Kirje heprealaisille luettavissa netissä

Kristus - kirjoitusten täyttymys

LUENTOSARJA HEPREALAISKIRJEESTÄ

Johdanto - Jumalan ilmoitus Pojassa

Moni kristitty kokee Heprealaiskirjeen Uuden testamentin raskaimmaksi kirjaksi. Mitä tekemistä Vanhan testamentin uhrijumalanpalveluksella on kristityn elämässä? Heprealaiskirje on syvällinen Vanhan testamentin tutkielma. Syvällisiä asioita ei voi käsittää pintapuolisella tarkastelulla. Heprealaiskirjettä on lähes mahdoton ymmärtää, jos ei tunne Vanhan testamentin temppelijumalanpalvelusta.
　Heprealaiskirje osoittaa meille, kuinka ensimmäiset kristityt tulkitsivat Vanhaa testamenttia. Vanhan ja Uuden testamentin yhteys voidaan tänäkin päivänä rakentaa tälle perustalle.

Tuntematon teologi

Kirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Kirje onkin Uuden testamentin ainoa kirja, jota ei ole yhdistetty kehenkään apostoliin tai apostolin oppilaaseen.
　Idässä kirjettä alettiin 200-luvulla pitää Paavalin kirjoittamana. Lännessäkin ajatus hyväksyttiin 300-luvulla. Niinpä joissakin Raamatuissa yhä puhutaan "Paavalin kirjeestä heprealaisille" (esimerkiksi King James Version). Uskonpuhdistuksen aikana todettiin, ettei kirje varmaankaan ole Paavalin kirjoittama. Erasmus Rotterdamilainen perusteli asian kielellisillä seikoilla. Hän arveli kirjoittajan olleen Klemens Roomalaisen. Luther taas piti Apollosta kirjeen kirjoittajana. Myös Silasta, Luukasta ja Barnabasta on esitetty kirjeen kirjoittajaksi.

Kirjeen kirjoittaja on kuulunut Paavalin lähipiiriin, sillä Hepr 13:23:ssa kerrotaan Timoteuksen vapautuneen vankilasta. Kirjeen kieli on ehkä parasta kreikkaa koko Uudessa testamentissa. Kirjoittaja on sivistynyt, ehkä Aleksandriassa, Egyptin sivistyksen keskuksessa, koulunsa käynyt. Koska hän tuntee Vanhan testamentin erittäin hyvin, hän lienee juutalainen - tosin kristitytkin lukivat Vanhaa testamenttia, Uutta testamenttiahan ei tuohon aikaan ollut edes olemassa. Kirjoittaja on ollut toisen "polven" kristitty, sillä hän on kuullut evankeliumin apostoleilta (Hepr 2:3, vertaa Paavali Gal 1:12:ssa "...eikä kukaan ole sitä minulle opettanut...")

Hyvä kreikantaito sopisi Luukkaaseen, mutta tyyli on erilaista kuin Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa.
　Aleksandrialainen sivistys ja hyvä Vanhan testamentin tuntemus sopisivat Apollokseen (Apt 18:24).
　Barnabaksen puolesta puhuu varhaisin maininta kirjeen kirjoittajasta: kirkkoisä Tertullianus noin vuonna 200 piti kirjoittajana juuri Barnabasta. Barnabakseen saattaisi viitata myös Hepr 13:22: "kehotuksen sanat"; Apt 4:36:ssa sanotaan, että Barnabasta kutsuttiin "rohkaisijaksi" (kreikassa molemmissa kohdissa sama sana). Leeviläisenä Barnabas tunsi varmasti hyvin Vanhan testamentin jumalanpalvelussäädökset.

Klemens Roomalainen oli ensimmäinen, joka lainaa Heprealaiskirjettä (Klemensin ensimmäinen kirje) noin vuonna 95 j.Kr.
　Loppujen lopuksi joudumme tyytymään kirkkoisä Origeneen lopputulokseen (noin vuodelta 200 j.Kr.): "Jumala yksin tietää, kuka kirjeen on kirjoittanut."

Kenelle?

Kirjeen otsikko "Heprealaisille" on vasta 100-luvulta. Perinteisesti on ajateltu, että vastaanottajat olisivat juutalaiskristittyjä. Tätä on perusteltu paitsi kirjeen otsikolla, myös sillä, että kirje edellyttää hyvää Vanhan testamentin tuntemista.

Mutta "heprealaisille" tarkoittaisi tarkkaan ottaen sitä, että kirje on lähetty Jerusalemin alkuseurakunnalle, sillä "heprealainen" tarkoitti arameaa äidinkielenään puhuvaa juutalaista, joita ei ollut juurikaan muualla kuin Jerusalemin ympäristössä. Mutta sinne kirjettä tuskin on lähetty. Hepr 6:10 sanoo, että vastaanottajat olivat palvelleet muita pyhiä. Jerusalemin seurakunta taas otti vastaan muiden kristittyjen avustuksia. Hepr 2:3 kertoo, että vastaanottajat eivät olleet itse kuulleet Jeesusta ja Hepr 10:32-34:ssä puhutaan yhdestä vainosta, jonka vastaanottajat olivat kokeneet. Kumpikaan ei sovi Luvatun maan seurakuntiin.

Voi olla, että vastaanottajat olivat muualla asuvia juutalaiskristittyjä. Mutta kirjeessä on kohtia, jotka viittaavat siihen, että vastaanottajat olisivat olleet entisiä pakanoita: Hepr 6:1:ssä puhutaan kuolleista teoista ja siitä, kuinka vastaanottajat olivat oppineet tuntemaan Jumalan. Hepr 9:14 puhuu myös kuolleista teoista. Kohdat sopisivat paremmin pakanuudesta kristityiksi tulleisiin, vaikka tietysti myös juutalainen lakihurskaus voidaan ymmärtää kuolleiksi teoiksi. Voi olla, että kirjeen kirjoittaja on osoittanut sanomansa sekä juutalais- että pakanataustaisille kristityille.

Kirjeen lopussa on terveisiä "Italiasta kotoisin olevilta veljiltä" (Hepr 13:24). Kun vielä kirjettä ensimmäisenä lainaa Klemens Roomalainen, on päätelty, että kirje olisi lähetty Roomaan, jossa oli sekä juutalais- että pakanataustaisia kristittyjä.

Yllä mainitut yksityiskohdat osoittavat, että kirje on kirjoitettu jollekin tietylle kristittyjen joukolle, ei siis esimerkiksi kaikille juutalaistaustaisille kristityille (vertaa myös Hepr 13:19,23). Osa tutkijoista jopa arvelee, että vastaanottajajoukko olisi vain osa jostakin suuremmasta seurakunnasta (vertaa Hepr 10:25).

Kirjeen kirjoitustilanne

Kirjeessä puhutaan paljon Vanhan testamentin uhripalveluksista. Mutta kysymys on nimenomaan Vanhan testamentin - ei Jerusalemin temppelin - uhripalveluksista. Hepr 10:1-3:n on ajateltu viittaavan siihen, että Jerusalemin temppeli olisi ollut vielä pystyssä. Mutta Klemens Roomalainen puhuu samaan tyyliin vielä 90-luvulla, yli 20 vuotta temppelin hävittämisen jälkeen. Joka tapauksessa kirje on kirjoitettu ennen vuotta 95, sillä Klemens lainaa kirjettä ensimmäisessä kirjeessään. Se, ettei kirjeessä millään lailla viitata temppelin hävittämiseen vuonna 70 j.Kr., ei vielä auta paljoakaan. Hepr 10:32-34:ssä puhutaan vainoista, jotka voisivat viitata keisari Neron toimeenpanemaan vainoon 60-luvun puolivälissä.
　Ajoituskysymyksessäkin joudumme tyytymään varsin avoimeen ratkaisuun: kirje on kirjoitettu 60-80-luvulla.

Se taas on varmaa, että kirje on kirjoitettu rohkaisemaan vainottuja kristittyjä, jotteivat he luopuisi uskostaan. Osa juutalaiskristityistä lienee palannut takaisin juutalaisuuteen, sehän nautti Rooman valtiovallan suojelusta. Heprealaiskirjeen kirjoittaja haluaa muistuttaa luopumista harkitsevia siitä, mistä he ovat luopumassa. Maallinen elämä tulee helpommaksi, mutta kuinka silloin käy iankaikkisen elämän (Hepr 10:28-31)?

Kirje vai saarna?

Heprealaiskirjeestä puuttuu kirjeen aloitus. Onko se kadonnut vai eikö sitä ole koskaan ollutkaan? Nykyinen alku sopisi hyvin kirjoituksen aluksi. Toisaalta kirje loppuu ajan kirjeiden tyylin mukaisesti ja Hepr 5:11-6:12 ja 10:32-34 sopisivat hyvin kirjeen osiksi.

Osa tutkijoista pitää Heprealaiskirjettä kirjoitettuna saarnana, ei kirjeenä. Lopulta ero on varsin pieni. Jos Heprealaiskirje on kirjoitettu saarna, on se joka tapauksessa lähetty kirjeenä. Saarna-teorialle on etsitty tukea Hepr 13:22:sta, jossa kirjettä kuvataan "kehotuksen sanoiksi", joka on aivan sama ilmaisu, jota käytettiin juutalaisten synagogasaarnoista (Apt 13:15).

Avainteemoja

Paavalin kirjeissä olemme tottuneet jaotteluun:
1. alkutervehdys
2. opettava osa
3. kehotukset
4. lopputervehdykset

Heprealaiskirjeessä opetukset ja kehotukset ovat lomittain. Siksi kirjeen jaottelu onkin paljon hankalampaa kuin Paavalin kirjeiden jaottelu.

Kirjeen pääopetukset voidaan tiivistää kahteen ajatukseen:
1. opetus Jumalan Sanasta, Jumalan ilmoituksesta, luvut 1-6 ja 11-13
2. opetus Jeesuksen työstä: miksi Jumalan piti tulla ihmiseksi, luvut 7-10

Kirjeessä on viisi varoitusta:
1. Hepr 2:1-4: älkää ajautuko harhaan ja tuomittavaksi
2. Hepr 3:7-19: pitäkää lujasti kiinni uskosta, ettette luopuisi elävästä Jumalasta
3. Hepr 6:1-20: älkää veltostuko, vaan odottakaa kärsivällisesti Jumalan lupausten toteutumista
4. Hepr 10:19-39: älkää lyökö laimin seurakuntaa
5. Hepr 12:25-29: älkää kääntäkö selkäänne pelastukselle.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja suhtautuu luopioiden paluumahdollisuuksiin synkästi: jos Israelin luopumus vanhan liiton aikana johti lopulta Jeesuksen kieltämiseen, uuden liiton välimiehen kieltämistä on vielä mahdottomampi perua.

Heprealaiskirje on Vanhan testamentin tulkintaa ja selitystä:
1. luvussa 2 taustalla on Ps 8
2. luvuissa 3-4 taustalla on Ps 95
3. luvuissa 5 ja 7 taustalla on Ps 110
4. luvuissa 5-7 taustalla on 1 Moos 14
5. luvussa 8 taustalla on Jer 31
6. luvussa 10 taustalla on Ps 40

Kirjoittaja näkee, ettei Vanhan testamentin sanomaa voi ottaa vastaan kuin uskolla (Hepr 4:2,6,11). Jumalan Sana on elävä ja väkevä (Hepr 4:12).

Kirjeessä on yli 20 eri titteliä, arvonimeä Jeesukselle:
1. Hepr 1:2, Poika
2. Hepr 1:6, esikoinen
3. Hepr 2:10, pelastaja
4. Hepr 2:10, perilleviejä
5. Hepr 2:11, pyhittäjä
6. Hepr 2:17, ylipappi
7. Hepr 3:1, tunnustuksemme apostoli ja ylipappi
8. Hepr 5:6, Melkisedekin järjestyksen mukainen pappi
9. Hepr 9:15, uuden liiton välittäjä
jne.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja vertailee vanhaa ja uutta liittoa ja toteaa, että uusi on monessa, itse asiassa kaikessa, parempi:
1. Hepr 1:4, parempi nimi
2. Hepr 7:19, parempi toivo
3. Hepr 7:22, parempi liitto
4. Hepr 8:6, parempi pappeus
5. Hepr 9:23, parempi lupaus
6. Hepr 10:23, parempi omaisuus
7. Hepr 11:35, parempi ylösnousemus
8. Hepr 12:24, parempi veri
jne.

Heprealaiskirje ei lainaa neljän evankeliumikirjan kuvauksia Jeesuksesta, vaan jotakin toista suullista tai kirjallista lähdettä. Kuitenkin kuva Jeesuksesta on sama: meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja, Jumalan Poika. Onkin tärkeää, että meillä on oikea kuva Jeesuksesta. Ei ole yhdentekevää, millaista Jeesusta me seuraamme. Raamattu piirtää eteemme vain yhden Jeesuksen: ristillä kuolleen ja ylösnousseen (vertaa Joh 20:20: Jeesuksen tuntomerkit).