Omistuskirjoitus – Luuk 1:1-4

Juutalaiset menivät kirjoituksissaan suoraan asiaan (vertaa Matt 1:1 ja Mark 1:1), sen sijaan Luukas on aitoon kreikkalaiseen tyyliin aloittanut kirjansa esipuheella.

Nämä neljä jaetta ovat kreikassa vain yksi lause. Kieli on Uuden testamentin parasta kreikkaa ja osoittaa kirjoittajan olleen sivistynyt.

Kuka on kirjeen vastaanottaja eli Teofilos? Nimi tarkoittaa "Jumalan ystävä", ja niinpä jotkut ajattelevat, että kyseessä olisikin itse asiassa ryhmä, jonka salanimi Teofilos on. Jae 4 todistaa kuitenkin sen puolesta, että Teofilos oli yksi henkilö. Oliko nimi salanimi vai aito, jää arvailujen varaan. Joka tapauksessa emme tunne vastaanottajaa. Oliko Teofilos kirjan levittäjä, "kustantaja", vai korkea-arvoinen roomalainen virkamies, vai ehkä molempia, on epävarmaa. Luukas käyttää hänestä kreikan sanaa "kunnioitettu", jota käytetään vain kolme kertaa muualla Uudessa testamentissa: Apt 23:26 ja Apt 24:3 maaherra Felixistä ja Apt 26:25 maaherra Festuksesta.

Luukkaan alkujakeet muistuttavat meitä siitä, että kristinusko on historiallinen uskonto: se perustuu tapahtuneisiin tosiasioihin. Kysymys ei ole siitä, mitä me tunnemme tai olemme kokeneet, vaan kysymys on siitä, mitä Jumala on historiassa tehnyt. Usko ei ole vain järjen ja ymmärryksen asia, mutta se on myös järjen ja ymmärryksen asia.

Luukas kirjoitti toisen polven kristityille, sellaisille, jotka eivät itse olleet nähneet Jeesusta. Mekin saamme hänen kauttaan silminnäkijöiden todistuksen Jeesuksesta (jae 2).

Ilmoitus Johannes Kastajan syntymästä – Luuk 1:5-25

Luukkaan kertomus Jeesuksen syntymästä on kirjoitettu Marian näkökulmasta (Matteuksen evankeliumi taas Joosefin näkökulmasta). Ei ole varmaa, elikö Maria vielä 50-luvulla, kun Luukas tuli Paavalin matkaseurueessa Jerusalemiin, mutta ainakin Jeesuksen veljen Jaakobin Luukas tapasi (Apt 21:18).

Lapsuuskertomuksen kielessä näkyy aramean vaikutus. Se on täynnä semitismejä: "ja tapahtui..." (jae 8, KR-1938), "ja katso..." (jae 20, KR-1938). Valitettavasti uusi käännös on jättänyt nämä pois vaikkeivat ne olleet hyvää kreikkaakaan. Pitääkö huonosta kreikasta tehdä hyvä suomennos?

Tämä osoittaa, että Luukkaan tiedot Jeesuksen syntymästä ovat lähtöisin Palestiinasta eikä pakanallisista uskonnoista, joissa erilaiset jumalten ja ihmisten lapset olivat yleisiä. Kysymys ei siis ole sepitetystä tarinasta, jolla Jeesuksen tausta saataisiin ajan tyyliin sopivaksi, vaan tapahtumista, jotka olivat historiaa Herodes Suuren aikana. Herodes hallitsi vuosina 37-4 e.Kr., joten 500-luvulla määritelty ajanlaskumme on 6-7 vuotta väärässä.

Vaikka nimenomaan Luukas haluaa korostaa evankeliumien kertomien tapahtumien historiallisuutta, hän tuo esiin myös sen, että Jumalan toimintaan liittyy myös yliluonnollisia tapahtumia. Ilman yliluonnollista ei ole evankeliumia!

Jerusalemin temppelissä oli tuohon aikaan noin 20 000 pappia, jotka jakautuivat 24 osastoon, joista Abian osasto oli kahdeksas (jae 5, 1 Aikak 24:10). Kukin osasto palveli viikon kerran puolessa vuodessa. Suitsuttaminen oli suuri kunniatehtävä, joka sattui papin osalle ehkä vain kerran elämässä. Suitsuttamisen tehtävänä oli nostattaa kansan rukoukset Jumalan eteen (vertaa Ps 141:2, Ilm 5:8).

Suitsutusalttari sijaitsi temppelin pyhässä, jossa Sakariakselle ilmestyi enkeli Gabriel. Juutalainen kirjallisuus tunsi seitsemän tärkeintä enkeliä nimeltä, heistä vain kaksi mainitaan Raamatussa:
1. Uriel
2. Rafael
3. Raguel
4. Mikael (Dan 10:13,21, Juuda 9, Ilm 12:7)
5. Seraqiel
6. Gabriel (Dan 8:16, 9:21)
7. Remiel

Gabrielin nimi tarkoittaa "Herra on sankari(ni)" tai "Suuri Jumalan mies". Sakarias tarkoittaa "Jahve muistaa", Elisabet "Jumala on sanonut" ja Johannes "Jumala on armollinen".

Gabriel sanoi, että 400 vuoden hiljaisuus oli päättymässä: Sakarias ja Elisabet saisivat pojan, joka olisi sekä profeetta että nasiiri (vertaa 4 Moos 6:1-12, Vanhan testamentin kuuluisimmat nasiirit olivat Simson, Tuom 13:4-7 ja Samuel, 1 Sam 1:11).

Gabriel aloitti puheensa: "Älä pelkää". Pyhän Jumalan läsnäolo on pelottavaa, mutta pelastuksen kannalta välttämätöntä. Ne, jotka ajautuvat eroon Jumalasta, joutuvat kadotukseen. Johanneksen tehtävä olikin kutsua kansaa takaisin Jumalan yhteyteen ja valmistaa tietä Messiaalle (jae 17).

Mutta papitkin olivat tuohon aikaan epäuskoisia. Siitä saamme lisää todisteita myöhemmin Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa. Sakarias sai pyytämänsä merkin: hän tuli mykäksi. Hän ei voinut lukea Herran siunausta temppeliin kokoontuneelle kansalle, kuten olisi pitänyt.

Elisabet tuli näkyviin vasta, kun raskaus jo näkyi (jae 25): aiemmin häntä ei olisi uskottu.

Ilmoitus Vapahtajan syntymästä – Luuk. 1:26-38

Juutalaiset tytöt menivät kihloihin nuorina, 12-vuotiaasta alkaen. Kihlaus oli oikeudellisesti samanarvoinen kuin avioliitto, vaikka sulhanen ja morsian asuivat erillään.

Luukkaan evankeliumi on vaikuttanut kirkollisen kalenterimme syntyyn: juhannuksen ja joulun välin pitäisi olla kuusi kuukautta (jae 12).

Enkelin tervehdyksestä tulee roomalais-katolisen kirkon Ave Maria-tervehdys/rukous (jae 28).

Mariakin hämmästyi Gabrielin tuloa ja sanomaa, muttei epäillyt (vertaa jae 45) vaan lähinnä ihmetteli. Suostuminen Jumalan tahtoon (jae 38) merkitsi suostumista pilkan (vertaa Joh 8:41 ja "piilotetummin" Mark 6:3) ja jopa kuolemantuomion (vertaa 5 Moos 22:23-24) uhan alle. AU-lapsen ja hänen äitinsä asema oli tuohon aikaan aivan toinen kuin tämän päivän Suomessa.

Pilvi (jae 35) merkitsi jo Vanhassa testamentissa Jumalan läsnäoloa (2 Moos 13:20-22). Jeesuksen syntymä on ihme, jota emme pysty selittämään tai ymmärtämään. Vanhan testamentin ainoa esikuva on Aadamin luominen (vertaa 1 Kor 15:20-24).

Nimi Jeesus (Jehoosua = Joosua) tarkoittaa "Jahve on apu", "Jahve on Vapahtaja".

Maria oli Elisabetin sukulainen (jae 36), siis leeviläinen. Niinpä Jeesus oli sekä kuninkaallista että papillista sukua.

Ne, jotka haluavat kieltää Jeesuksen neitseellisen syntymän, joutuvat antamaan uuden vastauksen kysymykseen: "Koska Jeesuksesta tuli Jumala?" Jos hän ei ollut Jumala sikiämisestään lähtien, milloin hänestä tuli Jumala? Kirkko on jo varhain tuominnut erilaiset adoptio-kristologiat harhaopeiksi.

Marian käynti Elisabetin luona – Luuk. 1:39-45

Matka Galileasta Juudeaan kesti kolmisen päivää. Raamattu ei kerro, missä Elisabet asui. Melko myöhäinen kristillinen perimätieto kertoo paikan olleen En Karim, 6 kilometriä Jerusalemista länteen. Luuk 1:23 vahvistaa sen, jonka tiedämme tuon ajan historiastakin: suurin osa papeista asui Jerusalemin ulkopuolella ja tuli kaupunkiin vain kahdesti vuodessa viikon palvelusvuoron ajaksi.

Huomaa myös Elisabetin tunnustus: Maria oli Jumalan (=Herrani) äiti (jae 43). Jeesus oli Jumala sikiämisestään lähtien. Maria on naisista siunatuin (jae 42).

Marian kiitosvirsi – Luuk. 1:46-56

Marian kiitosvirsi eli Magnificat (nimi tulee Vulgatasta, latinankielisestä Raamatusta, jossa hymni alkaa tuolla sanalla) on inspiroinut monia virsirunoilijoita. Katso esimerkiksi virret 50 ja 51. Tunnettu on myös Martti Lutherin kirjoittama selitys Magnificatiin, "Marian kiitosvirsi" vuodelta 1521 (SLEY-Kirjat, 1986).

Marian kiitosvirsi on ensimmäinen Luukkaan lapsuuskertomusten neljästä hymnistä, joilla on kaikilla myös tunnettu latinalainen nimi (=alku Vulgatassa):

1:68-79     Sakariaan kiitosvirsi eli Benedictus
2:14     Enkelien ylistys eli Gloria in Excelsis Deo
2:29-32     Simeonin kiitosvirsi eli Nunc Dimittis

Kaikki neljä löysivät nopeasti tiensä kristilliseen hartauselämään (vertaa Aaltonen: Rukoileva kirkko, SLEY-Kirjat, 1978):

1. Magnificat iltarukoukseen eli vesperiin
2. Benedictus aamurukoukseen eli laudekseen
3. Nunc Dimittis rukoushetkeen päivän päättyessä eli kompletoriumiin
4. Gloria in Excelsis Deo jumalanpalveluksen liturgiaan

Marian kiitosvirsi edustaa Luukkaalle tyypillistä "köyhien hurskautta": Jumala on valinnut köyhät ja alhaiset, rikkaat on hylätty (vertaa Matt 5:3: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta").

Jakeiden 51-53 aikamuodot hämmästyttävät: kuinka Jumalaa ylistetään pelastuksesta niin kuin se olisi jo tapahtunut. Jumalan suunnitelmien toteutuminen on niin varmaa, että niistä voidaan puhua kuin jo tapahtuneista tosiasioista.

Abraham (jae 55) mainitaan Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa yhteensä 22 kertaa. Se ei ole yllättävää, olihan hän juutalaisten hengellinen kantaisä (vertaa Joh 8:39 ja Room 4:1-12).

Vanhan testamentin hymneistä lähimmäksi Marian kiitosvirttä tulee Hannan kiitosvirsi, 1 Sam 2:1-10.

Oliko Maria Elisabetin luona Johanneksen syntyessä vai ei, jää avoimeksi (jae 56).

Johanneksen syntymä – Luuk. 1:57-66

Luukas ei oikeastaan kerro Johanneksen syntymästä vaan hänen ympärileikkaamisestaan ja nimenannosta. Varhemmin juutalaiset antoivat lapsille nimen heti syntymän jälkeen, mutta myöhemmin tavaksi vakiintui antaa nimi ympärileikkauksen yhteydessä eli kahdeksantena päivänä (3 Moos 12:3). Itse asiassa Luukkaan maininnat (jae 59 ja 2:21) ovat ensimmäiset säilyneet maininnat tavan vaihtumisesta.

Yleensä pojalle annettiin isoisän, ei isän, nimi (vertaa Jaakob ja Johannes Sebedeuksen pojat, Matt 10:2). Gabriel oli jo antanut lapselle nimen Johannes (jae 13). Se, että ihmiset viittoilivat Sakariakselle (jae 62) voi merkitä sitä, että Sakarias oli kuuromykkä (jakeen 22 ilmaisu voi tarkoittaa myös sitä) tai sitä, että ihmiset - kuten mekin usein - ajattelemme mykän olevan myös kuuro.

Taulu oli vahataulu, johon kirjoitettiin puikolla. Kirjoitus voitiin poistaa tasoittamalla vaha uudelleen.

Ympärileikkaus on yksi kasteen esikuvista Vanhassa Testamentissa (Kol 2:11-12).

Sakariaan kiitosvirsi – Luuk 1:67-80

Yksi Luukkaan runsaasti esillä pitämä asia on Pyhän Hengen työ, näin myös tässä, jae 67.

Jälleen huomaamme, että alusta asti Jeesusta pidettiin Jumalana: "Sinä käyt Herran (=Jeesus) edellä..." (jae 76)

Me ymmärrämme profetialla (jae 67) usein vain tulevaisuuden ennustamista, mutta raamatullinen profetia on "kolmiulotteista", siihen liittyy:
1. menneisyys
2. nykyisyys
3. tulevaisuus

Näin myös Sakariaan kiitosvirressä. Virsi on myös muistutus siitä, että ensimmäisten kristittyjen Raamattu oli nimenomaan Vanha testamentti (2 Piet 1:19-21) ja kristillinen usko rakentuu Vanhassa testamentissa ilmoitetulle pohjalle.

Ilmeisesti Sakarias ja Elisabet kuolivat pian Johanneksen syntymän jälkeen. On esitetty teoria, että essealaiset olisivat adoptoineet orvoksi jääneen pojan - heillä tiedetään olleen tuollainen tapa. Mutta jakeen 80 (vertaa myös Luuk 3:2) autiomaassa oleilu voi merkitä myös Jumalan koulua yksinäisyydessä.