Kirje galatalaisille luku 6
Lue netistä Kirje galatalaisille luku 6
Toisten taakkojen kantaminen (Gal 6:1–10)
Edellä Paavali on kirjoittanut siitä, kuinka kristittyjen tulisi elää Pyhän Hengen johdettavina. Tämä johtaminen on tarpeen kahdesta syystä:
1) Meissä on edelleen olemassa itsekkyyttä eli lihan himoja. Itse me emme osaa emmekä pysty ilman Pyhää Henkeä elämään tämän itsekkään luonnon kanssa.
2) Jumala ja sitä kautta myös Pyhä Henki on meidän yläpuolellamme. Ilman itsekästä luontoakin meidän tulisi alistua Jumalan toiminnan kohteiksi.
Nyt Paavali kirjoittaa siitä, miten niiden, jotka ovat Pyhän Hengen johdettavina, tulisi toimia seurakunnassa.
Kun seurakunnassa tavataan ihminen, joka ei elä oikein, on hänelle kerrottava mikä on väärin. Tämä ojentaminen tai kertominen tulisi tapahtua lempeästi, sillä kristityissä vaikuttaa Pyhän Hengen hedelmät: kärsivällisyys, ystävällisyys ja lempeys (Gal 5:22–23). Tätä samaa kärsivällisyyttä Jeesus Kristus on osoittanut ja osoittaa koko ajan meitä kohtaan. Siten voidaan sanoa, että ojentaessamme ihmisiä kärsivällisesti ja ystävällisesti, me toimimme samalla tavalla kuin Kristuskin toimii. Ystävällinen ja rakastava mieli kantaa myös toisten taakkoja samalla toteuttaen Kristuksen lain. Kristuskin on kantanut meidän taakkamme tullessaan ristille.
Paavali varoittaa kiusaukseen joutumisesta niitäkin, joita Pyhä Henki johtaa. Lihan eli itsekkään luonnon takia jokaisella kristityllä on vaara ajautua samoihin synteihin, joita väärintekijä tekee. Samalla on vaarana ajautua toimimaan ojentamistapauksissa lihan mukaan eli kiihkoilulla, kiukulla ja vihamielisyydellä (Gal 6:1–2).
Vaarana on myös se, että korotamme itseämme toisten yläpuolelle. Tämä ei ole sopivaa sillä kaikki hyvä mitä kristityssä tapahtuu, on Pyhän Hengen aikaansaannosta eli hedelmää. Pyhä Henki toimii jokaisessa ihmisessä eri tavoin ja osa näistä ihmisistä on vastakääntyneitä eikä heidän elämänsä kristittyinä ole välttämättä päässyt täysin esiin. Siten ei voi lähteä vertaamaan sitä mitä kukin on saanut aikaiseksi. On parempi katsoa vain sitä mitä Pyhä Henki on jo saanut aikaan ja mitä täytyy omassa elämässä vielä erityisesti viedä Kristuksen käsiteltäväksi (Gal 6:3–5).
Erilainen hyvän tekeminen kaikille ihmisille kuuluu niille, joita Pyhä Henki johdattaa. Erityisesti tätä hyvän tekemistä tulisi osoittaa niille, jotka opettavat Jumalan sanaa. Toisaalta kaikille uskoville veljille tulisi osoittaa hyvyyttä unohtamatta kaikkia ihmisiä.
Kaiken tämän hyvän tekemisen päämääränä on sadon saaminen: itsekkäät ihmiset viljelevät itsekkyyttä, Hengen peltoon kylvävät antavat Hengen hedelmänä omastaan ja kasvattavat satoa. Tämä sato voi olla uusien ihmisten kääntyminen, rakkauden lisääntyminen antajassa itsessään tai hyvyyden kohteessa. Näin Pyhän Hengen lahjat vahvistuvat ja niitä voidaan korjata ikuiseen elämään asti.
Loppusanat (Gal 6:11–18)
Loppusanoihin Paavali tiivistää olennaisen siitä mitä hän on kirjoittanut kirjeessä: oma henkilökohtainen huoli galatalaisista, ympärileikkauksen välttäminen sekä Kristuksen risti.
Paavali kirjoitti loppusanat omakätisesti. Yleensä tällaisissa kirjeissä käytettiin kirjuria, joka kirjoitti sanelun mukaan. Myös tämän kirjeen alkuosassa on käytetty kirjuria, koska kirjeitten kirjoittaminen oli hidas prosessi. Yleensä Paavalin kirjeitten lopussa oli Paavalin omakätisesti kirjoittamat viimeiset lauseet. Nyt Paavali painottaa viimeisiä sanoja kirjoittamalla ne suuremmin kirjaimin kuin kirjuri ja muihin kirjeisiin nähden pidemmällä omakätisellä tekstillä. Näin lukijoille annetaan erityinen muistutus kirjeen aiheiden tärkeydestä.
Ympärileikkaus ja sen ottaminen on ollut kirjeen yksi pääteemoista, koska se on merkittävä askel Mooseksen lain noudattamiseksi. Paavali sanoo ympärileikkauksen kannattajista kolme asiaa:
Ympärileikkauksen kautta haetaan ihmisten arvonantoa ja sitä, ettei heitä vainottaisi. Rooman valtakunnassa juutalaiset olivat saavuttaneet vakaan yhteiskunnallisen aseman – heidän uskontonsa oli virallisesti hyväksytty. Ympärileikkauksen ottaneita ei vainottaisi niin voimakkaasti yhteiskunnan taholta. Toisaalta juutalaiset eivät vainoaisi kristityitä niin helposti, jos heidät ympärileikattaisiin.
Ympärileikkauksen kannattajatkaan eivät noudata lakia. Paavali farisealaisen kansanryhmän jäsenenä tietää mitä lain noudattaminen vaatii. Kirjeen perusteella nämä väärät opettajat olivat painottaneet esimerkiksi kalenterihurskautta eli tiettyjen juhla-aikojen noudattamista. Siten he olivat laiminlyöneet monet muut Mooseksen lain säädökset. Tällainen valikoiva noudattaminen ei ole Mooseksen lain periaatteiden mukaista.
Väärien opettajien kerskauksena on eri kohde kuin Paavalilla. Nämä opettajat halusivat saada voiton Paavalin ajamasta linjasta. Jos ympärileikkausta ajavat saisivat voiton, niin he voisivat kerskua tästä asiasta. Paavalin kerskauksena taas on Kristuksen risti.
Paavali korostaa loppusanoissa Kristuksen ristiä. Ristillä kuoleminen oli tuskallinen tapa kuolla. Samalla se oli häpeärangaistus –tuomitut häpäistiin julkisesti. Aiemmin Kristuksen seurakuntaa vainonnut on saanut tulla Jumalan yhteyteen – hänenkin kunniansa on palautettu ristillä. Siksi Paavali kerskuu häpeällisestä rististä. Vain Kristuksen häpeän kautta hänenkin kunniansa on palautettu. Kunnian palautuksen jälkeen hänet on jopa kutsuttu palvelemaan Jumalaa arvostettuna apostolina.
Vaikka vaino ja häväistys kohtaa Paavalia evankeliumin julistamisen takia, niin hän pitää kunnia-asianaan evankeliumin julistamista. Siksi koko maailma on hänelle Kristuksen ristissä ristiinnaulittu. Tämän ristin kautta tulee myös jotain suurempaa kunniaa. Tämä näkyy jo siinä, että ihminen on Kristuksen ristillä tekemän työn tähden luotu uudeksi. Kristus asuu kristityssä Pyhän Henkensä kautta ja se on suuri kunnia. Myös ne, jotka elävät kirjeessä annettujen ohjeiden mukaisesti saavat rauhan ja laupeuden osakseen.
Paavali on saanut kokea vainoa evankeliumin tähden niin paljon, että se näkyy myös hänen ruumiissaan. Siksi Paavalin arvet ovat osoituksena oikeasta apostolista ja ristin julistajasta. Paavalin sanoin:
”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Aamen.”