Kirje heprealaisille luettavissa netissä

Lopullinen ilmoitus - Hepr. 1:1-4

Heprealaiskirjeen perimmäinen kysymys on "miksi Jumalan piti tulla ihmiseksi?" Heprealaiskirje vastaa: ensiksi ilmoittaakseen itsensä ihmisille ja toiseksi sovittaakseen koko maailman synnit.

Kirjoittaja aloittaa toteamalla, että Jumalan ilmoitus Kristuksessa on lopullinen (jae 2). Profeettoja tuli useita; yhden profeetan sanoman hylännyt ihminen saattoi vielä kuulla toista profeettaa. Mutta Kristuksen hylkääjä ei enää saa uutta mahdollisuutta; enää ei tule ketään, joka korvaisi Kristuksen. Hyvän vertauskohdan tälle jaksolle muodostaa Jeesuksen vertaus viinitarhan kelvottomista vuokraajista (Matt 21:33-46).

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tarkoittaa profeetoilla jakeessa 1 kaikkien Vanhan testamentin kirjojen kirjoittajia ja Jumalan tahdon julistajia, joista Vanha testamentti meille kertoo, esimerkiksi Mooses ja Daavid kuuluvat tässä yhteydessä profeettojen joukkoon.

Olemme tottuneet jakamaan Jumalan ilmoituksen kahteen osaan: yleiseen ja erityiseen ilmoitukseen. Yleinen ilmoitus on sellaista, jonka muutkin kuin kristityt voivat nähdä ja ymmärtää: omatunto, kansojen historia (erityisesti Israelin historia), elämänkohtalot jne. Mutta erityistä ilmoitusta ei voi ymmärtää kuin kristillisestä uskosta käsin: Raamattu ja Jumalan ilmoitus Kristuksessa avautuvat vain "sisältäpäin".

Jaksossa mainitaan kahdeksan piirrettä Jeesuksesta:
1. Hän on Jumalan ilmoitus.
2. Hän on Jumalan Poika (Heprealaiskirjeessä Jeesusta kutsutaan yleisimmin juuri Pojaksi).
3. Hän on kaiken perillinen (vertaa Ps 2:7-8, Paavali lisää tähän, että me olemme Kristuksen kanssaperillisiä, Room 8:17).
4. Hän on maailman Luoja.
5. Hän on Jumalan sädehtivä kirkkaus.
6. Hän on Jumalan olemuksen kuva (sanatarkasti "hänen todellisuutensa sinetti-kuvio". Jos haluat nähdä Jumalan, katso Kristukseen!)
7. Hän on kaiken ylläpitäjä.
8. Hän on syntiemme sovittaja.

Se, että Kristus istuu Jumalan oikealla puolella, on merkki siitä, että hänen työnsä (sovitus) on saatettu loppuun (Joh 19:30). Temppelin papit seisoivat, koska uhraaminen ei koskaan tullut valmiiksi.

Osoitus kirjeen hienosta kreikankielestä on se, että jakeet 1-4 ovat yksi taitavasti sommiteltu virke. Vuoden 1992 Raamatun käännöksessä jakso on jaettu useammaksi virkkeeksi.

Jeesus on enkeleitä suurempi - 1:5-14

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa enkelit olivat saaneet suuren merkityksen. Heidän tehtävänsä oli toimia välittäjinä ihmisten ja Jumalan välillä. Koska Heprealaiskirjeen kirjoittaja heti aluksi käsittelee Jeesuksen suhdetta enkeleihin, taustalla lienee vastaanottajien pariin levinnyt käsitys siitä, että Jeesus olisi vain enkeleihin verrattava välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä tai korkeintaan ylin enkeli. Kirjoittaja haluaa tehdä selväksi, ettei Jeesus ole luotu, kuten enkelit, vaan hän on syntynyt (vertaa: Nikean uskontunnustus), Jumalan Poika.

On laskettu, että Heprealaiskirjeessä on 53 suoraa lainausta Vanhasta testamentista - lisäksi tulevat tietysti lukuisat epäsuorat viittaukset. Näissä jakeissa on seitsemän lainausta, valtaosa Psalmeista. Lainaukset ovat kreikankielisen Vanhan testamentin (=Septuaginta, LXX) mukaisia.

Jae 5: Ps 2:6 ja 2 Sam 7:14
Jae 6: 5 Moos 32:43:n ja Ps 97:7:n yhdistelmä
Jae 7: Ps 104:4
Jakeet 8-9: Ps 45:7-8
Jakeet 10-12: Ps 102:26-28
Jae 13: Ps 110:1 (vertaa Matt 22:41-46, tämä Psalminkohta tulkittiin messiaanisesti jo ennen Jeesusta ja siitä tuli yksi ensimmäisten kristittyjen rakkaimpia raamatunkohtia).

Jos katsomme näiden Vanhan testamentin kohtien alkuperäistä merkitystä, huomaamme niiden puhuvan Israelin kuninkaista, Salomosta jne. Se, että kirjoittaja soveltaa ne Jeesukseen, paljastaa hänen tapansa tulkita Vanhaa testamenttia: se on Jumalan puhetta Messiaasta. Näin luterilainen kirkkokin on tehnyt uskonpuhdistaja Martti Lutherin esimerkin mukaan tähän asti. Nykyään vaaditaan usein tieteellisen raamatuntulkinnan nimissä, ettei Vanhan testamentin kohtia enää saa lukea Kristuksesta käsin ja häntä tarkoittaen, vaan on tyydyttävä alkuperäiseen merkitykseen. Jos uskomme - kuten Raamattu ilmoittaa - että Jumala on koko historian herra, voimme silloin ajatella, että hän on erilaisten esikuvien ja esikuvallisten tapahtumien kautta valmistanut maailmaa Messiaan tuloon. Silloin teemme aivan oikein, kun luemme myös Vanhan testamentin kertomukset Kristuksesta käsin.

Jae 8 on koko Heprealaiskirjeessä ainoa kohta, jossa Jeesusta kutsutaan Jumalaksi (jakeen 6 toinen käännösmahdollisuus antaa myös saman ajatuksen), mutta voimme sanoa, että koko kirje lähtee siitä, että Jeesus ei ole mitään vähempää kuin itse Jumala, vaikka hänestä käytetäänkin muualla toisia nimityksiä.

Miksi alkukirkolle oli luovuttamatonta, ettei Jeesus ollut luotu? Luotu on aina jotakin katoavaa, ajallista, mutta Jeesus on iankaikkinen Jumala. Jakeeseen 14 liittyen voi sanoa: "Enkelit palvelevat, mutteivät koskaan pelasta."

Jakeessa 13 uusi käännös on turhan epätarkka. Sanatarkka käännös kuuluisi: "Istu oikealle puolelleni, siksi kunnes kukistan vihollisesi..." Alusta asti kristityt ovat odottaneet Jeesuksen paluuta, mutta samalla on nähty, että hänen paluunsa viipymisellä on syynsä: Kristuksen viholliset on ensin voitettava.