Lue netti-Raamatusta 2. Korinttilaiskirje luku 3

Suosituskirjeet - 2 Kor 3:1-3

Paavalin vastustajat Korintissa olivat esittäneet muilta kristityiltä saamiaan suosituskirjeitä. Tuollaiset suosituskirjeet olivat yleisiä varhaisessa kristillisyydessä. Niiden turvin vieras sai ystävällisen vastanoton uudella paikkakunnalla. Paavalikin kirjoitti suosituskirjeitä, katso esimerkiksi: Room 16:1-2, 1 Kor 16:10-12, 2 Kor 8:22, Fil 2:19, Kol 4:7-9. Itse asiassa koko Paavalin kirje Filemonille on tällainen suosituskirje, jossa Paavali puhuu karanneen orjan, Onesimoksen, puolesta. Apollos tuli nimenomaan Korinttiin mukanaan suosituskirje Priscillalta ja Aquilalta (Apt 18:27).
　Paavali ei siis hyökkää tällaisia suosituskirjeitä vastaan, vaan hän paheksuu sitä, että niitä oli käytetty häntä vastaan. Paavali itse ei Korintissa tarvitse mitään suosituskirjeitä, koska koko Korintin seurakunta oli hänen työnsä tulosta.

Keneltä Paavalin vastustajat olivat saaneet suosituskirjeensä? He olivat juutalaisia (2 Kor 11:22), joten yksi mahdollinen vaihtoehto olisi Jerusalemin seurakunta, ehkä jopa joku apostoleista, lähinnä on esitetty Jaakobia, Jeesuksen veljeä, joka tuohon aikaan oli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että he halusivat myös korinttilaisten suosituskirjeitä (jae 1): jos heillä olisi ollut jonkun apostolin tai Jerusalemin alkuseurakunnan johtajien suosituskirje, eivät he enää olisi tarvinneet korinttilaisten suosituskirjeitä.

On myös kysytty, olisiko Paavali ollut valmis avustamaan Jerusalemin seurakuntaa (2 Kor 9:1-15), jos se olisi sotinut hänen työtään vastaan? Tietysti on otettava huomioon se mahdollisuus, että kirjeet olivat lähtöisin Jerusalemin seurakunnasta, mutta niitä käytettiin väärin, vastoin alkuperäistä tarkoitusta.
　Todennäköisin lähde lienee kuitenkin Jerusalemin seurakunnan judaistien ryhmä (Apt 15:24), hehän muuallakin, esimerkiksi Galatiassa, vastustivat Paavalin työtä. Täysin varmaa tietoa kirjeiden antajasta on mahdoton saada.

"Jälleen" jakeessa 1 voi viitata Paavalin edelliseen kirjeeseen, "kyynelkirjeeseen". Paavali tiesi, että häntä tulkittaisiin helposti väärin (vertaa Room 6:1-2 ja 2 Piet 3:15-16). Siksi hän ei halunnut antaa kuvaa, että hän korosti omaa arvovaltaansa liikaa (2 Kor 5:12, 10:12,18).

Paavali tiesi hyvin, että hänen vastustajiensa oli helppo vedota siihen, ettei Paavali ollut yksi alkuperäisestä kahdestatoista apostolista. Siksi hän ei ryhtynyt kilpailemaan ihmisten kirjoittamilla suosituskirjeillä, vaan hän vetosi siihen, että hän oli saanut kutsun apostoliksi suoraan Jumalalta Damaskoksen tiellä (Apt 9:15, 2 Kor 10:18).

Paavalin paras suositus Korintissa oli itse seurakunta. Hän oli perustanut sen. Kumpaa me arvostamme enemmän: yliopistollisia arvosanoja yms. vai käytännön kokemusta? Hengellistä työtä ei voi oppia muuten kuin tekemällä sitä.

Kivitaulut (jae 3) viittaavat Mooseksen lakiin. Paavali käsittelee uuden ja vanhan liiton suhdetta tarkemmin jakeissa 7-18.
　Jo Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet ajasta, jolloin Jumala kirjoittaa tahtonsa ihmisten sydämiin, eikä lain kivitauluihin (Jer 31:33, Hes 11:19, 36:26-27).

Henki ja kirjain - 2 Kor 3:4-6

Paavali korostaa sitä, ettei hän toimi itse, vaan Kristus toimii hänen kauttaan (jae 4). Jae 5 on vastaus 2 Kor 2:16:n kysymykseen: "Mutta kuka on tähän kelvollinen?" Kukaan ihminen ei ole itsessään kelvollinen evankeliumin julistajan tehtävään, mutta Jumala voi syntisen ihmisen siihen valtuuttaa ja varustaa.

Emme koskaan saisi unohtaa sitä, ettemme ihmisinä pysty herättämään uskoa kenessäkään. Uskon syntyminen, uudestisyntyminen (Joh 3:3) on aina Jumalan teko.

Jakeen 6 loppu on varmaan yksi eniten väärinymmärrettyjä kohtia Raamatussa. Sitä on ymmärretty kahdella tapaa väärin:

1. Jotkut selittävät, että Paavali puhuu tässä kahdenlaisesta lain (=Vanhan testamentin) tulkinnasta. On kirjaimellinen ja vapaampi tulkinta, joista kirjaimellinen on väärä ja vapaampi oikea. Usein vedotaan siihen, että Jeesuskin tulkitsi Vanhaa testamenttia uudella tavalla (Matt 7:28-29). Mutta sekä Jeesus (Matt 5:27-32) että Paavali (Room 3:19-20) edustivat nimenomaan kirjaimellista tulkintaa ja heidän aikansa juutalaisuus vapaampaa tulkintaa.

2. Toinen väärä tapa tulkita tätä jaetta on väittää, että kysymys on kirjaimen (=Raamattu) ja Hengen sisäisen johdatuksen erosta. Uudessa testamentissa ei koskaan puhuta siitä, että Pyhä Henki toimisi vastoin kirjainta eli Jumalan sanallista ilmoitusta. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, mutta nimenomaan kirjoitusten Kristusta (Joh 14:26).

Mikä on kohdan oikea tulkinta?
Paavali puhuu laista ja evankeliumista. Laki kuolettaa, koska se tekee synnin näkyväksi, vastaansanomattomaksi. Synnin palkka on kuolema (Room 6:23, Hes 18:4). Vain Jeesus voi antaa elämän, ihmisellä ei ole muuta toivoa kuin Jeesuksen sovituskuolema (Room 3:21-26).

Tämä jae ja sen tulkinta on meille muistutus siitä, ettei raamatunkohtia koskaan pidä tulkita irrallaan ympäristöstään. Edellä esitetty tulkinta tuleekin ilmeiseksi, kun luemme jakeet 7-18.

Ei pidä kääntyä vanhan liiton puoleen - 2 Kor 3:7-11

Paavalin vastustajat ajattelivat, että Kristus on vain osa vanhan liiton lakia. Kristittyjen tulisi siis noudattaa Mooseksen lain säädöksiä. Voi sanoa, että heillä oli "takaisin Moosekseen"-ohjelma. Tämä oli yksi keskeisimmistä kysymyksistä varhaisimmassa kristillisyydessä. Erityisen selvästi se tulee esiin Apostolien teoissa siinä vaiheessa, kun ensimmäiset pakanat kääntyvät kristityiksi. Silloin oli ratkaistava kysymys, tuliko näiden pakanuudesta kääntyneiden tulla paitsi Kristukseen uskoviksi myös juutalaisiksi.

Judaistit kannattivat sitä, että lain noudattamista tuli vaatia myös pakanuudesta kääntyneiltä. He siis pitivät kristinuskoa vain välivaiheena matkalla juutalaisuuteen, jota toki Jeesuksen opetukset olivat heidän mukaansa uudistaneet. Kristinusko olisi siis vain juutalaisuuden uudistusliike, herätysliike.

Toinen siipi - jonka johtajaksi tuli Paavali - katsoi, että juutalaisuus oli menneisyyttä: Kristus on lain loppu (Room 10:4), siksi pakanuudesta kääntyneiltä ei pidä vaatia Mooseksen lain noudattamista. Paavali ei vaatinut sitä edes juutalaisuudesta kääntyneiltä, muttei toki tehnyt niin, kuin hänen vastustajansa väittivät: "Paavali kieltää juutalaisuudestakin kääntyneiltä lain noudattamisen" (vertaa Apt 21:28).

40-luvun lopulla - ilmeisesti vuonna 48 j.Kr. - Jerusalemissa pidetyssä apostolien kokouksessa asia ratkaistiin laista vapaan evankeliumin voitoksi (Apt 15:1-29). Mutta judaistit eivät tyytyneet päätökseen, vaan tekivät edelleen omaa julistustyötään. Voi olla, että he ajattelivat, että apostolien kokouksen päätös (Apt 15:20) oli vain ensimmäinen askel, jota pitäisi seurata uusia askelia, jotka veisivät kristinuskoa kohti juutalaisuutta.

Nyt Paavali perustelee korinttilaisille, miksi ei pidä palata takaisin vanhaan liittoon - Mooseksen lakiin - vaan pysyä uudessa liitossa. Paavali liittyy tässä jaksossa (jakeet 7-18) 2 Moos 34:29-35:ssä kerrottuun: oltuaan vuorella saamassa lain tauluja Mooseksen kasvot olivat alkaneet sädehtiä.
　Laki oli kirjoitettu kivitauluihin (jae 7, 2 Moos 31:18, 32:15-16). Vanhan liiton virka oli kuoleman (jae 7) ja kadotustuomion (jae 9) virka. Lakiin ei näet sisälly anteeksiantamusta ilman tekoja. Laki itsessään on hyvä (Room 7:12,14, Gal 3:19-24), mutta koska ihminen ei pysty noudattamaan sitä, se koituu hänelle tuomioksi ja kuolemaksi (Gal 3:10-11).
　Lain aika on ohi. Kristus aloitti evankeliumin ajan. Tähän viittaa myös se, että Mooseksen kasvojen säteily katosi vähitellen: samalla tavalla lain aika on ohi, koska Kristus on aloittanut uuden aikakauden. Kristuksen kirkkaus on paitsi pysyvää (jae 11) myös kirkkaampaa (jae 10) kuin lain kirkkaus. Kirkas auringonvalo tekee kynttilänliekistä varjon!

Uusi liitto on Jumalan tekemä, siksi se syrjäyttää vanhan liiton (Gal 3:13-14). Pelastushistoria on edennyt uuteen vaiheeseen, nyt ei pidä jäädä kiinni menneeseen.

Kuten useista viittauksista Galatalaiskirjeeseen huomaamme, samat ongelmat olivat puhjenneet suunnilleen samaan aikaan myös Galatiassa.

Uuden liiton kirkkaus - 2 Kor 3:12-18

Kristityillä ja juutalaisilla on sama Vanha testamentti. Mutta vain kristityt ymmärtävät, että Jeesus on Vanhan testamentin lupausten täyttymys ja luvattu Messias (Luuk 24:25-27, 44-49). Miksi juutalaiset eivät löydä Jeesusta Vanhasta testamentista? Paavali sanoo, että heidän silmiensä edessä on peite. Eikä tuota peitettä oteta pois ennen kuin he kääntyvät Kristuksen puoleen. Mutta tuota uudistusta ei pysty saamaan aikaan kukaan eikä mikään muu kuin Pyhän Hengen työ.

Paavali ennusti, että aikojen lopulla Jumala ottaa tuon peitteen pois israelilaisten silmien edestä ja Israel kansana - siis suuri osa juutalaisista - pelastuu (Room 11:23-27). Paavali ei nähnyt sitä, mutta 1900-luvulla Israel on saanut oman valtion; saammeko nähdä loppujenkin Israelia koskevien ennustusten toteutuvan meidän aikanamme, jää nähtäväksi.

Jae 14 on varhaisin teksti, jossa puhutaan vanhan liiton kirjoituksista, siis Vanhasta testamentista. On syytä muistaa, että Vanha testamentti ja vanha liitto ovat kristillisiä termejä; juutalaisille vanha liitto on voimassa oleva liitto, eivätkä he tänäkään päivänä tunnusta uutta liittoa.

Jakeessa 17 voimme nähdä viittauksen kolminaisuuteen. Vaikka Uudessa testamentissa ei olekaan sanaa "kolminaisuusoppi", itse kolminaisuus on kuitenkin selvästi esillä, katso esimerkiksi Apt 20:28 ja Room 8:9-11.

Jakeen 17 "vapaus" ei tarkoita sitä vapautta, jota tämä aika tavoittelee, vaan vapautta laista, synnistä ja kuolemasta.

Kristittyinäkään me emme täydellisesti ymmärrä Jumalaa ja hänen tahtoaan, vaan mekin näemme Jumalan todellisuuden kuin peilistä (jae 18, 1 Kor 13:12). On syytä muistaa, että tuon ajan peilit olivat vain kiillotettua metallia ja antoivat paljon meidän peilejämme epäselvemmän kuvan.

Jakeen 18 "kirkkaudesta kirkkauteen" voi viitata siihen, että vain kirkkaudesta, siis Kristuksesta, osallinen voi ottaa vastaan Jumalan kirkkauden (vertaa 1 Kor 2:10, Sananl 4:18). Toiset tulkitsevat kohdan tarkoittavan kristittynä kasvamista, sitä, kuinka yhä syvemmin ja syvemmin käsitämme Jumalan kirkkautta. Mutta lopullinen kirkkauden käsittäminen jää kaikilta kuitenkin tulevaan aikaan, Kirkkauden valtakuntaan.