Luukkaan evankeliumin luku 24 luettavissa netissä

Ylösnousseen seurassa Luuk 24

Vanhin kuvaus ylösnousemuksesta on 1 Kor 15:3-5, jonka lisäksi kaikki neljä evankelistaa kertovat pääsiäisaamun tapahtumista (Matt 28:1-10, Mark, 16:1-8, Luuk 24:1-12, Joh 20:1-10).

Kolmannen päivän aamuna Luuk 24:1-12

Ensimmäinen päivä sapatin jälkeen (jae 1) vastaa meidän sunnuntaitamme. Sapatti loppui "lauantai-iltana" noin klo 18.00. Naiset kävivät jo illalla ostamassa tuoksuöljyä voidellakseen Jeesuksen ruumiin (Mark 16:1), mutta haudalle he lähtivät vasta seuraavana aamuna, auringon noustessa (Mark 16:2).

Jeesuksen haudan oviaukossa ollut kivi oli vieritetty sivuun ja hauta oli tyhjä (jakeet 2-3). Enkelit (jae 24) ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista (jakeet 4-6). Kreikassa sanotaan sanatarkasti: Jeesus on "herätetty"; kysymys oli siis Jumalan työstä, jota Raamatussa usein ilmaistaan passiivin käytöllä (katso myös Room 4:24-25, 8:11, 10:9, 1 Piet 1:21).

Tyhjä hauta oli ensimmäinen todiste Jeesuksen ylösnousemisesta. Sitä on yritetty selittää usealla "järkevällä tavalla", siis siten, ettei ylösnousemusta olisi todellisuudessa tapahtunutkaan, esim.:

1. Naiset menivät väärälle haudalle.

   • Tätä vastaan todistaa se, että naiset näkivät, mihin hautaan Jeesuksen ruumis pantiin (" He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. "Luuk 23:55).
   • Olisivatko myös Pietari ja Johannes (Joh 20:3-10) menneet samalle väärälle haudalle?
   • Viimeistään Joosef Arimatialainen olisi löytänyt oikean haudan (Luuk 23:50-53).

2. Opetuslapset, tai joku muu, olivat varastaneet Jeesuksen ruumiin (vertaa Matt 28:13).

   • Tätä vastaa todistaa se, että hautaa vartioitiin (Matt 27:62-66).
   • Olisivatko opetuslapset olleet valmiita kuolemaan valheen puolesta?

3. Ruumis oli siirretty toiseen hautaan.

   • Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut jossakin, fariseukset ja muut juutalaisten uskonnolliset johtajat olisivat varmasti tuoneet sen esiin osoittaakseen puheet ylösnousemuksesta valheiksi.

4. Jeesus oli vain valekuollut ja heräsi haudan viileydessä.

   • Miten hän olisi pystynyt avaamaan raskaan kiven sulkeman ulospääsyn?
   • Mihin Jeesus meni?

Lopullinen todiste siitä, että naiset menivät oikealle haudalle, olivat käärinliinat, jotka olivat jäljellä haudassa (jae 12). Johannes kertoo, että mentyään Jeesuksen haudalle hän meni Pietarin perässä sisälle hautaan, "näki käärinliinat ja uskoi" (Joh 20:7-8). Mitä Johannes näki? Voiteiden vaikutuksesta käärinliinoista oli tullut "kotelo", jonka sisältä Jeesuksen ruumis oli kadonnut. Jos ruumis olisi varastettu, käärinliinat olisi viety ruumiin mukana tai ne olisi pitänyt repiä.

Myös ylösnousseen Jeesuksen ilmestymiset todistavat, että se, mitä evankeliumit kertovat pääsiäisaamun tapahtumista, on totta. Naisia ei pidetty tuona aikana luotettavina todistajina ("nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan" jae 11). Jos kertomus olisi keksitty, olisi ylösnousemuksen todistajiksi varmasti marssitettu luotettavampia todistajia. Huomaa jae 11, jossa sanatarkka käännös on jyrkempi: ”suunpieksäntää”, ”turhaa puhetta”.

Johanna (jae 10) lienee Markuksen mainitsema Salome (Mark 16:1, katso myös Luuk 8:2-3, 23:55). "Maria, Jaakobin äiti", voi tarkoittaa Jeesuksen äitiä, sillä Jeesuksella oli Jaakob niminen veli (Mark 6:3). Toisaalta hän voi olla "se toinen Maria" (Matt 28:1). Jos nämä kaksi Mariaa ovat muita kuin Jeesuksen äiti Maria, hän ei liene käynyt tyhjällä haudalla pääsiäisaamuna.

Kolmas päivä (jae 7) oli ennustettu Hoos 6:2:ssa. Tuon ajan ajanlasku poikkesi meidän ajanlaskustamme. Vajaat päivät laskettiin "täysinä". Jeesus kuoli perjantaina yhdeksännellä tunnilla (noin klo 15.00), siis hieman ennen sapatin alkua (Luuk 23:44-46). Se oli ensimmäinen päivä. Sapatti - perjantai-illasta lauantai iltaan - oli toinen päivä. Sapatin päätyttyä alkoi kolmas päivä.

Kristityt ovat kirkon alkuajoista asti viettäneet ylösnousemuksen päivää eli sunnuntaita pyhäpäivänään (Apt 20:7, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10). Seitsemännen päivän adventistit noudattavat Vanhan testamentin kalenteria, ei kristillistä kalenteria.

Joitakin Raamatun tutkijoita on vaivannut se, että Luukas puhuu kahdesta enkelistä (jae 4), mutta Matteus ja Markus vain yhdestä (Matt 28:5, Mark 16:5). Kysymys lienee siitä, että Matteus ja Markus mainitsevat vain sen enkelin, joka puhui. Huomaa Luukkaalla vastaava kysymys: jakeessa 12 kerrotaan, että Pietari kävi haudalla, mutta jakeessa 24 puhutaan "muutamista" (vertaa Joh 20:3-10). Evankeliumin kirjoittaja voi kiinnittää huomion vain yhteen, vaikka paikalla olisi muitakin.

Opetuslapsia oli enää yksitoista (jae 9). Luukas kertoo Juudas Iskariotin kuolemasta vasta Apostolien tekojen alussa (Apt 1:16-19).

Kristillinen usko perustuu pelastushistorian tapahtumiin ja Jeesuksen opetuksiin (jakeet 6-8). Jeesus oli ilmoittanut ennalta kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemisensa (Luuk 9:20, 18:31-33).

Pietari sanoo kirjeessään (1 Piet 3:19-20), että kuoleman jälkeen Jeesus meni tuonelaan saarnaamaan. Me emme voi odottaa kuoleman jälkeen tapahtuvaa kääntymistä, vaan meidän on uskottava evankeliumi jo tässä elämässä. Kuoleman jälkeen puolen vaihto ei enää onnistu (Luuk 16:26).

Emmauksen tiellä Luuk 24:13-35

On pääsiäissunnuntain iltapäivä (jakeet 13 ja 29). Emmauksesta on useita "vaihtoehtoja", mutta oikea paikka lienee Kubele niminen kylä, joka on 60 stadionia eli noin 11 kilometriä länteen Jerusalemista. Nykyisen Kirkkoraamatun mittayksikkö on outo: matkan yksikkö on vaihtunut ajan yksikköön (jae 13). Ehkä on haluttu tuoda esille se, että keskustelu kesti parisen tuntia: Jeesus tuli opetuslasten seuraan jo lähellä Jerusalemia (jae 18).

Jakeen 17 "murheellisina" paljastaa, että ristinnaulitseminen oli ollut valtava pettymys Jeesuksen opetuslapsille (katso myös jae 21: "Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin" ja 25). Ei ole todennäköistä, että he olisivat odottaneet näkevänsä Jeesuksen ylösnousseena ja kertomukset ylösnousemuksesta olisivat vain noiden toiveiden seurausta – näinhän moni liberaali raamatuntutkija tänään väittää.

Kleopas (jae 18) oli lyhennys Kleopatros nimestä. Joh 19:25:ssä mainittu Klopas saattaa olla sama henkilö. Hänen vaimonsa nimi oli Maria ja hän seisoi Jeesuksen ristin juurella. Kirkkoisä Eusebios kertoo "Kirkkohistoriassaan", että Kleopas oli Joosefin veli ja hänen poikansa Simon - siis Jeesuksen serkku - oli toinen matkalaisista. Simonista tuli Jerusalemin piispa sen jälkeen, kun juutalaiset tappoivat Herran veljen Jaakobin 60 luvun alkupuolella.

Toiset ajattelevat, että toinen kulkija oli Jaakob, koska 1 Kor 15:7:ssä kerrotaan Jeesuksen ilmestyneen myös hänelle. Miksi emme voi tyytyä siihen, ettemme tiedä, missä ylösnoussut Jeesus ensimmäisen kerran ilmestyi Pietarille (jae 34) ja Jaakobille? On myös esitetty, että toinen kulkija olisi ollut Kleopaksen vaimo (Maria?), sillä tekstissä puhutaan vain kahdesta opetuslapsesta, ei kahdesta miesopetuslapsesta. Tästä voi sanoa: mielenkiintoinen arvaus, mutta sille ei löydy tukea varhaisesta kristillisestä perimätiedosta.

Kleopas luuli Jeesusta pääsiäisenä Jerusalemiin tulleeksi pyhiinvaeltajaksi (jae 18), joka oli matkalla yöpaikkaansa. Jeesuksen ulkomuoto oli siis ylösnousemuksen jälkeen muuttunut (vertaa 1 Kor 15:40-44).

Jakeissa 19-21 on kerrottu "evankeliumi Kleopaksen mukaan", eli luonnollisen ihmisen uskontunnustus Jeesuksesta. "Jeesus oli suuri Jumalan mies, mutta ei sen enempää." Islamin käsitys Jeesuksesta on sama: Jumalan profeetta, mutta ei Jumala.

Huomaa jakeessa 21: "...olimme eläneet siinä toivossa..." Emmauksen tietä kulki kaksi toivonsa menettänyttä opetuslasta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, hänen työnsä olisi vain historiaa, menneisyyttä. Mutta koska Jeesus nousi kuolleista, hän vaikuttaa tänäänkin. Tyhjä hautakaan ei ollut synnyttänyt uskoa (jakeet 22-24). Usko voi syntyä vain ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta.

Jeesus selitti kulkijoille Vanhaa testamenttia. Koko Vanha testamentti oli esillä, jakeessa 27 (ja 44) mainitaan kaikki kolme juutalaisen Vanhan testamentin osaa:
1. Laki
2. Profeetat
3. Kirjoitukset

Mitään yksittäisiä raamatunkohtia ei mainita - esimerkiksi Jesajan kirjan lukua 53 - koska kysymys on siitä, että Jeesus on koko Vanhan testamentin täyttymys.

Jeesus ei mennyt ohi, vaan tuli matkalaisten kotiin. Jeesus ei mene meidänkään ohitsemme. Jakeessa 29 kreikassa sama sana kuin Matt 11:12:ssa, jossa se on käännetty "temmata". Jumalan valtakuntaan pääsee, jos "vaatii" Jeesusta elämäänsä.

Mistä opetuslapset lopulta tunsivat Jeesuksen? On annettu kolme selitystä:

1. Kysymys oli Jumalan työstä. Ensin Jeesus salattiin (jae 16, jossa "pimitetyt" on passiivi, joka kuvaa Raamatussa Jumalan työtä), sitten paljastettiin (jae 31).

2. Kun Jeesus asettui aterialle, vieraan ja isännän osat vaihtuivat. Opetuslapset tunsivat Jeesuksen ateriointitavat. Monet tämän selityksen kannattajat ajattelevat, että tässä olisi viittaus ehtoolliseen, mutta tuskinpa nämä kaksi opetuslasta olivat läsnä, kun Jeesus asetti ehtoollisen (Luuk 22:14-23, vertaa Luuk 9:16).

3. Jeesuksen ranteissa olleet ristiinnaulitsemisen haavat olivat pitkien hihojen peitossa Jeesuksen kävellessä, mutta leivän murtamisen (=repiminen) yhteydessä hihat valuivat alaspäin ja paljastivat naulojen jäljet. Ristiinnaulitut naulittiin ranteista, ei kämmenistä, kuten yleensä kristillisessä taiteessa esitetään. Kämmenessä ei ole mitään sellaista, joka kantaisi ihmisen painon, sen sijaan ranneluiden väliin lyöty naula teki sen. Tähän on saatu vahvistus, kun löydettiin ristiinnaulitun miehen luuranko: naulojen jäljet löytyivät ranneluista. Ristiinnaulitsemisen haavat ovat todellisen, Raamatun Jeesuksen, tuntomerkit (jae 40, Joh 20:27).

Vasta Jeesuksen tunteminen avasi Vanhan testamentin kirjoitukset (jae 32). Aiemmin he olivat lukeneet Vanhaa testamenttia omien ennakkokäsitystensä valossa (jae 25). Jeesus ei ollut odotettu kunnian Messias vaan Kärsivä Jumalan palvelija. Jeesuksen kohtaaminen synnytti myös "todistamisen pakon": muidenkin täytyy saada kuulla tästä (jae 33). Näin on tänäänkin.

Jeesuksen ilmestymisestä Pietarille (jae 34) ei ole kerrottu missään evankeliumikirjassa. Paavali viittaa siihen 1 Kor 15:5:ssä.

Illalla yläsalissa Luuk 24:36-43

On hyvin todennäköistä, että Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen "yläsalissa", jossa Jeesuksen seuraajat olivat koolla myös ennen helluntaita (Apt 1:13). Paikka lienee ollut Johannes Markuksen koti (Apt 12:12). Arvellaan, että myös ehtoollisen asettaminen olisi tapahtunut samassa paikassa (Luuk 22:12). Nykyään turisteille Jerusalemissa näytettävä "yläsali" ei voi olla sama huone, koska roomalaiset tuhosivat koko Jerusalemin vuosien 66-72 ja 132-135 jKr. kapinoiden yhteydessä. Johannes kertoo samasta illasta Joh 20:19-23:ssa. Tuomas oli poissa, joten opetuslapsia oli paikalla kymmenen.

Jakeessa 37 on kreikassa "henki", ei "aave" (verta KR-1938). Jeesus kumosi vastaansanomattomalla tavalla tuollaisen harhaluulon: henget eivät syö (jae 43). Kristityt tunnustavat uskovansa "ruumiin ylösnousemiseen", ei vain johonkin epämääräiseen "elämään kuoleman jälkeen". Paavali opetti, että ylösnousemusruumis on toisenlainen kuin tämä ajallinen ruumis, mutta silti niillä on yhteys toisiinsa samalla tavalla kuin viljanjyvällä ja itse viljakasvilla (1 Kor 15:35-58, katso myös Matt 22:29-30). Jeesuksen ulkomuoto näyttää muuttuneen: opetuslapset eivät heti tunteneet häntä (jakeet 37-38, Mark 16:12, Luuk 24:16, Joh 20:13-16, 21:4-8).

Jotkut ovat kokeneet ristiriitaa jakeen 39 ja 1 Kor 15:50:n välillä, jossa Paavali kirjoittaa: "Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta." On syytä muistaa, mitä Paavali kirjoittaa pari jaetta myöhemmin: "...ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme" (jae 52). Ei Paavalikaan opeta "ruumiitonta" ylösnousemusta, vaan hän korostaa, ettei tuleva elämä ole tämän elämän suora jatke, vaan sitä edeltää muutos. Tästä ajasta iankaikkisuuteen siirtyy vain usko tai epäusko, kaikki muu kokee muutoksen.

Jakeessa 39 on sanottu Raamatun Kristuksen tuntomerkit: ristiinnaulitsemisen haavat käsissä ja jaloissa (katso myös Ilm 5:6). Kristukset, joilta puuttuvat nämä tuntomerkit, ovat väärennöksiä.

Toinenkin Ylösnousseen ilmestyminen päättyi ateriaan (vertaa jakeet 30-31). "Rauha teille" (jae 36) oli juutalaisten yleisesti käyttämä tervehdys (shalom). Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus paljastivat, että Jeesus voi antaa meille iankaikkisen, kuolemankin voittavan rauhan (Ef 2:17-22).

Evankeliumikirjan tarkoitus Luuk 24:44-49

Nämä jakeet ovat tiivistelmä koko Luukkaan evankeliumista: kaikki, mitä Jeesukselle tapahtui, oli ennustettu Vanhassa testamentissa - "näin on kirjoitettu" - ja tapahtui Jumalan tahdosta. Jälleen korostetaan koko Vanhan testamentin todistusta Messiaasta (jae 44). Psalmit oli "kirjoitusten"-kokoelman tärkein kirja (vertaa jae 27). Se sisältää paljon tärkeitä Messias-ennustuksia.

Jakeessa 47 on Luukkaan evankeliumin lähetyskäsky (vertaa Matt 28:18-20 ja Mark 16:15). Tässä ei puhuta suoraan kasteesta, kuten Matteuksen kaste- ja lähetyskäskyssä, mutta "minun veressäni" sisältää viittauksen kasteeseen Jeesuksen nimessä (vertaa Apt 2:38).

Opetuslapset saivat kuulla, että Jeesuksen työ koski kaikkia kansoja, ei vain juutalaisia (jae 47). Apostolien teot kertoo, ettei lähtö pakanoiden pariin tapahtunut ongelmitta, vasta Jerusalemissa syttynyt vaino pakotti apostolit muiden kuin juutalaisten pariin. Ensin samarialaiset saivat kuulla evankeliumin (Apt 8:5-25), sitten juutalaisuuteen kääntynyt pakana (Apt 8:26-40) ja lopulta "täyspakanatkin" (Apt 10).

Apostoliseen saarnaan kuului parannus- ja kääntymiskehotus (jae 47, Apt 2:38, 5:31, 1 Tess 1:9-10). Meidän aikanamme ei parannuksen vaatiminen ole muodissa, mutta meidän ei tule puhua sitä, mitä toivotaan, vaan sitä, mitä Jumala tahtoo.

Jakeessa 49 on lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta, jonka toteutumisen Luukas kertoo Apostolien tekojen alussa (Apt 1:8, katso myös Joh 16:7). Tämä oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa: Joel 3:1-2 (vertaa Apt 2:16).

Luukas keskittyy ylösnousseen Jeesuksen toimintaan Jerusalemissa. Matteus kertoo myös Galilean tapahtumista (Matt 28:16-20), samoin kuin Johannes (Joh 20:19-21:19).

Johannes kertoi evankeliumikirjansa tarkoituksen Joh 20:30-31:ssä. Sen päämäärä on uskon synnyttäminen. Luukas antaa kirjansa lopussa "neljän kohdan ohjelman" kirkolle.

1. Raamatullinen teologia ("Näin on kirjoitettu" jae 46)

   • Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa

2. Evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille ("kaikille kansoille" jae 47)

   • lähetystyö on oleellinen osa kirkon työtä

3. Kirkko rakentuu apostolien todistukselle

   • he olivat silminnäkijöitä: kysymys ei ole oppirakennelmasta yms. vaan historiassa tapahtuneesta Jumalan toiminnasta

4. Evankeliumin työtä voi tehdä vain Pyhän Hengen voimassa

   • kysymys ei ole kirkon työstä maailmassa vaan Jumalan työstä maailmassa, jota hän tekee kirkkonsa kautta ja avulla

Taivaaseen astuminen Luuk 24:50-53

Betania (jae 50) on Öljymäen rinteellä (Apt 1:12). Apostolien teoissa Luukas kertoo tarkemman ajankohdan: 40 päivää pääsiäisestä. Helatorstai on Suomessakin palannut oikealle paikalleen kalenterissa, mutta olisiko ollut parempi jättää "siirretyn pyhän" nimi: Kristuksen taivaaseenastumisen päivä?

Tällä kertaa Jeesus ei kadonnut yllättäen (jae 31). Jeesus siunasi opetuslapsensa noustessaan taivaaseen (jae 52). Ristiinnaulitsemisen haavat näkyivät hänen kohotetuissa käsissään muistutuksena hänen rakkautensa syvyydestä. Niinpä opetuslapset eivät surreet vaan iloitsivat (jae 52): he tiesivät, etteivät he jäisi yksin, vaan Jeesus olisi heidän kanssaan joka päivä (Matt 28:20). Taivaassa tavataan uudelleen!

Luukkaan evankeliumi alkoi kiitosuhrilla temppelissä (Luuk 1:5-8) ja samaan se päättyykin (jae 53). Temppeli ei ollut kristityille enää uhripaikka vaan kokoontumis- ja julistuspaikka (Apt 2:46, 3:1, 5:21,42).

Temppelin piti olla paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen. Jeesus antoi ihmisille mahdollisuuden kohdata Jumala ilman uhreja (Hepr 9:23-28). Niinpä temppelin aika alkoi lähestyä loppuaan (Luuk 21:5-6). Uusi testamentti opettaakin, että jokainen kristitty on Jumalan temppeli (1 Kor 3:16, 1 Piet 2:5).

Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen oli tehnyt pelokkaista opetuslapsista (Joh 20:19) rohkeampia: he uskalsivat mennä juutalaisten keskelle. Pyhän Hengen vuodatus (jae 49) teki heistä pelottomia evankeliumin julistajia (Apt 5:17-21).