Sineteillä suljettu kirjakäärö 5:1‑4

Johanneksen katse kiinnittyy kirjakääröön, joka on Kaikkivaltiaan oikeassa kädessä. Tavallisesti kirjakääröön kirjoitettiin tekstiä vain toiselle puolelle, mutta nyt kirjakäärö on kirjoitettu täyteen molemmin puolin. Siinä on siis paljon asiaa. Kääröä on kuitenkin mahdoton lukea, koska se on suljettu seitsemällä sinetillä ja sinettien avaamiseen tarvitaan valtuudet. Enkeli saapuu paikalla ja kysyy, löytyykö tarpeeksi arvollista ‑ sitä, jolla olisi valtuudet avata kirjakäärön sinetit. Sellaista ei löydy ‑ ei taivaan enkeleiden, ei maan päällä elävien ihmisten, ei kuolleiden eikä Paholaisen palvelijoiden joukosta. Viimeksi mainittuihin viitaavat sanat "maan alla" (ks. jakeita Ilm 9,1‑2 ja niiden selitystä).

Kirjaan on kirjoitettu jotakin tärkeää ‑ muuten käärö ei olisi valtaistuimella istuvan kädessä. Johannes itkee sitä, ettei kirjakäärön aukaisijaa löydy. Ehkä kyse on Johanneksen uteliaisuudesta. Todennäköisesti Johanneksen itkulla on syvempi merkitys. Johannes ymmärtää, että Kaikkivaltiaan kädessä on kirjoitus, jolla on tärkeää sanottavaa Jumalan omille. Jos kääröä ei aukaista, jää sanoma Jumalan seurakunnalle välittämättä, ja siinä on aihetta itkuun.

Seitsemän on Raamatussa on pyhä luku. Se kuvaa täydellisyyttä ja sitä, mikä liittyy Jumalaan. Se, että kirjakäärö on suljettu juuri seitsemällä sinetillä, kertoo kirjakäärön pyhyydestä. Käärössä on jotakin niin jumalallista, ettei sitä, joka olisi tarpeeksi arvokas avaamaan sen, löydy taivaasta, maan päältä eikä maan alta.

Teurastettu Karitsa 5:5‑14

Eivät enkelit, eivät ihmiset eivätkä Pahan palvelijat pystyneet avaamaan seitsemällä sinetillä suljettua kirjakääröä. Vain Jumala voi sen tehdä. Yksi Jumalan valtaistuimen ympärillä olevista vanhimmista kertoo, että "Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso" voi murtaa sinetit ja avata kirjakäärön.

"Juudan heimon leijona" on viittaus Jaakobin puheeseen, jonka hän piti kuolinvuoteellaan (1 Moos 49,9‑10). Se, mitä Jaakob sanoi, oli ennustus Jumalan Pojasta, jonka Jumala oli päättänyt lähettää maailmaan. "Daavidin juuriverso" viittaa taas Jesajan kirjan 11. lukuun. Daavidin kuningassuku näytti kuolleelta kuin kaadettu puu. Jumala antoi lupauksen, että kerran kuolleesta kannosta nousee tuore verso ‑ että syntyy uusi ja Daavidiakin suurempi kuningas Daavidin suvusta. UT kertoo, että Jumalan Poika syntyi ihmiseksi juuri Daavidin sukuun, ja näin Jesajan ennustus toteutui. Jeesus on kuningasten Kuningas, taivaan ja maan Herra. Hän on enemmän kuin ihmiset ja enkelit ja siksi voi tehdä sen, mihin kukaan muu ei ole arvollinen.

Vanhin kuvaa Jeesuksen suuruutta. Kun Johannes kääntää katseensa kohti valtaistuinta, hän ei näekään mahtavaa Voittajaa vaan teurastetun Karitsan. Kuitenkin hän kertoo, että Karitsalla on seitsemän sarvea ja seitsemän silmää.

Sarvi kuvaa Ilmestyskirjassa voimaa ja valtaa. Karitsalla ‑ vaikka hänet on teurastettu ‑ on siis voima ja valta. Seitsemästä silmästä sanotaan, että ne ovat seitsemän Jumalan henkeä. Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa puhuttiin myös seitsemästä hengestä (Ilm 1,4) ja tarkoitettiin ilmeisesti Jumalan Henkeä, joka on läsnä kaikissa seitsemässä seurakunnassa ja siten koko Kristuksen Kirkossa. Tästä lienee nytkin kyse. Jeesus on lähettänyt Pyhän Hengen kaikkialle maailmaan ja siksi Jumalan Henki on kaikkialla siellä, missä on Kristuksen omia.

Siinä, että Jeesus kuvataan toisaalta mahtavana Kuninkaana toisaalta teurastettuna Karitsana, on syvä sanoma. Kristuksella on kaikki valta ja hänen rinnallaan mahtavinkin ihminen on mitätön. Mutta Jeesus kätki oman suuruutensa. Hän syntyi tavalliseksi ihmiseksi ja suostui ristin tiehen. Hänet teurastettiin niin kuin valtaa vailla oleva karitsa teurastetaan. Kuningasten Kuningas suostui tähän, koska hän rakasti meitä suunnattomasti. Jos hän olisi tullut kunniassaan maailmaan, hänen pyhyytensä olisi hävittänyt ihmiskunnan. Hän kätki suuruutensa pelastaakseen meidät ja suostui karitsan osaan Jesajan ennustuksen mukaan:

"Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin Karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."
(Jes 53,6‑7).

Jeesus ottaa kirjakäärön valtaistuimella istuvan kädestä. Kun hän on tämän tehnyt, taivaassa alkaa jälleen jumalanpalvelus. Taivaan joukot heittäytyvät Karitsan eteen, laulavat ja osoittavat hänelle kunnioitusta.

Jumala on sanonut: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi... Sinulla ei saa olla muita jumalia... Älä kumarra äläkä palvele niitä." (2 Moos 20,2‑5). Kuitenkin taivaan joukot kumartavat Jeesusta, vaikkei saa kumartaa ketään muuta kuin Jumalaa. Jeesus on siis Jumala. Raamattu ei tunne sanaa Kolminaisuus, mutta kolminaisuusopin se tuntee ja sitä se opettaa. Tämäkin Ilmestyskirjan kohta on siitä hyvä osoitus.

Jakeessa 8 kerrotaan uhrisavusta, jota taivaan joukot tuovat kultaisissa maljoissa Karitsan eteen. Uhrisavusta sanotaan, että se on pyhien rukoukset. Pyhät eivät nyt tarkoita taivaan joukkoja vaan Jumalan omia, jotka elävät tässä maailmassa. Rukouksemme siis kuullaan taivaassa. Ne nousevat kuin uhrisavu Jumalan valtaistuimen luo ja ovat jopa osa taivaallista jumalanpalvelusta. Kun taivaan joukot kumartuvat Jeesuksen eteen, he kantavat kultaisissa maljoissa rukouksiamme ja Jeesus kuulee ne yhdessä taivaan joukkojen ylistyksen kanssa.

Jakeessa 9 neljän olennon ja 24 vanhimman kerrotaan laulavan uutta laulua. Jo Vanhan testamentin aikana sepitettiin uusia lauluja suuria juhlia varten. Siitä nytkin on kyse. On suuri juhla, kun Jeesus ottaa käteensä kirjakäärön. Sitä varten on tehty uusi laulu, jota lauletaan suuren juhlan kunniaksi.

Laulun sanoma ei kuitenkaan ole uusi, vaan se julistaa vanhaa ja muuttumatonta evankeliumia. Jumalan Karitsa teurastettiin ja niin hän hankki Jumalalle kansan, joka ei ole rajattu valtakuntien rajojen, kansojen, rotujen tai kieliryhmien mukaan. Hän on kuollut ristillä kaikkien puolesta ja sen perusteella olemme Jumalan omia. Kuulumme siihen kansaan, jonka Kuningas Kristus on, ja olemme Jumalan pappeja. Koska olemme pappeja, meillä on lupa mennä Jumalan luo. Vanhan liiton temppelissä Jumalan eteen saivat tulla vain papit. Jeesus on hankkinut tämän oikeuden meille kaikille.

Jakeessa 10 luvataan, että Jumalan omat tulevat hallitsemaan maan päällä. Maa, jota Jumalan omat hallitsevat, tarkoittanee uutta maata, jonka Jumala kerran luo (Ilm 21,1). Jeesuskin lupasi, että kärsivälliset saavat periä maan (Mt 5,5). Sillä hän tuskin tarkoitti tätä maailmaa. Toinen mahdollisuus on, että lupaus hallitsemisesta viittaa tuhatvuotiseen valtakuntaan, josta puhutaan tarkemmin luvussa 20.

Taivaan jumalanpalvelukseen ja Karitsan ylistykseen liittyy valtava joukko enkeleitä. Meidän laskuoppimme mukaan heitä on 101 000 000. Kyse lienee vertauskuvallisesta luvusta. Luku kertoo Johanneksen nähneen enkeleitä aivan valtavasti. Vaikka Johannes on tähynnyt kauemmas ja kauemmas, enkeleitä on riittänyt. Enkelit antavat muiden taivaan asukkaiden tavoin ylistyksen Karitsalle, joka ansaitsee kiitoksen ja kunnian.

Karitsan ylistäjien joukko kasvaa vielä suuremmaksi. Kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä kiittävät Jeesusta. Tämä ei tarkoita, että kaikki ihmiset nyt kumartaisivat Jeesusta ‑ niin ei tapahtunut Johanneksen aikana eikä tänä päivänä. Ehkä Paavali auttaa ymmärtämään tätä kohtaa. Roomalaiskirjeessä hän kirjoittaa, että luomakunta odottaa Kristuksen paluuta, koska silloin se vapautetaan siitä pahasta, jonka syntiinlankeemus on sille tuonut (Room 8,19‑23). Luomakunta tarkoittaa Roomalaiskirjeen jakeissa jotakuinkin samaa kuin mitä me ymmärrämme sanalla luonto. Jos luomakunta odottaa Kristuksen paluuta, voi se antaa myös kiitoksen hänelle, jonka kautta kaikki on luotu. On toinenkin mahdollisuus ymmärtää jae 13: Johanneksen katse siirtyy ajassa pitkän matkan eteenpäin ja hän näkee sen päivän, jona Jeesus palaa maan päälle kunnian Kuninkaana. Silloin ei ole ketään, joka ei tunnusta Jeesusta Kuninkaaksi ja anna kunniaa hänelle. Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä juuri tästä: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra." (Fil 2,10‑11).