Lue netistä 2. kirje tessalonikalaisille luku 1

Alkutervehdys - 2 Tess 1:1-2

Kirjeen lähettäjät ovat samat kolme miestä, jotka perustivat Tessalonikan seurakunnan (Apt 17:5,15) ja lähettivät sinne jo Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen eli Paavali, Silvanus ja Timoteus.

Uusi raamatunkäännös karttaa ilmaisuja "Kristuksessa", "Jumalassa" jne. Mutta onko "Kristuksen yhteydessä" sama kuin "Kristuksessa"? Voi myös kysyä, pitääkö Paavalin "huonosta", kieliopillisesti virheellisestä kreikasta saada aikaan kieliopillisesti moitteetonta suomea?

Kiitos Jumalan armosta - 2 Tess 1:3-4

Vaikka jakeet 3-10 ovat kreikassa vain yksi pitkä virke, jaan ne kahteen jaksoon: jakeet 3-4 ja jakeet 5-10.

Usko näyttää olevan siinä mielessä merkillistä, ettei se voi asettua tietylle tasolle. Joko usko kasvaa tai sitten taantuu ja heikkenee. Mistä tällainen johtuu? Sielunvihollisen ja Jumalan välisestä taistelusta: Sielunvihollinen kulkee kristittyjen ympärillä kuin kiljuva leijona ja yrittää saada heidät saaliikseen (1 Piet 5:8). Eli Jumala ei voi hylätä omiaan hetkeksikään, koska vihollinen vaanii jatkuvasti. Jos taas ihminen on elävässä yhteydessä Jumalaan, niin silloin Jumala tekee työtään hänessä. Paikallaanololle ei kerta kaikkiaan jää mahdollisuutta.

Moni kokee kristityksi tulonsa jälkeen rauhallisen kasvun jakson. Mutta pian tulevat vaikeudet, ei Saatana jätä ihmistä rauhaan tämän elämän aikana: niin kauan kuin ihminen elää, Saatanalla on vielä mahdollisuus langettaa hänet pois Jumalan armosta. Yksi tapa on ahdistus ja vaino sanan tähden (jae 4, vertaa myös Apt 14:22 ja Jeesuksen kylväjä-vertaus, Matt 13:21).

Vainojen ja ahdistusten ei pitäisi viedä meitä kauemmas Jumalasta, vaan lähemmäs Jumalaa, koska vain hänen armonsa avulla voimme kestää Saatanan hyökkäykset. Ahdistuksissa ei koskaan pidä turvautua vain omiin voimiin, vaan aina etsiä apua Jumalalta. Koskaan ei pidä ajatella, että Jumala kiusaa minua (vertaa Jaak 1:13), koska silloin en pyydä häneltä apua, vaan syytän häntä ahdingostani. Eikä apua ole saatavissa muualta kuin Jumalalta.

Jumalan tuomio on oikeudenmukainen - 2 Tess 1:5-10

Kukaan ei voi viimeisellä tuomiolla syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta. Kukaan ei voi väittää joutuvansa kadotukseen väärin perustein. Mutta toisaalta voimme sanoa, ettei oikeudenmukaisuus silti toteudu täydellisesti, sillä taivaaseen päästään yksin armosta. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta taivasosaan, jos Jumala tuomitsisi meidät niin, kuin tekojemme mukaan kuuluisi tehdä. Emme pyydä Jumalalta oikeudenmukaista tuomiota itsellemme, vaan armoa Kristuksen sovitustyön tähden.

Kadotuksen luonteesta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista on keskusteltu paljon. Yksityiskohtien pohdiskelu jää kuitenkin enemmän tai vähemmän arvailujen varaan. Muutamia periaatteita Raamattu meille kuitenkin paljastaa. Tässä Paavali puhuu siitä, että kadotus on iankaikkinen ero Jumalasta (jae 9). Se on siis myös eroa kaikesta hyvästä, sillä Jumala on kaiken hyvän lähde (Jaak 1:17). Kadotukseen joutuvat ne, jotka kieltävät Kristuksen. Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit. Synti koituu kadotukseksi silloin, kun ei halua pyytää syntejään Jumalalta anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.

Kristuksen omat pääsevät taivaaseen (jae 10), heistä tulee hänen kaltaisiaan (1 Joh 3:2).

Uskonelämä on Pyhän Hengen työn varassa - 2 Tess 1:11-12

Emme yksin kestäisi hetkeäkään uskossa. Vain Pyhän Hengen työn avulla voimme kestää. Ei ole aihetta ylpeilyyn vaan nöyryyteen (1 Kor 10:12). Armosta me olemme kutsutut (jae 11). Ei voi olla kirkkautta ilman armoa (jae 12)!

Paavali oli juutalaisena yrittänyt itse vanhurskauttaa itsensä teoillaan. Siksi hän pystyi hyvin syvästi käsittämään, mitä armo on. Paavali näki selvästi sen, että armo on ainoa mahdollisuutemme.