Jouluevankeliumi – Luuk 2:1-20

Luukas liittää yhteen pelastushistorian ja maallisen historian. Augustus oli Rooman ensimmäinen keisari. Hän hallitsi vuosina 30 e.Kr.-14 j.Kr. Sitä ennen valtakunta oli ollut tasavalta. Luukas käyttää jakeessa 1 kreikan sanaa "oikoumenee", joka tarkoitti koko asuttua maanpiiriä. Roomalaisille se tarkoitti Rooman valtakuntaa.

Aiemmin Luukkaan historiantuntemusta epäiltiin, mutta Egyptistä löydetyt papyrukset ovat osoittaneet, että Luukkaan tiedot verollepanosta ovat oikeita. Rooma järjesti verotuksen joka 14. vuosi ja se koski kaikkia neljätoista vuotta täyttäneitä. Syy verotuksen aloittamiseen juuri tuohon aikaan oli Rooman kansalaisille myönnetty verovapaus. On arveltu, ettei Luukas tässä kuvaa vielä itse verotusta, vaan veroluetteloihin merkintää. Juutalainen historioitsija Josefos kertoo varsinaisen verotuksen tapahtuneen vuonna 7 j.Kr. (johon Luukas viittaa Apt 5:37ssä).

Quirinius oli useissa eri tehtävissä Välimeren itäpäässä. Tuohon aikaan hän oli legaattina, käskynhaltijana. Syyrian maaherra hänestä tuli vasta 6 j.Kr.

Jeesuksen syntymäpaikka on hyvin paikannettu varhaisimmassa kristillisessä perimätiedossa. Jo vuonna 130 j.Kr. tiedetään pyhiinvaeltajien tulleen sille paikalle, johon Rooman ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus äitinsä Helenan toivomuksesta rakennutti Jeesuksen syntymäkirkon vuonna 333 j.Kr. Tuolla paikalla on yhä tänäänkin kirkko, joka lienee maailman vanhin kirkko. Kirkon alttarin alapuolella on luola, jossa Jeesuksen arvellaan syntyneen. Jo Justinos Marttyyri (vuonna 150 j.Kr.) puhuu luolasta Jeesuksen syntymäpaikkana.

Palestiinassa eläimiä pidettiin usein luolissa. Kun lampaat olivat laitumella (taiteessa kuvatut härkä ja aasi tulevat Jesaja 1:3:sta), eläinten suoja voitiin antaa Joosefille ja Marialle yösijaksi. Seimi lienee ollut luolan seinään kaiverrettu syvennys. Lampaat olivat ulkona maalis-huhtikuulta marras-joulukuulle, mutta lauhoina vuosina ja suojaisissa paikoissa ympäri vuoden, joten emme saa vihjeitä Jeesuksen syntymäpäivästä.

Betlehem sijaitsee noin kymmenen kilometriä etelään Jerusalemista. Profeetta Miika oli ennustanut, että se olisi Messiaan syntymäpaikka (Miika 5:1, vertaa Matt 2:5-6). Tuolla alueella kasvatettiin Jerusalemin temppelin uhrilampaita.

Paimenia pidettiin hurskaissa piireissä alempiarvoisina, koska he eivät työnsä takia pystyneet noudattamaan kaikkia Mooseksen lain säädöksiä, mm. sapattimääräyksiä. Fariseusten mukaan paimenet ja naiset eivät kelvanneet todistajiksi oikeudessa. Mutta Vapahtajan syntymän todistajiksi he kelpasivat.

Vanha testamentti kutsui Jumalaa Herra Sebaotiksi, sotajoukkojen Jumalaksi. Näin myös jakeessa 13.

Huomaa myös se, että Jeesusta sanotaan Marian esikoiseksi. Maria ja Joosef saivat myös muita lapsia (Mark 6:3), joten roomalais-katolisen kirkon oppi Marian ikuisesta neitsyydestä ei perustu Raamattuun.

Mariakaan ei käsittänyt kaikkea tapahtunutta (samoin jakeissa 50-51), mutta hän halusi tutkia Jumalan suunnitelmia ja tahtoa sisimmässään.

Kuka toimi?

Kun vanha Kirkkoraamattu aloitti jouluevankeliumin: "Ja tapahtui...", syynä ei ollut Luukkaan huono kreikantaito vaan juutalaisuuden vaikutus tekstin muotoiluun. Koska toinen käsky kieltää Jumalan nimen turhaan lausumisen, juutalaiset eivät lausuneet Jumalan nimeä käytännöllisesti katsoen koskaan (tästä johtuu, ettei 100 %:sen varmasti tiedetä, miten Jumalan nimi Vanhassa testamentissa, ns. tetragrammi JHWH, pitäisi ääntää. Se toki tiedetään, että Jehova(h) perustuu väärinymmärrykseen, sillä juutalaiset sanoivat tetragrammin sijaan "adonaj" eli herra, jonka vokaalit ajan mittaan tulivat tetragrammin yhteyteen. Jehova(h) on siis sana, jossa on toisen sanan konsonantit ja toisen vokaalit. Jahve lienee oikea äänneasu, vertaa 2 Moos 3:14.)

Tavallisessa puheessa käytettiin passiivia, kun haluttiin sanoa, että Jumala toimi, siis: "Ja tapahtui...". Valitettavasti nykyinen Raamatun käännös ei ole kiinnostunut tällaisista teologisista juonteista vaan kielen sujuvuus on ollut etusijalla.

Jeesus ensimmäisen kerran temppelissä – Luuk 2:21-40

Tämä jakso (erityisesti jae 39) puhuu samasta kuin Paavali Gal 4:4:ssä:

"Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi."

Vanhan testamentin laki määräsi karjan ja ihmisten esikoiset pyhitettäväksi Herralle (2 Moos 13:2), mutta ihmislapset tuli lunastaa viidellä hopaesekelillä (4 Moos 18:15-16), joka Joosefille merkitsi noin kahden kuukauden palkkaa. Leeviläiset palvelivat temppelissä Israelin esikoisten tilalla (4 Moos 3:11-13, 8:17-18).

Nainen oli pojan synnyttämisen jälkeen kultillisesti epäpuhdas 40 päivää, jonka jälkeen hänen tuli tuoda vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja kyyhkynen syntiuhriksi. Köyhät saivat tuoda kaksi kyyhkystä (3 Moos 12:2-8), joten Joosef ja Maria olivat köyhiä (jae 24).

Seuraavaksi tapaamme kaksi Messiaan odottajaa (vertaa Luuk 10:23-24): Simeonin ja Hannan. Jälleen nimillä on merkityksensä: Simeon - "Hän on kuullut", Hanna - "armo", Penuel - "Jumalan kasvot" tai "Jumalan läsnäolo" ja Asser - "onni" tai "pelastus". Asser oli yksi pohjoisen valtakunnan kymmenestä sukukunnasta, joista oli vain rippeitä jäljellä.

Simeon vapautui tehtävästään: Messiaan odotus päättyi, kun Jeesus tuli temppeliin (jae 29). Simeon lausui ensimmäisen kerran julki sen, että Jeesus on koko maailman Vapahtaja (jae 30-31):

"Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut"

Hän sanoi myös ensimmäisen ennustuksen Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta (jakeet 34-35). Jeesus tulee jakamaan kaikki sukupolvet kahtia: ollaan joko hänen puolellaan tai häntä vastaan (Mark 9:40).

Erikoista on, että Luukas kertoo Pyhän Hengen olleen pysyvästi Simeonin yllä (jae 25). Vanhan testamentin aikana katsottiin, että Jumalan Henki viipyi vain hetkittäin ihmisten yllä. Mutta Simeon onkin vanhan ja uuden liiton rajalla.

Luukas ei kerro enempää Betlehemin tapahtumista (tietäjät, lastenmurha jne. Matteus 2:1-23). Matteus kertoo asioista Joosefin näkökulmasta ja on siksi kiinnostuneempi hänen kotikaupunkinsa tapahtumista.

Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä – Luuk 2:41-52

Taas Luukas korostaa Marian ja Joosefin lainkuuliaisuutta (jae 41). Laki vaati kolmea vuotuista käyntiä Jerusalemissa: pääsiäisenä, viikkojuhlana (=helluntai) ja lehtimajanjuhlana (syksyllä). Mutta käytännöksi oli muodostunut, että Palestiinassa asuvat juutalaiset pyrkivät käymään vuosittain Jerusalemissa pääsiäisenä ja diasporan (=hajaannuksen) juutalaiset kerran elämässään. Laki vaati käyntejä vain miehiltä - naisille ne olivat vapaaehtoisia, tosin yleensä juhlilla käytiin perhekunnittain.

Jeesus ei ollut vielä "lain poika", jollaiseksi tultiin kolmetoistavuotiaana. Silloin sitouduttiin Tooraan. Se, että Jeesus kutsui Jumalaa Isäkseen, oli poikkeuksellista (vertaa Psalmi 89:27-28 ja 2 Sam 7:14, joita pidettiin Messias-ennustuksina). Israel kutsui kansana Jumalaa isäkseen (Jes 63:16), mutta yksityinen juutalainen ei niin tehnyt.

Mielenkiintoinen on maininta kolmesta päivästä aikana, jonka Jeesus oli kadoksissa (jae 46).

Jakeessa 49 on ensimmäiset Jeesukselta meille säilyneet sanat. Jo alusta asti Jeesus tiesi olevansa luvattu Messias.

Kuuliaisuus (jae 51) tarkoittaa sitä, että Jeesus suostui Jumalan järjestykseen, suunnitelmaan (vertaa Paavalin huoneentaulu Ef 5:35 - 6:9).

Jakeessa 51 on Luukkaan viimeinen maininta Joosefista. Kristillinen perimätieto kertoo, että Joosef kuoli Jeesuksen ollessa yhdeksäntoistavuotias. Joka tapauksessa Joosef oli kuollut, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin kolmekymmentävuotiaana. Marian kerrotaan kuolleen Efesoksessa, ottihan Johannes hänet hoiviinsa (Joh 19:26) ja Johanneksen tiedetään eläneen elämänsä viimeiset vuodet Efesoksessa.

Näin vähän tiedämme Jeesuksen elämästä ennen hänen julkisen toimintansa alkua. Voimme sanoa, että evankelistat kertovat meille vain Jeesuksen maanpäällisen elämän kolmesta viimeisestä vuodesta, oikeastaan vain viimeisestä viikosta tarkemmin. Markuksen evankeliumia onkin sanottu "pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyshistoriaksi". Meillä ei ole Jeesuksen elämänkertoja, vaan kertomuksia Jeesuksen työstä ja merkityksestä.