Lue netistä 1. Korinttilaiskirje luku 11

Puhuttuaan pitkään epäjumalille uhratun lihan syömisestä ja siihen liittyen lähimmäisenrakkaudesta Paavali siirtyy kokonaan toiseen aiheeseen. Jakso 11:2-16 puhuu seurakunnan jumalanpalveluksesta.

Pää peitettynä vai peittämättömänä? 11:2-16

Tässä jaksossa Paavali ottaa esille asian, jonka hän tahtoo Korintissa oikaista. Ensi lukemalta ei ole lainkaan selvää, mistä tarkkaan ottaen on kysymys. Joka tapauksessa apostoli puuttuu siihen, että Korintin naiset eivät jumalanpalveluksissa verhonneet päätään. Jaksosta käy ilmi, että kyseessä ei ole Paavalin mielestä pikkuasia.

Jae 2 on antiikin puhetaidolle tyypillistä kuulijoiden suopeuden tavoittelua. Tässä jaksossa Paavali silittää taas korinttilaisia myötäkarvaan ja pyrkii saamaan tahtonsa läpi hyvällä.
Paavalin mukaan on tärkeää, että jumalanpalveluksessa miehet paljastavat päänsä rukoillessaan tai profetoidessaan, naiset sen sijaan verhoavat. Rukoileminen ja profetoiminen tarkoittavat molemmat julkista esiintymistä, rukouspalvelun suorittamista tai Hengen välittämän sanoman tuomista.

Paavali löytää perustelut käytännölle luomisjärjestyksestä: Koska nainen on alkuisin miehestä, tulee hänen pitää päässään "vallanalaisuuden merkkiä". Tämän hiukset mutta ei kasvoja peittäneen päähineen tunnemme antiikin aikaisista kuvista. Miehen ei sen sijaan tule pitää mitään päähinettä julkisesti rukoillessaan tai profetoidessaan, koska hän ei ole alkuisin vaimosta. Luontokin opettaa apostolin mukaan, että pitkät hiukset ovat miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi. Jollakin tavoin mukana ovat myös enkelit (j. 10), mikä ilmeisesti viittaa taivaalliseen jumalanpalvelukseen (tuonkohan vuoksi kyse ei ole pikkuasiasta?). Jos joku tahtoo väittää vastaan, hän hänen pitää Paavalin mukaan tietää, että Jumalan seurakuntien tapa sitoo myös häntä.

Tämän jakson äärellä ovat olleet ymmällä niin selittäjät kuin seurakuntalaisetkin. Samoissa oloissa elänyt kirkkoisä Tertullianus auttaa meidät oikeille jäljille. Hän ymmärsi Paavalin sanat niin, että Korintin naiset olivat yleensä aina pitäneet päässänsä puheena olevaa päähinettä. Kun heihin tuli profetian Henki, he heittivät päähineen pois.

Mitä tämä tapa viestitti? Se kertoi, että nyt puhuja ei enää tahtonut puhua naisena vaan että hän tahtoi ryhtyä seurakunnan opettajaksi. Tätä Paavali piti pahana. Siksi hän tahtoi välttää väärinkäsitykset. Kyseessä ei siis ole ilmeisesti niinkään Paavalin määräys, että kaikkien seurakunnan naisten olisi tultava jumalanpalvelukseen samoin pukeutuneena. Ennemminkin Paavali yrittää estää Korintin naisia ryhtymästä seurakunnan opettajiksi. Tämänhän hän 14. luvussa hyvin selvästi kieltää.

Tämän jakson perusteella eri puolilla kristikuntaa miehet ovat vuosituhansia noudattaneet tapaa, jonka mukaan lakki otetaan päästä kirkkoon tultaessa. Vastaavasti naiset ovat meilläkin näihin päiviin asti pitäneet kirkossa huivia tai päähinettä. Joissakin herätysliikkeissä näin tapahtuu tänä päivänä. Kenelläkään ei varmaan ole mitään tätä tapaa vastaan. Silti on sanottava, että se perustuu ilmeisesti virheelliseen raamatunselitykseen. Tämä virheellinen raamatunselitys taas on johtunut yksinkertaisesti siitä, että vuosisatojen kuluessa vaatemuoti muuttui eikä enää ymmärretty Paavalin tarkoitusta.

Ongelmia ehtoollisella 11:17-22

Suurempi ongelma Paavalille on, että korinttilaisten tavassa viettää ehtoollista oli paljon toivomisen varaa. Tästä hän oli kuullut Korintissa käyneiltä.

Nyt apostoli ei tahdo ryhtyä nuhtelemaan seurakuntaa riidoista, joista hän on puhunut ankarasti jo luvuissa 1-4. Nyt hän jopa sanoo kauniisti, että eri ryhmiä varmaan täytyykin olla. Näistä sanoista huolimatta käy selvästi ilmi, että Paavalin mielestä kuppikuntaisuus johti Korintissa ongelmiin.

Tuohon aikaan Herran ehtoollisen yhteydessä syötiin kunnollinen ateria, joka oli monille päivän ainoa kunnollinen ruokailu. Sen yhteydessä nautittiin myös leipä ja viini, varsinainen ehtoollinen. Varsinainen nälän tyydyttävä ateria oli tarkoitus toteuttaa nyyttikesteinä. Todennäköisesti ensin nautittiin leipä, sitten syötiin ateria ja vasta sitten siunattiin malja.

Nyt kuitenkin ryhmäkuntaisuus tuli selvästi esiin. Ilmeisesti varakkaammat seurakuntalaiset eivät viitsineet odottaa pitkää työpäivää tekeviä. Joka tapauksessa omia eväitä ei suostuttu jakamaan kuin oman ryhmän kesken. Näin joillakin oli syötävää hyvinkin paljon, toisilla ei juuri mitään. Näin ehtoollisen vietto merkitsi eriarvoisuuden ja ryhmäkuntaisuuden korostumista. Se oli omiaan tekemään seurakuntalaiset riitaisemmiksi ja huonommiksi. Paavali neuvoo syömään ja juomaan itsensä kylläiseksi muualla ja kokonaan muissa tiloissa. Seurakunnan kokouksessa piti nauttia vain leipä ja viini.

Herran ehtoollisen asettaminen 11:23-26

Korinttilaisia on ohjattava oikeille urille muistuttamalla siitä, miten Herra asetti ehtoollisen. Paavali viittaa vanhaan perimätietoon, joka ulottuu aina Jerusalemin yläsaliin asti. Tämä jakso sisältää UT:n vanhimman kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Siksi on erittäin sopivaa, että se kuuluu meidänkin kirkkomme ehtoollismessuun ehtoollisen asetussanoina.

Ehtoollisella jaettava leipä on Kristuksen ruumis, joka on annettu meidän edestämme. Viini on uusi liitto hänen veressään. Jokainen ehtoollisenvietto Kristuksen muistoksi merkitsee sitä, että siihen osallistuvat julistavat osallistumisellaan Herran kuolemaa. Näin tapahtuu aina siihen asti, että Kristus tulee takaisin.

"Leivän murtaminen" ja "siunaaminen" liittyvät juutalaisiin ateriatapoihin. Ateria alkoi sillä, että sen isäntä otti pöydältä leivän ja kohotti sen kaikkien nähtäville. Pitäen leipää koholla hän ylisti Jumalaa esim. näin: "Ylistetty olet sinä, Herra meidän Jumalamme, maailman Kuningas, joka annat maan tuottaa leipää!" Tähän vieraat yhtyivät sanomalla "aamen". Tämän jälkeen isäntä mursi leivän niin moneen osaan kuin oli aterioitsijoita ja jakoi sen kaikille. Tämän jälkeen syötiin ateria. Herran asettaessa pyhän ehtoollisen seurasi aterian jälkeen viinimalja ja siihen liittyvät Jeesuksen sanat. Näin Paavalin toistamat ehtoollisen asetussanat vievät meidät juutalaiseen taustaan, aina Yläsaliin asti.

Ehtoollinen on pyhä asia 11:27-34

Korinttilaisten väärinkäytöksien vuoksi apostoli kehottaa seurakuntalaisia tarkkaan miettimään, mitä Herran ateria on. Hänen sanansa ovat vakava varoitus: Arvoton Herran aterian viettäminen merkitsee syyllisyyttä Herran kuolemaan. Siksi ihmisen on pidettävä mielessään ehtoollisen pyhyys. Tuomiokseen nimittäin syö ja juo se, joka ei (vuoden -38 käännöksen mukaan) "erota Herran ruumista" (KR lisää "muusta", mikä on tulkinta).

Sanat "erota Herran ruumista" voidaan ymmärtää kahdella tavalla. KR:n käännös merkitsisi, että Herran ruumis täytyy erottaa muusta syötävästä. On olemassa myös toinen mahdollisuus: "syö ja juo erottamatta Herran ruumista eli hänen seurakuntaansa". Viimeksi mainittu vaihtoehto viittaisi siis siihen, että Herran ehtoollisella on läsnä hänen ruumiinsa, nimittäin hänen seurakuntansa. Tässä ruumiissa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä siksi ketään saa syrjiä, kuten Korintissa on tapahtunut. Edellinen selitys lienee todennäköisempi, vaikka asiasta on vaikea saada varmuutta.

Jakeessa 31 Paavali puhuu oikeasta itsensä koettelemisesta näin: "Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi." Herran ehtoolliselle mennään siis oikealla mielellä silloin, kun ihminen itse tuomitsee itsensä. Silloin ei Jumala tuomitse häntä.

Osittain arvoituksellisiksi jäävät Paavalin sanat Korintin seurakuntalaisten sairastumisista ja kuolemantapauksista. Se on Herran tuomiota, ei niinkään yksityiselle ihmiselle kuin koko seurakunnalle. Tämän tuomion tarkoituksena ei ollut Korintin seurakunnan tuhoaminen, vaan sen herättäminen. Muussa tapauksessa se olisi saanut maailman kanssa saman tuomion.