Toinen Pietarin kirje luettavissa netissä

Johdanto

Vääriä opettajia vastaan

Kirjeen kirjoittajaksi mainitaan apostoli Pietari (2 Piet 1:1). Kirjeessä on myös paljon henkilökohtaisia muistoja Jeesuksesta, mm. Kirkastusvuoren tapahtumat (2 Piet 1:16-18). Kirje lienee kirjoitettu juuri ennen Pietarin kuolemaa. Nero erotettiin vuonna 68, joten Pietarin kuolema ajoittuu sitä edeltäneisiin vuosiin. Kirjoituspaikka on ollut Rooma.

Vastaanottajina on joku seurakunta, jossa Pietari on käynyt (2 Piet 1:16); vastaanottajat eivät siis liene samoja kuin Ensimmäisen Pietarin kirjeen vastaanottajat. Jos näin on, 2 Piet 3:1:ssä mainittu kirje ei ole Ensimmäinen Pietarin kirje, vaan joku kadonnut kirje.

Kirje käsittelee kahta ongelmaa. Seurakuntaan oli tullut vääriä opettajia (luku 2); heitä ei tule kuunnella vaan pysyä uskollisena Jumalan Sanalle (luku 1). Harhaoppiin näyttää liittyneen moraaliton elämäntapa. Toinen ongelma olivat ne, jotka kielsivät Kristuksen paluun ja pilkkasivat häntä odottavia kristittyjä (luku 3).

Tämän kirjeen aitoutta on epäilty enemmän kuin minkään muun Uuden testamentin kirjan aitoutta. Monet tutkijat pitävät sitä Uuden testamentin nuorimpana kirjana, joka on kirjoitettu vuoden 100 tienoilla, jotkut ajoittavat sen jopa vuoteen 150.

Näitä epäilyjä on perusteltu seuraavasti:

1. Jo varhaisessa kirkossa oli epäilyjä kirjeen aitoudesta. Kirkkoisä Origenes (185-253) mainitsee, että kirjeeseen suhtaudutaan epäillen. Kirkkoisä Eusebius (265-340) piti sitä "kiisteltynä" (=antilegomena), kuten myös Toista ja Kolmatta Johanneksen kirjettä ja Ilmestyskirjaa. Kirjeen apostolisuus hyväksyttiin yleisesti vasta 300-luvulla.

2. Kirjeessä viitataan Paavalin kirjeiden kokoelmaan (corpus Paulinum, 2 Piet 3:15).

3. 2 Piet 3:4 viittaa siihen, että ensimmäinen kristillinen sukupolvi oli jo kuollut.

4. Toinen luku muistuttaa paljon Juudaksen kirjettä.

5. Kirjeen tyyli on erilainen kuin Ensimmäisen Pietarin kirjeen tyyli. Kirjeen kieli on selvästi huonompaa kuin Ensimmäisen Pietarin kirjeen kreikka.

6. Kirjeessä kuvattu kirkon tilanne on 100-luvulta.

7. Sanasto poikkeaa paljon Ensimmäisen Pietarin kirjeen sanastosta, yhteisiä sanoja on vain 100 kappaletta, kun eri sanoja on 599 kappaletta.

Näihin epäilyihin on vastattu:

1. Kirje kuitenkin hyväksyttiin Uuteen testamenttiin. Ehkä epäilyjen syynä olivat Pietarin nimissä kirjoitetut pseudepigrafit (mm. Pietarin evankeliumi ja Ilmestys): ei haluttu hyväksyä kirjettä, koska ei heti oltu varmoja sen apostolisuudesta.

2. Saattaa olla, että 2 Piet 3:15 ei viittaa Paavalin kirjeiden kokoelmaan vaan vain joihinkin Paavalin kirjeisiin.

3. 2 Piet 3:4:n "isät" saattaa tarkoittaa apostolien sijasta Vanhan testamentin pyhiin (katso Uusi testamentti lyhyesti selitettynä, selitys sivulla 1096)?

4. 2 Piet 2 ei välttämättä lainaa Juudaksen kirjettä, vaan taustalla voi olla yhteinen perimätieto. Eikä lainaaminenkaan ole ongelma, jos Juudaksen kirjettä ei ajoiteta myöhäiseksi.

5. Jos Pietari on käyttänyt eri kirjuria kuin Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä (Silvanus) tai kirjoittanut kirjeen itse, tyylin erot eivät ole yllätys.

6. Emme tiedä kovinkaan paljon alkukirkon ensimmäisten vuosikymmenien oloista. Päättely kulkee usein kehässä: Toinen Pietarin kirje on 100-luvulta, koska sen kuvaama kirkollinen tilanne on 100-luvun kirkollinen tilanne. 100-luvun kirkollinen tilanne on tietynlainen, koska Toinen Pietarin kirje kuvaa sen sellaiseksi.

7. Jos kirjureilla on ollut suuri merkitys kirjeen syntyyn, toki sanastokin on vaihdellut. On syytä huomata, että sellaisia sanoja, joita on vain yksi koko Uudessa testamentissa (=hapax legomena) on lähes sama määrä: 1 Piet 59 kappaletta, 2 Piet 56 kappaletta.

Mikäli vastaanottajaseurakunnissa ei uskottu Paavalin kirjeitä (2 Piet 3:15-16), miksi niissä olisi uskottu Pietarin kirjettä? Miksi kirje siis kirjoitettiin Pietarin nimiin, jos kirjoittaja ei ole Pietari?

Jumalan lupaukset ovat varmoja

Kirjeessä on tunnettu Raamatun tulkintaa koskeva kohta: 2 Piet 1:19-21. Vain Pyhä Henki voi avata Raamatun todellisen sanoman sen lukijalle.

Pietari käsittelee kysymystä Kristuksen paluun viipymisestä. Erilaiset harhaopit levisivät ja osa niistä väitti, ettei Kristus tulekaan takaisin. Mutta Jumalan lupaukset ovat varmoja. Kristusta koskevat ennustukset toteutuivat aikoinaan - eivät välttämättä juutalaisten odottamana aikana ja tavalla. Voimme luottaa siihen, että myös ne Jumalan lupaukset, jotka vielä eivät ole toteutuneet (esimerkiksi lupaus Kristuksen paluusta 2 Piet 3:8-13), toteutuvat Jumalan valitsemana aikana.