Lue netti-Raamatusta 2. Korinttilaiskirje luku 7

Olkaa täydelliset - 2 Kor 7:1

Jae 1 kuuluu edellisen luvun lopun (jakeet 14-18) yhteyteen (vertaa KR-1992). Jotkut tutkijat väittävät, ettei Paavali ole voinut sanella tätä jaetta, koska siinä puhutaan puhdistautumisesta kaikesta ruumiin ja hengen saastutuksesta. Heidän mukaansa Paavali ei olisi voinut puhua näin myönteiseen sävyyn pyhittäytymisestä ruumiissa.

Jälleen kerran on hyvä käyttää helppoa ratkaisumallia: miten asia olisi, jos se käännettäisiin päinvastoin. Voisiko Paavali puhua siitä, ettei ruumiissa pitäisi puhdistautua? Tai voisiko Paavali ehdottaa vain osittaista puhdistautumista? Ei varmasti!

"Olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matt 5:48) Voiko esittää vielä kovempaa vaatimusta? Katso myös Kol 1:28, 2 Tim 3:17.

Paavali tiesi hyvin (vertaa Fil 3:5-9), ettei täydellinen pyhitys ole mahdollista. Silti se on päämäärä, jota kohti on kuljettava ja jota on tavoiteltava.

Ei Jumala halua meistä vain osaa, vaan koko elämän, kaiken.

Epäjumalien palvelus on vaikea ongelma monilla lähetyskentillä. Lopullisen eron tekeminen vanhaan elämään on usein hyvin vaikeaa. Silti se on välttämätöntä (Apt 19:11-20). Puolisydämisyys ei kanna pitkälle (1 Kor 6:9-11).

Samat vaarat uhkaavat täällä "kristillisessä lännessäkin." Puolinaisuus jumalasuhteessa voi liittyä omaisuuteen, ajankäyttöön jne.

Sovinnon käsi - 2 Kor 7:2-4

Nyt jatkuu 2 Kor 6:13:ssa keskeytynyt sovinnon rakentaminen Paavalin ja Korintin kristittyjen välille. Paavali viittaa hänen ja korinttilaisten erimielisyyksiin. Valitettavasti emme tiedä tarkasti, mistä niissä oli kysymys. On arveltu, että Paavalin vastustajat olisivat syyttäneet Paavalia taloudellisista väärinkäytöksistä, tähän tuntuisi viittaavan jae 3 ja 2 Kor 12:16-18.

Paavali sanoo, että hänen puoleltaan asia oli selvä. Hän tiesi, että korinttilaisia oli johdettu harhaan. Hän ei halua tuomita korinttilaisia (jae 4), vaan rakentaa uuden yhteyden, mitä syvimmällä tasolla (jae 3). Osaammeko me ajatella lähimmäisistämme - erityisesti hankalista hyvää?

"Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisistämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juonilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen."
(Vähä katekismus, kahdeksannen käskyn selitys)

Paavali ei ollut katkera, vaan ylpeä korinttilaista. Ilmeisesti tämä liittyy Paavalin Titukselta kuulemiin hyviin uutisiin, joihin Paavali seuraavassa jakeissa viittaa.

Hyviä uutisia - 2 Kor 7:5-7

Jae 5 paljastaa kirjeen kirjoituspaikan. Apostolien teoissa kerrotaan kolmesta makedonialaisesta seurakunnasta: Filippi, Beroia, Tessalonika (Apt 16:11-17:15). Todennäköisin vaihtoehto on Filippi.

Alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että Paavali ja Korintista palannut Titus olisivat kohdanneet Troaksessa (2 Kor 2:12-13), mutta Tituksen käynti Korintissa kesti arvioitua pitempään ja Paavali ylitti Aigeian meren ja tuli Euroopan puolelle. Ehkä syynä oli purjehduskauden loppumisen lähestyminen (Apt 27:9-12).

Makedoniassa vaikeudet jatkuivat. Oli ulkoista vastustusta, mutta vaikeinta lienee ollut sisäinen levottomuus: kuinka Tituksen Korintin retki oli onnistunut. Vierailun pitkittyminen saattoi merkitä hyviä uutisia, mutta yhtä mahdollisia olivat huonot uutiset.

Aikanaan Titus toi hyviä uutisia (jae 6). Emme tiedä, oliko juuri Tituksen vierailu Korintissa ratkaiseva tekijä. Todennäköisesti juuri Titus vei Paavalin "kyynelkirjeen" (jae 8, vertaa 2 Kor 2:4) Korinttiin ja nämä kaksi yhdessä saivat myönteisen käännöksen aikaan.
　Monta kertaa on niin, että yhden ihmisen asettuminen toiselle puolelle voi muuttaa koko tilanteen. Kun kaikki ovat - ainakin muodollisesti - yhtä mieltä, on helppo olla joukon jatkona. Mutta kun tulee vaihtoehto, silloin on valittava puoli. Mitättömältä - joskus jopa järjettömältä - tuntuva asettuminen häviäjän puolelle voi tehdä voittajista häviäjiä ja häviäjistä voittajia (jae 7).

Paavali sai esimerkin siitä, mistä hän oli puhunut kirjeen alussa (2 Kor 1:3-7): vain sellainen, joka on kokenut iloa ja lohdutusta, voi lohduttaa toisia.

Korintin tilanteen vakavuutta kuvastaa se, että Paavali lähetti "edustajakseen" Tituksen, yhden tärkeimmistä työtovereistaan, joka oli ollut hänen kanssaan jo Syyrian Antiokiassa (Gal 2:1, Apt 15:1-2).

Huomaa, ettei Paavali saanut hyviä uutisia toivomassaan aikataulussa. Joskus "Jumalan myllyt" jauhavat mielestämme aivan liian hitaasti. Silti Jumalan aikataulu on aina parempi kuin meidän aikataulumme.

Oikea ja väärä murhe - 2 Kor 7:8-13a

Tässä jaksossa seuraamme uuden kirkkoraamatun kappalejakoa.

Valitettavasti emme tiedä tarkasti, mistä tapahtumista Paavali puhuu. Ilmeisesti tapahtumat ovat menneet suunnilleen seuraavasti: Paavalin ollessa Efesoksessa hän sai huolestuttavia uutisia Korintista. Paavali teki nopean vierailun Korinttiin, mutta sen aikana tilanne näyttää vain pahentuneen. Seurakunnassa oli kiista, jossa korinttilaisten enemmistö asettui vastustamaan Paavalia. Paavali palasi Efesokseen, josta hän kirjoitti "kyynelkirjeen" (2 Kor 2:1-4). Ilmeisesti Titus toimi kirjeen perilleviejänä. Jonkin ajan Paavali lähti Efesoksesta Troakseen, jossa hänen oli määrä tavata Titus.

Ilmeisesti Korintissa syntynyt kiista ei koskenut varsinaisesti Paavalia (jae 12), mutta siinä korinttilaiset asettuivat vastustamaan Paavalia. Ehkä kysymys oli siitä, että he asettuivat uusien julistajien, "toisen evankeliumin" kannattajien taakse (2 Kor 11:4). Vaikka itse asia näyttää olleen vähäinen, seurakuntalaisten asennoituminen tilanteessa on ollut Paavalille hyvin tärkeää. Voi jopa olla, että seurakunta halusi tietoisesti tehdä väärin, koska Paavali sanoi, mikä olisi ollut oikein. Oikea asia ei kelvannut, koska se oli Paavalin sanoma.

"Kyynelkirje" on kadonnut, joten emme tiedä, mitä Paavali siinä kirjoitti. Ilmeisesti kirje on ollut sävyltään varsin ankara, koska Paavali sanoo katuneensa sen kirjoittamista (jae 8). Se on koskenut sellaisia ongelmia, jotka koskivat vain Korintin seurakuntaa, siksi Pyhä Henki ei ole säilyttänyt sitä myöhempien sukupolvien kristityille.

"Kyynelkirjeen" saamisen jälkeen seurakunta muuttui. Se näki, mikä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista ja muutti mielensä.

On tärkeää nähdä, ettei Paavali ollut huolissaan siitä, tekikö Korintin seurakunta niin kuin hän sanoi, vaan toteuttiko se Jumalan tahdon.

On uskallettava sanoa synti synniksi, vaikka se aiheuttaisi pahastumista, jopa välirikkoja. Valitettavan usein me kristityt haluamme vapautua vain synnin seurauksista, emme itse synnistä.

Kun korinttilaiset näkivät, mikä on oikein, heidän suhtautumisensa myös Paavaliin muuttui. Samoin kävi suhteessa rikkomuksen tekijään (jae 11). Jumalan Sana on elävä, se panee ihmisen liikkeelle.

Mitä maallinen murhe on (jae 10)? Jeesus antaa vastauksen vuorisaarnassa (Matt 6:31-34): syöminen, juominen, vaatetus, huomispäivä. Ehkä tuon kaiken voisi tiivistää: tässä elämässä toimeentuleminen.

Apostolinen vastaanotto - 2 Kor 7:13b-16

Kun Paavali lähetti Tituksen Korinttiin, hän ei tiennyt, millaisen vastaanoton hänen työtoverinsa saisi. Olivathan korinttilaiset torjuneet Paavalin hänen lyhyellä käynnillään. Korinttilaiset ottivat Tituksen vastaan Jumalan sanansaattajana (jae 15). Se oli samalla merkki siitä, että luottamus Paavalin apostoliuteen oli palannut.

Paavalilla oli kaikista kiistoista huolimatta säilynyt tietty "perusluottamus" Korintin seurakuntaan (jae 14). Se perustui varmaankin lähinnä siihen, ettei Paavali voinut uskoa, että Jumala sallisi tuon seurakunnan ajautua lopullisesti harhaan. Inhimillisesti katsoen tilanne näytti Paavalin kannalta menetetyltä.

Onko jakeissa 15 ja 16 ylisanoja? Jos vertaa niitä lukuihin 11 ja 12, huomaa, että Paavalilla oli yhä omat epäilynsä korinttilaisten suhtautumisesta häneen. Varmasti perusasia oli kunnossa. Mutta Paavali tiesi, että asioiden lopullinen parantuminen veisi vielä aikansa. Parantuminen oli alkanut, mutta ei vielä päätöksessä. Korintissa oli varmasti myös "puolueita" (1 Kor 3): osa oli Paavalin kannalla selkeästi, osa vähemmän selkeästi.
　Ehkä Paavalin sanoissa voi nähdä myös toiveen siitä, että asiat menevät hyvään suuntaan jatkossakin. Paavali oli nopea innostumaan, ehkä Tituksen tuomat hyvät uutiset innostivat hänet kehumaan korinttilaisia hieman liikaakin.
　Osa tutkijoista arvelee, että Paavali teki näin tietoisesti: se oli hänen tapansa murtaa loppukin vastustus Korintissa. Varmasti se oli järkevämpää kuin vanhojen ongelmien kaivelu (jae 3).