Seurakunnat vahvistuvat – Apt 16:1-5

Luukas kertoo Paavalin tulleen ensiksi Derbeen, joka oli ensimmäisen lähetysmatkan viimeisin – itäisin – kaupunki. Toisella lähetysmatkalla Paavali tuli idästä, Kilikian porttien, yli 1000 metrin korkeudessa olevan solan kautta. 330-luvulla e.Kr. Aleksanteri Suuri oli johtanut makedonialaisarmeijansa saman solan kautta itään valloitusretkille. Nyt Paavali johti toisenlaista valloitusretkeä kohti länttä.

Oliko Paavali epäjohdonmukainen?

Lystrassa Paavalin seurueeseen liittyi Timoteus, josta tuli yksi Paavalin tärkeimpiä työtovereita. Timoteuksen äiti oli juutalainen, mutta isä kreikkalainen. Juutalaisen laintulkinnan mukaan tuollainen avioliitto oli laiton ja Timoteusta pidettiin aviottomana lapsena. Hänet olisi pitänyt ympärileikata kahdeksan päivän ikäisenä, mutta ehkäpä pakanallisen isän vastustuksen vuoksi ympärileikkausta ei ollut suoritettu.

Luukas kertoo, että Paavali ympärileikkautti Timoteuksen. Tämä on synnyttänyt monia teorioita. Useat tutkijat arvelevat Luukkaan erehtyneen. ”Eihän Paavali voinut ympärileikkauttaa ketään!”

On totta, ettei Titusta – toista Paavalin työtoveria – ympärileikattu (Gal 2:3), mutta Titus olikin kreikkalainen, Timoteus taas juutalaisen äitinsä vuoksi juutalainen.

On totta, että erityisesti Galatalaiskirjeessä (esimerkiksi Gal 5:2, 5:11) Paavali hyvin jyrkästi vastustaa ympärileikkausta. Mutta syy vastustukseen oli ajatus ympärileikkauksesta pelastustienä. Tällä kertaa kysymys ei ollut siitä, vaan siitä, ettei evankeliumin levittämistä turhaan vaikeutettaisi; jos Paavalin matkaseurueessa olisi ollut ympärileikkaamaton juutalainen, olisivat juutalaiset varmasti kiukustuneet sellaisesta ärsytyksestä.

On hyvä huomata, että jakeessa 4 Luukas mainitsee edellisen luvun apostolien kokouksen säädökset. Niillä oli sama päämäärä: rauhan saavuttaminen juutalais- ja pakanakristittyjen välillä.

Ympärileikkaus ei itsessään ole pelastuksen este, siksi Paavali ei aina vastustanut sitä. Siitä tulee pelastuksen este vasta silloin, jos siitä tehdään pelastuksen ehto. On paljon asioita, joista voi tulla pelastuksen esteitä – raha, valta, kunnia jne. – mutta jotka eivät välttämättä sitä ole. Tällä kertaa ja tässä yhteydessä Paavali halusi olla juutalaiselle juutalainen (1 Kor 9:20).

Evankeliumi Eurooppaan! – Apt 16:6-10

Pyhä Henki johdatti Paavalia, Silasta ja Timoteusta kohti Eurooppaa. Pisidian Antiokiasta olisi ollut hyvä sotilastie Vähän-Aasian pääkaupunkiin Efesokseen, joka oli yksi Rooman valtakunnan viidestä suuresta kaupungista. Paavali seuralaisineen ei kuitenkaan päässyt sinne, vaan Pyhä Henki johti heitä kohti pohjoista.

Raamatuntutkijat kiistelevät siitä tarkoittaako jakeen 6 ”Galatia” Galatian provinssia vai maakuntaa. Jos se tarkoittaa provinssia, oikeampi käännös olisi ”fryygialais-galatialainen alue”, kuten piispa Bo Giertz ehdottaa selitysteoksessaan. Jos taas Galatia tarkoittaa Galatian maakuntaa, Paavali seurueineen kävi pohjoisempana – Turkin nykyisen pääkaupungin Ankaran tienoilla. Ongelmalla on merkitystä silloin, kun pohditaan kenelle Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen.

Kuinka kauan Paavali viipyi Galatiassa jää epäselväksi. Hän olisi halunnut jatkaa pohjoiseen, Mustan meren rannikolle Bityniaan (jae 7), mutta tällä kertaa Pyhä Henki johti Paavalin seuralaisineen kohti koillista, Troakseen. Kuinka Pyhä Henki johti Paavalia? Sitä emme tiedä. Ehkä kysymyksessä oli sairaus, Galatalaiskirje viittaisi siihen suuntaan (Gal 4:13).

Ilmeisesti Paavali ei perustanut tällä kertaa Troakseen seurakuntaa, vaan vasta kolmannella lähetysmatkalla (Apt 20:5-7, 2 Kor 2:12). Voi tosin olla, että Luukas tiivistää kerrontaansa, jotta Paavali ”pääsisi” Eurooppaan mahdollisimman nopeasti ja jättää mainitsematta osan Troaksen tapahtumista.

Mistä Paavali tiesi unen miehen olleen makedonialainen? On ehdotettu sekä pukeutumista – leveä makedonialainen hattu – että Makedonian leveää kreikan murretta. Joka tapauksessa Paavali vakuuttui siitä, että Jumala oli kutsunut hänet Eurooppaan julistamaan evankeliumia.

Me-jaksot Apostolien teoissa

Jakeessa 10 alkaa ensimmäinen jakso Apostolien teoista, jossa käytetään me-muotoista kerrontaa (Apt 16:10-17). Kaikkiaan näitä jaksoja on neljä: Apt 16:10-17, 20:5-15, 21:1-18, ja 27:1-28:31, tosin toinen ja kolmas jakso voidaan yhdistää pitkäksi jaksoksi 20:5-21:18.

Jaksot muodostavat siis ketjun:
16:10-17 Troaksesta Filippiin (toinen lähetysmatka),
20:5-21:18 Filippistä Miletoksen kautta Jerusalemiin (kolmas lähetysmatka) ja 27:1-28:31 Jerusalemista Roomaan.

Kenen matkakertomuksesta on kysymys? Vastaukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1. Kysymyksessä on vain tyylillinen keino; Luukas haluaa temmata lukijansa mukaan tapahtumiin. Mutta miksi hän tekee sen vain näissä kolmessa jaksossa?
2. Luukas lainaa jonkun tuntemattomaksi jääneen Paavalin seuralaisen (Silas? Timoteus?) matkakuvausta.
3. Luukas lainaa omaa matkakuvaustaan.

Valinta on suoritettava lähinnä kahden jälkimmäisen välillä. Tutkijoiden mielipiteet jakautuvat, mutta viime aikoina perinteinen kanta – Luukas lainaa ”itseään” – on saanut uudelleen kannatusta. Se onkin luonnollisin tulkinta.

Ensimmäinen eurooppalainen kristitty? – Apt 16:11-15

Meidän lukiessamme näitä jakeita olemme kuulevinamme historian siipien havinaa. Tänään Paavalin tekemä matka merkitsisi paitsi siirtymistä Aasiasta Eurooppaan, myös siirtymistä muslimimaasta kristilliseen maahan. Sen sijaan Paavali tuskin huomasi suurtakaan eroa; sekä Vähä-Aasia että Makedonia olivat Rooman valtakuntaa.

Myöskään ajatus kristillisen uskon tulosta Eurooppaan vasta Paavalin mukana ei ole historiallinen. Apt 18:1-2 kertoo keisari Claudiuksen karkottaneen juutalaiset Roomasta. Roomalainen historioitsija Suetonius kertoo karkotuksen tapahtuneen vuonna 49, koska juutalaisten parissa oli syntynyt riitaa ”Chrestuksesta”. Ilmeisesti kysymys oli kuitenkin Kristuksesta; Roomassa oli siis kristillinen seurakunta jo 40-luvulla. Paavali taas tuli Eurooppaan ilmeisesti vasta vuonna 50. On arveltu, että jo Pietarin helluntaisaarnaa olisi ollut kuuntelemassa myös Roomasta tulleita juutalaisia.

Vaikka Lyydia ei ollutkaan Euroopan ensimmäinen kristitty, oli Paavalin tulolla Eurooppaan toki merkitystä. Paavalin johtaman lähetystyön kautta monet tärkeät kreikkalaiset kaupungit saivat kristillisen seurakunnan. Ilman Paavalia Euroopan historia olisi saanut toisenlaisen suunnan.

Purppuranmyyjä Lyydia oli kotoisin Aigeianmeren toisella rannalla olevasta Tyatiran kaupungista (Ilm 2:18-29), joka oli purppurateollisuuden keskuksia.

”Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui” (jae 14). Lyydian uskoontulo oli siis Jumalan työtä, eikä johtunut Paavalin kaunopuheisuudesta. Toki Lyydia oli kuullut Vanhan testamentin Jumalasta jo aiemmin, olihan hän ”jumalaapelkäävä”.

Filippissä ei ollut paljon juutalaisia, ilmeisesti ei edes kymmentä miestä, jotka tarvitaan synagogajumalanpalveluksen pitämiseen.

Ihmiskunnan vihollisia – Apt 16:16-24

Filippissäkään Paavalin työ ei sujunut ongelmitta. Kaupungissa oli orjatar, jossa oli tietäjähenki. Luukas kertoo meille kyseessä olleen Python-hengen, joka yhdistettiin Apollon-jumalan palvontaan. Ilmeisesti juuri tästä syystä Paavali karkotti hengen tytöstä: hän ei halunnut, että evankeliumi olisi yhdistetty kreikkalaiseen epäjumalan papittareen. Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen menetelleen samoin riivaajien tunnustettua hänet Jumalan Pojaksi (esimerkiksi Luuk 4:41).

Kun orjattaren isännät huomasivat menettäneensä tulonlähteensä, he ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät kaupungin torille. Paavalia ja Silasta ei tietenkään voitu syyttää orjattaren parantamisesta, vaan esiin nostettiin yleinen vihamielisyys juutalaisia vastaan.

Syytös lankesi otolliseen maaperään. Olihan Filippi ”kappale Italiaa Makedoniassa” (Nikolainen). Kaupunki oli Rooman sotilassiirtokunta (kolonia) ja sen asukkailla oli samat oikeudet kuin Italiassa asuvilla Rooman kansalaisilla sekä lisäksi itsehallinto ja verovapaus. Filippiläiset halusivat olla roomalaisempia kuin roomalaiset.

Paavali ja Silas eivät saaneet tilaisuutta puolustautua ja tuskinpa se olisi heitä auttanut. Heidät ruoskittiin ja heitettiin vankilaan.

Jumala puuttuu asioihin – Apt 16:25-34

Paavali ja Silas eivät käyttäytyneet tavallisten vankien tavoin, vaan ylistivät Jumalaa. Filippi on maanjäristysaluetta ja tuona yönä maanjäristys avasi vankilan ovet ja vankien kahleet. Vankien jääminen vankilaan osoittaa, että he kokivat tuon maanjäristyksen liittyneen noiden kahden oudosti käyttäytyneen vangin ylistyslauluihin.

Vanginvartijakin heräsi ja näki vankilan ovet avoimina. Hän arveli vankien karanneen. Koska vartija vastasi vangeista hengellään (vrt Apt 12:19, jossa -92 käännös kääntää ”teloittaa” eikä ”rangaista”), hän päätti surmata itsensä eikä jäädä odottamaan kaupungin johtajien tuomiota ja rangaistusta.

Paavali keskeytti vartijan aikomukset ja vartijan kysyttyä tietä pelastukseen Paavali johdatti hänet Kristuksen tuntemiseen.

Perhekuntien kasteet

Jälleen (jae 31, vertaa jae 15) Luukas kertoo perhekunnan kastamisesta ja jakeessa 34 puhuu ”koko perheestä”. On saivartelua väittää, ettei perheisiin olisi kuulunut lapsia; Lyydian kohdalla se olisi vielä jotenkin ollut mahdollista, mutta vanginvartijan perhe tuskin oli lapseton.

Se, ettei Uusi testamentti korosta lapsia kastetun, johtuu siitä, ettei kukaan asettanut käytäntöä kyseenalaiseksi; eihän juutalaislapsiakaan jätetty ympärileikkaamatta. Vasta myöhemmin kehittyi liikkeitä, joissa kastettiin vain aikuisia, mutta nuo liikkeet julistettiin harhaoppisiksi ja erotettiin kirkosta. Kaste ja opetus vai opetus ja kaste?

Paavali kastoi vanginvartijan perheen jo samana yönä (jae 33). Paavali ei voinut olla varma siitä, olisiko hän enää seuraavana päivänä hengissä, mutta syynä lienee ennen kaikkea ollut se, että kaste – ei uskoontulo – oli portti kirkkoon. Varhaisista kristillisistä kirjoituksista tiedämme, että vain kastetut saivat osallistua ehtoolliselle – kristittyjen yhteysaterialle.

Tänään lähetyskentillä joudutaan pohtimaan tulisiko pakanuudesta kristityiksi tulleet kastaa heti vai vasta sen jälkeen, kun he ovat saaneet opetusta. Molempia käytäntöjä tavataan ja kummallakin on hyvät ja huonot puolensa.

Monelle pakanalle kaste on lopullinen ero entiseen uskontoon. Mutta onko nopea kastaminen johtamassa siihen, että suuri osa kastetuista kuitenkin myöhemmin luopuu uskostaan?

Opetus on aina välttämätöntä, mutta johtaako se siihen, että osa ihmisistä etsii nopeamman tien päästä kirkon täysivaltaiseksi jäseneksi? Tiedämme jo varhain olleen pitkiäkin kastekouluja; opetuksen lopuksi saatu kaste tapahtui usein pääsiäisenä.

Osat vaihtuvat – Apt 26:35-40

Aamun valjettua kaupungin hallitusmiehet antoivat vanginvartijalle luvan vapauttaa Paavali ja Silas. Ruoskiminen ja yhden yön vankeus olivat riittävä rangaistus juutalaisille saarnaajille. Mutta Paavali halusi turvata nuoren seurakunnan aseman ja ilmoitti olevansa Rooman kansalainen. Rooman kansalaisia eivät suinkaan olleet kaikki Rooman valtakunnan alueella asuneet, vaan vain pieni osa heistä. Rooman kansalaisia ei saanut ruoskittaa ja kahlehtia ilman oikeudenkäyntiä. Paavalille oli näin tehty.

Oliko Silaskin Rooman kansalainen, on epäselvää; tässä yhteydessä näyttäisi siltä, mutta muualla Uudessa testamentissa ei ole viitteitä asiasta. Ehkä Paavalin ja Silaan kohtalot on tässä yhdistetty myös tältä osin.

Päälliköt huomaavat tehneensä pahan virheen. Heidän on suostuteltava Paavali lähtemään ilman meteliä. Näin ollen seurakunnan asema tuli turvallisemmaksi; yhtä helposti kuin Paavalin ja Silaan kohdalla sitä ei enää vainottaisi syyttä. Paavali ja Silas rohkaisivat vielä seurakuntaa ennen lähtöään kohti Tessalonikaa.