Suuri ylipappi - Hepr 5:1-10

Jakeissa 1-4 on esitetty Vanhan testamentin ylipappien kelpoisuusluettelo ja jakeissa 5-10 on osoitettu, kuinka Jeesus täytti nuo vaatimukset.

Vanhan testamentin mukaan ylipappien tuli olla:
1. valittu ihmisten joukosta (jae 1)
2. uhrata kansan puolesta (jae 1)
3. kohdella ymmärtäväisesti tietämättömiä ja erehtyviä (jae 2)
4. uhrata myös itsensä puolesta (jae 3, vertaa 3 Moos 9:7, 16:6)
5. olla Jumalan kutsumia: Jumala kutsui Aaronin ja sitä kautta kaikki papit (jae 4).

Näiden vaatimusten toteutuminen Jeesuksessa on esitetty päinvastaisessa järjestyksessä:
1. Jumala kutsui Jeesuksen ylipapiksi (jakeet 5-6)
2. Jeesus uhrasi rukouksia myös itsensä puolesta (jae 7, juutalaisuus piti myös rukousta uhrina), sen sijaan syntiuhria hänen ei tarvinnut uhrata itsensä puolesta (Hepr 4:15). Jeesus ei tarvinnut uhria itsensä puolesta, mutta hän uhrasi itsensä. Jeesuksen rukous tuli kuulluksi, vaikka hänen täytyi kuolla. Jumala vapautti hänet kuolemasta ylösnousemuksessa.
3. Jeesus suostui ihmisen osaan ymmärtääkseen syntisiä (jae 8)
4. Jeesuksesta tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja (jae 9)
5. Jeesus ei ollut leeviläisen pappeuden, vaan salaperäisen Melkisedekin (1 Moos 14) järjestyksen mukainen pappi (jae 10).

Jälleen kirjoittaja lainaa Vanhaa testamenttia, taas kerran Psalmeja: jakeessa 5 Psalmin 2 jaetta 7:

"Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin."

ja jakeessa 6 Psalmin 110 jaetta 4:

"Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."

Jakso lohdutti ensimmäisiä lukijoita: Jeesus on kokenut myös sen, mitä on jäädä yksin (jae 7, viittaus Getsemanen rukoustaisteluun), niinpä hän pystyy ymmärtämään myös niitä, jotka uskonsa tähden joutuvat syrjityksi.

Kasvakaa Jumalan tuntemisessa! - Hepr 5:11-14

Sekä Heprealaiskirjeen kirjoittaja että Johannes (1 Joh 2:12-14, vertaa myös 1 Kor 3:1) jakavat kristittynä kasvamisen kolmeen kauteen, jaksoon:
1. Lapsuus (jae 13)
2. Nuoruus/aikuisuus (jae 14)
3. Vanhuus/toisten opettaja (jae 12)

Kristillinen usko joko kasvaa tai surkastuu - paikallaan pysyminen on mahdotonta. Jakso on kirjeen ensimmäinen moite. Vastaanottajien hengellinen elämä ei ole kehittynyt niin kuin sen olisi pitänyt.

Ilmeisesti kirjoittaja ajatteli, että puhe Melkisedekin pappeudesta oli niin vaikeaa, että lukijoita tuli innostaa sen tutkimiseen jopa näin rajuilla herätyssanoilla. Kirjoittaja puhuu opin alkeista luvussa 6 ja palaa "vahvan ruoan" eli Melkisedekin pappeuden käsittelyyn luvuissa 7-10. Uskonelämässäkin pitää ensin oppia perusteet, vasta sitten voidaan edetä muihin asioihin. Yleinen virhe on keskittyä pyhitykseen, vaikka vanhurskauttamistakaan ei vielä tunneta kunnolla (vertaa Roomalaiskirjeen rakenne: synti - vanhurskauttaminen - pyhitys).

Englannissa on urheilua koskeva sananlasku: "No pain, no gain." "Ilman tuskaa ei tule voittoa." Näin on myös kristittynä kasvamisessa. Se ei tapahdu itsestään, vaan meidän on tehtävä työtä sen eteen. Kuten katekismuksen kolmas uskonkappale opettaa, se on silti kokonaan Pyhän Hengen työtä meissä. Luther sanoikin: "Tee työtä, niinkuin rukouksesi ei auttaisi mitään ja rukoile, niinkuin työntekosi ei auttaisi mitään!"