Luukkaan evankeliumin luku 18 luettavissa netissä

Leski ja kelvoton tuomari – Luuk 18:1-8

Kysymyksessä ei varsinaisesti ole vertaus, vaan pikemmin vastakohtia kuvaava kertomus. Ei Jumala ole sellainen kuin tuo kelvoton tuomari, vaan hänen vastakohtansa.

Israelissa piti jokaisessa kaupungissa olla tuomari (5 Moos 16:18-20). Kertomuksen tuomari oli kelvoton ja häneltä puuttuivat oleelliset viran toimittamisen edellytykset: jumalanpelko ja ihmisten kunnioittaminen (2 Aik 19:6-7). Kun hän lopulta toimitti oikeuden, sekin tapahtui puhtaan itsekkäistä syistä.

Jeesus opetti, että kristityllä on jatkuva yhteys Jumalaan, ei vain tiettyinä rukoushetkinä, kuten islamissa (viisi päivittäistä rukoushetkeä) ja juutalaisuudessa (Dan 6:10, korkeintaan kolme kertaa päivässä, ettei Jumalaa vaivattaisi liikaa).

"Hänkö viivyttäisi apuaan?" (jae 7) voidaan kääntää myös "vaikka hän näyttäisikin viivyttävän auttamistaan". Apu tulee silloin, kun sen aika on, ei aina silloin, kun me sitä toivoisimme. Vaikka apu tuntuisi viipyvän, se kyllä tulee, siksi ei ole syytä lannistua (jae 1). Tässä viipymisessä voidaan myös nähdä Jumalan rakkaus ja kutsu hänen vastustajiaan kohtaan: hän antaa lisää aikaa kääntymykseen ja parannuksentekoon.

Lopussa (jae 8) on viittaus siihen, että vaikka evankeliumi pitää saarnata kaikille kansoille (Matt 28:18-20), on kuitenkin vain vähän niitä, jotka ottavat Jumalan kutsun vastaan. Suuri osa kylvetyistä siemenistä putoaa hedelmättömään maahan. Mutta sekään ei saa lannistaa meitä. Jos luovutaan uskosta ja sen myötä rukouksesta, ei päästä perille.

Fariseus ja publikaani – Luuk 18:9-14

Tätä kertomusta voisi kutsua esimerkkikertomukseksi, mitään varsinaista vertaustahan kertomus ei sisällä. Kertomuksen kaksi miestä ovat kahden ihmisryhmän edustajia.

Fariseus edustaa toisaalta tekopyhiä, mutta vielä enemmän omahyväisiä ihmisiä. Hän ei vain pitänyt itseään toisia parempana, kuten juutalainen historioitsija Josefos kertoo fariseusten tehneen, vaan hän myös oli toisia hurskaampi, jos asioita mitataan inhimillisin mitoin.

Fariseus rukoilee tässä Jumalaa, jotta ihmiset näkisivät ja kuulisivat. Kuvaavaa on, ettei hänellä ollut mitään pyydettävää Jumalalta. Hänellä oli jo kaikki tarvittava ja nyt hän esitteli omaa erinomaisuuttaan myös muille. Hän ei vain täyttänyt lain vaatimuksia, vaan myös ylitti ne. Laki vaati paastoamaan vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä eli Jom Kippurina (3 Moos 16:29), mutta hän paastosi kahdesti viikossa. Fariseus maksoi kymmenykset myös ostoksistaan, sillä joku maanviljelijöistähän oli saattanut jättää ne maksamatta. Fariseus oli tyytyväinen itseensä.

Sen sijaan publikaani oli epätoivoinen, hän ei edes nostanut katsettaan rukoillessaan. Hän vain jätti asiansa Jumalan haltuun. Hänellä ei ollut muuta tuotavaa kuin syntinsä.

Kuitenkin publikaani vanhurskautettiin. Kreikassa sana on passiivissa, joka kuvaa Jumalan työtä. Sen sijaan fariseus oli vanhurskauttanut itse itsensä ja jäi Jumalan teon ulkopuolelle. Juuri tässä oli miesten ero: suhtautuminen itseen ja Jumalaan oli erilainen, joka myös johti Jumalan erilaiseen suhtautumiseen heihin.

Jeesus ja lapset – Luuk 18:15-17

Pitkästä aikaa Luukas kertoo jotakin, jonka löydämme myös Markuksen evankeliumista. Edellinen yhteinen kertomushan oli Luuk 11:14-26 ja Mark 3:22-27, joten nyt päättyy Luukkaan pitkä "lisäys".

Markus (ja Matteus) käyttää kertomuksessaan sanaa lapset (paidia), mutta Luukas käyttää siinä kohdassa sanaa sylilapset (brefee). Kysymys oli siis aivan pienistä lapsista. Hekin kelpasivat Jeesukselle. Ei tarvitse kasvaa aikuiseksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan, pikemmin päinvastoin (jae 17). Lasten esimerkillisyys ei ole heidän viattomuutensa, kuten usein selitetään, vaan heidän luottavainen uskonsa. He ottavat Jumalan valtakunnan vastaan ilman ehtoja.

Jeesuksen seuraamisen hinta ja palkka – Luuk 18:18-30

Rikas virkamies muistuttaa edellä kuvattua fariseusta - molemmat luulivat täyttäneensä koko lain. Juutalaisuus tunsikin ns. tau-ihmiset, jotka olivat täyttäneet lain viimeistä kirjainta myöten (tau on heprean aakkosten viimeinen kirjain, vertaa myös Paavali: Fil 3:5-6 "lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton").

Mutta rikas mies aavisteli, ettei hän kuitenkaan ollut kelvollinen Jumalan valtakuntaan. Jeesus osoittikin hänelle hänen "Akilleen kantapäänsä". Hän ei pystynyt täyttämään edes ensimmäisen käskyn velvoitusta rakastaa Jumalaa yli kaiken. Jeesus osoitti hänelle, mikä sitoi häntä tähän aikaan ja maailmaan.

Mikä meitä sitoo? Raha, maine, kunnia?

Rikkaan miehen pelastumisen vaikeutta on yritetty helpottaa selittämällä neulansilmä Jerusalemin muurissa olleeksi portiksi, josta kameli pääsi vain vaivoin, ilman mitään taakkoja, läpi. Toisaalta on haluttu vaihtaa sana kameli sanaksi köysi (jotka ovat kreikassa lähes samannäköiset sanat). Mutta jakeet 26-27 osoittavat, että Jeesus sanoi jotakin, jonka kuulijat kokivat mahdottomuudeksi: tuon ajan suurin tunnettu eläin tuon ajan pienimmän reiän läpi. Näin ollen pelastus ei ole ihmisen varassa, vaan Jumalan varassa. Ihmistöistä ei ole apua (Fil 3:7-9).

"Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo."
Fil. 3:9

Ilmeisesti Pietari koki opetuslasten täyttäneen Jeesuksen rikkaalle miehelle asettaman vaatimuksen, siksi hän kysyi Jeesukselta heidän palkkaansa. Jeesus vastasikin, että kristitty saa jo tässä ajassa nauttia uskostaan, mutta kuitenkin on aina muistettava, että uskon lopullinen tähtäyspiste on tämän ajan ulkopuolella (vertaa 1 Kor 15:19). Iankaikkinen elämä saadaan armosta. Sitä ei voi ansaita.

Viimeinen varoitus – Luuk 18:31-34

Kolmannen ja viimeisen kerran Jeesus varoitti opetuslapsiaan edessäolevasta kohtalostaan. Jerikosta oli enää päivän matka Jerusalemiin, joten Jeesuksen maallinen vaellus alkoi lähestyä loppuaan. Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen puhetta. Eikä heidän ollut helppo ymmärtää sitä, emmehän mekään, jotka katsomme samoja asioita täyttymyksestä käsin, tahdo ymmärtää, mitä Jeesukselle Jerusalemissa oikein tapahtui. Jumalan tiet ovat salattuja ja usein tyystin erilaisia kuin meidän ennakko-odotuksemme, siksi niitä on joskus hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

"-- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."
Jes 55:8-9

Sokean tunnustus – Luuk 18:35-43

Juuri ennen Jerusalemia Jeesus ensimmäisen kerran julkisesti tunnustautuu Messiaaksi. Jotkut halusivat vaientaa sokean miehen poliittisesti arveluttavan ja vaarallisen huudon, mutta tällä kertaa Jeesus salli sen kaikua. Oli tullut aika, jolloin loputkin ennustukset Messiaasta alkaisivat toteutua, myös ne, jotka puhuivat hänen kärsimisestään, siksi ei ollut enää syytä pitää Jeesuksen messiaanisuutta salassa.