Luukkaan evankeliumin luku 23 luettavissa netissä

Evankeliumeja, erityisesti Markusta, on kuvattu "pitkällä johdannolla varustetuiksi kärsimyshistorioiksi". Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovatkin kristillisen uskon keskeisin asia, siksi myös evankelistat kertovat nämä tapahtumat tarkasti. Eri evankelistat kertovat tapahtumat yhtäpitävästi, tosin jokaisella on joitakin erityispiirteitä kerronnassaan. Luukas kertoo monta tapahtumaa lyhyemmin kuin ensimmäisenä kirjoittanut Markus, mutta toisaalta hän kertoo myös sellaisesta, josta Markus ei kerro.

Pilatuksen edessä – Luuk 23:1-5

Pontius Pilatus toimi Juudean, Samarian ja Idumean maaherrana vuosina 26-36 jKr. Hän asui Välimeren rannalla sijainneessa Kesareassa, mutta suurten juhlien aikana hän meni Jerusalemiin toimittamaan tuomarintointa ja johtamaan sotajoukkoja mahdollisten levottomuuksien puhjetessa.

Aleksandrian juutalainen filosofi Filon ja juutalainen historioitsija Josefos antavat Pilatuksesta hyvin kielteisen kuvan; hän oli julma hallitsija (vertaa myös Luuk 13:1). Juutalaiset inhosivat Pilatusta, kuten kaikkia Rooman vallan edustajia, mutta nyt heidän oli unohdettava inhonsa saadakseen Jeesuksen tuomituksi.

Vaikka tilanne oli Jeesuksen kannalta mahdollisimman epäedullinen, Pilatus ei suoralta kädeltä tuominnutkaan Jeesusta kuolemaan, vaan alkoi epäillä; olihan outoa, että juutalaiset toivat itse kapinajohtajansa tuomittavaksi.

Suuri neuvosto esitti kolme syytöstä Jeesusta vastaan:
1. hän oli aiheuttanut yleistä levottomuutta
2. hän oli kieltänyt maksamasta veroja (vertaa Luuk 20:25)
3. hän väitti olevansa kuningas

Jeesus vastasi Pilatukselle olevansa tosin kuningas, muttei siinä mielessä, mitä maaherra tarkoitti (tarkemmin Joh 18:33-37). Pilatus julistikin ylipapeille ja väkijoukolle Jeesuksen syyttömäksi (jae 4). Mutta se nosti vastalauseiden ryöpyn, josta Pilatus yritti selvitä siirtämällä asian Herodes Antipaksen ratkaistavaksi.

Herodes Antipaksen edessä – Luuk 23:6-12

Vain Luukas mainitsee myös Herodes Antipaksen kuulustelleen Jeesusta. Herodes oli Jerusalemissa diplomaattisista syistä – hän halusi näyttää hurskauttaan – mutta tosiasiassa hän ei ollut juutalainen, vaan idumealainen/edomilainen.

Herodeksen edessä Jeesus vaikeni. Herodes oli jo kuullut, mm. Johannes Kastajalta, todistuksen Jeesuksesta, eivätkä ihmeet hänen päätään kääntäisi (vertaa Luuk 9:9). Kostoksi Jeesuksen vaikenemisesta Herodes teki Jeesuksesta pilkkakuninkaan. Samalla hän kuitenkin julisti Jeesuksen syyttömäksi: ei Jeesus ollut todellinen vallantavoittelija.

Herodes oli vakoillut Pilatusta saadakseen lähettää Roomaan joitakin Pilatuksen kannalta epämiellyttäviä tietoja. Tämän takia Pilatus kantoi kaunaa Herodesta kohtaan, mutta Luukas kertoo, että Jeesus yhdisti nämä kaksi vihamiestä (jae 12).

Gabbata – Luuk 23:13-25

Jeesus palautettiin Pilatuksen tuomittavaksi Gabbatalla eli Litostrotonilla (Joh 19:13). Vaikka Pilatus totesikin, ettei Herodeskaan löytänyt mitään syytä kuolemantuomioon, hän aikoi varoitukseksi ja kansan tyynnyttämiseksi ruoskituttaa Jeesusta (jae 16). Mutta tämä oli virhe, sillä tästä kansa huomasi, että Pilatus oli valmis taipumaan ja jättämään oikeuden toteuttamatta.

Pilatuksen viimeinen yritys pelastaa Jeesus oli juhlilla vapautettava vanki, josta kertoo jae 17 (joka on hakasuluissa, koska sitä ei ole varhaisimmissa käsikirjoituksissa, vertaa Matt 27:15, Mark 15:6). Kun sekään ei auttanut, Pilatus lopulta tuomitsi Jeesuksen ristille, vaikka vielä kerran toteaa hänet syyttömäksi (jae 22). Ristiinnaulitseminen oli juutalaisten mielestä osoitus siitä, että Jeesus oli Jumalan hylkäämä ja tuomitsema (5 Moos 21:23, Gal 3:13, Jes 53:4).

Jeesuksen sijaan vaadittiin juhlilla vapautettavaksi vangiksi todellinen kapinallinen ja Rooman vihollinen, Barabbas. Tämä osoitti, kuinka keinotekoinen syytös Jeesusta vastaan oikein oli. Barabbaksesta tuli esikuva jokaisesta kristitystä: minut vapautettiin, koska Jeesus kärsi minun tähteni.

Ehkä Pilatus piti Jeesuksen asiaa niin vähäpätöisenä, ettei halunnut ärsyttää sillä juutalaisia. Kuitenkin juuri Jeesuksen takia Pilatuksen nimestä tuli kuolematon. Voi olla, että juutalaisten johtajat myös kiristivät Pilatusta hänen epäselvillä raha-asioillaan. Ylipappi Kaifas erotettiin samalla kuin Pilatuskin, vuonna 36 jKr., joten voi olla, että heillä oli yhteisiä "hämäriä asioita".

Paljon on pohdittu, missä Jeesuksen kannattajat olivat silloin, kun Jeesus tuomittiin. Galilealaiset yöpyivät kaupungin muurin ulkopuolella, joten on mahdollista, ettei heitä ollut kansanjoukossa. Ja vaikka olisi ollutkin, olisivatko he tuossa tilanteessa uskaltaneet ryhtyä puolustamaan Jeesusta?

Golgata – Luuk 23:26-38

Roomalaiseen tyyliin tuomio pantiin heti täytäntöön. Ristiinnaulittu kantoi ristin poikkipuuta käsiinsä sidottuna. Puu painoi 20-50 kg, paksuudesta riippuen.

Teloitus suoritettiin kaupungin muurien ulkopuolella. Matkalla Jeesus osoitti, ettei hän halunnut sääliä vaan kääntymystä. Mutta kun kääntymystä ei tullut, 40 vuoden kuluttua vielä suuremmat kauheudet kohtasivat Jerusalemia. Josefos kertoo, että jopa 500 juutalaista naulittiin ristille yhtenä päivänä, kun roomalaiset piirittivät ja valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jKr. Ristiinnaulittuja oli niin paljon, että puut loppuivat Jerusalemin ympäristöstä. Tämän vuoksi lapsettomat ja naimattomat olisivat onnellisia – yleensähän heitä surkuteltiin.

Vanhasta testamentista on löydetty viittauksia ristiinnaulitsemiseen (2 Sam 21:5-9, 4 Moos 25:1-4, Ester 7:10), mutta roomalaiset olivat oppineet tuon kaikkein julmimmaksi, kivuliaimmaksi ja häpeällisimmäksi kutsutun teloitustavan puunilaisilta, jotka olivat oppineet sen intialaisilta.

Teloituspaikkaa kutsuttiin Golgataksi eli Pääkalloksi (jae 33). Keisari Hadrianus rakennutti sille paikalle, jossa nyt on Pyhän haudan kirkko, vuosien 132-135 jKr. kapinan jälkeen keinotekoisen vuoren ja Venuksen sekä Cupidan temppelin estääkseen kristittyjä kokoontumasta sinne. Tämä osoittaa, että paikka oli kristityille arvokas. Hadrianus piti kristittyjä juutalaisuuden lahkona, siksi hän halusi estää myös heidän jumalanpalveluksensa.

Vuonna 325 keisari Konstantinus Suuren käännyttyä kristityksi vuori hävitettiin ja paikalle rakennettiin kirkko. Nykyinen Pyhän Haudan kirkko on ristiretkeläisten rakentama. Tutkijat pitävätkin sitä todennäköisempänä Golgatan ja Jeesuksen haudan paikkana kuin vuonna 1883 englantilaisen kenraali Gordonin "löytämää" ns. Gordonin Golgataa ja Puutarhahautaa.

Jeesus ristiinnaulittiin keskelle, siis suurimman rikollisen paikalle. Jeesuksen rukous, "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." (jae 34) tarkoitti erityisesti ristiinnaulitsemista toteuttaneita sotilaita. Heidän syyllisyytensä oli pienempi kuin niiden juutalaisten, jotka vaativat Jeesuksen ristille. Se oli ensimmäinen niistä kolmesta lauseesta, jotka Luukas kertoo Jeesuksen sanoneen ristillä (toiset kaksi ovat jakeissa 43 ja 46) kaikkiaan lauseita on seitsemän. Samalla toteutui Jes 53:12:n ennustus.

..."hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa."
Jes 53:12

Jeesuksen risti oli ilmeisesti tikarinmuotoinen, sillä hänen päänsä yläpuolelle (jae 38) oli ripustettu se taulu, jota oli kannettu hänen edellään, ja johon oli kirjoitettu hänen teloittamisensa syy: "Tämä on juutalaisten kuningas", siis kapinajohtaja. "Rikos" oli kirjoitettu kolmella kielellä (Joh 19:20): arameaksi/hepreaksi, joka oli juutalaisten puhekieli; latinaksi, joka oli roomalaisten virastokieli ja kreikaksi, joka oli Välimeren itäpään yleiskieli. Sanoma Jeesuksen kuolemasta kuuluu kaikille!

Uskoa je epäuskoa – Luuk 23:39-49

Golgatan kolmea epäilyksen sanaa (jakeet 35, 37 ja 39) vastaan Luukas asettaa kolme todistusta Jeesuksen messiaanisuudesta (jakeet 44, 47 ja 48).

Matteus kuvaa, kuinka Jeesusta kehotettiin astumaan alas ristiltä (Matt 27:40, vertaa jae 37). Tuo kehotus oli Saatanan viimeinen yritys saada Jeesus luopumaan Isän tahdon tekemisestä ja valita maallisen Messiaan osa.

Toinen ryöväreistä, jotka olivat ilmeisesti kapinallisia, pelastuu ristillä. Hän on esikuva ja esimerkki oikeasta kääntymisestä: synnintunnustus, sitten kääntyminen Jeesuksen puoleen, jota seurasi armahdus. Mitään hyviä tekoja hän ei pystynyt kädet ja jalat kiinninaulattuna tekemään, eikä niitä tarvittukaan. Huomaa myös "tänään"-näkökulma (jae 43), kääntymystä ei pidä lykätä.

Jeesuksen sana paratiisista (jae 43) on synnyttänyt turhia teorioita kuolemanjälkeisestä elämästä (vertaa myös Luuk 16:19-31, rikas mies ja Lasarus). Emme me tiedä, mitä kuoleman jälkeen on, mutta sen tiedämme, ettei yhteytemme Jeesukseen katkea edes kuolemassa.

Puoliltapäivin alkanut ja kolme tuntia kestänyt pimeys ei voinut olla normaali auringonpimennys, sillä pääsiäistä vietetään täydenkuun aikaan. Selitykseksi on ehdotettu autiomaasta tullutta pölypilveä, mutta evankeliumien mukaan kysymys oli nimenomaan jumalallisesta merkistä (Aam 8:9:n mukaisesti):

"-- Sinä päivänä -- sanoo Herra Jumala -- minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää."
Aam 8:9

Sitä täydensi esiripun repeäminen temppelissä. Esirippu repesi ylhäältä alas asti (Matt 27:51). Se oli siis Jumalan teko, jolla hän purki tuon erottavan väliseinän (Ef 2:14).

Markus 15:25:n mukaan Jeesus ristiinnaulittiin kolmannella hetkellä (=klo 9). Yhdeksännellä hetkellä (= klo 15) Jeesus kuoli. Samalla hetkellä temppelissä uhrattiin ehtoouhri ja sen yhteydessä luettiin rukous, jota Jeesuskin ristillä lainaa (Ps 31:6, jae 46). Jeesus ei kuollut kansan, vaan Isän käsiin.

Osa katselijoista sai piston sydämeensä. Ehkä heistä osa kuuli myös Pietarin saarnan helluntaina ja kääntyi kristityksi (Apt 2:41). Luukas ei tässä yhteydessä kerro mitään siitä, miten ristiinnaulitseminen vaikutti Jeesuksen opetuslapsiin (jae 49). Golgata raunioitti heidän toivonsa (Luuk 24:21).

Jeesuksen hautaaminen – Luuk 23:50-56

Yleensä kuolemaantuomitut haudattiin joukkohautoihin. Jos näin olisi käynyt Jeesuksellekin, olisi kaksi tärkeää ylösnousemisen todistetta jäänyt puuttumaan: tyhjä hauta ja käärinliina. Siksi Joosef Arimatialaisen teko ei ollut vain palvelus kuolleelle Jeesukselle, vaan myös kristilliselle uskolle.

Arimatia, Vanhassa testamentissa Ramataim (1 Sam 1:1) tai Rama (Joos 18:25) oli profeetta Samuelin kotikaupunki. Se sijaitsi 30 kilometriä Jerusalemista luoteeseen. Joosef oli varakas mies, sillä hänellä oli kallioon hakattu hauta - ei siis luola - lähellä Jerusalemin muuria. Hautauksessa toteutui myös Jes 53:9:n ennustus Messiaan hautapaikasta:

"Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa."
Jes 53:9

Vaikka Joosef oli Suuren neuvoston jäsen, hän ei ollut osallistunut Jeesuksen tuomitsemiseen (jae 50). Ehkä hän oli ollut poissa noista kokouksista.

Lain mukaan teloitetut piti haudata ennen auringon laskua (5 Moos 21:22-23). Jeesus oli kuollut yhdeksännellä tunnilla (noin klo 15) ja sapatti alkoi kahdennellatoista tunnilla (noin klo 18), joten hautaaminen jouduttiin suorittamaan kiireessä. Ruumiille tehtiin vain välttämätön: se kiedottiin puhtaaseen käärinliinaan (Matt 27:59). Sen sijaan voiteiden käyttöä ei ehditty tehdä kunnolla (Joh 19:39), joten sitä aiottiin jatkaa sapatin jälkeen (jae 56).

Käärinliinasta tuli merkittävä ylösnousemuksen todiste (Joh 20:5-9). Ns. Torinon käärinliinaa on pidetty aitona Jeesuksen käärinliinana. Ensiksikin kankaan kudontatyyli on tuolta ajalta, toiseksi kankaassa on Palestiinasta kotoisin olevaa siitepölyä ja kolmanneksi siihen on kiedottu nimenomaan ristiinnaulittu mies. Myös kuvan piirtyminen kankaaseen on tapahtunut tavalla, jota tiedemiehet eivät osaa selittää. Käärinliinan tutkimukset jatkuvat.

Pitkäperjantai päättyi. Opetuslapset eivät tienneet, että koko maailmanhistoria oli saanut uuden käänteen. Englantilaisessa maailmassa pitkääperjantaita kutsutaan "Good Friday"-nimellä, eikä syyttä: se oli päivä, jolloin Jumalan hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli kirkkaimmalla tavalla esiin. Mutta tämä oli opetuslapsilta salassa, vasta ylösnousemus paljasti sen.