Evankeliumien synty

Apostoli Johannes kiteyttää syyt evankeliumikirjansa kirjoittamiseen seuraavasti:

"Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden."
(Joh 20:30-31)

Itse asiassa Raamatun lukijalle on paljon tärkeämpi tietää, miksi Raamattu on syntynyt, kuin se, miten se on syntynyt. Toki Raamatun syntytavan tietäminen auttaa meitä ymmärtämään Raamattua paremmin, joten perehdymme aluksi Luukkaan evankeliumin syntyhistoriaan.

Sanalla "evankeliumi" voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa:
- ilosanomaa Jeesuksesta
- tästä ilosanomasta kertovaa evankeliumikirjaa.

Tällä kertaa käytämme sanaa lähinnä jälkimmäisessä merkityksessä.

Evankeliumien synnyssä voidaan erottaa neljä vaihetta:

1. Jeesuksen toiminta
       Jeesuksen julkinen toiminta kesti noin kolme vuotta. Tänä aikana häntä kuulivat tuhannet ihmiset. Tärkein ryhmä evankeliumin synnyn kannalta oli opetuslapsipiiri, erityisesti 12 apostolia.

2. Suullinen perimätieto
       Tuon ajan juutalaisista vain harvat osasivat lukea ja kirjoittaa. Tämän puutteen korvasi suurelta osin se, että he olivat tottuneita muistamaan ulkoa pitkiäkin kertomuksia. Me olemme tottuneet kirjoittamaan tärkeät tapahtumat ja asiat paperille, he käyttivät muistiaan. Toki virheellisiäkin kertomuksia Jeesuksesta syntyi, mutta silminnäkijät osasivat erottaa väärät kertomukset oikeista.

3. Kirjallinen perimätieto
       Vuosien kuluessa Jeesuksen kohdanneiden ja hänen opetustaan kuulleiden määrä väheni. Jotta suullinen perimätieto ei vääristyisi tai sanoma Jeesuksesta kokonaan katoaisi, kirjoitettiin tärkeimmät Jeesuksen opetukset ja teot muistiin. Myös kristinuskon leviäminen sellaisille alueille, jossa ei ollut Jeesuksen julkisen toiminnan silminnäkijöitä, loi tarpeen kirjoittaa Jeesuksen elämän tärkeimmät tapahtumat muistiin. Emme tarkkaan tiedä, mitä kertomuksia Jeesuksesta oli kirjoitettu jo ennen evankeliumikirjojen syntyä. Näitä kertomuksia ei ole säilynyt. Ilmeisesti kärsimyshistoria kirjoitettiin hyvin varhain muistiin.

4. Evankeliumit
       Luuk 1:1 4 kertoo, miksi Luukas kirjoitti evankeliumikirjansa. Evankeliumikirjat syntyivät, jotta kristillisessä julistuksessa ja opetuksessa saataisiin säilymään riittävän laaja ja selvä kuva Jeesuksesta. Evankeliumeista vanhin on Markus, jota sekä Matteus että Luukas ovat käyttäneet kirjoittaessaan omia evankeliumikirjojaan. Nuorin eli Johannes poikkeaa näkökulmaltaan muista evankeliumeista.

"Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa." (Joh 21:25) Jos lukisimme kaikki evankeliumeissa kerrotut Jeesuksen puheet peräkkäin, aikaa kuluisi muutamia tunteja. Kuitenkin Jeesus opetti seuraajiaan kolmen vuoden ajan. Ymmärrämme, että meille ei ole kirjoitettu tarkkaa historiaa Jeesuksen maanpäällisestä vaelluksesta, vaan muutamia, tärkeimpiä välähdyksiä. Voimme sanoa, että meillä ei ole elokuvaa Jeesuksesta, vaan valokuvia hänen toimintansa tärkeimmistä tapahtumista.

Evankelistat halusivat kertoa Jeesuksen merkityksestä, siksi kärsimyshistoria saa painotetun aseman evankeliumeissa.

Koko maailman Vapahtaja

Kun etsimme Luukkaan evankeliumin erityispiirteitä ja syitä, miksi Luukas kirjoitti evankeliumikirjansa, emme voi sivuuttaa kirjan alkua, jossa Luukas kertoo kirjan syntyyn vaikuttaneista tapahtumista. Palaamme tuohon jaksoon (1:1-4), kun siirrymme johdannosta itse tekstin käsittelyyn.

Luukas on ilmeisesti Uuden testamentin ainoa ei-juutalainen kirjoittaja. Hän on osoittanut kirjansa pakanoille. Luukas korostaa sitä, että Jeesus tuli kaikkien ihmisten Vapahtajaksi. Tämä näkyy siinä, että Luukas puhuu paljon siitä, että köyhät ja hurskaiden juutalaisten väheksymät ihmiset kelpasivat Jeesukselle.

Myös naisten osa pelastuksessa on Luukkaalla vahvemmin esillä kuin muilla evankelistoilla; Luukas mainitsee 13 naista, joista ei kerrota muissa evankeliumeissa.

Evankeliumin ydinlauseena voi pitää (19:10): "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." Luukas ei halua sanoa, että kaikki ihmiset pelastuvat, vaan että kaikki ihmiset voivat pelastua. Jeesus on koko maailman, kaikkien ihmisten, syntien sovittaja ja Vapahtaja (vertaa ns. "koko maailman autuus"-oppi ja sen virhetulkinnat).

Kuka kirjoitti?

Luukkaan evankeliumi on Uuden testamentin pisin kirja. Apostolien teot on toiseksi pisin Uuden testamentin kirjoista ja yhdessä nämä kaksi ovat kaksi seitsemäsosaa Uudesta testamentista. Luukkaan kaksiosainen historiateos on siis pitempi kuin Paavalin kirjekokoelma.

Kuka on näiden kahden kirjan kirjoittaja? Se, että kirjoittaja on sama henkilö, paljastuu kirjojen alusta, joissa molemmissa kirja omistetaan Teofilokselle (Luuk 1:1, Apt 1:1) ja Apostolien tekojen alussa viitataan edelliseen kirjaan, siis Luukkaan evankeliumiin.

Apostolien teoista saamme yhden tärkeän vinkin kirjoittajasta: ns. me-jaksot (Apt 16:10-17, 20:5-15, 21:1-18, 27:1-28:16), joissa kerronta on monikon ensimmäisessä persoonassa; kirjoittaja on siis ollut Paavalin matkakumppani (jos hän ei lainaa jonkun toisen matkakuvausta, kuten jotkut tutkijat ajattelevat).

Me-jaksojen kirjoittaja ei voi olla kukaan Paavalin seuralaisista, joka mainitaan me-jaksoissa. Toisaalta taas Paavalin vankeuskirjeet on kirjoitettu viimeisen me-jakson aikana Roomasta, joten niiden tervehdysten joukosta todennäköisesti löytyy se Paavalin matkakumppani, joka kirjoitti me-jaksot. Tällaisia nimiä tulee puolen tusinaa, mm. Markus ja Epafras. Mutta Luukkaan valinta tästä joukosta (hänet mainitaan vankeuskirjeissä kahdesti: Kol 4:14 ja Filem 24, lisäksi kolmannen kerran 2 Tim 4:11), on perusteltua, koska varhainen kristillinen perimätieto yksimielisesti liittää evankeliumin nimenomaan lääkäri Luukkaaseen (mm. Muratorin kaanon noin vuonna 170 ja kirkkoisä Irenaeus noin vuonna 180).

Tätä perinteistä käsitystä vastaan on toki hyökätty, mutta mielestäni perinteinen käsitys on luotettavampi kuin sitä vastaan esitetyt teoriat ja niiden perustelut.

Kristillinen perimätieto kertoo, että Luukas oli kotoisin Syyrian Antiokiasta ja kuoli naimattomana vuonna 84 j.Kr. Boiotiassa (nykyisen Kreikan alueella). Jotkut arvelevat, että Apt 13:1:ssä mainittu Lukios olisi Luukas.

Milloin ja missä?

Perinteinen ajoitus on se, että Luukas kirjoitti evankeliuminsa Paavalin ollessa vankeudessa Roomassa, siis noin vuonna 62 j.Kr. Tämä selittäisi Apostolien tekojen lopun.

Tämän teorian yhteydessä puhutaan usein siitä, että Luukkaan kaksoisteos olisi kirjoitettu Paavalin puolustukseksi hänen oikeudenkäyntiään varten (mm. piispa Bo Giertz). Teofilos olisi siten joku korkea-arvoinen roomalainen virkamies, joka olisi pystynyt vaikuttamaan Paavalin oikeudenkäyntiin. On sanottu, että Luukas puolusti kristinuskoa näyttämällä, mikä sen todellinen sisältö on.

Jos perinteinen käsitys kirjoitusajasta hyväksytään, on kirja kirjoitettu viimeistään vuonna 64 j.Kr. Todennäköinen ajankohta olisi 62 j.Kr., koska silloin Apostolien tekojen loppu saisi luontevan selityksen.

Näin varhaista ajoitusta on vastustettu, koska yleisesti ajatellaan, että Luukas on lainannut Markuksen evankeliumia. Puhutaan ns. kaksilähdeteoriasta: Matteuksella on ollut kaksi lähdettä: Markus ja Q-lähde (=Jeesuksen sanojen lähde), samoin Luukkaalla.

Kaksilähdeteoria on yleisesti hyväksytty, tosin siihenkin liittyy omat ongelmansa. Jos Markus kirjoitti oman evankeliuminsa noin vuonna 60, olisi täysin mahdollista, että Luukas olisi voinut kirjoittaa oman evankeliumikirjansa vuonna 62.

Kriittiset tutkijat ajoittavat Luukkaan evankeliumin 80- tai 90-luvulle. Yhtenä perusteluna käytetään sitä, että Luukas on muuttanut Markuksen tekstiä puhuessaan Jerusalemin hävityksestä (Luuk 19:43-44, vertaa Mark 13:1-8). Tästä on päätelty, että Luukas on kirjoittanut vasta Jerusalemin hävityksen (vuonna 70 j.Kr.) jälkeen.

Mielestäni muutokset voidaan selittää myös siten, että Luukas yleensäkin on muuttanut Markuksen tekstiä. Ja miksei Matteus ole muuttanut kohtaa, vaikka hän kirjoitti samoihin aikoihin kuin Luukas? Voidaan myös kysyä, miksi evankeliumin kirjoittajaksi "keksittiin" tuntematon Luukas, eikä joku tunnetumpi hahmo, jos Luukas ei ole kirjan kirjoittaja.

"Matkakertomus"

Luukas on järjestänyt aineistonsa lähinnä maantieteellisesti. Voisimme jakaa Luukkaan evankeliumin vaikkapa seuraaviin alajaksoihin:
luvut 1-2     Jeesuksen syntymä ja nuoruus
3:1-4:13     Jeesuksen toiminnan alku
4:14-9:50     Jeesuksen toiminta Galileassa
9:51-19:27     Matka Jerusalemiin
19:28-21:38     Jeesuksen toiminta Jerusalemissa
luvut 22-24    Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnouseminen

Huomio kiinnittyy siihen, että Jeesuksen matkaa Galileasta Jerusalemiin kuvataan noin kymmenen lukua. Luukkaan evankeliumia voidaankin sanoa tietynlaiseksi matkakertomukseksi: tuntuu kuin Jeesus olisi koko ajan ollut liikkeellä.

Luukkaan kreikka on hyvää, mutta paikka paikoin näkyy kreikankielisen Vanhan testamentin, Septuagintan, vaikutus ja paikoitellen (erityisesti luvuissa 1 ja 2) on myös heprean ja aramean vaikutusta (=ns. semitismit). Tämä johtunee Luukkaan käyttämistä lähteistä. Onkin arveltu, että hän teki tutkimuksia sen ajan, kun Paavali oli kaksi vuotta vankina Kesareassa 50-luvun lopulla (Apt 24-26).

Kirja lienee kirjoitettu Roomassa, siellähän myös Markus kirjoitti oman evankeliuminsa.

Luukkaan evankeliumista noin puolet on sellaista, jota ei ole muissa evankeliumikirjoissa. Kirjassa on kerrottu 23 vertausta ja 20 Jeesuksen tekemää ihmettä, tunnustekoa. Voi myös sanoa, että Luukas on evankeliumeista ajallisesti laaja-alaisin: se alkaa kertomuksella Johannes Kastajan syntymästä ja päättyy kuvaukseen Jeesuksen nousemisesta taivaaseen.