaksi merkitsemistä. Tästä lienee nytkin kyse. Uusi Jerusalem on Jumalan suojeluksessa ja siksi sitä ei kohtaa mikään onnettomuus. Jumala varjelee kaupungin kaikelta pahalta ja sen onni jatkuu ikuisesti.

Johannes kertoo mittauksen tulokset. Kaupunki on kuution muotoinen, sen yksi sivu on 12 000 stadionmittaa, noin 2300 kilometriä. Kaupungin mitat ovat valtavat. Ehkä tarkoitus ei olekaan kertoa meille kaupungin kokoa, vaan julistaa sen suuruutta ja mahtavuutta: se on enemmän kuin kukaan osaa kuvitella. Tästä kertoo myös muurin korkeus: 144 kyynärää, noin 72 metriä. Tavallisen kaupungin muuri oli vain muutamia metrejä. Molemmat Johanneksen ilmoittamat luvut ovat jaollisia luvulla 12. Jälleen muistutetaan kahdestatoista Israelin sukukunnasta ja kahdestatoista apostolista.

Vanhan liiton temppelissä kaikkein pyhin oli kuution muotoinen. Johannes kertoo myös uuden Jerusalemin olevan kuin kuutio. Tähän sisältyy suuri sanoma. Vanhan liiton aikana opetettiin, että temppelin kaikkein pyhin on se paikka, jossa Jumala asuu. Uudessa Jerusalemissa on totta se, mitä kaikkein pyhimmästä uskottiin: Jumala asuu siellä. Siitä kaupungin muoto muistuttaa. Temppelin kaikkein pyhimpään sai mennä vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa. Uuteen Jerusalemiin saa tulla jokainen Jumalan oma. Jeesus on avannut tien sinne, hänen verensä on pessyt meidät puhtaiksi ja siksi voimme mennä sinne, missä Jumala on.

Johannes kuvaa kaupunkia ja luettelee sen yksityiskohtia. Kaupunki on ihmeellinen ‑ sen kadut ovat kultaa, muuri on koristeltu jalokivillä ja portit on valmistettu kukin yhdestä helmestä. Kaksitoista jalokiveä, jotka Johannes tarkasti luettelee, ovat samoja kiviä, joita ylimmäinen pappi kantoi rintakilvessään. Jo vanhan liiton aikana ymmärrettiin, että Jumalalle kuuluu kallein ja paras, ja siksi hienoimmat jalokivet tahdottiin omistaa hänelle. Uusi Jerusalem koko loistossaan julistaa tätä samaa: Jumala on kuningasten Kuningas ja siksi suurimmat aarteet kuuluvat hänelle.

Jumalan maja ihmisten keskellä 21:22‑27

Temppeliä uudessa Jeruselemissa ei ole. Temppeli oli se paikka, jossa toimitettiin uhreja ihmisten syntien tähden. Jeesuksen kuoleman jälkeen näitä uhreja ei tarvita, eikä varsinkaan uudessa luomakunnassa, jossa syntiä ei enää ole. Temppeli oli myös Jumalan kohtaamisen paikka. Uudessa Jerusalemissa Jumala asuu omiensa keskellä eikä siksi tarvita erityistä paikkaa, jossa Jumalan voi kohdata. Valojakaan kaupungissa ei tarvita. Jumala, joka asuu kaupungissa, on kirkkaus ja valaisee kaupungin.

Tässä maailmassa on myös hyvää: on sitä, mikä tuottaa iloa, ja on hyviä lahjoja, joita Jumala on meille antanut. Ehkä juuri näitä Johannes tarkoittaa jakeessa 26, kun hän puhuu kansojen kalleuksista ja ihanuuksista. Ne tuodaan uuteen Jerusalemiin ja niistä saadaan iloita myös siellä. Mutta mitään pahaa, saastaista ja likaista ei kaupunkiin pääse. Kaupunki pysyy suljettuna myös kaikilta niiltä, jotka eivät ole kelvollisia kaupunkiin astumaan. Jeesuksen vertaus kuninkaan pojan häistä kertoo samasta asiasta (Mt 22,1‑14). Vain häävaatteeseen pukeutuneet kelpaavat pyhään kaupunkiin ja häävaate on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä. Se peittää alleen pahuutemme ja saastamme.