Toisen Pietarin kirjeen 2. luku luettavissa netissä

Toisen Pietarin kirjeen toinen luku muistuttaa paljon Juudaksen kirjettä. Niissä on jopa sanatarkasti samoja kohtia. Syy tähän on epävarma. Todennäköisimpänä pidetään sitä, että Pietari on lainannut Juudaksen kirjettä. Yhteinen lähdekään ei ole mahdoton.

Se, että samaan ongelmaan jouduttiin puuttumaan kahdessa Uuden testamentin kirjeessä, on muistutus siitä, että alusta asti kirkossa on ollut myös niitä, jotka ovat hylänneet apostolisen opetuksen ja alkaneet levittää omia, uusia oppejaan. Kun ongelmaan on jouduttu palaamaan, ovat oikean opin vastustajat olleet sitkeitä; näin on usein tänäänkin: yksi nuhtelu ei saa harhaan menneitä palaamaan oikealle tielle.

Väärä oppi vie tuhoon – 2 Piet 2:1-3

Jakeessa 1 on kreikankielessä vain "kansa" (vertaa KR-1938), mutta uuden käännöksen lisäys "Israelin kansan..." on perusteltu: tuota sanaa käytetään Uudessa testamentissa nimenomaan Valitusta kansasta, Israelista.

Jo Vanhan testamentin aikana väärät opettajat yrittivät houkutella Jumalan omia väärille teille. Jeremian vastustaja oli Hananja; näiden kahden välisestä taistelusta on kerrottu Jeremian kirjan luvussa 28. Monet muutkin Vanhan testamentin ajan Jumalan miehet saivat taistella harhaopettajia vastaan. Jo Mooses joutui antamaan ohjeet vääriin opettajiin suhtautumisesta (5 Moos 13:1-19).

Paavali varoitti Miletoksen jäähyväispuheessaan Efesoksen kristittyjä heidän keskuudestaan nousevista harhaopettajista (Apt 20:29-31). Omasta joukosta nouseva petturi on usein vaikeammin havaittava vastustaja kuin ulkopuolinen vihollinen. Saatana yrittää hajottaa kirkkoa paitsi vainoilla ja muilla ulkopuolisilla hyökkäyksillä, myös sisäisellä murentamisella.

Valitettavasti Pietarin ajan harhaopettajat eivät ilmoittanet olevansa harhaopettajia, pikemmin päinvastoin: he väittivät olevansa oikeita opettajia. Näin on ollut aina ja näin tulee aina olemaan.

Harhaopettajiin liittyy yleensä muutamia piirteitä, joista heidät voi tunnistaa.

  1. Väärä opetus, joka tarkoittaa luopumista Raamatusta. Yleensä harhaopettajat eivät suinkaan kiellä julkisesti Raamatun arvovaltaa vaan puhuvat sen uudelleentulkitsemisesta tai uudesta ymmärtämisestä.

Jotta voisimme tuntea harhaopin, meidän täytyy tuntea oikea oppi, eli Raamatun opetus. Kukaan ei voi oppia kaikkia mahdollisia harhaoppeja, eikä se ole tarpeenkaan, vaan tärkeintä on tuntea oikea oppi. Seppo Heikinheimo on sanonut sattuvasti: "Ei tarvitse olla lehmä tietääkseen, että maito on hapanta!" Ei tarvitse tuntea harhaoppia perin pohjin, jotta voi sanoa, ettei se ole oikeaa opetusta.

Pietari puhuu siitä, että harhaopettajat kielsivät herransa, joka oli heidät ostanut. He siis eivät pitäneet Jeesuksen ristintyötä pelastuksen perustana. Harhaoppeihin liittyy se, että kielletään Jumalan pelastussuunnitelma ja nostetaan sen tilalle omat opit.

Luther on sanonut, että jos emme pysy Raamatun sanassa kuin jänis kolossaan, kaikki on menetetty. Siellä, missä luovutaan yhdestä Raamatun totuudesta, on avattu tie muidenkin Raamatun opetusten kieltämiselle.

  2. Monissa harhaopeissa on vapaamielinen moraali (vertaa jae 2), toki on myös toisen ääripään edustajia: tiukan lainomaisia harhaoppeja.
 Harhaopettajat haluavat usein julistaa sitä, mitä kuulijat haluavat kuulla. Nykyaikana puhe Raamatun etiikasta on leimattu "vanhanaikaiseksi". Ajan henki on, että jokainen päättää, mikä on oikein. Ihmisen eettiseksi mitaksi asetetaan ihminen itse, ei Jumalan lakia.

  3. Suuri suosio selittyy sillä, että harhoissa kuulijoille annetaan sitä, mitä he haluavatkin kuulla.
 Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että epäsuosio olisi merkki oikeasta opista!

  4. Usein harhaopit ovat itse asiassa liiketoimintaa: ne pyrkivät rikastuttamaan johtajansa (jae 3, vertaa 1 Tim 6:5).
 Paavali lähti siitä, että evankeliumin julistajien tuli saada elantonsa evankeliumista (1 Kor 9:14). Seurakunnan työntekijöille tulisi maksaa normaali palkka, ettei heille tule houkutusta käyttää asemaansa väärin, oman voiton tavoitteluun.

  5. Monissa lahkoissa vaaditaan johtajan tahdon ehdotonta noudattamista. Kristitty on kuitenkin Jeesuksen seuraaja, kaikkia muita johtajia seurataan vain niin pitkälle, kuin he ovat valmiita seuraamaan Jeesusta.

Kolme esimerkkiä historiasta – 2 Piet 2:4-8

Myös Juudaksen kirjeessä on kerrottu kolme Vanhan testamentin esimerkkiä Jumalan tuomiosta (Juud 5-7). Pietarilla on kaksi samaa kertomusta kuin Juudaksella, mutta Juudaksen kertomaa autiomaavaelluksen aikaista tuomiota (Juud 5) vastaa Pietarilla kertomus enkelien tuomitsemisesta. Myös esimerkkien järjestys on erilainen.

Ensimmäinen esimerkki - enkelien tuomio (jae 4) - muistuttaa meitä siitä, etteivät edes enkelit voi välttää Jumalan tuomiota. Se, että enkelit "säilöttiin" odottamaan tuomiota, osoittaa, ettei syntiä aina seuraa välitön tuomio ja rangaistus.
 Valtaosa tutkijoista ajattelee, että Pietari kuvaa Nooan ajan tapahtumia (1 Moos 6:1-4), mutta voi olla, että kysymys on ensimmäisestä lankeemuksesta, siitä, jossa ylienkeli Lusiferista tuli Jumalan vastustaja, Saatana (Jes 14:9-21).

Toinen esimerkki - vedenpaisumus (jae 5, 1 Moos 6:5-9:17) - osoittaa sen, että tuomion voi välttää uskoen siihen mitä Jumala sanoo: Nooa ja hänen perheensä pelastuivat, vaikka maailma hukkui. Nooa on myös esimerkki kärsivällisyydestä ja kestävyydestä: pilkasta huolimatta hän rakensi suuren arkin.

Kolmas esimerkki - Sodoma ja Gomorra (jakeet 6-8, 1 Moos 18:16-19:30) - opettaa, että kristittynä eläminen voi olla vaikeaa. Lootia vaivasi se, että hän joutui elämään jumalattomassa ympäristössä. Vanhassa testamentissa Sodoma ja Gomorra ovat "synnin esikuvia": 5 Moos 29:22, 32:32, Ps 107:33-34, Jes 1:9-10, Jer 23:14, Valit 4:6, Hes 16:46-56, Aam 4:11, Sef 2.9 (katso myös Hoos 11:8).

Jakeessa 4 on kreikassa kaksi tekstimuotoa, joiden erona on vain yksi kirjain: joko "kuilut" (KR-1938) tai "kahleet" (KR-1992). Juudaksen kirjeessä (jae 6) puhutaan kahleista, joten uusi käännös on valinnut tuon vaihtoehdon. "Manala" (jae 4) on kreikassa Tartaros, joka Kreikan mytologiassa tarkoitti maanalaista paikkaa, kuilua (tämä taas tukee vanhaa käännöstä), johon jumalia vastaan kapinoineet heitettiin. On vaikea sanoa, haluaako Pietari sanoa jotakin valitsemalla tuon pakanataustaisen sanan, vai onko kyseessä vain tuon ajan ihmisille tuttu kuva tuomion odottamisen paikasta.

Vanha testamentti ei kerro Nooan julistustyöstä (jae 5) eikä Lootin surusta ympäröivän jumalattomuuden takia (jae 7). Nooan arkin rakennustyö oli varmasti itsessään sanatonta julistusta, mutta varmasti hän myös kertoi syyn arkin rakentamiseen: Jumalan tuomio tulee kohtaamaan syntistä maailmaa (1 Moos 6:13).

Jakeessa 6 on kreikassa "katastrofi", joka tarkoittaa hävittämistä, eli tässä polttamista tuhkaksi.

Tuomio tulee ajallaan – 2 Piet 2:9-16

Jae 9 on tiivistelmä kolmesta edellä kerrotusta Vanhan testamentin esimerkistä.

Jakeen 10 lopussa on kreikassa "kirkkaudet". Juudaksen kirjeessä (jae 9) puhutaan Paholaisesta, joten "henkivallat" käännös lienee oikea. Pietari puhuu ilmeisesti langenneista enkeleistä: pahoja henkivaltoja ei pidä aliarvioida.

Jakeessa 13 on kreikassa kaksi eri tekstimuotoa, toinen niistä viittaa ns. rakkauden aterioihin, joita alkukirkossa vietettiin ehtoollisen yhteydessä (katso 1 Kor 11:20-22, Juud 12). Rakkauden ateriat olivat todellisia aterioita, eräänlaisia nyyttikestejä.

Harhaopettajat etsivät nautintoja, erityisesti seksuaalisuuden alalla (jakeet 13-14) Illat ja yöt eivät riittäneet juhlintaan, vaan se piti aloittaa jo päivällä (jae 13, Saarn 10:16, Jes 5:11). Äskenkääntyneet olivat harhaopettajille helpoimpia uhreja (jae 14).

Erään englanninkielisen Raamatun nimi on "Tie". Kristinuskoa on usein kutsuttu tieksi (jae 15, Joh 14:6, Apt 9:2, 2 Piet 2:21).

Pietari ottaa vielä yhden Vanhan testamentin esimerkin: Bileamin, jonka Moabin kuningas palkkasi kiroamaan Israelin kansaa. Mutta Bileam ei voinut toimia vastoin Jumalan tahtoa ja niin kirous muuttui siunaukseksi (4 Moos 22:2-24:25). Se, että hän oli valmis rahasta yrittämään Israelin kiroamista, osoitti hänen ahneutensa. Kun Bileam oli matkalla Moabin kuninkaan luo, Jumalan enkeli yritti pysäyttää hänet, mutta vain Bileamin aasi näki enkelin, ei profeetta. Lopulta Jumala pani aasin puhumaan (4 Moos 22:21-35). Tässä voi nähdä Pietarin pilkkaa harhaopettajia kohtaan: he olivat gnostikkoja, joilla piti olla hallussaan erityinen tieto, mutta todellisuudessa he olivat sokeita ja mielettömiä (jae 16).

Bileam johdatti Israelin Baal-Peorin palvontaan (4 Moos 25:1-3, 31:16) ja irstauteen (4 Moos 25:4-18). Kun Bileam ei voinut muuttaa Jumalan käsitystä Israelista, hän yritti muuttaa Israelin käsitystä Jumalasta.

Orjuus, ei vapaus – 2 Piet 2:17-22

Lopuksi Pietari muistuttaa lukijoitaan siitä, että harhaopettajat lupaavat jotakin sellaista, mitä he eivät lopulta pysty antamaan. He lupaavat vapautta (jae 19), mutta ovat itsekin synnin orjia (vertaa Joh 8:34, Room 6:16).

Monen harhaopin perusopetukseksi voidaankin kiteyttää "Vapaus!" Ihmiset haluavat vapautta erilaisista asioista. Hän, joka tarjoaa vapautta kaikesta, mikä meitä ahdistaa, saa kyllä seuraajia. Mutta valitettavasti "sokea taluttaa toista sokeaa": ihminen, joka ei ole löytänyt todellista vapautta, ei voi johdattaa muitakaan vapauteen. Ainoa paikka, mistä vapaus voidaan löytää, on Jumalan tahto (Joh 8:32, Gal 5:1-6). Silti tänäänkin ajatellaan yleisesti juuri päinvastoin: vapautta voi olla vain siellä, missä Jumalan tahto unohdetaan. Kun paljastuu, että tarjottu vapaus olikin vain uutta orjuutta, voi olla liian myöhäistä ja vaikeaa päästä siitä eroon.

Vanhassa testamentissa oikeaa opetusta ja oikeita opettajia verrattiin lähteeseen (Sananl 10:11, 14:27, Jer 2:13, katso myös Joh 7:37-38). Väärät opettajat ovat kuin kuivunut lähde tai kaivo: kauempaa katsottuna ne lupaavat paljon, mutta vettä niistä ei löydy. Janoisen kulkijan pettymys on kova, kun kaivo onkin tyhjä.

Tuulenpuuskan hajottamaan pilveen voi liittyä kaksikin kuvaa:

1. Pilvi on heikko, se ei pysy. Harhaopeissa ei ole kestävää perustaa elämälle.
2. Pilvet muuttavat koko ajan muotoaan. Harhaopitkin muuttuvat "markkinatilanteen" mukaan: mitä kansa nyt haluaa kuulla.

Jae 18 osoittaa, että harhaopettajien puheet ja elämä eivät vastaa toisiaan: suurille puheille ei löydy pohjaa omasta elämästä. Mutta samalla Pietari muistuttaa, ettei suurten puheiden sisällössäkään ole kehumista, harhaopettajien opetus on tyhjänpäiväistä. Ja jälleen (jae 18) Pietari puhuu siitä, että äskenkääntyneillä on suurin vaara joutua harhaopettajien saaliiksi.

Jae 20 osoittaa kaikki "kertakaikkisen pelastuksen" opit vääriksi. Ihminen voi langeta pois Jumalan armosta. Olisi tietysti hienoa, jos kerran Jeesuksen puoleen kääntynyt olisi varmasti perillä taivaassa, mutta valitettavasti koko Uusi testamentti todistaa taistelusta tässä maailmassa: Saatana yrittää voittaa menettämänsä ihmiset takaisin itselleen, ja valitettavasti joidenkin kohdalla hän myös onnistuu.

Jakeen 21 rinnalla on hyvä lukea Jeesuksen vertaus karkotetusta pahasta hengestä, joka palaa takaisin seitsemän pahemman hengen kanssa: Matt 12:43-45. Ihminen, joka on ollut mukana kristillisen kirkon toiminnassa, mutta sitten luopunut uskostaan, on kuin rokotettu: hänelle on syntynyt vastustuskyky uskoa vastaan. Siksi on parempi, ettei ketään houkutella kevyin perustein uskon tielle; jos ei pysytä tiellä, vaan langetaan siltä pois, voi olla, että kynnys takaisin tulemiseen nousee kohtuuttoman korkeaksi.

Jakeessa 22 koirasta puhuva sananlasku on lainaus Sananl 26:11:stä, sen sijaan siasta puhuva sananlasku ei ole Vanhasta testamentista, mutta se tunnetaan monesta tuon ajan kulttuurista. Sekä sika (3 Moos 11:7, Matt 7:6) että koira (1 Kun 21:19,24, Fil 3:2, Ilm 22:15) olivat saastaisia eläimiä. On syytä muistaa, että tuon ajan koirat olivat kulkukoiria, eivät mitään kotien lemmikkejä.

Tämä jakso kuvaa synkällä tavalla sitä, että vaikka harhaopettajat väittivät itsestään suuria, lopulta oli niin, ettei mikään heissä ollut muuttunut. He eivät olleet päässeet Jumalan lapseksi ja yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Jos tuota muutosta ei ollut tapahtunut, kaikki muut muutokset jäivät merkityksettömiksi. Ne olivat uusia käärepapereita vanhalle pakanuudelle.