1. kirje Timoteukselle luettavissa netissä

Varoitus vieraista opeista

Alkutervehdys - Tim 1:1-2

Tuttuun tyyliin Paavali esittelee itsensä Jumalan apostoliksi (jae 1). Vain kolmessa kirjeessä hän ei tee niin (=Fil, 1 Tess, 2 Tess). Niissä onkin mainittu useampia lähettäjiä. Apostoli oli Jumalan valtuuttama ja lähettämä evankeliumin julistaja.

Jo kirjeen alku paljastaa, ettei kyseessä ole puhdas yksityiskirje, vaan ”virkakirje”, jossa puhutaan tehtävistä, jotka Timoteuksen tulee hoitaa ja välittää osin eteenpäin.

Paavali kutsuu Jumalaa Pelastajaksi (jae 1), kun yleensä tuota kreikan sanaa - sooteer - käytetään Jeesuksesta (Ef 5:23, Fil 3:20, 2 Tim 1:10, Tit 1:4, 3:6).

Timoteus oli Paavalin hengellinen poika (jae 2). Timoteus oli tullut kristityksi Paavalin työn kautta (vertaa 1 Kor 4:15-17, 2 Tim 1:2, 2:1, Tit 1:4, Filem 10).

Toivo (jae 2) ei Uudessa testamentissa ole mikään toive, vaan luja luottamus siihen, että Jumala antaa sen, mitä hän on luvannut (vertaa Hepr 11:1).

Paavali toivottaa Timoteukselle armoa, laupeutta ja rauhaa (jae 2, 2 Tim 1:2). Yleensä hän toivotti armoa ja rauhaa (Room 1:7, 1 Kor 1:3, 2 Kor 1:2, Gal 1:3, Ef 1:2, Fil 1:2, Kol 1:2, 1 Tess 1:1, 2 Tess 1:1). Mutta kyllä Paavali käytti laupeus-sanaa muuallakin kuin pastoraalikirjeissä, katso: Room 9:23, Gal 6:16.

Väärä ja oikea usko - 1 Tim 1:3-11

Alkutervehdyksen jälkeen yleensä tuli kiitos ja rukous (vertaa esimerkiksi 1 Kor 1:4-9, Ef 1:3-14, Kol 1:3-8), mutta tällä kertaa Paavali menee suoraan asiaan.

Paavali oli jättänyt Timoteuksen Efesokseen ja jatkanut itse matkaansa Makedoniaan (jae 3), josta kirje ilmeisesti on lähetty Efesokseen. Apostolien teot ei kerro mitään tästä matkasta, mutta se onkin tehty vasta niiden tapahtumien jälkeen, joihin Luukas päättää Apostolien tekojen kuvauksen.

Timoteuksen tehtävä oli lopettaa seurakuntaan tulleen väärän opin leviäminen (jakeet 3 ja 4).

Paavali oli viitisen vuotta aiemmin ennustanut, että Efesoksen seurakunnan sisältä nousisi vääriä opettajia (Apt 20:29-31). Ei ole kuin yksi oikea evankeliumi, siitä poikkeaminen merkitsee siirtymistä väärän opin puolelle (katso 2 Kor 11:1-4, Gal 1:6, 1 Tim 4:1-8, 6:3-5,20-21, Tit 1:13-16).

Emme tiedä tarkkaan, millaista Efesoksen harhaoppi oli, mutta edellä on lueteltu joitakin piirteitä, jotka mainitaan pastoraalikirjeissä. Ilmeisesti kysymys oli (esi)gnostilaisuudesta, jossa painotettiin salatun tiedon merkitystä, jonka avulla voisi päästä irti aineen kahleista ja siirtyä henkiolentojen maailmaan, joita sukuluettelojen avulla yritettiin tutkia.

On hyvä muistaa, että Efesoksen seurakunta oli perustettu vain noin kahdeksan vuotta aiemmin (Apt 19:1-20:1). Harhat tulivat nopeasti, eikä edes se auttanut, että Paavali oli kolmisen vuotta opettanut seurakunnassa (Apt 19:10). Missä Jumala tekee työtään, siellä Sielunvihollinenkin aloittaa tuhotyönsä. Tehokkain tapa taistella harhoja vastaan on oikea opetus (jae 8).

Usein Tit 3:10:stä muistetaan vain jakeen alku: ”Karta harhaoppista ihmistä”, eikä lainkaan sen loppua: ”...kunhan ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.” Jumala haluaa pelastaa myös harhaan joutuneet kristityt!

Jakeen 3 alusta on jätetty kääntämättä ”niinkuin” (vertaa KR-1938), koska sen toinen ”osapuoli” puuttuu. KR-1938 onkin lisännyt jakeen 4 loppuun puuttuvan viittauksen: ”... niin kehotan nytkin.”

Jakeessa 5 sanatarkka käännös olisi ”käskyjemme päämäärä” (vertaa KR-1938, katso myös 1 Tess 4:2). Kyse ei ollut suosituksista, kehotuksista tai ohjeista, vaan kaikkia kristittyjä sitovista käskyistä.

Lailla on Jumalan tahdon mukainen käyttötarkoitus (jae 8, Room 8:12,16). Jos sitä käytetään muuhun, sitä käytetään väärin. Laki ei ole tie pelastukseen. Luterilaisuudessa puhutaan lain kolmesta käytöstä:

1. Yhteiskunnallinen käyttö: laki hillitsee pahaa ja jumalattomuutta; Room 13:1-10

2. Hengellinen käyttö: laki ajaa ihmisen näkemään oman syntisyytensä ja pelastuksensa tarpeen yksin Jumalan armosta; Gal 3:22

3. Laki kehottaa myös uskovia ja ohjaa heitä Jumalan tahdon noudattamiseen; Room 8:4

Jakeissa 9 ja 10 Paavali antaa yksitoista esimerkkiä lain rikkomisesta. Ne liittyvät kymmeneen käskyyn, erityisesti 1., 4., 5., 6. ja 8. käskyyn. Tämä luettelo on muistutus siitä, että vaikka kaikki on mahdollista saada anteeksi, kaikkea ei voida sallia.

Raamatunkäännöskomitean yhdessä ehdotuksessa jakeessa 10 oli käännös: ”poikien turmelijoita”. KR-1938: ”miehimykset” vaihtui lopulta KR-1992:ssa ”miesten kanssa makaaviksi miehiksi”. Se on varsin kirjaimellinen käännös. Erilaiset yritykset poistaa Raamatusta homoseksuaalisuuden pitäminen syntinä (katso 3 Moos 18:22, 20:13, Room 1:26-27, 1 Kor 6:9) ovat epäonnistuneet, vaikka erilaisia yrityksiä on tehty viime vuosina runsaasti. Esimerkiksi New American Standard Bible kääntää jakeessa 10 ”homosexuals”.

Terve oppi (jae 10) on sopusoinnussa Jumalan lain noudattamisen kanssa. Kristus ei tullut kumoamaan lakia, vaan toteuttamaan sen päämäärän (Matt 5:17, vertaa jae 8). Kristus toi pelastuksen armosta, näin toteutui lain vaatima hurskaus (Room 8:3-4).

Mutta terve oppi on sidoksissa myös - ja ennen kaikkea - evankeliumiin, jonka Paavali oli saanut Jumalalta (jae 11). Terve oppi on elämistä evankeliumin mukaan. Evankeliumi ei ole filosofia tai opittu järjestelmä, vaan nimenomaan Jumalan ilmoitus (jae 11).

Paavali oli saanut Jumalalta paitsi sanoman, myös tehtävän julistaa sitä pakanoille (1 Kor 9:17, Gal 2:7, 1 Tess 2:4, 2 Tim 1:12-14). Hän edellytti, että myös Timoteus välittäisi eteenpäin Paavalilta saamansa evankeliumin (2 Tim 2:2).

Syntisistä suurin saa armon - 1 Tim 1:12-17

Paavalin kiitos ja rukous on vasta nyt. Paavali kertoo, kuinka Jumala kutsui (jae 12) hänet apostolikseen. Paavali itse olisi halunnut kulkea muita teitä, mutta Damaskoksen tiellä Jumala otti hänet palvelukseensa (Apt 9:1-6).

Paavali ei saanut Jumalalta vain tehtävää vaan myös voiman tehtävän suorittamiseen (jae 12, Fil 4:13). Evankeliumin työ tehdään aina Jumalan avulla ja voimalla, ihmisvoimin se ei tuota tulosta.

Paavali oli yrittänyt tuhota Kristuksen kirkon (jae 13, Apt 9:1, 22:4-5, 26:9-12, Gal 1:13). Paavali ei tiennyt, mitä teki (jae 13). Hän luuli palvelevansa Jumalaa, mutta todellisuudessa hän taisteli Jumala vastaan. Jeesus rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta, sillä he ”eivät tietäneet, mitä tekivät” (Luuk 23:34). Ihminen ei omassa viisaudessaan tunne elävää Jumalaa, vaan pikemmin taistelee häntä vastaan (vertaa Apt 3:17, 17:30). Tietoinen Jumalan tahdon vastustaminen tuomitaan jo Vanhassa testamentissa ankarammin kuin tietämättömyydestä johtuva synti (4 Moos 15:22-31). Jumalan tahdon tietoinen rikkominen on Jumalan halveksimista (vertaa Apt 9:4).

Jumalan armo on kuitenkin aina suurempi kuin ihmisen syntisyys (jae 14), armo käy aina yli synnin (Room 5:20-21).

Jakeen 15 alussa on vain pastoraalikirjeille tyypillinen termi: ”Tämä sana on varma.” Se on pastoraalikirjeissä kaikkiaan viisi kertaa: katso 1 Tim 3:1, 4:9, 2 Tim 2:11 ja Tit 3:8 (1 Tim 4:9:ssä on myös sama ”jatko” kuin tässä: ”...ja vastaanottamisen arvoinen”, jae 14).

Huomaa, että Paavali sanoo olevansa suurin syntinen. Hän ei sano olleensa suurin syntinen, vaan puhuu kirjoitushetkestä. Pitäisikö tämä nähdä vain kirjallisen tyylikeinona (vertaa 1 Kor 15:9, Ef 3:8)? Mistä Paavali voi tietää toisten syntien määrän? Pohjimmiltaan ihminen ei voi - eikä hänen pidäkään - vertailla syntisyyttään toisiin ihmisiin, vaan Jumalan lakiin ja hänen tahtoonsa. Jumalan edessä jokainen on suurin syntinen. Huomaa, että Paavalista tuli suurin syntinen vasta Kristuksen seurassa, ennen kääntymystään hän koki olevansa hurskas ja hyvä.

Paavalin sanoilla on myös lohduttava merkitys: jos Jumala armahti suurinta syntistä, hän armahtaa myös pienempiä syntisiä, siis ketä tahansa (jae 16). Kristus on syntisten Vapahtaja (Matt 9:13, Mark 2:17, Luuk 5:32, 19:10, 1 Joh 3:5).

Epäusko on kaiken synnin alku, se johtaa ihmisen väärään uskonnollisuuteen ja epäilemään Jumalan lupauksia (Joh 16:8-9, vertaa Fil 3:2-6).

Jakeen 17 ylistyksessä on ilmeisesti lainauksia tuon ajan jumalanpalvelusten rukouksista (vertaa 1 Tim 6:15-16).

Jumala on näkymätön (jae 17). Ensiksi se on muistutus siitä, että erilaisten patsaiden yms. tekeminen hänestä on mahdotonta, niiden tekijät palvelevat epäjumalia (Jes 44:9-20). On vain yksi elävä, todellinen Jumala (jae 17).

Toiseksi Jumalan näkymättömyys merkitsee sitä, ettei ihminen voi nähdä häntä (vertaa 2 Moos 33:20, Joh 1:18, 1 Joh 4:12).

Ole uskollinen - 1 Tim 1:18-20

Paavali uudistaa käskynsä Timoteukselle (jae 18, vertaa jae 3). Timoteuksen tulee tehdä se tehtävä, jota varten hän jäi Efesokseen.

Timoteuksen saamat profetiat liittynevät siihen tilanteeseen, jossa hänestä tuli Paavalin työtoveri (jae 18, Apt 16:1-3, 1 Tim 4:14). Paavali itsekin oli saanut samanlaisen profeetallisen vahvistuksen apostolintehtävälleen (Apt 13:1-3, vertaa Apt 9:15-16). Voimme täydellä syyllä puhua virkaanasettamisesta molemmissa yhteyksissä.

Timoteus oli lähtenyt Paavalin mukaan noin kaksitoista vuotta aiemmin.

Timoteuksen tuli olla uskollinen sille tehtävälle, joka oli hänelle uskottu (jae 18, 1 Tim 6:20).

Paha omatunto on usein ollut kasvualusta erilaisille harhaopeille. Kun oma elämä ei ole ollut sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, on yritetty muuttaa Jumalan Sanaa sen sijaan, että olisi muutettu omaa elämää (jae 19, katso myös 1 Tim 3:9, 4:1-2).

Luopuminen uskosta on mahdollista (jae 19). Paavali mainitsee kaksi esimerkkiä, jotka ilmeisesti olivat Efesoksen seurakunnasta (jae 20).

Hymenaios mainitaan myös 2 Tim 2:17-18:ssa, jossa kerrotaan hänen väittäneen ylösnousemuksen jo tapahtuneen.

2 Tim 4:14:ssä mainittu Aleksandros voi olla sama henkilö kuin jakeessa 20 mainittu Aleksandros. Sen sijaan Apt 19:33:ssa mainittu juutalainen Aleksandros lienee eri henkilö. Nimi oli yleinen antiikin aikana.

Saatanan kuritettavaksi antamisen (jae 20) tarkoitus oli saada nuo kaksi miestä kääntymään väärältä tieltään ja palaamaan oikeaan uskoon (vertaa 1 Kor 5:1-5, 2 Kor 2:5-11). Ilmeisesti kysymys oli seurakunnasta erottamisesta, ainakin sulkemisesta ehtoollisyhteydestä (1 Kor 5:13, vertaa Matt 18:15-18).

Tämä yksityiskohta puhuu kirjeen aitouden puolesta. Miksi vuosikymmeniä myöhemmin olisi kirjoitettu jotakin, jolla ei ollut enää mitään käytännön merkitystä? Ajatus siitä, että Hymenaios ja Aleksandros olivatkin eläneet vasta myöhemmin, kirjeen (myöhäisenä) kirjoitusaikana ja jakeiden tarkoitus olisi julistaa Paavalin tuomio näille harhaoppisille, on liian filosofinen; eivätkö lukijat olisi heti nähneet ristiriidan: Paavali käsittelee asiaa, joka tapahtui vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen?