Tekopyhyyden vaara – Luuk 12:1-3

Jeesus palaa fariseuksen talosta kansan keskelle (jae 1, Luuk 11:29). Ensin hän kuitenkin opettaa opetuslapsiaan (jae 1) ja vasta myöhemmin kansaa (jae 13).

Hapate (jae 1) nosti taikinan. Mitään ei oikeastaan tullut lisää vaikka taikina kasvoi. Fariseukset olivat samanlaisia, tekopyhiä. Ha olivat komeita ulospäin, mutta "silkkoa sisältä". Heillä oli tietty rooli. Voisi jopa sanoa, että heillä oli naamio, joka peitti heidän todellisen ulkomuotonsa. Jeesus muistuttaa siitä, että Jumala näkee ja tietää kaiken, häneltä ei kukaan voi salata mitään.

Jae 3 on myös kehotus julistaa evankeliumia avoimesti "teillä ja aitovierillä" (Luuk 14:23). Evankeliumia ei pidä "vangita" kirkon seinien sisäpuolelle.

Jumalan omat ovat turvassa – Luuk 12:4-12

Tämä on ainoa kerta synoptisissa evankeliumeissa (Matteus, Markus ja Luukas), jossa Jeesus puhuttelee opetuslapsiaan ystäviksi (jae 4, vertaa Joh 15:14-15).

Saatanaa ei tule pelätä, vaan vastustaa (jae 4, Jaak 4:7, 1 Piet 5:8-9). Vain Jumalaa tulee pelätä, vain hänellä on valta syöstä helvettiin (jae 5).

Matteus kertoo, että yhdellä kolikolla sai kaksi varpusta (Matt 10:29). Luukas kertoo, että kahdella kolikolla sai viisi varpusta: viides oli siis "ilmainen" (jae 6). Jumala pitää huolen siitäkin, millä ei ole edes hintaa! Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27), siksi hän on arvokkaampi kuin eläimet (jae 7).

Jumalan kuvana olemiseen kuuluu myös yhteys Jumalaan. Jos tuo yhteys katkeaa, silloin ihminen on vaarassa joutua kadotukseen, ellei yhteyttä saada uudelleen kuntoon (jae 8). Jeesus on vedenjakaja viimeisellä tuomiolla (jae 9). Pietari kielsi Jeesuksen (Luuk 22:61), mutta kun hän kääntyi, hän sai anteeksi. Kysymys ei ole siis yhdestä kieltämisestä, vaan koko elämänasenteesta: onko selkä käännetty Jumalalle.

Pyhän Hengen pilkka (jae 10) on aiheuttanut monelle kristitylle päänvaivaa ja ahdistusta. Emme tiedä, miten Pyhää Henkeä voi pilkata. Mark 3:22-30:ssä tämä varoitus on siinä yhteydessä, jossa lainopettajat syyttivät Jeesusta liittoutumisesta Saatanan kanssa. Hepr 6:4-8:ssa taas puhutaan uskostaan luopuneista Pyhän Hengen pilkkaajina. Ilmeisesti voimme vain todeta, että Pyhän Hengen pilkka on Pyhän Hengen yläpuolelle asettumista.

Pyhän Hengen pilkan seuraukset sen sijaan ovat selvät: lopullinen paatumus, selän kääntäminen Jumalalle. Jos joku on synnintunnossa, hän ei ole pilkannut Pyhää Henkeä, sillä synnintunto on nimenomaan Pyhän Hengen työtä meissä. "Jos kysyt sitä, et ole tehnyt sitä!"

Miksi tätä syntiä ei voi saada anteeksi? Pyhä Henki saa aikaan parannuksen ja herättää meissä uskon. Ilman Pyhää Henkeä se on mahdotonta.

Synagogat (jae 11) olivat juutalaisten paikallinen oikeusaste, joten jakeissa 11 ja 12 on kysymys vainoista. Kohdalla ei siis voi perustella hengellistä laiskuutta.

Ahneuden viettelys – Luuk 12:13-21

"Ei ole mitään uutta auringon alla!" (Saarn 1:9) Perinnönjaot ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet riitoja ja jakaneet sukuja. Vanha testamentti määräsi vanhimmalle veljelle kaksinkertaisen osan muihin veljiin verrattuna (5 Moos 21:17), mutta muuten perintökysymyksistä ei ollut määräyksiä. Rabbit ratkoivat myös maallisen oikeuden kysymyksiä, joten oli ymmärrettävää, että myös Jeesusta pyydettiin tuomariksi.

Jeesus kuitenkin kieltäytyi. Syy Jeesuksen tylyyn vastaukseen saattoi olla se, ettei mies pyytänyt oikeuden toteutumista, vaan pikemmin hän halusi Jeesuksen varmistamaan oman tahtonsa toteutumisen. Jälleen kerran on syytä nähdä Luukkaan kirjallinen taidokkuus: vaikka Jeesus ei ole maallisten asioiden "jakomies" (jae 14), hän silti on "suuri jakaja": suhteessa omaisuuteen (jakeet 22-34), suhteessa lähimmäisiin (jakeet 35-48) ja lopulta suhteessa jopa toisiin perheenjäseniin (jakeet 49-53).

Ahneus (jae 15) tuomitaan Raamatussa ankarasti, sitä pidetään epäjumalanpalveluksena (Ef 5:5, katso myös 1 Tim 6:9-10: "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri"). Luther selittää ensimmäistä käskyä Isossa katekismuksessa sanomalla, että ihmisen jumala on se, josta hän kokee olevansa riippuvainen (vertaa Luuk 12:34). Rahan paha ominaisuus on juuri se, että se saa ihmisen haluamaan yhä lisää ja lisää: "Ruokahalu kasvaa syödessä." Tämän maailman uskontunnustus on lyhyt: "Lisää!" (Simo Kiviranta)

Vertauksen mies toimi aivan oikein. Hän teki työnsä huolella. Hänen vikansa oli väärä elämän perusta (vertaa Matt 7:24-27). Hän oli tullut itsekeskeiseksi: hän ei enää muistanut lähimmäisiään. Samalla hän unohti sen, että hän ei elä ikuisesti (vertaa jae 19). Itsekeskeisyys oli johtanut myös yksinäisyyteen (jae 20); hänellä oli vain rikkautensa, ei ystäviä, joiden kanssa jakaa se.

Luukas kirjoittaa evankelistoista eniten köyhistä, omaisuudesta ja sen vaaroista (vertaa Luuk 16:10-15, oikea mammonan käyttö, katso myös Luuk 3:11, 6:30, 11:41, 14:13-14, 16:9, 18:22, 19:8). Raamattu ei ihannoi köyhyyttä eikä rikkautta (Sananl 30:7-9), pikemmin kohtuullisuutta. Rikkaan voisi määritellä: hänellä on enemmän kuin hän tarvitsee. Köyhä taas on sellainen, jolla on vähemmän kuin mitä hän tarvitsisi.

Luterilainen regimenttioppi opettaa, että maailmassa on kaksi hallintavaltaa eli regimenttiä: maallinen regimentti, jota hallitaan lailla ja hengellinen regimentti, jota hallitaan evankeliumilla. Näiden kahden sekoittaminen on aiheuttanut monia ongelmia.

Huomaa jakeessa 20: Jumala päättää elinpäiviemme määrän. Ei "monta vuotta" (jae 19) vaan "tänä yönä" (jae 20).

Pyhä huolettomuus – Luuk 12:22-34

Jeesus kääntyy jälleen opetuslasten puoleen (jae 22). Tämä jakso ei siis ole opetusta siitä, kuinka taloutta maailmassa on hoidettava, vaan se puhuu Jumalaan uskovan ihmisen asenteesta omaisuuteen.

Korppi (jae 24) oli saastainen eläin, mutta siitäkin Jumala huolehtii. Nykyään tiedetään, että murehtiminen pikemmin lyhentää kuin pidentää elämää (jae 25). Jumala tietää tarpeemme (jae 30) ja hän pitää niistä myös huolen (jae 28). Siksi murehtiminen on turhaa (jae 29). Pakanat eivät tiedä tätä, siksi he murehtivat (jae 30).

Jumalan valtakunta on lahja (jae 32). Se on suurin lahja, mitä Jumala on meille antanut (Room 8:32), siksi se on tavoittelemisen arvoinen. Ihmisen on lopulta luovuttava kaikesta tähän maailmaan kuuluvasta (jae 33), vain usko tai epäusko seuraa meitä kuoleman rajan yli.

Englantilaisilla on sananlasku: "First things first", "tärkeimmät asiat ensin". Samaa Jeesuskin opetti. Usein hyvästä (vertaa jakeet 16-21) tulee parhaan pahin vihollinen.

Olisi opittava erottamaan ne asiat, joita voi muuttaa, niistä asioista, joita ei voi muuttaa. Jeesus kutsuu meitä myös tämän maailman "parantamiseen" (jae 33). Silti sillä ei ansaita tai korvata taivasta.

Valvokaa! – Luuk 12:35-48

Jaksossa on kolme vertausta valvomisen tärkeydestä. Odotetulla tulemisella tarkoitetaan Jeesuksen toista tulemista. Laajemmin Luukas puhuu Jeesuksen paluusta Luuk 21:8-35:ssä.

Ensimmäinen vertaus (jakeet 35-38) puhuu isäntäänsä odottavista palvelijoista. Häät kestivät monta päivää, joten paluuhetkeä ei voinut tietää ennalta.

Jakeessa 38 kreikankielinen alkuteksti puhuu toisesta ja kolmannesta yövartiosta (vertaa KR-1938). Roomalaiset jakoivat yön neljään yövartioon: 18-21, 21-24, 00-03, 03-06 (Mark 13:35). Juutalaiset jakoivat yön kolmeen yövartioon: 18-22, 22-02, 02-06 (Tuom 7:19). Tässä on kysymys juutalaisista yövartioista.

Jakeen 37 osien vaihtuminen; isäntä palvelee orjiaan, viittaa siihen, kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat (Joh 13:1-12), joka taas oli kuva siitä, kuinka Jumala palvelee ihmisiä, Golgatan ristille asti. Voit olla Jeesuksen oma vain jos Jeesus palvelee sinua - erityisesti pelastuksen asiassa.

Vaatteiden vyöttäminen (jae 35) tarkoitti vaatteen pitkien helmojen sitomista vyötäisille, jotteivat ne haittaisi työntekoa ja kulkemista (katso 2 Moos 12:11). Kristityn on oltava koko ajan valmis työntekoon.

Toinen vertaus (jakeet 39-40) puhuu taloon murtautuvasta varkaasta. Tuon ajan talojen seinät olivat savea, niiden kautta oli helpompi murtautua kuin puisen oven (katso myös 1 Tess 5:1-11). Nyt Jeesus kolkuttaa ovelle (Ilm 3:20), mutta aikojen lopulla hän tulee väkisin jokaisen ihmisen elämään.

Pietarin kysymys (jae 41) liittynee siihen, että yleensä Jeesus kertoi vertauksia kansalle (Luuk 8:10), mutta nyt opetuslapsille (jae 22). Jeesuksen vastaus osoittaa, että hän puhui kaikille omilleen, ei vain apostoleille.

Kolmas vertaus (jakeet 42-48) puhuu palvelijoista, jotka olivat saaneet taloudenhoitajan aseman (vertaa Luuk 16:1). Toinen oli hyvä (jakeet 43-44), toinen huono taloudenhoitaja (jakeet 45-46).

Kristittyjen tehtävä on jakaa elämän leipää (jae 42, katso myös Joh 21:17).

Jakeet 47-49 puhuvat Jumalan oikeudenmukaisuudesta: tuomiossa otetaan huomioon tuomittavan olosuhteet yms. (vertaa Matt 25:14-30 ja Room 2:12-16).

Valvomisessa vaikeinta on odottaa jotakin tapahtuvaksi juuri nyt. Helposti odottaa sen tapahtuvan pienen hetken päästä, huomenna jne.

Ei rauhaa, vaan riitaa – Luuk 12:49-53

Jakeen 49 "tuli" on ollut selittäjille vaikea. Kolmea eri asiaa on ehdotettu selitykseksi.

1. Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta (Joel 2:1-3)

2. Jeesus puhuu Pyhän Hengen vuodattamisesta (vertaa Luuk 3:16)

3. Jeesus puhuu siitä, että hänen omansa joutuvat ahtaalle, "tulisiin tilanteisiin"

Valinta näiden kolmen välillä on vaikea. Voi olla, että Jeesus tarkoitti kaikkia kolmea.

Jeesuksen kaste (jae 50) tarkoittaa "verikastetta" Golgatalla (vertaa Mark 10:38).

Messias on Rauhan Ruhtinas (Jes 9:5), mutta rauha ei merkitse tilaa, jossa ei ole ristiriitoja ihmisten kesken, vaan rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä (Ef 2:14-22). Perheet jakautuvat. Jako kaksi vastaan kolme viittaa siihen, että vanhemmat (=2) ja lapset (=3) joutuvat eri puolille (vertaa myös jae 53). Jeesus on suuri jakaja. Hän on sitä myös viimeisellä tuomiolla.

Ajan merkit – Luuk 12:54-59

Sään ennustaminen on Palestiinassa helpompaa kuin Suomessa. Länsituuli tuo kosteutta Välimereltä. Sadeaika on lokakuusta huhtikuulle. Kuivana aikana - toukokuusta syyskuuhun - tuulet puhaltavat kuivasta Arabian autiomaasta. Maa ja taivas (vastakohta) parissa (jae 56) taivas tarkoittaa näkyvää taivasta. Sen ilmiöitä Jeesuksen ajan juutalaiset osasivat lukea ja tulkita, mutta ajan ilmiöt eivät auenneet heille.

Hepreassa ja kreikassa on sama "ongelma" kuin suomessakin: "taivas"-sanalla on kaksi merkitystä, näkyvä taivas ja Jumalan taivas (hepreassa samajim, kreikassa ouranos). Monissa kielissä näillä kahdella on eri sana: esimerkiksi englannissa sky/heaven. Jeesuksen ajan juutalaiset näkivät vain näkyvän, sen sijaan Jumalan todellisuus ja pelastushistoria olivat heiltä salassa. Jakeen 56 "hetki" (kreikassa "kairos") tarkoittaa ratkaisevaa, lyhyttä hetkeä, ei pitkää aikaa. Juutalaisten hetki oli tullut, kun Jeesus tuli heidän luokseen. Samalla tavalla meidän hetkemme on silloin, kun Jeesus lähestyy meitä. Käännämmekö selkämme Jeesuksen ajan juutalaisten lailla vai otammeko Vapahtajan vastaan?

Jakeissa 58-59 on sekä juutalaisen että roomalaisen lain termejä. Tämäkin viittaa siihen, että kirjoittaja on ollut pakana (=Luukas), joka on tuntenut myös roomalaista kulttuuria.

Jakeet ovat muistutus siitä, että kerran aika loppuu ja jokainen joutuu tuomarin eteen. Silloin on liian myöhäistä huomata, ettei pysty maksamaan velkaansa takaisin. Tässä ajassa kohdattuna Jeesus on Vapahtaja; mutta jos kohtaaminen tapahtuu vasta tulevassa ajassa, kohtaamme Tuomarin.

Huomaa, että "ikään kuin sivulauseessa" Jeesus puhuu jälleen kerran tuomiosta aikojen lopulla. Viimeistä tuomiota ei kerta kaikkiaan voi poistaa Raamatusta silpomatta sitä perin juurin.