Lue netistä 2. kirje tessalonikalaisille luku 2

Tässä luvussa Paavali käsittelee koko Toisen tessalonikalaiskirjeen pääaihetta: Kristuksen toista tulemista.

Jumalan aikataulu - 2 Tess 2:1-12

Uskonnollisuus, jossa ei puhuta ja uskota Jeesuksen toiseen tulemukseen, ei ole aitoa apostolista kristinuskoa. Jae 5 paljastaa, että jo lyhyen ensivierailunsa aikana Paavali oli opettanut Kristuksen toisesta tulemuksesta. Valitettavasti tänään ei välttämättä ole samalla tavalla; voi jopa sanoa, että monet luterilaiset haluavat vältellä kaikkea puhetta viimeisistä tapahtumista.

Kirkon historiassa on ollut aikoja, jolloin Ilmestyskirja on ollut kristityille rakas, jopa rakkain, Raamatun kirja. Monta kertaa tuli ylilyöntejä - kuten näyttää Tessalonikassakin tapahtuneen - mutta väärä käyttö ei saa viedä meiltä oikeaa opetusta lopunajoista.

Jos Toinen tessalonikalaiskirje olisi jonkun muun kuin Paavalin kirjoittama, kirjoittaja sotisi itseään vastaan jakeessa 2. Tähän on vastattu, että juuri tällä lauseella hän pyrki hälventämään epäluuloja kirjettä kohtaan. Lause olisi siis kirjoitettu, jotta kirjeeseen tulisi aitouden leima. Mutta olisiko häntä uskottu?

Monet harhaopettajat ovat vedonneet näkyihinsä: "Henki sanoi minulle..." Henget on koeteltava (1 Joh 4:1). Saatana voi tekeytyä - ja usein tekeytyykin - valkeuden enkeliksi (2 Kor 11:14¬). Useinkaan harhaoppi ei ole oikean opin täydellinen vastakohta, vaan muutokset ovat itse asiassa varsin pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä.

Tessalonikan kristityt, jotka väittivät, että Kristuksen paluu tapahtuu jo hyvin pian, lopettivat työnteon. Voi olla, että osa heistä ajatteli, että Kristuksen paluu oli tapahtunut. Tällaista harhaoppia edustaa tänään Jehovan todistajien Vartiotorniseura, jonka opetuksen mukaan Kristus palasi näkymättömällä tavalla 1.10.1914. Heidän mukaansa ei siis enää tule mitään Kristuksen paluuta, vaan se on jo tapahtunut (vertaa kuitenkin Matt 24:27).

Myöhemmältä ajalta tiedämme, että alkoi liikkua väärennettyjä apostolien nimiin laitettuja kirjoituksia, mm. Pietarin Ilmestyskirja. Viittaako Paavali jakeessa 2 väärennettyyn kirjeeseen vai siihen, että hänen edellistä kirjettään (erityisesti 1 Tess 5) oli tulkittu väärin?

Jae 3 tulkitaan yleensä niin, että Paavali asettaa siinä Kristuksen paluulle tiettyjä "ennakkoehtoja". On tapahduttava luopumus ja "kadotuksen ihmisen" on ensin tultava. Mutta jae liittyy myös edellä sanottuun: voi olla, että luopumus tapahtuu juuri jakeessa 2 kuvatulla tavalla. Voi olla, että Jumalan vastustaja käyttää juuri jakeessa 2 kuvattuja keinoja eksyttääkseen ihmiset. Jeesuskin ennusti, että viimeisinä aikoina tulee suuri luopumus (Matt 24:10-31).

Puhuuko Paavali jakeessa 4 Jerusalemin temppelistä? Temppeli hävitettiin vuonna 70 j.Kr. eikä Raamatussa ole ennustusta, että se rakennettaisiin uudelleen ennen Jeesuksen paluuta. Ilmeisesti Paavali puhuu jostakin toisesta temppelistä. Voi olla, että Antikristus rakentaa itselleen temppelin ja julistaa siellä olevansa Jumala.

Juutalaisten historia tunsi useampia Jerusalemin temppelin saastutuksia tai saas-tutusyrityksiä. Vuonna 167 e.Kr. Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes pystytti kuvapatsaansa Jerusalemin temppeliin ja uhrasi siellä sian. Vuonna 63 e.Kr. Rooman armeija Pompeiuksen johdolla tunkeutui temppeliin ja saastutti sen. Myös Rooman sotaliput vietiin temppelialueelle. Vuonna 40 j.Kr. keisari Caligula halusi pystyttää kuvapatsaansa Jerusalemin temppeliin, mutta hanketta saatiin lykättyä niin kauan, että keisari salamurhattiin vuonna 41 j.Kr. ja hanke raukesi.

Antikristuksen, Vastustajan, perusluonne tulee esille jakeessa 4: hän korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle ja tekee lopulta itsestään Jumalan. Olisi houkuttelevaa ajatella, että Paavali puhui Rooman "jumalallisista" keisareista. Mutta tuskinpa Paavali ajatteli yksin heitä: kyllä Saatana toimii eri aikoina samalla tavalla, eksytykset toistavat itseään.

Jakeessa 6 Paavali puhuu pidättävästä, estävästä asiasta, joka viivyttää Kristuksen paluuta. Mikä se on? Kirkkoisä Augustinus sanoi: "Suoraan sanoen, minä en tiedä!" Mutta on toki esitetty erilaisia arvailuja:

1. Kirkko ja Jumalan Pyhä Henki
2. Paavali, joka julisti evankeliumia.
3. Se, ettei evankeliumia oltu vielä julistettu kaikille kansoille (Matt 24:14, Mark 13:10)
4. Rooman valtakunta, joka piti yllä lakia ja järjestystä.

Lopulta joudumme tyytymään siihen, että kysymyksessä on jokin, josta emme tiedä varmasti. Joka tapauksessa kaiken takana on Jumalan aikataulu: Jumalan valitsemana aikana tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin (Ilm 9:15, 20:1-3)

Vääryys eksyttää monet

Jakeessa 8 Paavali puhuu "vääryyden ihmisestä", josta muualla Uudessa testamentissa käytetään nimitystä "Antikristus" (1 Joh 2:18,22, 4:3, 2 Joh 7, katso myös Ilm 13). On syytä huomata, ettei Antikristus ole ihmisen hahmossa tullut Saatana, sillä jakeessa 9 nämä kaksi erotetaan selvästi toisistaan.

Antikristus ei välttämättä taistele oikeaa uskoa vastaan kieltämällä kaiken, vaan muuttamalla, väärentämällä. Antikristus ei siis välttämättä ole "vastakristus" vaan hän voi olla myös "valekristus". Antikristuksen tunnistaa varmasti yhdestä asiasta: hän kieltää Jeesuksen olevan Kristus, maailman Vapahtaja ja Jumala (1 Joh 2:22) Erilaisia ihmeitä tekemällä Jumalan Vastustaja eksyttää suuret joukot, jopa paljon kristittyjäkin (jae 9, Matt 24:24).

Jakeissa 10-12 puhutaan totuudesta ja valheesta. Totuus on Jumalan ilmoitus: Jeesus on Vapahtaja. Vain Jeesuksen omat pelastuvat. Valhe on: Antikristus on Jumala. Jeesus oli täynnä totuutta (Joh 1:14), Jumalan vastustaja on täynnä valhetta.

Pelastukseen valitut - 2 Tess 2:13-17

Oppi Jumalan valinnasta on Raamatussa selvästi esillä, tämän jakson lisäksi mm. Ef 1:4, Kol 3:12. "Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy." (Joh 15:16) Koko Vanha testamentti myös puhuu Jumalan valinnasta, onhan se Valitun kansan historiaa.

Meidän järkemme ei hyväksy oppia Jumalan valinnasta. Siksi siitä ei juurikaan puhuta eikä opeteta. Valinnasta puhuttaessa "peruslause" on 1 Tim 2:3-4: "...Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen edestä, kaikkien ihmisten kaikkien syntien vuoksi. Kenenkään ei ole pakko mennä kadotukseen.

Mutta evankeliumi ei kelpaa kaikille. Miksi se kelpaa toiselle ja ei kelpaa toiselle, on salaisuus. Luther opetti raamatullisesti, ettei ketään ole valittu kadotukseen, mutta jotkut on valittu pelastukseen. Emme me itse koskaan löytäisi Jumalaa, jos Jumala ei ensin löytäisi meitä. Paavali kuitenkin varoittaa väärästä varmuudesta: valitun osa ei merkitse sitä, etteikö voisi luopua uskosta ja langeta pois armosta, siitähän oikeastaan oli kysymys jakeissa 1-12. Luopumus on mahdollista, siksi on valvottava (jae 15).

Saatana yrittää kolmella tavalla saada meidät takaisin omaan valtakuntaansa:

1. Vainojen ja ahdistusten kautta
2. Väärän opetuksen (=järkeen vetoamisen) kautta
3. Syntiin langettamalla

On pysyttävä Kristuksessa ja hänen opetuksessaan, jonka apostolit ovat meille välittäneet. Evankeliumi on pelastuksen välittäjä (jae 14). Evankeliumi ei vain synnytä uskoa, vaan myös kasvattaa ja ylläpitää sitä.