Toisen Pietarin kirjeen 3. luku luettavissa netissä

Tämä on jo toinen kirje – 2 Piet 3:1-2

Jakeen 1 alussa on kreikassa vain "rakkaani" (KR-1938), "ystävät" on kääntäjien lisäys (vertaa jakeet 8,14 ja 17).

Mikä oli ensimmäinen kirje, johon jakeessa 1 viitataan?

1. Ensimmäinen Pietarin kirje?

- Ei sovi sisällön vuoksi.
- Ensimmäinen ja Toinen Pietarin kirje on kirjoitettu eri vastaanottajille (vertaa 1 Piet 1:1-2:12 ja 2 Piet 1:16).

2. Jotkut raamatuntutkijat ovat esittäneet, että Toinen Pietarin kirje olisi koottu kolmesta eri kirjeestä, joista toinen luku olisi muunnelma Juudaksen kirjeestä ja tässä viitattaisiin ensimmäiseen lukuun, joka olisi alunperin ollut erillinen kirje.
     - Tällaista teoriaa vastaan sotii se, että näissä kolmessa luvussa viitataan usein toisten lukujen ajatuksiin (vertaa esimerkiksi 3:2 - 2:21). Pikemmin vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on yksi kokonaisuus eikä kokoelma kolmesta eri kirjeestä.

3. Kyseessä on kadonnut kirje.
   Paavalin kirje laodikealaisille (Kol 4:16) on kadonnut, samoin ainakin kaksi Paavalin kirjettä korinttilaisille (1 Kor 5:9, 2 Kor 7:8).

Huomaa, että jakeessa 2 rinnastetaan Vanhan testamentin kirjoitukset ja apostolien opetukset. Molemmat ovat Jumalan puhetta meille.

Miksi Herran paluu viipyy? 2 Piet 3:3-7

Näissä jakeissa kuvatut harhaopettajat ovat samoja, joista oli puhetta jo edellisessä luvussa (vertaa jae 3 ja 2 Piet 2:2). Vaikka harhaoppisia kutsutaan "pilkkaajiksi" (jae 3), se ei välttämättä merkitse sitä, että he olisivat olleet seurakunnan ulkopuolisia. Pikemmin vaikuttaa siltä, että he vaikuttivat seurakunnan sisällä. He edustivat "uudelleentulkittua kristinuskoa".

Valitettavasti nykyinen tieteellinen raamatuntutkimus edustaa usein jakeessa 4 ilmaistua kantaa. Onpa jopa sanottu, että yksi perusta nykyisen tieteellisen raamatuntutkimuksen synnylle oli se, että huomattiin, ettei ensimmäisten kristittyjen toive Jeesuksen pikaisesta paluusta toteutunut.

Lopun ajat (jae 3) tarkoittaa helluntain jälkeistä aikaa, ei mitään erityistä lopun alla olevaa uutta ajanjaksoa (katso Apt 2:16-17, 1 Tim 4:1, 2 Tim 3:1-7, Hepr 1:2, Jaak 5:3).

Väärät opettajat olivat itse yksi osoitus siitä, että ennustukset Jeesuksen paluusta olivat toteutumassa. Myös Paavali joutui taistelemaan samaa harhaa vastaan (1 Kor 15:12-23, 1 Tess 4:14-18, 5:1-3). Jo Vanhan testamentin aikana profeettoja syytettiin perättömien lupausten antamisesta, kun heidän ennustuksensa eivät täyttyneet ihmisten valitsemien aikataulujen mukaisesti (katso Jes 5:19, Jer 17:15, Hes 12:22, Hab 2:1-4, Mal 2:17).

Jotkut raamatuntutkijat haluavat ajoittaa Toisen Pietarin kirjeen myöhäiseksi, koska jakeessa 4 heidän mukaansa puhutaan ensimmäisen kristillisen sukupolven kuolemasta. Mutta "isät" ei välttämättä tarkoita apostoleja ja muita ensimmäisiä kristittyjä. Juutalaisessa Barukin ilmestyksessä "isät" tarkoittaa patriarkkoja, samoin Apt 3:13 (katso myös Room 9:5, ja Hepr 1:1-2). Joh 6:31:ssä "isät" viittaa autiomaavaellukseen.

Siihen, että "isät" tarkoittaisi nimenomaan Vanhan testamentin pyhiä, viittaa myös vastustajien puhe luomisesta (jae 4) ja Pietarin vastaus, joka puhuu nimenomaan Vanhan testamentin ajoista (jakeet 5-7). Ilmeisesti harhaopettajat ajattelivat, että kaikki jatkuu ennallaan. He olivat huonoja Vanhan testamentin tuntijoita: he olivat unohtaneet vedenpaisumuksen. Muinoin Jumala tuhosi maailman vedellä, mutta sen jälkeen hän lupasi, ettei uutta vedenpaisumusta tule (1 Moos 8:21, 9:11,15, Jes 54:9). Toinen tuho tulisikin tulen kautta (jae 10), näin oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa (Jes 34:8-9, 66:15-16, Hes 15:7, Dan 7:9-10, Miika 1:4, Sef 1:18, 3:8).

Myös Johannes Kastaja ennusti tulen tuhoavan maailman (Matt 3:11-12), samoin Paavali ja muut Uuden testamentin kirjoittajat (1 Kor 3:13, 2 Tess 1:7-8, Hepr 6:7-8, 12:29, 1 Piet 1:7, Ilm 21:8). Historia ei siis ole loputonta kiertokulkua, kuten idän uskonnot, mm. hindulaisuus, opettavat, vaan se on Jumalan historiaa, jolla on alkunsa ja loppunsa.

Luominen tapahtui Sanan kautta (jae 5, 1 Moos 1:6,9,11,14,20,24,26, katso myös Ps 33:6, Joh 1:1-3, Hepr 11:3). Jakeen 5 loppu viitannee luomiskertomukseen, siihen, että vedet erotettiin toisistaan (1 Moos 1:6-10).

Jakeen 6 alussa on kreikassa vain "näillä..." (vertaa KR-1938). Uusi käännös osuu oikeaan kääntäessään "vedellä ja sanalla...". Useat englanninkieliset käännökset perustuvat ajatukseen, että Pietari puhuisi tässäkin vesistä monikossa (vertaa jae 5), mutta kysymys on Jumalan tuomitsevasta sanasta.

Jumalan valitsema lopun hetki – 2 Piet 3:8-13

Pilkkaajat (jae 3) erehtyivät toisessakin kohdassa: Jumala on ajan yläpuolella (Ps 102:28, 1 Tim 1:17, Hepr 13:8, Ilm 1:4), siksi emme voi laskea pelastushistorian aikatauluja maallisten mittojen mukaan. Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja päinvastoin (jae 8, joka on lainaus Ps 90:4:stä). Tämä tekee lopun ajankohdan laskemisen mahdottomaksi (Mark 13:32, Apt 1:7).

Nykyään fyysikot opettavat, että aika on sidottu aineeseen, materiaan. Koska Jumala ei ole sidottu materiaan, ei hän ole sidottu aikaankaan. Iankaikkisuuden käsittäminen on mahdotonta meille aikaan ja materiaan sidotuille ihmisille.

Vastustajat pitivät Jeesuksen paluun viipymistä osoituksena Jumalan heikkoudesta. Pietari osoittaa, että Jumala ei viivytä loppua siksi, ettei hän pystyisi toteuttamaan sitä koska tahansa, vaan siksi, että hän haluaa antaa ihmisille lisää aikaa parannuksen tekemiseen (jae 9). Lopun aika on armon aikaa. Kysymys ei siis ole tarkoituksettomasta viivyttelystä (vertaa Hab 2:3-4, Hepr 10:37-38).
Lopun odottamisen aika on kirkolle työnteon aikaa: sen tulee kutsua ihmisiä pelastuksen osallisuuteen (Matt 24:45-51).

Jumala on kärsivällinen (jae 9). Samaa opettivat jo Vanhan testamentin kirjoittajat (2 Moos 34:6, 4 Moos 14:18, Ps 86:15, Jer 15:15, Joona 4:2), sama korostus löytyy myös Uudesta testamentista (Room 2:4, 9:22, 1 Piet 3:18-22).

Jos Jumala haluaa kaikkien pelastuvan (jae 9), eikö se merkitse sitä, että kaikki myös pelastuvat? Eikö Jumala voi tehdä, mitä hän tahtoo? Eikö Jumala voi pelastaa ihmiset jopa vastoin heidän tahtoaan?
  On tärkeää muistaa, ettei raamatunjakeita saa ottaa irralleen asiayhteydestään. Jaetta 9 ei pidä lukea irrallisena, vaan osana Toisen Pietarin kirjeen lukua kolme. Silloin mukaan tulee myös jae 7, jossa on varoitus kadotukseen joutumisen vaarasta.

Jokainen ihminen voi pelastua - taivas on auki kaikille. Mutta on mahdollista valita kapina Jumalaa vastaan ja mennä kadotukseen. Jumala ei pakota ihmistä taivaaseen, jos hän haluaa tieten tahtoen mennä kadotukseen.

Huomaa sama "kahtiajakoisuus" myös Hes 33:11:ssä (11-20): Jumalan kaikkia kattavaan pelastustahtoon yhdistetään luopumisen ja kadotuksen mahdollisuus. Samoin 1 Tim 2:4:n yhteydessä on luettava 1 Tim 1:18-20.   Joka haluaa opettaa kaikkien pelastuvan, haluaa opettaa vastoin selkeää Raamatun sanaa. Tuota oppia voidaan perustella vain ottamalla yksittäisiä raamatunlauseita irralleen muusta Raamatun opetuksesta.

Jeesus opetti ns. synoptisessa apokalypsissa (=Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen evankeliumien kertomukset lopunajoista), että loppu tulee yllättäen, kuin varas yöllä (Matt 24:42-44, jae 10, katso myös 1 Tess 5:2, Ilm 3:3, 16:15).

Herran päivä (jae 10) tarkoitti jo Vanhassa testamentissa Jumalan tuomion päivää (Jes 2:6-22, Aam 5:18-20). Se on päivä, jolloin Jumala sanoo: "Aika on lopussa!" (Ilm 10:6). Silloin ei enää anneta lisäaikaa kääntymiseen, vaan Jumalan tuomio kohtaa maailmaa. Sitä ei kukaan voi paeta, siksi Pietari sanoo, että silloin kaikki paljastuu (jae 10, KR-1938 kääntää "palavat", joka perustuu kreikankielisten käsikirjoitusten vaihtoehtoiseen lukutapaan, joka on selitysyritys vaikealle alkuperäiselle lukutavalle).

Jumalan tuomio ei kohtaa vain maailmaa - kysymys ei siis ole esimerkiksi ydinsodasta - vaan koko luomakuntaa, universumia (jae 12).

Kristittyjen tulee valvoa (jae 11, Matt 25:13, 1 Tess 5:6-8, 1 Piet 1:13-16). Kristityt voivat todistaa myös elämällään uskosta osattomille.

Herran päivän jouduttaminen (jae 12) liittynee evankeliumin julistamiseen: loppu tulee, kun evankeliumi on julistettu kaikille kansoille (Matt 24:14, Jes 62:10-11). Jumala päättää, koska on tullut loppu, Herran päivä (Ilm 16:14). Myös rukousta voidaan käyttää Herran päivän jouduttamiseen (Matt 6:10, Luuk 18:7, 1 Kor 16:22, Ilm 6:10, 22:20).

Jakeen 12 lopussa oleva kreikan sana voidaan kääntää joko "alkuaineet" (KR-1938) tai "taivaankappaleet" (KR-1992). Jes 34:4 tukee uutta käännöstä. Antiikin alkuaineet olivat tuli, maa, vesi ja ilma, mutta niistä tuskin on kysymys, tapahtuuhan tuho tulen kautta.

Kristillinen usko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Jumalan lupauksiin (jae 13). Järjen varassa kulkeminen johtaa väistämättä harhaan (vertaa jakeet 3-5). Jumala oli jo Vanhassa testamentissa luvannut uuden taivaan ja uuden maan (Jes 65:17, 66:2) ja Ilmestyskirjassa kuvataan niiden tulemista (Ilm 21:1-8).
 Taivaassa ei ole enää syntiä, vaan siellä vallitsee vanhurskaus (jae 13, Jes 45:8, Dan 9:24). Kristittynä meidän tulee muistaa, että tämän ajan loppu on samalla iankaikkisuuden alku.

Kaikki Raamatussa ei ole helposti ymmärrettävää – 2 Piet 3:14-16

Odottaminen toistuu kolmessa peräkkäisessä jakeessa (12,13 ja 14).
 "Tätä kaikkea" jakeessa 14 viittaa uuteen taivaaseen ja uuteen maahan (jae 13).
 Pyrkiminen (jae 14) voi tuntua lailta ja tekojen vaatimiselta, mutta tulee muistaa, että Paavali kuvasi omaa elämäänsä kristittynä samalla sanalla (Fil 3:12-14). Pyrkiminen kohti taivasta on uskollisuutta Jumalan kutsulle (2 Piet 1:5,10).

Puhdas ja moitteeton (jae 14, KR-1938: "tahraton ja nuhteeton") ovat merkitykseltään lähellä toisiaan (katso myös Fil 2:15 ja Jaak 1:27). Vanhan testamentin uhripalveluksessa käytettyjen uhrien tuli olla virheettömiä, puhtaita (2 Moos 29:1, 3 Moos 1:3,10). 1 Piet 1:19:ssä Pietari kutsuu Jeesusta virheettömäksi ja tahrattomaksi Karitsaksi (kreikassa samat sanat molemmissa kohdissa: jae 14 ja 1 Piet 1:19).

Uskon seuraus on rauha Jumalan kanssa (jae 14, Room 5:1, katso myös 2 Piet 1:2).

Jumalan kärsivällisyys tuottaa pelastuksen (jae 15), koska hän antaa ihmiskunnalle armonai-kaa kääntymykseen (jae 9).

Jakeessa 16 Pietari rinnastaa Paavalin kirjoitukset Vanhan testamentin pyhiin kirjoituksiin. Tätä on pidetty merkkinä kirjeen myöhäisestä kirjoitusajasta. Mutta on syytä muistaa, että jo Paavali piti kirjeitään Jumalan ilmoituksena lukijoilleen (Room 1:1, Gal 1:1, vertaa 2 Piet 1:21). Jo kristillisen uskon alusta alkaen Vanhan testamentin kirjoitusten rinnalle nousi apostolien todistus Jeesuksesta (vertaa Luuk 1:1-4).

Olisiko Pietarin nimissä kirjoittanut Pietarin oppilas rohjennut väittää, ettei Pietari ymmärtänyt kaikkea Paavalin kirjeissä olevaa (jae 16)?

"Haihattelevat" (jae 16, KR-1938: "vakaantumattomat") tarkoittavat sellaisia, joilla ei ole lujaa pohjaa (vertaa jae 17). Kysymys ei siis ole toiveajattelijoista, vaan niistä, jotka eivät tiedä uskon perusasioita (katso myös 2 Piet 2:14).
  Huomaa ero väärinymmärtämisen ja vääristelyn välillä (jae 16). Tänäkin päivänä monet vääristelijät ovat niitä, jotka väittävät ymmärtävänsä Raamatun "ainoalla oikealla tavalla".
  Jo Paavalin eläessä häntä ymmärrettiin väärin (katso Room 3:5,8, 6:1,15), vieläpä uskon kannalta mitä tärkeimmissä kohdissa. Samoihin ongelmiin liittyy paljon kiistelty Jaakobin kirjeen "teottoman kristinuskon kieltäminen" (Jaak 2:14-26).

Ei voida sanoa, mihin Paavalin kirjeeseen tai kirjeisiin jakeessa 15 viitataan. Efesolaiskirje on lähetty samalle alueelle, siinäkin puhutaan kasvamisesta Kristukseen (Ef 2:21, 4:15), kuten jakeessa 18, mutta siinä puhutaan kärsivällisyydestä vain yhden kerran (Ef 4:2).

Pysykää Kristuksessa – 2 Piet 3:17-18

"Tästä kaikesta" (jae 17) viittaa koko kirjeen sanomaan, mutta erityisesti toisen ja kolmannen luvun varoituksiin harhaopettajista.
  Kristillinen usko tulee rakentaa Kristus-perustukselle (jae 17, Matt 7:24-27, 16:17-19). Se on ainoa perusta, joka kestää kaikki myrskyt.
  Kehotus kasvamiseen Kristuksen tuntemisessa sekä aloittaa (2 Piet 1:2-3) että päättää kirjeen (jae 18).

Jo Jeesus puhui siitä, että häntä tulee kunnioittaa samalla tavalla kuin Isää (Joh 5:23, vertaa jae 18 ja Jes 42:8). Uudessa testamentissa on vain muutama kohta, jossa kunnioitus osoitetaan yksin Jeesukselle (jae 18, katso myös Ilm 1:4-6, 5:8-10,13-14, 7:9-12, lisäksi on kohtia, joissa "Herra" tarkoittaa Jeesusta, esimerkiksi Ef 5:19 ja 2 Tim 4:18).

Iankaikkisuuden päivä (jae 18) voi tarkoittaa iankaikkisuuden alkuhetkeä tai ilmaisu voi liittyä jakeeseen 8, jolloin se tarkoittaisi koko iankaikkisuutta.

Tunteminen on edellytys luottamiselle. Ihminen voi luottaa vain sellaiseen, jonka hän tuntee. Tuntemattomia kohtaan tunnetaan epäilyksiä. Kristuksen tuntemisessa kasvaminen merkitsee siis yhä syvempää luottamusta häneen.