Kirje Efesokseen 2:1-7

Kirjeet seitsemään seurakuntaan on osoitettu seurakuntien enkeleille eli seurakuntien paimenille (ks. jakeen Ilm 1,20 selitystä). Kirjeiden sanoma on kuitenkin tarkoitettu koko seurakunnalle ja koko Kirkolle ‑ se käy ilmi kirjeistä.

Vähän Aasian merkittävin kaupunki oli Efesos. Kaupungilla oli erinomainen sijainti ja pitkä historia. Se kuuluikin Rooman imperiumin tärkeimpiin keskuksiin. Efesoksen seurakunnan syntymisestä kerrotaan Apostolien tekojen 19. luvussa. Seurakunnan perustaja oli Paavali. Vanha kirkollinen perimätieto kertoo apostoli Johanneksen, Timoteuksen ja Jeesuksen äidin vaikuttaneen Efesoksessa.

Seurakuntiin lähetetyissä kirjeissä esitellään ensiksi kirjeen varsinainen lähettäjä. Nyt Jeesuksesta sanotaan se, mitä hänestä on kerrottu jo edellisen luvun loppujakeissa (ks. näiden jakeiden selitystä). Sitten kuvataan seurakunnan tilaa ‑ ensin sen hyviä puolia ja sitten sen ongelmia. Efesoksen seurakunta saa Jeesukselta paljon kiitosta. Se on elävä seurakunta, joka ei ole antanut periksi vainojenkaan paineessa.

Aivan erityisesti Jeesus kiittää seurakuntaa siitä, ettei väärille opettajille ole seurakunnassa annettu sijaa. Heidät on tunnistettu ja ajettu seurakunnasta pois. Vääristä opettajista nimeltä mainitaan nikolaiitat eli Nikolaoksen kannattajat. Keitä he ovat olleet ja mitä he ovat opettaneet, sitä emme tiedä. Sen kuitenkin huomaamme, että oikeasta opista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä kiinnipitäminen on Jeesuksen mielestä todella tärkeää. Tämä käy ilmi muihinkin seurakuntiin lähetetyistä kirjeistä.

Efesoksen seurakunta saa Jeesukselta myös moitetta. Se on luopunut "ensi ajan rakkaudesta" ja siksi Jeesus kehottaa sitä tekemään jälleen "ensi ajan tekoja". Apostolien teoissa kerrotaan, mitä Efesoksessa tapahtui, kun kaupungin asukkaita kääntyi kristityksi. Ne, jotka olivat harrastaneet taikuutta ja omistivat alan kirjallisuutta, kokosivat kirjoista rovion ja sytyttivät sen tuleen. Kirjojen arvo oli 50.000 hopearahaa (Apt 19,19). Hopearaha oli lähes työmiehen päiväpalkka. Poltettujen kirjojen arvo nykyrahassa oli siis noin 10 milj. mk! Usko Jeesukseen otettiin todesta ja siitä tehtiin myös johtopäätökset.

Into, jota oli ollut uskon alkutaipaleella, oli ilmeisesti hiipunut. Uskossa ei enää oltu niin tosissaan kuin oli oltu. Tästä Jeesus seurakuntaa moittii ja kehottaa sitä palaamaan siihen palavuuteen, joka seurakunnassa oli vallinnut pian sen syntymisen jälkeen. Ellei seurakunta tee parannusta, Jeesus lupaa siirtää Efesoksen seurakunnan pois omiensa joukosta. Se on pahinta, mitä seurakunnalle voi tapahtua. Jos Jeesus hylkää, seurakunta kuolee varmasti. Sille, joka kuulee Jeesuksen varoituksen, luvataan paljon: hän pääsee taivaaseen syömään elämän puusta. Joka siitä syö, se ei kuole koskaan (ks. 1 Moos 3,22).

Kirje Smyrnaan 2:8‑11

Smyrna sijaitsi noin 80 kilometriä Efesoksesta pohjoiseen. Se oli huomattava satamakaupunki, joka pystyi kilpailemaan jopa Efesoksen kanssa. Vuonna 156 jKr kaupungissa riehui verinen kristittyjen vaino, jonka uhriksi joutui myös piispa Polykarpos. Vainoajien edessä hän kertoi palvelleensa Jeesusta 86 vuotta. Ilmeisesti hänet oli kastettu lapsena ja siitä asti hän oli seurannut Herraansa ‑ eikä nähnyt mitään syytä kieltää kuolemankaan edessä Jeesusta. Voi olla, että Polykarpos oli Smyrnan piispa jo Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin.

Smyrnan seurakuntaa Jeesus ei moiti sanallakaan. Se on vainottu ja köyhä seurakunta, mutta kuitenkin rikas. Ehkä köyhyys tarkoittaa sitä, että vainoissa seurakunnalta on viety sen vähäkin omaisuus. Juutalaiset ovat olleet erityisen innokkaita seurakunnan vainoajia. Heille Jeesus sanoo ankaran tuomion sanan: eivät he ole Jumalan kansaa, vaan Saatanan omaisuutta. Tämä ei tietenkään anna kristyille lupaa juutalaisvihaan ‑ kuten kohtaa on joskus selitetty. Jeesus käski rakastaa vihamiehiä ja rukoilla vainoajien puolesta (Mt 5,44). Mutta sen Jeesuksen sana opettaa, ettei juutalaiselle ole mitään hyötyä Jumalan valittuun kansaan kuulumisesta, jos torjuu Jeesuksen. Jeesus on niin juutalaiselle kuin suomalaiselle ainoa tie taivaaseen.

Jeesus lupaa seurakunnalle vaikeita aikoja. Ahdingon kerrotaan kestävän 10 päivää. Tämä tuskin tarkoittaa tarkalleen 10 vuorokautta. Ennemminkin tarkoitus lienee sanoa, että vainonaika on sittenkin lyhyt ja että se on juuri niin pitkä kuin Jumala sallii sen olevan. Vaikka kuolemalla uhattaisiin, uskosta Jeesukseen ei saa luopua. Se, joka pysyy loppuun asti uskollisena Herralleen, saa voitonseppeleen. Sellainen annettiin urheilukilpailujen voittajalle. Nyt seppele tarkoittaa ikuista elämää taivaassa ja säästymistä toiselta kuolemalta. Toinen kuolema tässä kuten muuallakin Ilmestyskirjassa merkitsee kadotusta. Seurakuntaa neuvotaan ottamaan Jeesus esikuvakseen: hänetkin tapettiin, mutta hän heräsi eloon ja pääsi taivaan kirkkautteen (jae 8). Niin tapahtuu jokaiselle, joka ei kiellä Herraansa.

Kirje Pergamoniin 2:12‑17

Pergamon oli rikas ja roomalaisten vallanpitäjien suosima kaupunki. Sen viimeinen kuningas Attalos oli testamentannut kaupungin roomalaisille, jotka eivät olleet tätä unohtaneet.

Pergamonissa sijaitsi "Saatanan valtaistuin". Mitä tämä tarkoittaa, sitä emme varmuudella tiedä. Mahdollisuuksia on lähinnä kaksi: Pergamonissa oli melkein kaikkien mahdollisten epäjumalinen alttarit. Erityisen kuuluisia olivat parantajajumalan Asklepioksen pyhäkkö sekä ylijumala Zeuksen alttari. Epäjumalien palveleminen on Perkeleen kumartamista ja siksi Saatanan valtaistuin on sopiva ilmaisu epäjumalien temppelistä. Toinen mahdollisuus on keisarinpalvonta, joka sekin on epäjumalan palvelemista. Pergamon oli siitäkin kuuluisa ‑ sinne oli rakennettu ensimmäinen keisarinpalvonnalle omistettu temppeli. Juuri keisarinpalvonnan takia monet kristityt kuolivat, ja siksi Saatanan valtaistuin on osuva nimi kuvamaan keisarikultin temppeliä.

Yksi Pergamonin seurakunnan jäsen, mies nimeltä Antipas, oli jo surmattu. Ilmeisesti kyse ei vielä ollut järjestelmällisesti vainosta ‑ sellaisessa uhrien määrä olisi tuskin jäänyt yhteen. Seurakunta oli kuitenkin jo saanut tuntea, miten maailma vihaa sitä, mutta silti se ei ollut luopunut uskostaan. Tästä Jeesus sitä kiittää. Sen sijaan siitä seurakunta saa moitetta, että sen keskuudessa on niitä, jotka "seuraavat Bileamin oppia". Bileam mainitaan VT:ssa (4. Moos 22‑24 ja 31).

Bileamin synti oli se, että hän vietteli israelilaisia palvelemaan epäjumalaa ja näissä menoissa harjoittamaan siveettömyyttä. Jeesus vertaa tätä epäjumalille uhratun lihan syömiseen. Paavali puhuu tästä asiasta laajemmin Roomalaiskirjeessä (luku 14) ja Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä (luvut 8‑10). Ilmeisesti Pergamonin kristittyjä houkuteltiin epäjumalien temppeleihin syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Sen jo Paavali oli ankarasti kieltänyt.

Osallistuminen jumalanpalvelusmenoihin epäjumalien temppeleissä on Paholaisen palvelemista, ja siitä kristittyjen on pysyttävä erillään. Tämän lisäksi temppeleissä harjoitettiin haureutta. Siitäkin seurakunnan jäsenten tuli pysyä kaukana ja parhaiten se onnistui niin, ettei mennyt temppeleihin ollenkaan.

Bileamin seuraajat olivat ilmeisesti niin vapaamielisiä, etteivät nähneet tässä mitään pahaa. Ehkä he sanoivat, että kristitty voi ruumiissaan tehdä mitä tahansa ‑ se ei hänen pelastettua sieluaan koske. Jeesus ei tällaista ajattelua ymmärrä. Hän lupaa lyödä suunsa miekalla ne, jotka seurakunnissa levittävät näitä oppeja. Bileamin seuraajien lisäksi mainitaan uudestaan nikolaiitat. Ovatko he edustaneet samoja ajatuksia, sitä emme tiedä. Tärkein viesti Jeesuksen sanoissa on kuitenkin selvä: vääriä oppeja opettajineen ei saa seurakunnassa sietää.

Jeesus lupaa antaa kätkettyä mannaa sille, joka voittaa. Ehkä Jeesuksen sanat on suunnattu nimenomaan niille, jotka tunsivat suurta kiusausta mennä epäjumalien temppeleihin syömään lihaa. Taivaassa odottavat paremmat pidot kuin temppeleissä. Siellä saa vielä paljon parempaa ruokaa kuin epäjumalien uhriaterioilla. Jotta näihin pitoihin pääsee, on pysyttävä uskollisena Jeesukselle ja kierrettävä Paholaisen palvelemispaikat kaukaa.

Kiviä saatettiin antiikin aikana käyttää eräänlaisina pääsylippuina. Ehkä tätä tarkoittaa jakeessa 17 mainittu valkoinen kivi. Sillä, joka saa valkoisen kiven, on pääsylippu taivaan valtakuntaan. Kenen nimi kiveen on kirjoitettu, se ei käy ilmi. Nimi voi olla Jumalan tai taivaaseen päässeen nimi. Ehkä kyse on jälkimmäisestä. Taivaaseen päässyt ei voi lahjoittaa pelastusta toiselle ‑ kivessä, joka on pääsylippu taivaan portilla, on juuri hänen nimensä. Näin henkilökohtainen asia pelastuminen on.

Kirje Tyatiraan 2:18‑29

Tyatira oli tunnettu käsityöläiskaupunki. Apostolien teoissa kerrotaan naisesta nimeltä Lyydia, joka teki kauppaa purppurakankailla. Hän oli kotoisin Tyatirasta (Apt 16,14).

Tyatiran seurakunnassa kaikki näyttää olleen hyvin yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Hyvää on se, että seurakunnan into evankeliumin asialla on kasvanut. Sitä kaiketi tarkoittaa, että seurakunta on tehnyt viime aikoina enemmän kuin alussa.

Seurakunnan ongelma oli nainen, jota kutsutaan Isebeliksi. Tämä tuskin on hänen oikea nimensä, mutta se kuvaa naista hyvin: tunnemme VT:sta kuningas Ahabin jumalattoman vaimon, jonka nimi oli Isebel (1 Kun 16,31). Nainen on väärä opettaja, joka opetuksillaan vie Tyatiran seurakuntalaisia harhaan. Siveettömyys, johon Isebel on tyatiralaisia johtanut, ei välttämättä tarkoita sitä, mitä sillä tavallisesti ymmärrämme. VT puhuu haureudesta, johon Israelin kansa lankesi, ja tarkoittaa sillä usein epäjumalien palvelemista.

Israelin kansa oli Jumalan kansa ja sen olisi pitänyt pysyä uskollisena Jumalalleen. Vieraiden jumalien palveleminen oli kuin huorintekemistä. Voi olla, että siveettömyys jakeessa 20 tarkoittaa tätä samaa. Siihen viittaa myös jakeen lopun maininta epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Ehkä kyse on siitä, että Isebel ohjasi kristittyjä epäjumalien temppeleihin, joiden uhrimenoissa syötiin epäjumalille omistettua lihaa, ja näihin uhrimenoihin osallistuminen oli epäjumalien palvelemista. Menoihin saattoi kuulua myös sitä, minkä Jumala kuudennessa käskyssä kieltää. Siveettömyys voi siis tarkoittaa myös haureutta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jeesus on antanut väärällä opettajalle armonaikaa, mutta nyt aika on lopussa. Ellei hän käänny, häntä kohtaa tuomio. Tuomio koskee myös hänen rakastajiaan ja lapsiaan, joilla ilmeisesti tarkoitetaan väärän opettajan oppilaita.

Se, että Isebel oli naisprofeetta, ei tietenkään sinänsä ollut ongelma. Jo Paavali oli opettanut, että nainen voi profetoida seurakunnan kokoontumisissa, jos Jumala antaa profetian (ks. 1 Kor 11,4‑5). Ongelma oli se, että Isebel opetti Jumalan nimissä jumalattomuutta. Hän oli siis väärä profeetta, ja se Tyatiran seurakunnan olisi pitänyt tajuta ja ajaa Isebel seurakunnasta pois.

Kaikki Tyatiran kristityt eivät olleet ryhtyneet Isebelin oppilaiksi. Heitä Jeesus neuvoo pysymään siinä, mitä heillä on ‑ nimittäin siinä uskossa ja elämässä, jonka apostolit ovat opettaneet. Ilmeisesti Isebelin oppilaat olivat kehuneet oppineensa tuntemaan sellaista, mitä muut eivät tunne. Ehkä he puhuivat Jumalan salaisuuksista, joita Isebel on heille opettanut. Jeesus kertoo, kenestä nämä salaisuudet ovat lähtöisin: eivät suinkaan Jumalasta vaan hänen vihollisestaan, Saatanasta.

Niille, jotka eivät ole seuranneet väärää opettajaa, Jeesus lupaa paljon. He saavat kerran hallita kansoja. Paavali puhuu samasta asiasta. Kristityt yhdessä Herransa kansa tulevat tuomitsemaan tämän maailman (1 Kor 6,2‑3). Mitä se tarkoittaa, sitä meille ei yksityiskohtaisesti kerrota. Se on kuitenkin selvää, että viimeisellä tuomiolla on hyvä päästä sille puolelle, jossa Tuomari on.

Aamutähti jakeessa 28 viittaa Venus‑planeettaan. Se oli keisarille omistettu tähti. Se, että Jeesus lupaa omilleen aamutähden, kertoo, mitä hänen omistaan kerran tulee: maailman hallitsijoita, keisareita. Sama lupaus on annettu jo jakeessa 26.