Heprealaiskirje 3 - Varoitus epäuskosta
Jeesus - apostoli - Hepr 3:1-6
Vain tässä kohdassa koko Uudessa testamentissa Jeesuksesta käytetään nimitystä "apostoli" (kreikan kielen sanasta lähetetty / lähettiläs). Myöhäisjuutalaisuudessa Moosesta alettiin kutsua apostoliksi. Mutta nimitys ei tule vain Mooseksen ja Jeesuksen vertailusta, vaan takana on myös ajatus kutsusta: Jeesus on Jumalan kutsu hänen valtakuntaansa. Jumala lähetti Jeesuksen, jotta ihmiset voisivat päästä taivaaseen. Jeesus itsekin puhui usein siitä, että Jumala lähetti hänet maailmaan tiettyä tehtävää varten (esimerkiksi Joh 6:38).
Kun kirjoittaja totesi luvussa 1, että Jeesus on suurempi kuin enkelit (1:5-14), tässä hän toteaa, että Jeesus on suurempi kuin Mooses, jota juutalaiset pitivät historian suurimpana ihmisenä. Mooses oli lopulta vain palvelija, osa Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista. Jeesus taas on tuo pelastussuunnitelma (jae 3, vertaa 1 Moos 3: 15).
Mooses johti kansan ulos Egyptistä. Jeesus johtaa kansansa perille taivaaseen asti. Mutta on vaara jäädä matkalle; samalla tavalla kuin israelilaiset jäivät autiomaahan: vasta seuraava sukupolvi pääsi Luvattuun maahan (jakeet 16-17). Perillepääsyyn vaaditaan kestävyyttä (jae 6).
Jakeiden 2 ja 5 taustalla on 4 Moos 12:7, jossa Jumala ilmoittaa, että hän on valinnut juuri Mooseksen - ei Mirjamia tai Aaronia - tahtonsa välittäjäksi. Suurinkin kunnianosoitus suurimmallekin ihmiselle on vähäisempi kuin Jeesuksen kunnia.
Jae 4 tuo mieleemme kysymyksen olemassaolevan maailman synnystä. Vaatii melkoista uskoa ajatella, että koko maailmankaikkeus olisi syntynyt sattuman tuloksena. On helpompaa uskoa, että se on Jumalan luoma. Eräs keskiaikaisista jumalatodistuksista liittyy tähän. Kaikki tapahtumat voidaan nähdä seurauksena jostakin edellä tapahtuneesta. Mutta mikä oli ensimmäinen tapahtuma, mistä kaikki sai alkunsa? Mikä oli se tai kuka oli se, joka laittoi kaiken liikkeelle? Tuo "liikkumaton liikuttaja" on Jumala.
Varoitus epäuskosta - Hepr 3:7-19
Tämän jakson taustalla on kaksi Vanhan testamentin tekstiä: Ps 95:7-11, jota lainataan jakeissa 7-11 ja 4 Moos 13-14: vakoiluretki Luvattuun maahan ja sitä seurannut epäusko sekä halu palata takaisin Egyptiin.
Kirjoittaja korostaa "tämän päivän" merkitystä. On syytä huomata 4 Mooseksen kirjan tapahtumat: seuraavana päivänä kansa oli valmis lähtemään valloittamaan Luvattua maata, mutta silloin oli jo myöhäistä, eikä Jumala ollut heidän apunaan, joten taistelussa tuli kirvelevä tappio. Meidänkin on syytä muistaa, että monta kertaa Jumalan lupauksissa on kaksi kohtaa: lupaus ja "ehto": se, mitä meiltä odotetaan. Jos emme tee sitä, mitä meiltä odotetaan, ei lupauskaan ole voimassa.
Kun kirjoittaja viittaa autiomaavaelluksen tapahtumiin, hän on "kääntänyt" paikannimet: Massa tarkoittaa koetusta ja Meriba tarkoittaa kitkerää, katkeroitunutta (2 Moos 17:7, vertaa jakeet 8-9).
Meidän on tärkeää huomata, että Vanhan testamentin tapahtumat eivät ole vain taaksejäänyttä historiaa, vaan ne ovat yhä uudelleen ja uudelleen toistuvaa historiaa. Ensimmäinen "kierros" tapahtui Mooseksen aikana. Psalmien syntyessä oli uudelleen varoitettava kansaa kapinoinnista Jumalaa vastaan. Kolmannen kerran varoitus kuului Heprealaiskirjeen syntyaikana. Neljännen kerran sen tulisi kuulua meidän aikanamme. Huomaa kirjoittajan ajatus Vanhan testamentin tekstien ajankohtaisuudesta jakeessa 7: "...Pyhä Henki sanoo" - ei "sanoi".
Mooseksen aikana kansa halusi palata Egyptiin ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja joutui varoittamaan lukijoitaan palaamasta juutalaisuuteen. Meilläkin on vaara palata takaisin maailmaan. Epäusko ja tottelemattomuus eivät ole vain Heprealaiskirjeen syntyajan syntejä, vaan ne uhkaavat kaikkien aikojen kristittyjä, myös meitä.
On tärkeää nähdä, ettei synti estä meitä pääsemästä taivaaseen, sillä Jeesus on jo sovittanut kaikki meidän syntimme. Taivaaseenpääsyn estää epäusko: se, ettei oteta vastaan sitä, mitä Jeesus on meidän edestämme tehnyt (jae 19).
Miten me voimme välttää sen, ettei epäusko ja tottelemattomuus saa sijaa meissä?
Raamattu antaa meille neljä neuvoa:
1. On kuultava ja luettava Jumalan Sanaa (jakeet 7 ja 15)
2. On uskottava kuultu/luettu Sana
3. On noudatettava kuultua/luettua Sanaa (vertaa 5 Moos 29:28)
4. On myös levitettävä, jaettava kuultua/luettua Sanaa. Seurakuntayhteys on välttämätön (vertaa Hepr 10:19-39).
Kristityn tulee päivittäin (jae 13) viipyä Jumalan Sanan äärellä. Emme tule toimeen omillamme hengellisessä taistelussa, siksi voimia Jumalalta tulee hakea päivittäin.