Taivaallinen ylipappi - Hepr 8:1-5

Koko Heprealaiskirjeen avainteemana voidaan pitää (jae 1) Jeesusta taivaallisena ylipappina. Kirjoittaja käsittelee Kristuksen taivaallista pappeutta luvuissa 8-10.

Se, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella, on merkki siitä, että uhritoimitus on jo suoritettu loppuun (jae 1, vertaa Hepr 9:25). Taivaallinen pappispalvelus (kreikassa "leitourgia", josta tulee "liturgia") ei siis ole uhripalvelusta. Näin ollen jaetta 3 ei voi tulkita siten, että Kristus yhä uudelleen ja uudelleen uhraisi itsensä maallisen ehtoollisen ollessa vain "heijastumaa", kuten roomalaiskatolinen teologia joskus on tulkinnut jaetta 3.

Juutalainen jumalanpalvelus on vain heijastumaa, varjoa taivaallisesta Jumalanpalveluksesta (jae 5, 2 Moos 25:40). Vanhaa liittoa ei kuitenkaan ole kumottu, vaan uusi liitto on vanhan liiton lupausten täyttymys. Tästä luonnollisesti seuraa, että vanhan liiton aika on väistymässä uuden tullessa (Hepr 8:13).

Jeesus ei olisi voinut olla juutalainen uhripappi, koska hän ei ollut leeviläinen (jae 4, Hepr 7:12-14). Kristuksen toimittamaa uhria ei kuvata vielä tällä kertaa (jae 3), vaan se kuvataan yhdeksännessä luvussa, joka muutenkin on kahdeksannen luvun ajatusten tarkempaa ja syvällisempää tarkastelua.

Uusi liitto - Hepr 8:5-13

Kirjoittaja lainaa jakeissa 8-12 profeetta Jeremian ennustusta uudesta liitosta:

"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
(Jer. 31:31-34)

Jeremia odotti uuden liiton toteutuvan kansan palatessa pakkosiirtolaisuudesta. Vaikka Israelin uskonnollinen elämä uudistui pakkosiirtolaisuudessa, silti ei voida puhua uudesta liitosta.

Viimeisellä ateriallaan opetuslastensa kanssa Jeesus sanoi ehtoollisen asetussanoissa:

"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne." (Luuk 22:20)

Liiton vaihtumiseen liittyi tiettyjä seurauksia. Vanha liitto oli rikottu (jakeet 7-9) ja voimaton antamaan syntien anteeksiannon. Uuden liiton tullessa sen oli väistyttävä. Siksi olisi järjetöntä palata juutalaisuuteen, vaikka sitä kautta voisi päästä eroon kristittyjen vainoista.

Uusi liitto on:
1. tärkeämpi kuin vanha liitto (jae 6)
2. suurempi kuin vanha liitto (jae 6)
3. "sisäinen", Jumalan laki on asetettu ihmisten sisimpään (jae 10)
4. koko maailmaa koskeva (jae 11)
5. se tuo Jumalan tuntemisen (jae 11)
6. se tuo syntien anteeksiannon (jae 12)

Jo Paavali oli puhunut juutalaisuudesta vanhana liittona (2 Kor 3:14), mutta vasta Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että vanha liitto on katoamassa, väistymässä uuden liiton tieltä. Tämän kohdan perusteella kristittyjä voidaan täydellä syyllä kutsua "uuden liiton kansaksi".

Mitä "liitto" tarkoittaa? Kreikan sana "diatheekee" voidaan kääntää sekä "liitto" että "testamentti". Liitto tuo mieleemme kaksi tasavertaista sopimuskumppania, mutta Heprealaiskirje – eikä Raamattu yleensä – ajattele näin. Ihminen ei ole tasavertainen Jumalan rinnalla. Uudessa liitossa keskeisin asia on liiton välittäjä (jae 6, "vanhassa käännöksessä "välimies"), Kristus. Jeesus toimii välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Luther on sanonut, ettei syntinen ihminen pysty lähestymään pyhää Jumalaa muuten kuin Kristuksen suojissa.

Uusi liitto on nimenomaan lupaus syntien anteeksiannosta (jae 12). Jeesus sovitti meidän syntimme ja Jumala laskee tuon Golgatan ristillä tapahtuneen teon meidän hyväksemme. Emme me voi vaatia sitä Jumalalta, vaan hän tekee sen hyvyydessään, armosta.