Joskus Raamattua kannattaa lukea suurimpina kokonaisuuksina, jopa kokonainen kirja kerrallaan; näin näkee laajempia yhteyksiä eri tapahtumien välillä. Erityisesti tämä pitää paikkansa monien Vanhan testamentin kirjojen kohdalla. Mutta laajempien kokonaisuuksien hahmottamisesta on hyötyä Uuden testamentin lukijoillekin.

Apostolien tekojen kolmas luku on pala kehitystä, jonka seurauksena juutalaiset hylkäsivät Kristuksen. Pala palalta Luukas kertoo, kuinka Jumalan omaisuuskansa Israel käänsi selkänsä Messiaalle. Tämän luvun tapahtumat sijoittuvat itse "pääkallonpaikalle" Jerusalemin temppeliin.

Rampa paranee Jeesuksen nimessä – Apt 3:1-10

Edellisessä luvussa Pietari muistutti kansaa ensimmäisenä helluntaina siitä, että Jeesus oli tehnyt ihmeitä. Nyt Luukas kertoo, että myös Jeesuksen seuraajat tekivät ihmeitä.

Yhdeksännellä hetkellä - meidän kellomme olisi näyttänyt kello 15:tä - Pietari ja Johannes olivat menossa rukoilemaan Jerusalemin temppeliin. Juutalaisilla oli joka päivä kolme jumalanpalvelusta temppelissä: ensimmäinen heti auringon noustua - klo 6 - toinen yhdeksännellä hetkellä - klo 15 - ja kolmas auringon laskiessa - klo 18.

Se, että Pietari ja Johannes olivat matkalla rukoilemaan juutalaisten temppeliin, kertoo sen, ettei kristittyjen ja juutalaisten välillä aluksi ollut ylitsepääsemättömiä eroja. Juutalaiset hyväksyivät kristityt ja kristityt pitivät itseään tosi Israelina. Ajan kuluessa tilanne muuttui - ja on tänäänkin se, että juutalaisuus ja kristinusko ovat toisensa poissulkevia uskontoja.

On oltava tarkkana, ettei lue Raamattua tämän päivän tilanteista lähtien. Olisi tunnettava se tilanne, jossa Raamatun tapahtumat tosiasiassa tapahtuivat. Joskus erot ovat vähäisiä, joskus niin suuria, että Raamatun kertomuksen ymmärtää väärin, jos luulee olosuhteiden olleen samanlaiset kuin tänään. Erilaisista selitysteoksista saa tietoa Raamatun ajan historiasta.

Ei tiedetä varmasti, mitä Jerusalemin temppelin porttia kutsuttiin "Kauniiksi portiksi", ilmeisesti se oli itämuurissa ollut ns. Nikanorin portti, joka johti pakanoiden esipihalta naisten esipihalle. Portti oli päällystetty pronssilevyillä ja nimensä se oli saanut lahjoittajastaan, Egyptin Aleksandrian rikkaasta juutalaisesta Nikanorista.

Kumpi oli ensin:usko vai parantuminen?

Kauniissa portissa oli myös syntymästään saakka rampa kerjäläinen. Pietari totesi, ettei hänellä ollut arvokkaita rahoja - joita kerjäläinen odotti - vaan jotakin arvokkaampaa. Pietari lupasi miehelle terveyden ja auttoi hänet seisomaan, jolloin mies parantui. Joku voi kysyä: syntyikö usko parantumisen seurauksena vai paraniko mies uskonsa ansiosta? Mark 3:1-6:ssa on kerrottu, kuinka Jeesus paransi miehen, jolla oli kuivettunut käsi. Tuo kertomus muistuttaa aika tavalla tätä kertomusta. Molempien kertomusten yhteydessä voimme sanoa, ettei voi määritellä kumpi oli ensin. Paraneminen vahvisti uskoa, mutta parantuminen edellytti uskoa. Emme me aina voi määritellä kaikkea tarkasti, joskus Jumalan toiminta jää meille salaisuudeksi.

Tapahtuuko tänään tällaisia ihmeparantumisia? Monet väittävät parantuneensa ihmeellisesti, toiset taas väittävät, että kaikki voidaan selittää järjellä. Onpa niitäkin, jotka väittävät, ettei ihmeparantumisia enää tarvita, koska Jumala on antanut meille lääkärit ja lääkkeet.

Peruslähtökohta on se, että Jumala on Luoja, joka voi parantaa tai jättää parantamatta luodun, Hän voi myös valita tavan, jolla se tapahtuu. Emme me voi kieltää Jumalaa tekemästä ihmeitä myös tänään! Mutta on muistettava, ettei pidä kulkea vain ihmeiden perässä. Kyllä muissakin uskonnoissa tapahtuu outoja asioita. Tärkeää on se, että paraneminen tai muut ihmeet tapahtuvat Jeesuksen nimessä (jae 6).

Mikä sitten oli se rahaakin arvokkaampi, jonka Pietari lupasi rammalle? Se ei ollut terveys - jonka mies kyllä sai - vaan usko Jeesukseen. Vain usko Jeesukseen kestää tämän ajan päättymisen, kaikki muu jää tänne; vain uskolla on iankaikkisuusarvo.

Kun keskustelee lähetystyöntekijöiden kanssa, saa usein kuulla, että kehitysyhteistyö on aivan liian usein veden kantamista kaivoon: ihmiset eivät muutu, siksi ongelmat jäävät. Onneksi on myös sellaista kehitysyhteistyötä, joka muuttaa myös ihmisiä ja heidän ajatteluaan. Lähetystyö on saanut olla poistamassa monia vahingollisia tapoja, mutta ennen kaikkea se on saanut olla johdattamassa ihmisiä taivaan tielle.

Ei ihmeitä ihmeiden vuoksi – Apt 3:11 - 26

Varsin usein kuulee väitteen: "Jos tapahtuisi sellainen ja sellainen ihme, sitten minäkin uskoisin!" Näihin lupauksiin on kuitenkin syytä suhtautua varovaisesti; kovin herkästi ne "selitetään pois" eikä uskoa synny, vaikka vaadittu ihme tapahtuisikin. Kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus totesi, ettei edes kuolleiden herääminen ole riittävä ihme epäuskoiselle (Luuk 16:31).

Kun Luukas kuvaa apostolien tekemiä ihmeitä Apostolien teoissa, ei hän tee sitä vain kertoakseen, kuinka suuria tekoja apostolit tekivät. Luukas haluaa aina tuoda esiin myös ihmeisiin liittyneet saarnat: apostolit saivat ihmeillä kuulijakuntia, joille he julistivat evankeliumia. Näin tälläkin kertaa.

Osaammeko me tämän ajan kristityt käyttää eteemme avautuvat mahdollisuudet julistaa Jeesusta? Tai osaammeko jopa luoda tällaisia tilanteita? Paavali kehoitti Timoteusta astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla - ei siis sopivalla ja sopimattomalla tavalla (2 Tim 4:2). On suuri Jumalan lahja, jos on saanut rohkeuden olla Jumalan todistajana myös vaikeissa tilanteissa.

Ramman parantuminen kokosi suuren väkijoukon Salomon pylväskäytävään, joka oli lähellä Nikanorin porttia temppelin itäsivulla, pakanoiden esipihalla. Jeesus oli opettanut siellä käydessään Jerusalemissa (Joh 10:23) ja se oli ensimmäisten kristittyjen kokoontumispaikka (Apt 5:12).

Saarnassaan Pietari käyttää jälleen runsaasti Vanhaa testamenttia, nyt sekä todistamaan, että Jeesus oli Jumalan lupaama Messias että perustelemaan kääntymiskehoitusta.

Tälläkään kertaa Pietari ei vaikene juutalaisten kannalta ikävistä tosiasioista: he olivat hylänneet Jumalan lähettämän Vapahtajan ja vaatineet hänet tapettavaksi ristillä. Kaiken kukkuraksi he olivat vaihtaneet Jeesuksen murhamieheen, Barabbaaseen. Mutta tämän he olivat tehneet tietämättömyydessään, eivät he olleet uskoneet Jeesuksen olleen luvattu Messias. Tietämättömyydessä tehdyt synnit sai anteeksi, mutta niistäkin oli suoritettava sovitus (4 Moos 15:22-3, vertaa myös Jeesuksen sanat ristillä: Luuk 23:34).

Jumala oli kuitenkin osoittanut juutalaisten erehtyneen: Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Nyt juutalaisten olisi uudelleen pohdittava, mitä he tekevät (ylösnousseelle) Jeesukselle (jae 13). Jakeessa 13 on Kirkkoraamatussa "Poikansa" ja UTE-1989:ssä "palvelijansa". Kreikan kielen sana "pais" voidaan kääntää kummallakin tavalla. Ajatus Jumalan pojasta on tuttu ja paljon Uudessa testamentissa käytetty. Mutta myös käännökselle "palvelija" löytyy perustelu: Jes 53 puhuu Herran kärsivästä palvelijasta; tuota lukua voi sanoa koko Vanhan testamentin suurimmaksi Messias-ennustukseksi. Molemmat käännökset ovat siis mahdollisia ja molempia voidaan perustella Raamatun muiden kohtien avulla.

Jakeen 14 "Pyhä" on yksi Jeesuksesta käytettyjä nimityksiä. Me ajattelemme helposti sädekehä pään päällä kulkevaa munkkia, kun kuulemme sanan pyhä. Tuossa ajatuksessa on jotakin oikeaakin, sillä itse asiassa "pyhä" tarkoittaa Raamatussa jotakin, joka oli kokonaan Jumalalle erotettu. Siis pyhä elämä oli Jumalalle kokonaan annettu elämä. Pyhä eläin oli Jumalalle luovutettu jne.

Jeesus on Pyhä, koska hän toteutti täydellisesti Isänsä tahdon.