1. Korinttilaiskirje luettavissa netissä

Johdanto

Paavalin lähetystyö Euroopassa ei alkanut vaikeuksitta. Apostolien tekojen 16. luku kertoo, miten Paavali ja Silas heitettiin vankilaan. Tessalonikasta ja Beroiasta Paavalin oli paettava henki kurkussa (Ap.t. 17). Ateenassa, sivistyksen kehdossa, evankeliumille vain naurettiin.

Nämä kokemukset tuoreessa muistissa Paavali kulki Ateenasta edelleen Korinttiin, paheelliseen satamakaupunkiin. Ei ihme, että hän joutuu kirjoittamaan korinttilaisille näin:

"Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana" (1 Kor 2:3).

Sydän vapisten Korinttiin saapunut Paavali saa toimia Herran välikappaleena kenenkään estämättä puolentoista vuoden ajan. Tästä ajasta kertoo Apostolien tekojen 18. luku. Jumala ilmoittaa Paavalille, että hänellä oli vastoin kaikkia inhimillisiä laskelmia paljon kansaa Korintissa. Herra teki mitä lupasi ja sai monen sydämen kääntymään pois pakanuudesta Kristuksen puoleen.

Pian juutalaiset tosin sulkivat Paavalilta synagogan, mutta Paavali ei epäröinyt jatkaa saarnaamista naapuritalossa asuvan pakanan Titius Justuksen luona (Ap.t. 18:6-7). Kuilu juutalaisten ja muiden kansojen, pakanoiden, välillä oli syvempi kuin osaamme nykyään ymmärtää. Evankeliumi silloitti tämän kuilun. Suuri osa Korintin seurakunnasta oli entisiä pakanoita, mutta mukana oli myös joitakin juutalaisia.

Muista kaupungeista tuttuja vaikeuksia koettiin lopulta myös Korintissa. Vuonna 50 Akhaian roomalaisten ylimmäksi hallintomieheksi prokonsuliksi tullut Lucius Junius Gallio sai käsiteltäväkseen kaupungin juutalaisten syytöksen Paavalia vastaan. Prokonsuli ei kuitenkaan suostunut ottamaan käsittelyyn oikeusjuttua, joka koski uskonasioita. Huolimatta vapauttavasta päätöksestä Paavali päätti pian jatkaa työtään muualla. Hän jätti jälkeensä Korinttiin vireän seurakunnan. Paavalin kirjeet tälle seurakunnalle ovat koko UT:n tärkeimpiä kirjoja.

Korintin seurakunta oli Paavalille monin tavoin vaikea. Juuri siksi Paavali joutuu kirjoittamaan kaikkensa peliin pannen. Tämä on jättänyt jälkensä korinttilaiskirjeisiin ja tehnyt niistä herkullista luettavaa.

Korintti - syntinen kaupunki

Korintilla oli vanha ja kunniakas historia. Välittömästi kreikkalaisten opittua merenkulun kaupungin asema kapealla kannaksella kahden meren rannalla teki siitä erinomaisen satamakaupungin. Kreikan suuruuden aikana (480 - 330 e.Kr.) Korintti oli kukoistava merenkululla elävä kauppakaupunki.

Sitten Kreikassa ottivat vallan Filippoksen ja Aleksanteri Suuren johtamat makedonialaiset ja runsaat sata vuotta heidän jälkeensä roomalaiset. Tämä merkitsi kreikkalaisten kaupunkivaltioiden merkityksen laskua. Korintin johdolla ne kapinoivat roomalaisia vastaan. Vuonna 146 e.Kr. roomalaiset hävittivät Korintin varoitukseksi kaikille muille kreikkalaisille.

Sata vuotta myöhemmin, vuonna 46 e.Kr., Gaius Julius Caesar perusti kaupungin uudelleen roomalaiseksi koloniaksi. Edullinen asema nosti kaupungin pian uuteen kukoistukseen. Jo vuonna 29 e.Kr. siitä tuli Akhaian provinssin pääkaupunki ja prokonsulin hallintokaupunki.

Paavalin aikana kaupunki oli sitä mitä suuret satamakaupungit tänä päivänäkin ovat. Siellä eli kaikenlainen moraalinen hillittömyys ja siveettömyys. Kaupungissa oli runsaasti sekä rahamiehiä että köyhää kansaa. Lisäksi satamakaupunkeihin virtasivat kaikki uudet uskonnolliset aatteet. Tämä kaikki on lyönyt leimansa Korintin seurakuntaan ja näin myös Korinttilaiskirjeisiin.

Paavalin ja korinttilaisten kirjeenvaihto

Meille on säilynyt vain osa Paavalin ja Korintin seurakunnan kirjeenvaihdosta. Emme edes tiedä, minkä verran näitä kirjeitä on alkuaan lähetetty. Kohdissa 1. Kor. 1:11 ja 7:1 puhutaan kirjeistä, joita Paavali sai Korintista. 1. Kor. 5:9 Paavali taas puhuu korinttilaisille heille lähettämästään kirjeestä.

Varmuutta on mahdoton saavuttaa, mutta perinteisesti kirjeenvaihto on hahmoteltu seuraavaan tapaan:
Ennen Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamista Paavali oli saanut tietoja, ettei Korintissa ollut kaikki hyvin. Hän oli lähettänyt seurakuntaan Timoteuksen (1. Kor. 4:17), mutta tämäkään ei ollut saanut asioita järjestykseen. Siksi Paavali kirjoitti Ensimmäisen korinttilaiskirjeen. Ei kuitenkaan edes Paavalin kirje laukaissut tilannetta. Apostolin ainoa mahdollisuus oli lähteä itse paikalle. Tästä käynnistä hän puhuu 2. Kor. 13:2.

Paavalin toinen vierailu Korintissa näyttää olleen apostolille täydellinen epäonnistuminen. Sen jälkeen hänellä ei nimittäin ollut muuta mahdollisuutta kuin panna kaikki yhden kortin varaan ja lähettää hyvin ankara ja tulinen kirje (2. Kor. 2:4; 7:8). Tämä kirje särki korinttilaisten sydämet ja sai aikaan Jumalan mielen mukaisen murheen ja parannuksen. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali voi kirjoittaa seurakunnalle rakastavasti ja sovittelevasti (2. Kor. 7:6-13). Koska 2. Kor. sisältää myös ankaria sanoja, monet tutkijat olettavat, että se on koottu useammasta Paavalin kirjeestä.

Emme ole täysin selvillä kirjeenvaihdon vaiheista emmekä kiistojen syistä. Joka tapauksessa Paavali on joutunut ahtaalle seurakunnassa vaikuttaneiden harhaoppisten kanssa ja hänen on täytynyt puolustaa apostolinvirkaansa.

Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu Efesoksessa (1. Kor. 16:8) helluntain aikoihin eli keväällä. Muiden Paavalin elämän vaiheiden perusteella voimme olettaa vuoden olevan joko 54 tai 55. Korinttilaiskirjeiden lukija näkee, että Paavali on suurissa vaikeuksissa seurakunnan kanssa. Turhaan hän ei kuitenkaan vaivaa nähnyt.

Mestarillista seurakunnan hoitoa

Korintin seurakunta oli kummallinen yhdistelmä hengellisyyttä ja hillittömyyttä. Erilaisten armolahjojen rikkaus sai aikaan sen, että jokainen luuli olevansa parempi asiantuntija kuin Paavali. Toisaalta taas satamakaupungin tavat tahtoivat tunkeutua seurakuntaan niin, että harjoitettiin törkeitä julkisyntejä. On herkullista lukea, miten Paavali kirjoittaa tälle rakkaalle ongelmaseurakunnalleen.

Paavali ei kirjoita maltillisen kohteliaasti kuten Roomalaiskirjeessä, jossa hän ottaa yhteyttä itselleen outoon seurakuntaan. Hän ei anna myöskään tilaa suuttumukselle kuten Galatalaiskirjeessä, jossa hän puolustaa evankeliumin ydintä. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali antaa hienotunteisesti tunnustusta korinttilaisille silloin kun voi. Hän uskoo seurakunnan taipuvan kirjeen ohjeisiin ja suostuu käyttämään korinttilaisten rakastamaa kieltä. Vain silloin tällöin välähtää Galatalaiskirjeestä tutun Paavalin sanan säilä, eikä näissä kohdissa seurakunnalle jää hiukkaakaan liikkumavaraa toimia oman mielensä mukaan (1. Kor. 5; 1. Kor. 14).

Kirjeen jäsennys

1:1-9 Tervehdys

1:10-4:21 Korintin seurakunnan riidat

5:1-6:20 Seurakunnan eettiset erehdykset

7:1-40 Avioliitto

8:1-11:1 Epäjumalille uhrattu liha

11:2-14:40 Jumalanpalvelus

15:1-58 Ylösnousemus

16:1-24 Kirjeen päätös