Lue netistä Kirje galatalaisille luku 5

Rakkaus vai ympärileikkaus (Gal 5:1–12)

Pitkien perustelujen jälkeen Paavali on kehottanut torjumaan väärän opetuksen ja jopa ajamaan väärät opettajat pois. Seuraavasta tekstistä näkyy, että galatalaiset eivät ole ottaneet ratkaisevia askeleita väärän opetuksen suhteen eli ympärileikkauttaneet itseään. Heitä houkuttaa tähän ratkaisuun ajatus siitä, että tästä saadaan jotain erityistä kristilliselle elämälle. Näitä erilaisia houkutuksia on myös meillä – puuttuisiko siis sinulta jotain tärkeää Kristuksen lisäksi? Ennen ratkaisevaa askelta Paavali pääsee kehottamaan voimakkaasti, etteivät he ottaisi ympärileikkausta.

Paavali on aiemmin puhunut siitä, kuinka Kristus on tullut ratkaisemaan ne ongelmat mitä ihmisillä on suhteessaan Jumalan kanssa, kun he elävät tässä maailmassa. Jumalasuhteessa tämä ongelma kiteytyy ajatukseen lain orjuudesta tai lain tuomasta tuomiosta ihmiskunnalle. Lain takia Kristus on tullut vapauttamaan meidät orjuudesta. Lunastus -sana tekstissä tarkoittaa juuri orjuudesta vapauttamista tiettyä rahasummaa vastaan (Gal 4:4–5). Tähän tekoon vedoten Paavali toistaa ajatuksensa Kristuksen ansaitsemasta vapaudesta (Gal 5:1).

Ympärileikkaamalla itsensä galatalaiset luisuisivat takaisin samaan orjuuteen, joka heillä on ollut ennen kääntymystään. Orjuuden muoto vain vaihtuisi toisenlaiseksi. Erityisesti uusilla kristityillä on taipumus luisua samankaltaiseen tilaan kuin heillä oli ennen kääntymystä. Jokin samankaltainen houkuttaa ihmistä. Sama oli Israelin kohdalla, kun he olivat paenneet Egyptin orjuudesta. Erämaavaelluksella heitä houkutti paluu takaisin Egyptiin, vaikka he olivat raataneet siellä Faraon orjina. Heillä oli jäljellä vain mielikuva siitä, että siellä sai syödäksensä – aika kultaa muistot (4. Moos 11:4–6).

Nyt galatalaisia houkuttaa ajatus ympärileikkauksen ottamisesta, koska he kuvittelevat saavansa sillä jotain erityistä etua elämäänsä. Väärät opettajat ovat vakuutelleet heille, että näin toimiessa heidän ongelmansa katoavat. Samalla tavalla nykyäänkin vakuutetaan ihmisiä tekemään monenlaista tasapainoisen kristillisen elämän lisäksi, jotta asiat edistyisivät paremmin. Paavali haluaa estää tämän ja vakuuttaa heille, että ympärileikkaus on vain yksi askel väärään suuntaan, josta seuraa koko Mooseksen lain noudattaminen. Jos he ottavat ympärileikkauksen, niin se ei riitä. Tällöin täytyy omaksua koko systeemi kaikkine määräyksineen. Jo ensimmäinenkin askel johtaa pois armon alla elämisestä ja pois Kristuksesta. Paavalin sanoin, pienikin hapate hapattaa koko taikinan. Leipää tehdessä ei tarvita kuin pieni määrä hapatetta, niin kohta koko taikina happanee (Gal 5:2–4, 9).

Paavali haluaa, että galatalaiset luottaisivat Kristukseen. Hän toistaa jo aiemmin kirjoittamansa ajatuksen, että he ovat saaneet Pyhän Hengen uskosta Jeesukseen Kristukseen. Galatalaisten tulisi luottaa niihin tuloksiin ja edistymiseen, jota on tullut kristillisessä elämässä. Siinä elämässä voi tulla monenlaisia vastoinkäymisiä mutta se ei tarkoita, että tie olisi väärä. Usko Kristukseen tuo mukanaan rakkauden, joka on Pyhän Hengen keskeinen hedelmä (Gal 5:6–7). Riittääkö meille Kristuksen teko ja eläminen hänen yhteydessään vai haemmeko jotain muuta sen rinnalle tai jopa korvaamaan Kristuksen?

Juutalaisuus oli Rooman valtakunnassa hyväksytty uskonnolliseen kenttään. Ympärileikkaamalla itsensä voi sanoa kuuluvansa järjestelmään, jonka yhteiskunta oli hyväksynyt. Siten vaino, jota Paavali sai kohdata, johtui edustamastaan evankeliumista. Ristin julistus voi aiheuttaa tänäkin päivänä vainoa. Tällöin ollaan samassa tilanteessa Paavalin kanssa. Aivan kaikissa paikoissa ristin julistaminen ei johda fyysiseen vainoon. Kaikkialla kristityt saavat kokea jollain tasolla halveksuntaa.

Rakkaus on monitahoinen Kristityn elämässä. Tästä seuraavassa jaksossa enemmän. Samalla teksti käsittelee kristityn elämää Kristuksen ristin ja Pyhän Hengen varassa.

Pyhä Henki ja ihmisen itsekkyys (Gal 5:13–26)

Usein kristittyjä ajaa väärän opin tielle, kun ei ihmisestä tullutkaan täydellistä uskoon tulon jälkeen. Tässä jaksossa puhutaan siitä, kuinka kristityllä on olemassa edelleen syntinen luonto ja siksi vääriä ajatuksia sekä tekoja. Tämän syntisen luonnon takia me tarvitsemme Pyhää Henkeä johdattamaan tietämme.

Jakson aluksi Paavali kirjoitti, että galatalaisilla on edelleen olemassa itsekäs luonto, josta hän käyttää myöhemmin sanaa liha. Tämä itsekäs luonto ei olekaan poistunut ihmisestä kristityksi käännyttyä. Itsekkään luonnon takia kristitynkin elämässä on monenlaisia ongelmia sekä kristitty on uuden elämän saaneenakin kahtiajakautunut. Siksi Paavali kirjoittaa jatkossa sotatilasta näiden kahden erilaisen luonnon välillä. Tästä samasta kahtiajakautuneisuudesta Paavali kirjoitti jo omassa esimerkissään (Gal 2:19–20; 5:1, 17).

Uudistuneessa elämässä rakkaus ja toisten palveleminen ovat keskeisiä periaatteita. Usko Jeesukseen synnyttää meissä rakkautta (Gal 5:6). Paavali kirjoitti, että Kristus on rakastanut häntä ristillä. Tällä tavalla Kristus on rakastanut tätä ihmiskuntaa ja samalla palvellut meitä kaikkia. Monissa Paavalin kirjeissä nousee esiin Kristuksen palvelutyö esikuvaksi siitä, miten kristittyjen tulisi palvella toinen toista (esim. Fil 2:1–8). Galatalaiskirjeessä tästä asiasta on opetusta varsin niukasti. Tämän ajatuksen voi löytää lauseesta: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Gal 6:2).”

Paavalin omaa esimerkkiä neljännessä luvussa voidaan pitää yhtenä kuvana palvelemisesta (Gal 4:12–20). Vaikka galatalaiset ovat omaksuneet vääriä opetuksia, niin silti Paavali haluaa osoittaa rakkautta heitä kohtaan ja uudelleen kärsivällisesti opettaa heitä.

Paavali on edellä puhunut lain merkityksestä. Lain keskeinen sisältö on osoittaa väärät teot ja asettaa ihminen synnin vankilaan. Lailla ei myöskään ole kykyä synnyttää uudesti. Evankeliumilla on kyky synnyttää uudesti, koska sen kautta pääsemme Kristuksen yhteyteen ja saamme Pyhän Hengen. Tästä syystä ihmiseen syntyy kyky rakastaa ja rakkaus on varsinainen lain täyttymys. Se mihin laki ei pysty, niin siihen evankeliumi antaa kyvykkyyden. Kristittynä elämiseen kuuluu Hengen ohjattavana eläminen. Tämä johtaa rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä (Gal 5:14). Hengen johdatuksessa eläminen johtaa myös muihin Hengen hedelmiin. Näissä Hengen hedelmissä eläessään ihminen ei riko myöskään Jumalan lakia tai Jumalan tahtoa vastaan. Tämä ei siis tarkoita sitä Mooseksen lain järjestelmää, jossa oli tietynlaiset juhla-ajat, uhrit tai yhteiskunnalliset säännökset liittyen mm. ruokiin. Tätä Paavali on torjunut koko ajan kirjeessään. Hengen johdatuksessa eläminen johtaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Kristityn ja kaikkien ihmisten itsekkäästä luonnosta nousevat monenlaiset teot ja ajatukset eli Paavalin sanoin lihan teot. Paavali mainitsee listan omaisesti erilaisia itsekkään luonnon eli lihan aikaansaannoksia. Kristittyinä me emme kuitenkaan anna tämän itsekkään luonnon vapaasti riehua. Vaikka me tunnemme itsessämme näitä vääriä ajatuksia ja näemme joskus vääristä ajatuksista syntyviä tekoja, niin me ristiinnaulitsemme ne Kristuksen ristiin eli tuomitsemme ne elämässämme. Samalla me pyydämme Pyhän Hengen ohjausta, että me eläisimme oikein (Gal 5:16, 24). Eri kirjeissä Paavali käsittelee näitä eri lihan tekoja. Erilaiset ongelmat pulpahtelivat tämän lihan takia eri yhteyksissä eri seurakunnissa. Näistä ongelmista eivät edes edistyneimmät seurakunnat voineet välttyä.

Paavali on jo aiemmin kirjoittanut omassa esimerkissään Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä laki oli se väline, joka antoi Paavalille kuolemantuomion ristillä. Tämä kuolemantuomi johtui lihan teoista. Omassa esimerkissään vainoamisesta Paavali kuvaa sitä kiivailuna. Sana zeelos, kiivailu, kiihkoilu tai kiihkeys esiintyy Paavalin omassa esimerkissä vainosta ja listassa lihan hedelmistä (Gal 1:13–14; 5:20). Tämän väärän käytöksen takia Paavali on tuomittu ristille lain kautta. Nyt kristittynä hän edelleen tuomitsee tämän väärän käytöksen ja kaiken muunkin mitä hänen lihastaan voi tulla esiin. Tätä tuomitsemista on lihan himojen ristiinnaulitseminen. Ihminen edelleen tuntee näitä himoja ja ne ovat olemassa. Niiden takia me tarvitsemme edelleen anteeksiantamusta. Sitä anteeksiantamusta tarvitsemme myös lihan tekojen takia, josta Paavali kirjoittaa enemmän Roomalaiskirjeessä. Siinäkin kirjeessä himot ja lihan aikaansaamat teot tuomitaan ja pyydetään Pyhän Hengen johdatusta elämään. Tätä on itsekkään luonnon ristiinnaulitseminen, jossa pyydetään Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä avuksi ongelmaamme.

Meissä itsessämme ei ole voimia itsekkään olemuksemme oikeaan tuomitsemiseen ja hallussa pitämiseen. Siksi me tarvitsemme Kristusta ja hänen ristiään. Samalla tavalla me tarvitsemme Pyhää Henkeä, joka tulee uskosta Kristuksen tekemään työhön. Tämä on jatkuvaa elämistä tästä yhteydestä. Paavalikin kirjoitti – minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Samalla hän kirjoitti, että tämä Kristus elää hänessä. Se yhteys ja elämä on jatkuvaa eikä vain siis kääntymykseen liittyvä tapahtuma, jonka jätämme jälkeemme, kun olemme saaneet Pyhän Hengen.

Tässä itsekkään luonnon kurissa pitämisessä kristitty myös edistyy. Tämä edistyminen tuli esiin hyvin lyhyesti tässä kirjeessä. Paavali kirjoitti: ”Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt?” (Gal 5:7). Tästä edistymisestä Paavali kirjoittaa eri kirjeissä enemmän. Nyt on olennaista saada galatalaisten perusasiat kuntoon.