Luukas 22

Kirjoittaja : 
Pasi Hujanen

Luukkaan evankeliumin luku 22 luettavissa netissä


Getsemane, Gabbata, Golgata – Luuk 22 - 23

Evankeliumeja, erityisesti Markusta, on kuvattu "pitkällä johdannolla varustetuiksi kärsimyshistorioiksi." Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovatkin kristillisen uskon keskeisin asia, siksi myös evankelistat kertovat nämä tapahtumat tarkasti. Eri evankelistat kertovat tapahtumat yhtäpitävästi, tosin jokaisella on joitakin erityispiirteitä kerronnassaan. Luukas kertoo monta tapahtumaa lyhyemmin kuin ensimmäisenä kirjoittanut Markus, mutta toisaalta hän kertoo myös sellaisesta, josta Markus ei kerro.

Jeesuksen kavaltaminen – Luuk 22:1-6

Pääsiäinen (nisankuun 14. päivä) ja happamattoman leivän juhla (nisankuun 15.-21. päivä) olivat juutalaisuuden suurimmat juhlat (2 Moos 12). Juutalaisen historioitsija Josefoksen tavoin Luukas yhdisti nämä kaksi juhlaa.

Jeesuksen kaksi vastustajajoukkoa yhdistivät voimansa: maallistuneet saddukeukset pelkäsivät ennen kaikkea valtansa menettämistä, fariseusten johtamille lainopettajille Jeesus taas oli vaarallinen harhaopettaja. Heillä oli kuitenkin vakava ongelma: Jeesus nautti niin suurta kansansuosiota, ettei hänen pidättämiseensä voitu ryhtyä päivällä ilman mellakan pelkoa. Siksi Jeesuksen vastustajille olikin suoranainen onnenpotku, että Juudas tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen "kaikessa hiljaisuudessa" (jae 6).

Juudaksen kavalluksen syytä Luukas ei selitä, hän toteaa sen olleen yksinkertaisesti Saatanan työtä. Jotkut ovat etsineet tarkempia selityksiä ja erityisesti neljää asiaa on esitetty. Ensiksi syyksi on arveltu Juudaksen rahanahneutta (vertaa Matt 26:15 ja Joh 12:6). Toiseksi Juudasta on arveltu selootiksi, vastarintaliikkeen mieheksi (Iskariot on lähellä "sikariot"- sanaa, joka merkitsee tikarimiestä, joita selooteissa oli). Kolmanneksi on esitetty edellisen vastakohtaa: Juudas oli konservatiivinen, vanhoillinen juutalainen ja hän pettyi Jeesukseen tämän puhdistettua temppelin. Neljänneksi on esitetty, että Juudas ajatteli Jeesuksen ihmeellisellä tavalla vielä pelastuvan tästäkin tilanteesta.

Niinpä Juudas olisi joko vain halunnut nopeuttaa Jeesuksen kapinan alkua tai olisi ollut niin pettynyt Jeesukseen, että halusi kostoksi kavaltaa hänet.

Jeesuksesta maksettu hinta, 30 hopearahaa (Matt 26:15, nykyrahassa noin 100 mk) oli yleinen orjanhinta (2 Moos 21:32), mutta ennen kaikkea se oli profeetta Sakarjan ennustama Messiaasta maksettava hinta:

Sitten sanoin heille: "Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta." Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa.
Sak 11:12

Pääsiäisaterian valmistelut – Luuk 22:7-13

Koko kärsimyshistoria tapahtui yhden vuorokauden aikana; torstai-illasta perjantai-iltaan.

Ateriapaikan löytyminen pääsiäisenä pyhiinvaeltajia täynnä olleesta Jerusalemista ei ollut helppoa. Ilmeisesti joku Jeesuksen Jerusalemissa asuvista opetuslapsista oli luvannut Jeesukselle ja opetuslapsille huoneen. Arvellaan, että yläsali oli sama, johon opetuslapset kokoontuivat Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen (Apt 1:13). Ehkä huone oli Johannes Markuksen talossa (Apt 12:12). Huoneen löytymisessä auttoi harvinainen tapahtuma: mies kantoi vesiastiaa, yleensähän veden kantaminen oli naisten tehtävä.

Lain mukaan pääsiäisaterialla sai syödä lammasta vain Jerusalemissa. Muualla ateriaan kuului vain katkeria yrttejä, punaista hedelmäsosetta, happamatonta leipää ja neljä viinimaljaa. Ateriaan liittyi pitkä rituaali.

Itse asiassa pääsiäislammas teurastettiin vasta seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan, jolloin Jeesus oli jo ristiinnaulittu. Raamatuntutkijat arvelevat, että Jeesus joko noudatti epävirallista kalenteria, jollainen myös oli käytössä, tai tietäen kärsimisensä, aikaisti pääasiäisateriaa. Piispa Bo Giertz huomauttaa, ettei evankeliumeissa itse asiassa mainita Jeesuksen opetuslapsineen syöneen "pääsiäislammasta", vaan "pääsiäisaterian" (jae 13), voi siis olla, ettei Jeesuksen viimeiseen ateriaan kuulunutkaan lammasta.

Juutalainen tapa vaati, että pääsiäisateria syötiin makuulta, kuten rikkailla oli tapana ruokailla. Tällä haluttiin osoittaa, että israelilaiset olivat vapaa kansa.

"Uusi liitto minun veressäni" – Luuk 22:14-23

"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."
Luuk. 22:20

Jakeen 17 malja on ollut joko ensimmäinen tai toinen pääsiäisaterian neljästä maljasta, ja jakeen 20 malja on kolmas tai neljäs. Jeesus osoitti (jae 16), että kaikki Vanhan testamentin uhrimenot ovat olleet vain tulevan esikuvia. Nyt oli viimeisen esikuvallisen aterian aika, pian esikuvat muuttuisivat todellisuudeksi.

Jeesus solmi uuden liiton (jae 20), jonka Jeremia oli ennustanut Jumalan tekevän (Jer 31:31-34) aikojen lopulla kansansa kanssa:

"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Jer 31:31-34

Juutalaisesta pääsiäisateriasta muodostui uuden liiton ateria, ehtoollinen. Jeesus on itse läsnä, kun me vietämme ehtoollista (jakeet 19 ja 20 "tämä on..."). Tästä uskonpuhdistaja Martti Luther piti tiukasti kiinni, eikä suostunut reformoidun kirkon (pelkkään) muistoateria-ajatteluun.

Aterialla tapahtui vielä yksi esikuvallinen teko: Jeesus mursi, repi rikki leivän (siis ruumiinsa). Pian Jeesuksen ruumis todellakin revittäisiin rikki.

Myös Juudas oli mukana ehtoollisella, mutta hän oli jo tiensä valinnut ja poistui aterian jälkeen (Joh 13:30-31). Juudas oli vastuullinen teostaan, vaikka se olikin Saatanan juoni Jeesuksen surmaamiseksi (jae 22).

Ymmärtämättömät opetuslapset – Luuk 22:24-38

Mitä lähemmäs ristiä Jeesus kulki, sitä vaikeampaa näytti opetuslapsille olleen hänen ymmärtämisensä. Tässä jaksossa Luukas kolmella kertomuksella osoittaa, kuinka Jeesus oli yksin jo ennen Getsemanen rukoustaisteluakin. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä tapahtui, vaan olivat kiinnostuneet vain omista toiveistaan.

Opetuslapset eivät nähneet Jeesusta odottavaa kärsimystä, vaan innostuivat jo jakamaan keskinäisiä arvojärjestyksiä Jeesuksen tulevassa valtakunnassa. Jeesus ei kiellä heidän tulevaa hallitsijan (jae 30) osaansa. Mutta Jeesus huomauttaa, ettei heidän pidä korottaa itseään muiden yläpuolelle, vaan olla kaikkien palvelijoita, kuten Jeesuskin oli ollut heidän palvelijansa. Tässä on paitsi viittaus opetuslasten jalkojen pesemiseen (Joh 13:1-17) myös Jeesuksen suurimpaan palvelukseen: ristinkuolemaan (Fil 2:5-11).

Opetuslasten "hallintavalta" taivaassa muistuttaa meitä siitä, että taivaassakin meillä on erilaisia tehtäviä, vaikka olemme siellä täydellisen onnellisia ja tasa-arvoisia.

Toinen osoitus opetuslasten ymmärtämättömyydestä oli Pietarin innokas lupaus kuolla Jeesuksen kanssa. Tuskinpa Pietari olisi mennyt lupaustaan tekemään, jos olisi aavistanut, mikä Jeesusta odotti. Mutta Jeesus tiesi paitsi oman tulevaisuutensa, myös Pietarin tulevaisuuden. On lohdullista, että Jeesus tuntee myös meidän heikkoutemme. Eivät meidän lankeemuksemme ja syntimme "yllätä" Jeesusta, siksi niistä on myös anteeksiantamus.

Jakeen 34 "tänään" selittyy juutalaisesta ajanlaskusta: päivä alkoi illalla noin klo 18.

Kolmas ja viimeinen osoitus opetuslasten ymmärtämättömyydestä oli keskustelu miekoista. Jeesus muistutti opetuslapsia siitä, kuinka hän piti heistä huolen myös silloin, kun he lähtivät julistamaan evankeliumia ilman varusteita (Luuk 9:1-6). Pian olisi edessä aika, jolloin heidän olisi tultava toimeen ilman Jeesusta (Joh 14:25-31). Silloin heillä olisi oikeus ottaa varusteita mukaan. Mutta opetuslapset ajattelivat kapinan alkavan pian ja ottivat miekat esiin. Jeesuksen vastaus voitaisiin kääntää myös: "Riittää tuollainen puhe!"

Getsemane – Luuk 22:39-53

Luukas ei mainitse Getsemanea nimeltä, ilmeisesti hän halusi välttää hepreankielisiä sanoja, koska hän kirjoitti pakanoille. Getsemaneen rakennettiin kirkko ehkä jo 300-luvulla. Tuosta kirkosta on jäljellä raunioita, mm. pala mosaiikkilattiaa, nykyisen 1919-1924 rakennetun "Kaikkien kansojen kirkon" sisällä.

"Tapansa mukaan" osoittaa, ettei Jeesus halunnut pakoilla, vaan hän alistui Juudaksen kavallettavaksi. Enkelin ilmestyminen Jeesusta vahvistamaan on osoitus hänen täydestä ihmisyydestään. Malja (jae 42) tarkoittaa Raamatussa kärsimystä ja Jumalan vihan toteutumista sekä tuomiota (Ps 11:6, Jes 51:17, Ilmestyskirjan vihan maljat Ilm 16).

"Nouskaa ja rukoilkaa"
(jae 46)

Yleensä rukoiltiin seisten (vertaa Luuk 18:9-14). Jeesuksen polvistuminen oli osoitus suuresta tuskasta ja nöyryydestä.

Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan, Pietari (Joh 18:10) halusi miekalla puolustaa Mestariaan, mutta Jeesus esti sellaisen. "Ei! Antakaa tämän tapahtua" (jae 51) on osoitettu opetuslapsille eikä vangitsijoille.

Juutalaisten ylimmät johtajat olivat Jeesuksen vangitsemisen takana (jae 52). Uskonnollinen johto palveli Saatanaa eikä Jumalaa. Paatumus oli huipussaan, eikä edes juuri tapahtunut ihme saanut Jeesuksen vangitsijoita miettimään, ketä he olivat vangitsemassa. He eivät olleet kiinnostuneita opetuslapsista, joiden annettiin vapaasti paeta.

Pietari kieltää Jeesuksen – Luuk 22:54-62

Luukas kertoo kaunistelematta, kuinka rohkeuttaan vannoneesta Pietarista (Luuk 22:33) tuli pelkuri ja kieltäjä. Eivät opetuslapset olleet mitään yli-ihmisiä. Kolmesti Pietari kielsi Jeesuksen ja kolmesti hän myöhemmin tunnusti rakastavansa Jeesusta (Joh 21:15-17). Jeesus antoi kieltäjälleenkin anteeksi ja soi mahdollisuuden palata takaisin.

Galilean murre poikkesi hieman Juudeassa puhutusta (jae 53, vertaa Matt 26:73), mutta "galilealainen" saattoi tarkoittaa myös kapinallista, sillä Galilean asukkaat olivat tunnettuja kapinaherkkyydestään Roomaa vastaan. Vuoden 66 jKr. kapinakin alkoi Galileasta.

Vain Luukas kertoo meille Jeesuksen katseesta ("Herra kääntyi ja katsoi Pietariin", jae 61).

Jeesukseen ei uskota – Luuk 22:63-71

Luukas kertoo, kuinka kaksi varsin erilaista ryhmää vaati Jeesukselta todisteita hänen messiaanisuudestaan. Ensin sotilaat (jakeet 63-65) ja sitten 71-jäseninen Suuri neuvosto (jakeet 66-71). Kumpikaan ryhmä ei saanut haluamiaan (?) todisteita.

Juutalaisen käytännön mukaan tuomiota ei saanut langettaa samana päivänä kuin kuulustelut oli suoritettu. Siksipä Suuri neuvosto odotti aamunkoittoon, jotta edes jonkinlainen laillisuuden verho voitaisiin saada aikaan. Aluksi Jeesus yritettiin leimata kapinalliseksi, maalliseksi Messias-hahmoksi (jakeet 67-69), mutta tuohon syytökseen Jeesus ei vastannut. Hän oli ja on kyllä Messias, muttei siinä mielessä, jota hänen vastustajansa tarkoittivat.

Lopulta Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta; siitä, että hän oli tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi, suorastaan Jumalaksi (jakeet 70-71). Tuosta rikoksesta ei ollut kuin yksi rangaistus: kuolemantuomio. Mutta roomalaiset olivat ottaneet juutalaisilta pois oikeuden langettaa kuolemantuomio (Joh 18:31). Näin ollen juutalaisten oli alistettava Jeesuksen asia roomalaisten ratkaistavaksi ja vahvistettavaksi.