Lue netti-Raamatusta 2. Korinttilaiskirje luku 2

Miksi Paavali ei tullutkaan Korinttiin? - 2 Kor 2:1-4

Ilmeisesti käydessään Efesoksesta pikaisesti Korintissa Paavali oli luvannut palata tiettynä aikana (vertaa 2 Kor 1:23-24). Mutta hän ei ollutkaan toteuttanut matkaansa. Tämä oli aiheuttanut epäluottamusta joissakin korinttilaisissa Paavalia kohtaan. Paavalin ajatus oli ollut purjehtia Efesoksesta Korinttiin ja jatkaa sieltä matkaansa kohti Makedoniaa (2 Kor 1:15-16), mutta nyt hän tulikin samaa reittiä toisinpäin.
　Nyt Paavali kertoo syyn, miksi hän ei ollut tullut. Uusi, nopean aikataulun mukainen käynti olisi todennäköisesti vain pahentanut tilannetta. Asioille oli annettava aikaa.

Joskus pilaamme asiat liiallisella kiirehtimisellä. Mutta usein myös annetaan asioiden vain hautautua ja unohtua ilman, että niitä hoidetaan kuntoon lainkaan. Kumpikaan ei ole oikein.

Jae 1 voidaan tulkita kahdella tavalla. Joko niin kuin se on Kirkkoraamatussa: Paavali ei halunnut tulla (kolmatta) kertaa Korinttiin ja uudelleen aiheuttaa mielipahaa. Toinen tulkinta on: Paavali ei halunnut tulla (toista kertaa) Korinttiin ja aiheuttaa tällä kertaa mielipahaa.
　Mitä ilmeisimmin ensimmäinen vaihtoehto on oikea. Vaikka Apostolien teot ei kerrokaan meille kuin Paavalin kahdesta käynnistä Korintissa, Paavali itse (2 Kor 12:14 ja 13:1) puhuu nimenomaan kolmannesta käynnistä Korintissa.

Osa tutkijoista ajattelee, että Paavalin jakeessa 4 mainitsema "kyynelkirje" olisi Ensimmäinen korinttilaiskirje, mutta näin tuskin on, sillä jakeen 4 kuvaus ei sovi Ensimmäiseen korinttilaiskirjeeseen. Osa tutkijoista arvelee, että "kyynelkirje" olisi 2 Kor 10-13, mutta todennäköisintä on, että kirje on kadonnut kokonaan, kuten kävi myös Paavalin ensimmäiselle Korinttiin lähettämälle kirjeelle (1 Kor 5:9).

On hyvä huomata kaksi asiaa Paavalin toiminnassa. Ensiksikin rakkaus (jae 4) ei merkinnyt vaikeista asioista vaikenemista. Todellinen rakkaus on valmis kohtaamaan tosiasiat, ei vain siloiteltua kuvaa.
　Toiseksi on syytä huomata, ettei Paavali nuhdellut nuhtelun vuoksi, vaan saadakseen aikaan muutoksen. Pelkkä "tuomion pasuunana" toimiminen ei riitä, vaan on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta muutos parempaan tapahtuisi.

Jakeen 3 loppu voi viitata siihen, että ongelmia aiheuttanut joukko Korintissa oli pieni, enemmistö pysyi uskollisena Paavalille. Toisaalta se voi kuvastaa vain Paavalin uutta toivoa, kun asiat oli saatu kuntoon.

Antakaa anteeksi! - 2 Kor 2:5-11

Joku Korintin kristityistä oli loukannut Paavalia (jae 5) ja/tai hänen edustajaansa (2 Kor 7:12 voisi viitata siihen). Häntä oli rangaistu - mitä ilmeisimmin seurakunnasta erottamisella (vertaa 2 Tess 3:14) - ja sen jälkeen hän oli tehnyt parannuksen. Nyt seurakunnan oli annettava hänelle anteeksi ja otettava hänet takaisin yhteyteensä. Jos näin ei tehtäisi, olisi vaara, että hän luopuisi uskostaan (jae 7).

Koska Paavali oli jo antanut anteeksi rikkojalle - ja korinttilaiset kyllä tiesivät hyvin, mitä oli tapahtunut - Paavali ei kerro meille paljoakaan ja senkin vähän viittauksellisesta ja osin jopa arvoituksellisesti.
　Ilmeisestikään ei ole kyse 1 Kor 5:1-5:ssä kerrotusta sukurutsaisesta miehestä, kuten aiemmin usein ajateltiin. Tilanne lienee syntynyt Paavalin lyhyen käynnin aikana, voi jopa olla, että tapaus oli syy siihen, miksi Paavali lähti niin pian paluumatkalle Efesokseen.
　Ongelmat eivät ratkea lakaisemalla ne maton alle, mutta niitä ei pidä myöskään turhaan ottaa uudelleen ja uudelleen esille. "Armon meressä on kalastaminen kielletty." Ei ole olemassa täydellisten seurakuntaa, siksi kristittyjen on osattava käsitellä keskinäisiä erimielisyyksiään.

Tunnemmeko me Saatanan juonet (jae 11, vertaa 1 Piet 5:8)? Saatana voi jopa pukeutua "valon enkeliksi" (2 Kor 11:14), jolloin ulospäin syvästi hengelliseltä näyttävä toiminta voi tosiasiassa olla Saatanan työtä seurakunnan hajottamiksi. Tarvitsisimme henkien erottamisen armolahjaa (1 Kor 12:10)!

Seurakunnassakin voi olla kahdenlaisia kierteitä. Hyvän kierre tuo esiin yhä uusia siunauksia. Pahan kierre vie yhä syvemmälle Saatanan ansoihin ja kirouksiin.

"Rakkaus peittää paljotkin synnit" (1 Piet 4:8, katso myös Jaak 5:20) tulkitaan usein väärin: rakkaus ei välitä synneistä. Ehkä kohdan voisi selittäen "kääntää": "Rakkaus voittaa paljotkin synnit."

Paavali Troaksessa - 2 Kor 2:12-13

Vaikuttaisi siltä, että Paavali ja Titus olivat sopineet, että Titus ei viipyisi Korintissa kovin kauan, vaan palaisi Paavalin luo kertomaan Korintin kuulumiset. Tapaamisen piti ilmeisesti tapahtua Troaksessa.

Paavalin odottaessa Titusta Jumala antoi hänelle mahdollisuuden julistaa evankeliumia Troaksessa (jae 12). Ei ole mitenkään itsestään selvää, että evankeliumia voidaan julistaa. Paavali oli joutunut moneen kertaan pakenemaan henkensä edestä kaupungista toiseen. Oli myös tilanteita - esimerkiksi Ateenassa (Apt 17:16-33) - joissa sai kyllä julistaa, muttei ollut vastaanottavaisia kuulijoita.

Paavali oli toisella lähetysmatkallaan tullut Pyhän Hengen johdattamana Troakseen (Apt 16:6-8), mutta siellä hän sai yöllä näyn lähteä Eurooppaan (Apt 16:9-10), joten lienee niin, ettei hän ehtinyt perustaa seurakuntaa lainkaan. Ehkä nyt oli Troaksen seurakunnan perustamisen aika.

Mutta tälläkään kertaa Paavali ei voinut viipyä kaupungissa pitkään. Korintin tilanne huolestutti häntä niin paljon, että hän päätti jatkaa matkaansa Makedoniaa, varmaankin ensimmäinen kaupunki, johon hän Euroopan puolella tuli, oli Filippi.

Paavali kutsuu Titusta "veljeksi" (jae 13). Ei ollut kysymys kenestä tahansa kristityistä veljestä, vaan "erityistapauksesta". Titus oli Paavalin pitkäaikainen työtoveri. Hän oli yksi ensimmäisiä pakanataustaisia evankeliumin levittäjiä (Gal 2:1-3). Hän lienee tullut kristityksi Paavalin työn kautta (Tit 1:4). Paavali mainitsee hänet Toisessa korinttilaiskirjeessä kaikkiaan yhdeksän kertaa.
　Olisi tärkeää, että meillä itse kullakin olisi joku erityisen läheinen kristitty ystävä, jolle voisimme kertoa huolemme ja ilomme. Suorastaan välttämätöntä tämä on hengellisten johtajien kohdalla.

Yksi suuria ongelmia on usein uusien hengellisten johtajien kasvattaminen. Paavali oli huolehtinut myös siitä, ettei hänen aloittamansa työ loppuisi hänen kuolemaansa, vaan Titus, Timoteus ja monet muut, meille tuntemattomammat Paavalin oppilaat, jatkoivat siitä, mihin Paavalin työ loppui.

Hengellisinä opettajina meidän tulee muistaa se, ettei suurten joukkojen tavoittaminen koskaan saa merkitä sitä, että yksilöihin ei pitäisi panostaa. On usein niin, että joku on saanut kutsun suurten joukkojen tavoittajaksi ja joku toinen kutsun yksityisten kristittyjen opettajaksi. Edellisiä ylistetään ja ihannoidaan, mutta ilman jälkimmäisten uutteraa työtä ei olisi edellisiäkään, jokuhan on heidätkin "kouluttanut".

Kristuksen voittosaatto - 2 Kor 2:14-17

Paavali katkaisee matkakuvauksensa jatkaakseen sitä vasta 2 Kor 7:5:ssä.

Paavali kuvaa työtään osallisuutena Kristuksen voittosaatosta. Paavali ei kuitenkaan ole voittaja, vaan Kristuksen voittama, vanki; kuten kaikki kristityt. Kuten niin usein, niin tälläkin kertaa Paavalin käyttämä kielikuva ei ole aivan yksiselitteinen. Viitaukset antiikin sotajoukkojen voittosaattoihin ovat osin ongelmallisia.

Yksi selvä asia on se, että sekä sotajoukon että Kristuksen voittosaattoon kuuluu kahdenlaista väkeä: voitettuja ja voittajia. Maallisen voittosaaton voitettujen kohtalo oli synkkä: osa heistä teloitettiin, osasta tuli orjia. Rooman (pääkaupungin) rikkaus perustui nimenomaan sotasaaliina saatuihin orjiin. Voittajat taas saivat palkinnon, osa vapautuksen asepalveluksesta. Sen sijaan Kristuksen voittosaatossa samanlaista jakoa on vaikeampi tehdä. Kristittyjähän kutsutaan nimenomaan Kristuksen voittamiksi. Mutta toisaalta myös maallista kuvaa voi soveltaa: jos et ole Kristuksen joukoissa, sinua odottaa kadotus.

Paavalin puhe Kristuksen tuntemisen tuoksusta voi viitata voittosaatoissa poltettuihin suitsukkeisiin. Paavali kutsuu kristittyjä Kristuksen tuoksuksi. Olemme siis Kristuksen edustajia maan päällä. Kukin valtio valitsee tarkoin suurlähettiläänsä, koska hän on valtion edustaja siinä maassa, johon hänet lähetetään. Onneksi Kristuksella ei ole yhtä kovia vaatimuksia, vaikka kristityn tehtävä onkin vielä suurempi ja arvokkaampi: emme edusta vain jotakin valtiota, vaan Jumalaa.

Siellä, missä aukeaa taivas, siellä aukeaa myös kadotuksen kuilu (jakeet 15-16). Jos Jeesuksen kutsu hylätään, edessä on vain iankaikkinen kuolema. Kristus on maailmanhistorian suurin jakaja.

Kun Paavali kysyy, kuka on kelvollinen Kristuksen todistajaksi (jae 16), hän ei vastaa. Vastaus on itsestään selvä: ei kukaan. Jumalan armosta saamme olla pelastetut ja kutsua toisiakin pelastuksen osallisiksi.

Jumalan sanan kaupittelu (jae 17) voi tapahtua kahdella tavalla. Ensiksikin julistaja voi saada, suorastaan vaatia, palkkion työstään. Tästä Paavali oli määrätietoisesti kieltäytynyt (1 Kor 9:3-18, 2 Kor 11:7-12). Toiseksi kaupittelu voi tapahtua "alennusmyynnin" merkeissä: ei julisteta sitä, mikä on Jumalan tahto, vaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla. Paavalin vastustajat olivat molemmilla tavoilla kaupitelleet sanomaansa. Paavali ei lähtenyt mukaan huutokauppaan, vaan pysyi uskollisena Jumalalle ja hänen sanomalleen (vertaa 1 Piet 2:2)