Paimenvirka ja sen hoitamisen edellytykset - 1 Tim 3

Seurakunnan kaitsijan ominaisuudet - 1 Tim 3:1-7

Edellä, toisessa luvussa, Paavali puhui siitä, kuka ei voi toimia seurakunnan johtajana, kaitsijana. Nyt hän luettelee viisitoista ominaisuutta, joita vaaditaan seurakunnan kaitsijoilta. Voimme jakaa ne kymmeneen ryhmään:

1. Yhden vaimon mies (jae 2)

Tätä ominaisuutta on selitetty viidellä tavalla. Paavali vastustaa:

a. Naimattomien valitsemista seurakunnan kaitsijoiksi
Ortodoksikirkossa papin on oltava naimisissa. Roomalais-katolinen kirkko on ottanut toisen - epäraamatullisen - ääripään: pappien on elettävä selibaatissa, naimattomina. Sekä Jeesus (Matt 19:10-11) että Paavali (1 Kor 7:7) pitivät naimisissaolemista luonnollisimpana vaihtoehtona kristityille.

b. Moniavioisuutta
Roomalainen laki hyväksyi jalkavaimojen pitämisen eli moniavioisuuden. Ei tiedetä, että moniavioisuutta olisi esiintynyt kristittyjen parissa alkukirkon aikana. Sen sijaan nykyään lähetystyössä törmätään tähän ilmiöön esimerkiksi monissa Afrikan maissa.

c. Uudelleennaineiden valintaa seurakunnan kaitsijoiksi
Juutalaisuudessa oli ”perättäinen moniavioisuus” - mies sai erota vaimostaan lähes mistä syystä tahansa (Matt 19:3-9, Room 2:22). Paavali katsoi, ettei eronnut saanut mennä uudelleen naimisiin entisen puolison vielä eläessä (Room 7:2-3, 1 Kor 7:39).

d. Leskien uudelleenavioitumista
Leeviläiset papit eivät saaneet naida leskiä (3 Moos 21:14, Hes 44:22). Kirkkoisä Tertullianus tulkitsi tämän kohdan tarkoittavan, etteivät myöskään kristityt papit voineet mennä naimisiin leskien kanssa. Tämä tulkinta tuntuisi oudolta, taistelihan Paavali gnostilaisten avioliittokielteisyyttä vastaan; jos hän tarkoitti tätä, miksei hän sanonut sitä selvemmin?
UTE-1989 tulkitsi kohdan tarkoittavan tätä: ”Vain kerran avioliiton solminut” (tosin alanoottiin oli laitettu näkyviin sanatarkka käännös), samoin Uusi testamentti Nykysuomeksi (katso myös 1 Tim 3:12, Tit 1:6). Myös New English Bible kääntää samoin. Tuolla käännöksellä saatiin poistettua ”mies”-sana tekstistä.

e. Uskottomuutta
Näin Raamatunkäännöskomitea tulkitsi kohdan ensimmäisessä käännösehdotuksessaan: ”avioliitossaan uskollinen”. Tätä tulkintaa on vastustettu siksi, että uskollisuuttahan vaaditaan toki kaikilta kristityiltä, ei vain johtajilta. Mutta jos katsomme Paavalin vaatimusluetteloa, oikeastaan vain ”taitava opettamaan” on ”ammatillinen vaatimus”, kaikki muut vaatimukset ovat sellaisia, että niitä vaaditaan kaikilta kristityiltä. Eikö seurakunnan johtajaksi pääsy ole liian helppoa, eikö heiltä pitäisi vaatia enemmän kuin muilta kristityiltä? Jospa nykyään vaadittaisiin edes se, mitä Paavali kirjoitti!

2. Itsehillintä (jae 2)

Johtajilla ei ole johtajia, heidän tekojensa tarkastelijoita ja valvojia. Heidän on itse kontrolloitava itseään.

3. Vieraanvarainen (jae 2)

Antiikin aikana majatalojen maine oli huono. Seurakunnat tarjosivat turvallisia yösijoja kierteleville saarnaajille (Tit 1:8, Filem 22, Hepr 13:2, 3 Joh 5-8).

4. Taitava opettamaan (jae 2)

Tämä on ainoa ”ammatillinen vaatimus”. Jumala antaa myös lahjat ja taidot viran hoitamiseen, mutta toisaalta on niin, että hän jo ennalta valmistaa tietyt ihmiset kirkkonsa palvelijoiksi.

5. Ei saa olla juomari (jae 3)

Paavali ei vaatinut absolutismia, täydellistä kieltäytymistä alkoholista (1 Tim 3:8, 5:23, vertaa Joh 2:1-12, Kaanan häät). Alkoholi heikentää arviointikykyä, joka on johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Sananlaskut varoittavatkin kuninkaita viinin vaaroista (Sananl 31:4, katso myös Sananl 20:1, 23:29-35, Jes 5:22-23, 28:7-10).

6. Oikeat luonteenpiirteet (jae 3)

Kaitsija tulee olla lempeä (Fil 4:5) ja sopuisa, ei väkivaltainen (Tit 1:7) eikä riitaisa (Tit 3:2).

7. Asenne rahaan oltava oikea (jae 3)

Kaitsija ei saanut olla ahne (1 Tim 6:5,10, 2 Tim 3:2, 1 Piet 5:2, katso myös Joh 12:6).
Amerikkalaisista televisiosaarnaajista monelle on käynyt niin, että evankeliumi on joutunut syrjään, kun he ovat huomanneet, kuinka hyvä keino hankkia rahaa kristillinen televisio-ohjelma on Yhdysvalloissa.
Samuel (1 Sam 12:1-5) ja Paavali (Apt 20:33-35) saivat ”puhtaat paperit” ihmisiltä, sen sijaan Miikan ajan maalliset ja hengelliset johtajat osoittautuivat ahneiksi (Miika 3:1-5).

8. Pidettävä huolta omasta perheestä (jakeet 4 ja 5)

Eeli (1 Sam 3:12-14) on varoittava esimerkki: hän ei pystynyt hillitsemään poikiaan. Oma perhe on ”vaikein lähetyskenttä”, mutta samalla tärkein (katso Tit 1:6). Kodin tuki on erittäin tärkeää hengellisessä työssä.

9. Hengellinen kypsyys (jae 6)

Äskenkääntynyt voisi ylpistyä päästyään johtajaksi. Taistelu harhaoppeja vastaan vaatii riittävää hengellistä kypsyyttä ja opillista lujuutta. Uskossa kasvetaan, mutta se vie oman aikansa.

10. Kaitsijan on nautittava ulkopuolistenkin arvostusta (jae 10)

Johtaja edustaa koko yhteisöä, hän antaa kuvan siitä ulkopuolisille (1 Kor 10:32, Kol 4:5, 1 Tess 4:12). Kaikki tämä kutsuu meitä esirukouksen hengellisten johtajien puolesta (katso Room 15:30-31, Ef 6:18-20, 1 Tess 5:25).

Alusta asti seurakunnissa on ollut virkoja (Apt 14:23, 20:28). Kaitsija (jae 1, kreikaksi ”episkopos”) oli alunperin maallisen virkamiehen nimitys: tarkastaja tai esimies. Sanasta on tullut moniin kieliin piispaa tarkoittava sana (biskop, bishop jne.), mutta Paavalin aikana ”vanhin” ja ”kaitsija” tarkoittivat samaa; seurakunnan johtajaa (vertaa Apt 20:17,28, Tit 1:5-7, 1 Piet 5:1-2). Vanhimmasta (presbyteros) taas tuli pappia tarkoittava sana moniin kieliin (präst, priest jne.). Kaitsijan tehtävänä oli seurakunnan johtaminen, opettaminen ja saarnaaminen (1 Tim 3:2, 5:17, katso myös Apt 20:28). Kaitsijan tuli puolustaa seurakuntaa harhaoppeja vastaan (Apt 20:28-31).

Kun lukee jakeiden 2 ja 3 vaatimusluetteloa, huomaa, etteivät ensimmäiset seurakunnat olleet mitään ihanneyhteisöjä. Bo Giertz on sanonut osuvasti: seurakuntalaiset olivat ”tulesta temmattuja kekäleitä, joista monissa oli vielä melkoisesti palaneen käryä.” Johtajilta vaadittiin sitä, että vanha pakanallinen elämä oli voitettu.

On syytä huomata, ettei Paavali vaadi tiettyjä itsestäänselvyyksiä, kuten uskoa ja kykyä todistaa uskosta, vain opettaminen mainitaan (jae 2, 2 Tim 2:24).

Jakeen 7 loppu voidaan tulkita kahdella tavalla. Joko niin, että kaitsija voi langeta Paholaisen virittämään ansaan tai niin, että hän saa saman tuomion kuin Saatana (näin esimerkiksi New International Version). Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi (1 Tim 6:9, 2 Tim 2:26, katso myös 1 Kor 10:32).

Seurakuntapalvelijoiden ominaisuudet - 1 Tim 3:8-13

Diakoni tarkoitti kreikassa (pöytä)palvelijaa. Diakonian virka sai alkunsa Apostolien tekojen kuudennen luvun tapahtumista. Jerusalemin alkuseurakunta oli juutalaisten synagogien tavoin kerännyt avustuksia jaettavaksi köyhille jäsenilleen. Kreikkaa puhuvat seurakuntalaiset syyttivät hepreankielisiä siitä, että kreikkaa puhuvia leskiä syrjittiin avustusten jaossa. Silloin apostolit asettivat seitsemän diakonia, joista kuuluisin oli Stefanos.

Seurakuntapalvelijoiden vaatimukset muistuttavat paljon kaitsijoiden vaatimuksia.

Oman hyödyn tavoitteluun diakoneilla oli hyvä tilaisuus (jae 8), siksi se ei saanut olla heidän syntinsä.

Edellisen Kirkkoraamatun kirjaimellinen käännös jakeessa 8 ”kaksikielinen” (KR-1992 ”vilpitön”) voitaisiin ymmärtää väärin: kahta kieltä puhuva. Kysymys oli siitä, ettei saanut puhua asioista kahdella tavalla. Kodeissa diakonit kuulivat asioita ja olisivat olleet tehokkaita juorujen levittäjiä, jos eivät olisi osanneet pitää kieltään kurissa (vertaa jae 11).

Uskon salaisuus (jae 9) on evankeliumi, Kristus (jae 16, Kol 2:2, katso myös Matt 13:11, Room 11:25, 1 Kor 2:6-10, 4:1, 15:51).

Jakeessa 10 sanotaan, että myös seurakuntapalvelijat on tutkittava (KR-1938: heitäkin) eli kaitsijatkin tutkittiin ennen virkaan asettamista. Tutkiminen tuskin tarkoittaa mitään koeaikaa vaan sitä, että virkoihin asetettavat oli tunnettava, heistä oli oltava kokemusta.

Jae 11 voidaan tulkita kahdella tavalla: joko se tarkoittaa seurakuntapalvelijoiden vaimoja (näin KR-1776, KR-1938 ja New International Version) tai naispuolisia diakoneja. KR-1992 on yhtä ”epämääräinen” kuin kreikankielinen alkutekstikin ja puhuu vain ”naisista”.
On huomautettu, ettei luvun alussa puhuta mitään kaitsijoiden vaimoista, miksi siis nyt puhuttaisiin seurakuntapalvelijoiden vaimoista. Paavali lähettää terveisiä Kenkrean seurakunnan naisdiakoni Foibelle Roomalaiskirjeen lopussa (Room 16:1), joten seurakuntapalvelijoissa oli siis naisia.
Ne, jotka katsovat, että tässä puhutaan seurakuntapalvelijoiden vaimoista, katsovat, että 1 Tim 5:1-16:ssa puhutaan naispuolisista seurakuntaviroista eli leskistä. Lisäksi jakeessa 12 puhutaan ”yhden vaimon miehestä” (tosin tuohon aikaan ajatus, että yhdellä naisella olisi ollut useampia miehiä, olisi ollut hyvin outo, joten voisi ajatella, että jae 12 on osoitettu vain osalle seurakuntapalvelijoita eli miehille).
Ongelmaan ei ole saatu varmaa vastausta.

Panettelija (jae 11, KR-1938, KR-1992: ”eivätkä he saa puhua muista pahaa”) on sama sana kuin jakeiden 6 ja 7 Paholainen. Sana tarkoittaa alunperin syyttäjää, kantelijaa, ilmiantajaa. Sellainen Jumalan vastustaja on: hän syyttää meitä Jumalan edessä ja yrittää erottaa meidät Jumalan rakkaudesta.

Jae 13 osoittaa, että usko kasvaa käytössä. Se on tarkoitettu harjoitettavaksi käytännön elämässä.

Arvostettu asema (jae 13) ei tarkoita nousemista virkahierarkiassa, vaan sitä, että he saavuttavat aseman, jossa heitä arvostetaan hengellisesti yhä enemmän.

Uskon salaisuus - 1 Tim 3:14-16

Antiikin kirjeissä lähes aina oli toivomus päästä pian vastaanottajan luo (jae 14). Paavali ei ole vielä heittänyt toivoa päästä Efesokseen (vertaa 1 Tim 4:13), vaikka hän näkeekin, että matka voi jäädä haaveeksi tai ainakin viivästyä toivotusta aikataulusta (jae 15).

Jae 15 on pastoraalikirjeiden tunnusjae ja tehtävänasettelu:

"...saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus."

Jumalan temppeli (jae 15, KR-1938: Jumalan huone) on kreikassa vain huone, ”oikos”, joka voi tarkoittaa myös huoneessa (=talossa) asuvaa perhettä. Voisimme siis kääntää tulkiten: ”perheväki”, ”huonekunta” (katso Gal 3:26-29).

Paavali kutsuu seurakuntaa Jumalan temppeliksi, jonka rakennuskivinä ovat kristityt (1 Kor 6:19-20, Ef 2:19-22). On syytä muistaa, että seurakunta ei ole maallinen organisaatio, vaan Jumalan teko.

Elävän Jumalan (jae 15) vastakohta on kuollut jumala, epäjumala. Jesaja pilkkasi epäjumalien tekijöitä: eivät heidän tekonsa kuulleet eivätkä nähneet (Jes 44:9-20). Raamatun Jumala on elävä, hän kuulee ja vastaa meille (Joos 3:10, Apt 14:15, 2 Kor 6:16, 1 Tess 1:9).

Pylväs (jae 15) toi efesolaisten mieleen Artemiin temppelin sata 18-metristä pylvästä.

Mutta eikö evankeliumi ole perustus, jolle seurakunta rakennetaan (Ef 2:20) eikä seurakunta ole totuuden perustus (jae 15)?
Jumalan kansan Raamattu onkin muuttanut jaejakoa: ”Totuuden pylväs ja perustus ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus..” (jae 16).
Seurakuntaa voidaan pitää myös perustuksena: Jumala asetti sen maan päälle paikaksi, josta hänen totuutensa löytyy. Seurakunta ei määrittele totuutta, se julistaa sitä, mitä se on saanut Jumalalta.

Samalla tavalla Kristus on sekä uskon salaisuus (jae 16) että sen paljastaja (Room 16:25). Salaisuus (jae 16) on Paavalin usein kristillisestä uskosta käyttämä ilmaisu: Room 11:25, 16:25, 1 Kor 2:7, 4:1, 13:2, 14:2, 15:51, Ef 1:9, 3:3-4,9, 5:32, 6:19, Kol 1:26-27, 2:2, 4:3, 1 Tim 3:9, 2 Tess 2:7 (laittomuuden salaisuus).

Jakeen 16 loppu on hymni, jota Paavali lainaa. Ehkä sitä laulettiin jumalanpalveluksissa. Huomaa Kristuksen ennaltaoleminen eli pre-eksistenssi jakeessa 16: ”ilmestyi” (vertaa Fil 2:6). Hymnissä on kolme säettä, joissa jokaisessa on kaksi riviä, lausetta. Jos ajatellaan, että hymni etenee aikajärjestyksessä, lopussa oleva korotus viittaisi Jeesuksen toiseen tulemiseen eli parousiaan, mutta se ei tunnu luontevalta tulkinnalta. Pikemmin kysymys on siitä, että uskon keskeiset asiat esitetään taivaan ja maan näkökulmista.

Hengen voimasta (jae 16, KR-1938: Hengessä) on ongelmallinen käännös. Kysymys on siitä, että Henki paljastaa, että Kristus on vanhurskas. Ihminen ja hänen järkensä näkee Jeesuksessa vain tavallisen kuolevaisen ihmisen, mutta Henki paljastaa, että hän on Jumalan vanhurskas Poika, joka vanhurskauttaa uskovat (Room 1:2-5, KR-1938:n käännös on siinäkin parempi, katso myös Room 4:25, 1 Piet 3:18).

Enkelit (jae 16) olivat todistamassa sekä Jeesuksen ylösnousemusta (Matt 28:2) että hänen taivaaseenastumistaan (Apt 1:10). Evankeliumi on annettu levitettäväksi kaikille kansoille.