Lue netti-Raamatusta 2. Korinttilaiskirje luku 13

Heikkokin voi olla voimakas - 2 Kor 13:1-4

Paavali valmistaa Korintin seurakuntaa kolmanteen käyntiinsä. Jo edellisellä - lyhyellä ja tuloksettomaksi jääneellä vierailulla Efesoksesta käsin - hän oli varoittanut synnintekijöitä. Mistä synnistä oli kysymys? Usein on ehdotettu seksuaalisuuteen liittyviä syntejä (vertaa 1 Kor 5:1), mutta kysymys voi olla muistakin synneistä. Itse asiassa ei ole ollenkaan selvää, että kysymys olisi nimenomaan yhdestä synnistä.

Paavalia oli haukuttu heikoksi (2 Kor 10:10). Nyt Paavali muistuttaa siitä, että hän voi tarvittaessa olla vahvakin. Kristus ei hyväksy synnissä elämistä eikä Paavali Jumalan apostolinakaan voi tehdä sitä. Hän oli ollut kärsivällinen, mutta nyt oli tullut aika tuomita synti, että synnintekijä tekisi parannuksen ja pelastuisi.
　Meidänkin tulee olla tiettyyn rajaan asti kärsivällisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, jokainen lankeaa. Mutta sillä ei voi puolustella jatkuvaa synnin harjoittamista.

Korinttilaiset olivat kaivanneet todisteita siitä, että Kristus puhuu Paavalissa (jae 3). Ehkä tuollaisina todisteina pidettiin ihmeitä ja näkyjä (vertaa 2 Kor 12:1-10) tai kielilläpuhumista (1 Kor 14:1-25) tai muita armolahjoja. Paavali halusi kuitenkin pysyä heikkona (2 Kor 12:9-10), koska silloin Jumala voisi toimia hänen kauttaan. Kristuskin oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta hänen todellinen voimansa paljastui ylösnousemuksessa (jae 4).

Tällä kertaa Paavali olisi Korintissa myös vahva, koska tilanne näytti vaativan sitä. Pietari muistuttaa meitä siitä, että Jumalan tuomio alkaa seurakunnasta (1 Piet 4:17).

Nyt Paavali aikoi panna tuomion täytäntöön Korintin seurakunnassa. Jakeessa 1 Paavali lainaa jaetta 5 Moos 19:15. Voisimme suomentaa kohdan vapaasti: "Kolmas kerta toden sanoo." On paljon pohdittu sitä, millaisen tuomion Paavali aikoi langettaa. 4 Moos 35:30:ssa ja 5 Moos 17:6:ssa puhutaan useamman todistajan vaatimuksesta kuolemantuomion langettamiseksi. Mikäli Paavalilla on ollut nuo kohdat mielessään, hän voisi vaatia synnintekijöiden erottamista seurakunnasta, että he joko tekisivät parannuksen (vertaa 1 Kor 5:4) tai kääntymättöminä menisivät iankaikkiseen kadotukseen.

Tutkikaa itseänne! - 2 Kor 13:5-10

Korinttilaiset olivat olleet innokkaita arvioimaan Paavalia. Nyt Paavali muistuttaa heitä siitä, että oleellisin kysymys on kuitenkin oma hengellinen tila.
　Mekin olemme herkkiä arviomaan toisten hengellisyyttä ja samaan aikaan unohtamassa oman hengellisen tilamme. Jumala arvioi jokaisen. Kukin seisoo yksin Jumalansa edessä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi kristittyinä mahdollista nuhdella toisia synnistä (Matt 18:15-18). Jos jäisimme odottamaan sitä, että meistä tulee täydellisiä ja vasta sitten olisimme valmiit ojentamaan toisia, ei ojentamista tapahtuisi koskaan.

Paavali ei kehota korinttilaisia - saati sitten myöhempien aikojen kristittyjä - jatkuvaan itsetutkiskeluun. Hän haluaa vain esittää yhden, tärkeimmän, kysymyksen: Oletko Kristuksen oma? Jos et ole, et tule kestämään koetusta. Jakeen 5 loppu ei siis puhu siitä, miltä meistä tuntuu, vaan siitä, mikä on meidän suhteemme Kristukseen.

Onko Kristus "meissä" (KR-1938) vai "meidän keskellämme" (KR-1992, jae 5, katso myös Kol 1:27)? Molemmat käännökset ovat mahdollisia ja molemmille vaihtoehdoille löytyy tukea myös muualta Uudesta testamentista.

"Kristus teidän keskellänne" käännös puhuu siitä, että Kristus asuu seurakunnassa. Luuk 17:20-21:ssä Jeesus puhuu siitä, että Jumalan valtakunta tuli hänessä maailmaan, ihmisten keskelle.

"Kristus teissä" puhuu Kristuksen asumisesta yksityisessä kristityssä. Tämä tulkinta on ollut rakas erityisesti monille herätyskristityille. Tämän tulkinnan tueksi voidaan ottaa Apt 17:27-29 ja Gal 2:20.

Jos näistä kahdesta vaihtoehdosta pitäisi tässä valita, valitsisin "Kristus teissä", sillä Paavali puhuu itsensä tutkimisesta, siis yksityisestä kristitystä, ei koko seurakunnasta.
　Ehkä Paavalilla on ollut mielessä molemmat vaihtoehdot. Kumpikin on näet totta: Kristus asuu sekä yksityisessä kristityssä että seurakunnassa.

Jakeessa 7 Paavali muistuttaa korinttilaisia siitä, että jos he tekevät parannuksen, hänen ei tarvitse näyttää voimaansa ja vahvuuttaan Korintissa. Silloin joku saattaa syyttää Paavalia turhasta uhoamisesta (vertaa jakeet 1-4), mutta se ei haittaa Paavalia, koska kysymys ei ole Paavalin kunniasta, vaan siitä, että Jumalan tahto saisi tapahtua Korintissa (jae 8, vertaa Room 9:3). Korinttilaisten parannus oli Paavalille myös rukousaihe (jae 9).

Jakso muistuttaa meitä siitä, että uskosta luopuminen on mahdollista. Voi lähteä omille teille, pois Kristuksen luota. Silloin ei kestetä viimeisellä tuomiolla.

Lopputervehdys - 2 Kor 13:11-13

Vielä kerran Paavali vetoaa, että korinttilaiset ottaisivat hänen kehotuksensa vastaan.

Kuinka Paavalin kävi? Otettiinko hänen kirjeensä vastaan vai ei? Apt 20:2-3:ssa Luukas kertoo, että Paavali viipyi kolmannella käynnillään Korintissa kolme kuukautta. Noin pitkä vierailu ei varmaan olisi ollut mahdollinen, jos Paavalin ja Korintin kristittyjen välit eivät olisi olleet kunnossa. Myös tämän kirjeen säilyminen puhuu sen puolesta, että se tuotti Paavalin toivoman tuloksen.

Pyhä suudelma (jae 12, katso myös 1 Kor 16:20) on yhä käytössä joissakin kirkoissa. Se liittyy ehtoollisen viettoon. Joissakin kirkoissa se on korvattu kättelyllä (jota käytetään joissakin Suomenkin seurakunnissa). Pyhä suudelma oli syvän yhteyden merkki. Jeesus opetti, ettei voi olla todellista yhteyttä Jumalaan, jos yhteys toisiin kristittyihin on poikki (Matt 5:21-26).

"Kaikki pyhät" (jae 12) tarkoittivat sitä seurakuntaa, josta Paavali lähetti kirjeensä. Makedonian (2 Kor 7:5-7) seurakunnista todennäköisin on Filippi.

Jae 13 tunnetaan myös "apostolisena siunauksena". Loppu voidaan kääntää joko "Pyhän Hengen yhteys" (KR-1992) tai "Pyhän Hengen osallisuus" (KR-1938).

Usein väitetään, ettei Raamatusta löydy kolminaisuusoppia. Ei sieltä löydy kaste- tai ehtoollisoppiakaan, mutta kaste, ehtoollinen ja Kolminaisuus kyllä löytyvät Raamatusta. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa kaikki kolme Kolminaisuuden persoonaa mainitaan peräkkäin, katso esimerkiksi: Matt 28:18-20, Room 8:8-11, 15:16, 2 Kor 1:21-22, Gal 4:6, Ef 2:18-22, 4:4-7 ja Tit 3:4-7. Ilman uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ei olisi ollut mahdollista kirjoittaa näin.
　Kolminaisuutta pidetään rajana, joka määrittelee, milloin kaste on kristillinen. Kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on kristillinen (vertaa Matt 28:18-20), eikä sitä uusita, jos henkilö siirtyy kirkkokunnasta toiseen. Sen sijaan muut kasteet eivät ole kristillisiä ja noista uskonnoista tulevat ihmiset kastetaan kristillisellä kasteella.

Paavali mainitsee Kristuksen ensimmäisenä Kolminaisuuden persoonista. Usko Kristukseen on kristinuskon ydin. Armo on perustava opinkappale.

"Kristuksen armo" on tiivistelmä koko kristillistä uskosta.