Lue netistä Kirje filippiläisille luku 3

Kasvua peruskysymysten äärellä - Fil 3:1–11

Aiemmissa luvuissa Paavali käsitteli sitä mikä motivoi julistajaa, ja hän käytti Kristuksen palveluasennetta esikuvana palvelijan asenteesta (Fil 1:15–16; 2:5–8).

Nyt Paavali tuo esiin evankeliumin vastustajat. Samalla hän tuo oman henkilökohtaisen elämänsä esimerkiksi evankeliumin vastustajana ja kääntyneenä kristittynä. Koska tämä vastakkainasettelu vie peruskysymysten äärelle, niin siksi Paavali sanoo, ettei hän kyllästy kirjoittamaan uudestaan samoista asioista eli perusasioista. Perusasiat pelastuksen suhteen tulevat Paavalin kirjeistä aina uudestaan esiin tavalla tai toisella – Filippiläiskirjeessäkin moneen kertaan.

Perusasiaa käsitellessään Paavali ottaa esiin juutalaiset, jotka ympärileikkauttivat itsensä Mooseksen lain perusteella. Kirjeestä ei suoraan näy onko Filippiin tullut juutalaisia julistajia, jotka haluaisivat käännyttää seurakuntalaisia isiensä uskoon, vai onko kyseessä vain ennakkovaroitus tai esimerkki, joka ei mitenkään liity filippiläisten tilanteeseen. Tosiasia on, että Paavali kohtasi monenlaisia vastustajia ja hän voi myös etukäteen varoittaa tulevista opettajista. Toisaalta hän voi käyttää ääriesimerkkinä juutalaisia, jolla ei ole kiinnekohtaa filippiläisten elämään. Nimittäin 'blebete', "varokaa", voidaan kääntää myös ajatuksella tarkkaamisena, varomisena tai silmällä pitämisenä.

Paavali käyttää varsin voimakasta kieltä ja haukkuu juutalaisia – heimoveljiään – pilalle leikatuiksi. Paavali oli kokenut vainoa heimoveljiensä taholta, koska he eivät uskoneet luvattuun messiaaseen Jeesukseen Kristukseen. Monet toki kääntyivät, olihan hänellä työtovereinakin juutalaisia hänestä itsestään puhumattakaan. Vain juutalainen voi käyttää tällaista voimakasta kieltä. Muiden kansojen keskuudesta tulevana sanat voisi ajatella olevan rasistisia, toista kansaa halveksivia.

Kääntymättömät ja kristityt ajattelevat Jumalan palvelemisesta eri tavalla. Kääntymättömät yleensä ajattelevat, että ihmisyys itsessään riittää lähtökohdaksi Jumalan palvelemisen aloittamiseksi. Kristityt ajattelevat, että vain luvatun messiaan eli Kristuksen yhteydessä on mahdollista elää Jumalan edessä ja palvella häntä.

Paavali nostaa esiin oman elämänsä erityisen hyvänä juutalaisena ennen kääntymystään. Erityisen hyvistä lähtökohdista ja saavutuksista huolimatta hän luottaa Jeesuksen työhön ja yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Paavali voisi ylpeillä omasta elämästään juutalaisena kääntymättömien juutalaisten keskellä. Tästä on varmasti ollut hyötyä niissä tilanteissa, joissa hän on julistanut niiden keskellä, jotka ottivat uskonsa vakavasti. Paavali ei ole mikään kevyesti otettava juutalainen, joka on vain kääntynyt kristinuskoon, jota kääntymättömät juutalaiset pitävät harhaoppina.

Paavalin elämässä oli erilaisia hyviä lähtökohtia ja saavutuksia:

1) Hänet on ympärileikattu lain vaatimaan aikaan viikon vanhana. Hänen vanhempansa ovat ottaneet vakavasti uskonsa, vaikka he eivät ole asuneet Israelissa. Israelin alueen ulkopuolella eläneet juutalaiset eivät kovin tarkasti noudattaneet Mooseksen lain säännöksiä. Paavalin perhe oli tästä poikkeus.

2) Syntyperäisellä juutalaisella oli eri asema kuin niillä, jotka ovat kääntyneet juutalaisuuteen. Paavalin suvulla on sukuluettelo todisteena syntyperäisestä juutalaisuudesta.

3) Benjaminin heimo yhdessä Juudan heimon kanssa oli uskollinen kuningas Daavidille. Muut juutalaiset heimot hylkäsivät Daavidin ja ryhtyivät kapinaan. Paavalin alkuperäinen nimi Saul kertoo osaltaan suvun ylpeydestä. Olihan Benjaminin heimon kuuluisimman henkilön eli Israelin ensimmäisen kuninkaan nimi Saul.

4) Aidon juutalaisuuden osoituksena on, että kotona on käytetty pyhää kieltä hepreaa ja puhekieltä arameaa. Tätä tarkoittaa lausuma heprealainen heprealaisista vanhemmista.

5) Paavali kuului farisealaisuuteen, joka otti vakavasti juutalaisuutensa ja lain tutkimisen. Farisealaisuuteen kuulumattomatkin juutalaiset pitivät arvossa fariseuksia ja heidän Raamatun selitystään ja raamatullista elämäntapaansa.

6) Paavalin aikaan into/kiivaus oli valmiutta veritekoihin lain puolustamiseksi. Tästä valmiudesta veritekoihin heille oli esikuvana Pinehas (4. Moos. 25:1–13), Elia (1. Kun. 18:40) sekä makkabealaiskapinan aloittajat (1. Makkabealaiskirja 1:23–26).

7) Lain noudattajana hänestä oli kaiken kehityksen tuloksena tullut sellainen, ettei ympärillä olevat voineet löytää moitetta.

Vaikka ihmisten edessä Paavali oli täydellinen, niin Jumalan edessä hän ei ollut täydellinen, vaan jopa Jumalan tahdon vihollinen. Fariseusten ja Paavalin tulkinta laista on ollut väärä, kun he ovat vainonneet kristittyjä. Väärän tulkinnan takia he pystyivät sanomaan, etteivät he tee mitään väärää. Paavali on seurakuntaa vastustaessaan samalla vastustanut Jumalaa ja siten ensimmäistä käskyä. Ylpeys itsestä, omista erityisistä ominaisuuksista tai saavutuksista on myös Vanhan testamentin arvojen vastainen. Vain Herran tuntemisesta voi kerskua (Fil 3:3; Jer 9:22–24). Tätä Paavali noudattaa kristittynä kehottaen myös muita kristittyjä niin tekemään (1. Kor. 1:30–31).

Käännyttyään kristityksi Paavalin arvot ovat muuttuneet. Hän pitää kaikkea entistä elämäänsä ja saavutuksiaan tappiona Kristuksen tuntemisen rinnalla. Sanan "tappio" lisäksi Paavali käyttää voimakkaampaa kieltä kuin käännöksissä yleensä esiintyy. Jakeessa Fil 3:8 on sana ’skybalon’, joka tarkoittaa haisevaa sontaa.

Paavali ei tarkoita, etteikö juutalaisuudella tai oikealla elämällä olisi merkitystä. Kaikki hyvä mitä tapahtuu ihmisen elämässä, on kuitenkin Jumalan aikaansaannosta. Tästä Paavali on kirjoittanut useasti kirjeen aikana. Siksi omista saavutuksista ylpeileminen on kyseenalaista. Kaikki kunnia ja ansio kuuluu Kristukselle. Kristuksen ansioihin kuuluu se, että Paavali on Jumalalle kelpaava eli vanhurskas. Tähän ei siis sovellu omien ansioitten esiin nostaminen. Hän ei enää hae ”omaa vanhurskautta, … joka laista tulee.” Uskolla Jeesukseen voi omistaa sen mitä Jeesus on ristillä ansainnut ihmisten edestä. Roomalaiskirjeessä tästä aiheesta Paavali on kirjoittanut pidemmän selostuksen. Siitä voi lukea lisää: Room 3:21–5:21.

Roomalaiskirjeessä ja myös Filippiläiskirjeessä puhutaan uudistumisesta. Yhteys Kristuksen ylösnousemuksen voimaan uudistaa ihmisen synnyttäen ihmiseen Jumalan tahtoon taipuvan sisäisen mielen. Roomalaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen mukaan kristitty on liitetty Kristuksen ylösnousemukseen kasteessa (Room 6:3–4; Kol 2:12). Tämä ylösnousemuksen voima vie ihmisen myös lopulta taivaaseen. Pyhä Henki tai Jeesus Kristus voimallaan tulee muuttamaan meidät taivaaseen kelpaaviksi (Room 8:11; Fil 3:20–21). On hyvä huomata, että kolminaisuuden eri persoonat osallistuvat tähän taivaaseen siirtämiseen. Edellä oli jo puhetta siitä, kuinka Isä Jumala ja Poika ansaitsevat saman kunnioituksen ja kuinka kolminaisuus vaikuttaa kristityissä hyviä tekoja. Paavalin kirjoituksista löytyy koko ajan kolminaisuuden eri persoonia tekemässä samoja asioita. Kolminaisuuden me tunnemme täällä maan päällä heidän yhteisistä samankaltaisista teoistaan.

Paavali on kirjoittanut varsin tiiviisti osallistumisesta Kristuksen kärsimyksiin ristillä. Tätä tiivistä tekstiä voidaan avata muitten kirjeitten ajatuksilla. Niissä on kaksi merkittävästi erilaista ajatusta kärsimisestä:

1) Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa Paavali mainitsee kärsimyksen Kristuksen kanssa (Room 8:17). Tätä jaetta ennen sekä tämän jakeen jälkeen Paavali kuvaa ristiriitaa ihmisen itsekkään luonnon ja Pyhän Hengen välillä (Room 8:1–25). Siten kärsiminen Kristuksen kanssa on luottamista Kristukseen tämän ristiriidan keskellä. Tämä ajatus sopii hyvin Filippiläiskirjeen kolmannen luvun ajatuksiin, jossa Paavali laittaa vastakkain oman vanhan elämänsä ja uuden elämän Kristuksen yhteydessä.

Kirjeessä on käsitelty erityisesti julistamiseen liittyviä vääriä ja oikeita motiiveja. Tunnistettaessa vääriä motiiveja ne tuodaan Kristukselle, joka on kärsinyt meidän väärien tekojen ja siten myös väärien motiivien takia. Paavalin elämään ennen kääntymystä kuului omien saavutusten korottaminen. Tämä on ristiriidassa kristillisen elämän perusteitten kanssa. Siksi Paavali hylkää omat saavutukset vääränä lähtökohtana ja perustaa elämänsä Kristuksen työn varaan. Paavali Kristuksen ylösnousemuksen voimasta uudestisyntyneenäkin joutuu tuomaan Kristuksen kannettavaksi kaiken sen mitä vanhasta itsekkäästä luonnosta on olemassa. Sisäisestä uudistumisesta huolimatta ihmiseen jää aina vanha uudistumaton osa, jonka kanssa kristitty joutuu painimaan.

Paavalin teologisesta ajattelusta löytyy rakenne, jossa Jumalalle kelpaavuus eli vanhurskaus on aina ensin. Kristuksen risti on se paikka, jossa tämä vanhurskaus on ansaittu. Tämä Jumalalle kelpaavuus on aina perustana koko kristilliselle elämälle. Sitten puhutaan uudistumisesta Kristuksen ylösnousemuksen voimasta. Koska tämä uudistuminen jää kesken täällä maan päällä, niin tarvitaan edelleen anteeksiantamusta ja Jumalalle kelpaavuutta. Uudistumaton osa ihmisessä viedään aina Kristuksen ristille. Tämä sama rakenne on myös tässä jaksossa, vaikkakin hyvin tiiviisti (Fil 3:8–10).

2) Toisen korinttilaiskirjeen teksti keskittyy Paavalin ja Timoteuksen tehtäviin Kristuksen palvelijoina. Palveleminen kristittynä voi johtaa tilanteisiin, joissa ihminen joutuu kärsimään. Paavali on Timoteuksen kanssa joutunut monenlaisiin vastoinkäymisiin evankeliumia julistaessaan. Ongelmista huolimatta he jatkavat eteenpäin, koska Kristuksen kuolema synnyttää heissä koko ajan uutta (2. Kor 4:7–11). Kirjeen kokonaisuutta ajatellen tämä puoli tulee hyvin esiin. Paavali on kehottanut palveluun Kristuksen esimerkin mukaisesti. Joissain tapauksissa tämä palvelu merkitsee altistumista kärsimyksiin. Nämä kärsimykset Kristus haluaa kantaa Paavalin ja kaikkien kärsivien kanssa.

Tarkkaan luettaessa Toisen korinttilaiskirjeen tekstiä voi havaita, että Paavali puhuu siinäkin yhteydessä ihmisen uudistumattomasta puolesta. Tämä tulee erityisen hyvin esiin muutama jae myöhemmin, jossa puhutaan ulkonaisesta ja sisäisestä ihmisestä (2. Kor. 4:16 kts. myös 2. Kor. 5:1–7). Vaikka Roomalaiskirjeessä Paavali keskittyi sisäiseen ristiriitaan, niin ei siinäkään tekstissä ulkonainen kärsimys ole vieras (kts. Room 8:35–37). Näin Kristuksen ristissä on kaksi erilaista puolta: sisäinen kärsimys taistelussa itsekkään luonnon kanssa sekä ulkonainen kärsimys, joka johtuu vainosta.

Tähän ulkonaisen kärsimisen puoleen liittyy jakson loppukaneetti Paavalin mahdollisesta ylösnousemuksesta. Filippiläiskirjeen mukaan Paavali odottaa tuomioistuimen päätöstä, joista yksi on kuolemanrangaistus. Tällöin hän kohtaisi kuoleman marttyyrinä. Marttyyrien henget kutsutaan suoraan taivaaseen marttyyrikuoleman yhteydessä. Siten he pääsevät henkensä puolesta taivaaseen hallitsemaan Kristuksen kanssa. Koska Paavali ei voi olla varma kuoleeko hän marttyyrinä, niin hän kirjoittaa empivästi aloittaen lauseen sanalla ’ehkä’/’jos’.

Paavalin esimerkki edistymisestä - Fil 3:12–21

Edellä Paavali on kuvannut omaa henkilökohtaista historiaansa juutalaisena ja kristittynä. Kristittynä hänen perustansa on Jeesuksen Kristuksen työssä. Tähän työhön perustuu myös se, miten hän voi olla esikuvana filippiläisille (Fil 3:17).

Filippiläiskirjeen pääteema on rakkauden kasvu. Tässä jaksossa Paavali käyttää sanaa "teleios", joka on käännetty joissain käännöksissä sanalla "täydellinen". Sanan voi kääntää myös sanoilla "aikuinen" tai "täysi-ikäinen". Galatalaiskirjeessä Paavali kutsui vastaanottajia lapsiksi, jotka täytyy synnyttää uudelleen (Gal 4:19). Synnyttääkseen uudestaan galatalaisten uskon, Paavali kertasi kristinuskon perusasioita monesta näkökulmasta. Peruasioitten keskuksena Galatalaiskirjeessä on Jeesuksen Kristuksen työ ristillä (Gal 2:19–20; 3:1).
　Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali kutsuu korinttilaisia pikkulapsiksi. Seurakunnassa oli paljon erilaisia ongelmia moraalin suhteen sekä keskinäistä kilpailua vallasta (1. Kor 3:1–3). Vaikka Paavali puhuttelee korinttilaisia pikkulapsina, niin silti hän palaa perusasioitten äärelle kertaamalla kuinka ristiinnaulittu Kristus on kaikki kaikessa (1. Kor 1:18, 23–25; 2:2).
　Filippiläisiä Paavali kutsuu aikuisiksi – hän olettaa, että perusasiat ovat kunnossa. Hän ei myöskään ole saanut kuulla, että Filippissä olisi samankaltaisia suuria ongelmia mitä oli Korintissa. Silti Paavali halusi ennen tätä kehotusta tuoda perusasiat esiin – perusasioitten kertaaminen kuuluu jokaiselle kristitylle eikä Paavali kyllästy näiden asioitten kirjoittamiseen (Fil 3:1).

Aikuisuuteen kuuluu se, ettei kuvittele olevansa täydellinen. Lapset usein ajattelevat, että jokin heidän ominaisuutensa on jopa täydellinen. Paavali ei ole enää siinä harhassa, että hän olisi tullut Jumalan edessä täydelliseksi, kuten hän luuli seurakuntaa vainotessaan. Kristittynä hän pyrkii koko ajan parempaan. Täydellisyyteen pyrkiminen tapahtuu aina perusasiasta käsin – hän kertaa jälleen kuinka syvä hänen suhteensa on Kristuksen kanssa – Kristuksen, joka on kärsinyt ristillä. Aikuisessa uskossa Jeesuksen Kristuksen tekemä työ ristillä on edelleen olennainen asia – pohja, jonka varaan rakennetaan kasvua. Ristille tuodaan kaikki se mikä estää kasvua eli kaikki mikä kristityssä on itsekästä.

Paavali kirjoitti sanatarkasti siitä, kuinka Jeesus on ottanut kiinni hänestä alhaalla (Fil 3:12). Ajatus Kristuksesta alhaalla ottamassa kiinni Paavalista, tarkoittaa sitä samaa tekoa, jonka Jeesus Kristus on tehnyt alhaalla maanpäällä uhratessaan itsensä (Fil 2:6–8; 3:10). Kristuksen työn mukaisesti Paavalikin pyrkii alaspäin. Tällä alaspäin pyrkimisellä Kristuksen työn yhteydessä voi olla kahdenlaisia vaikutuksia, joista jo edellisessä jaksossa puhuttiin:

1) Jeesuksen Kristuksen työn takia ihminen voi uskon kautta olla Jumalan edessä vanhurskas eli Jumalalle kelpaava. Tästä on seurauksena pääsy taivaaseen. Paavali haluaa pitää tästä kiinni kaikin tavoin. Uskolla omistamme täydellisen pelastuksen – Paavali ei ole kuitenkaan vielä perillä. Hän jättää taakseen koko ajan sen elämän, jota hän on elänyt vainotessaan kristittyjä.

2) Koska Kristus elää kristityssä, niin on mahdollista toimia Kristuksen tavoin. Tätä kasvamista Paavali on painottanut koko kirjeen ajan. Hän toivoisi, etteivät filippiläiset tekisi mitään itsekkyydestä, vaan he ajattelisivat toisten etua oman edun sijaan. Esikuvana tästä on Jeesus Kristus (Fil 2:3–8). Tätä on alaspäin pyrkiminen. Paavalin kohdalla tämä esikuvallisuus voi johtaa jopa marttyyrikuoleman kautta tapahtuvaan pääsyyn taivaaseen.

Kristuksen esikuvan mukaan tapahtuvassa palvelemisessa Paavali ei ole vielä tullut täydelliseksi. Hän ei aina ja kaikessa toimi niin kuin Kristus toimii. Esikuvana hän kuitenkin ”jättää mielestä sen, mikä on takanapäin ja ponnistelee sitä kohti, mikä on edessä.” Tämä pyrkimys voi johtaa marttyyrikuolemaan, jossa hän pääsee taivaaseen marttyyrinä heti. Sanatarkasti Paavali sanoo, että hänet kutsutaan taivaaseen (Fil 3:14). Kun ensimmäinen marttyyri Stefanos kivitettiin kuoliaaksi, niin Jeesus Kristus nousi seisomaan vastaanottaakseen hänet (Apt. 7:56). Tätä samaa kohtelua Paavali sai kokea, kun hänet lopulta surmattiin miekalla.

Paavali kutsui filippiläisiä aikuisiksi tai täydellisiksi. Silti hän tietää, etteivät ainakaan kaikki ole valmiita omaksumaan palvelijan asennetta, jonka esikuvana on Kristus. Siksi hän kirjoitti: ”Jos jossakin kohden ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.” Osa seurakuntalaisista ei ole valmiita ottamaan Paavalin kehotusta vastaan. Tähän voi olla syynä se, että perusasiatkin ovat vielä hataralla tolalla. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että osalla kääntymyksestä kristityksi ei ole kauaa. Monia muitakin syitä voi olla. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että elää ristin vihollisena. He eivät vain ole valmiita kaikkeen siihen mitä risti edustaa. Aikanaan hekin ovat valmiita omaksumaan Paavalin kehotuksesta palvella Kristuksen tapaan.

Jaksossa mainitut ristin viholliset eivät ole edes alkutaipaleella ristin työn suhteen. Heissä ei ole syntynyt luottamusta Jeesuksen Kristuksen työhön ristillä. Ristin vihollisuus voi ilmetä ajatuksena siitä, että omin keinoin ja tavoin ansaitsee vanhurskauden eli kelpaavuuden Jumalan edessä. Ristin vihollisuus johtaa oman vatsan eli oman edun ajamiseen ja kadotukseen.

Uskovat odottavat pelastajakseen Jeesusta Kristusta taivaasta. Hän tulee muuttamaan kristityt alennustilasta kirkastuneen ruumiinsa kaltaisuuteen. Tämä sana "alennustila" on jo esiintynyt Kristusta ylistäneessä hymnissä. Yhdessä käännöksessä on käytetty sanaa "alentaa" tämän sanan käännöksenä (Fil 2:8). Koska Jeesus Kristus on alentanut itsensä meidän olotilaamme, niin mekin alennustilassa voimme odottaa Jeesusta Kristusta pelastajaksemme. Koska Kristus on ylösnoussut, niin mekin saamme kirkastuneen ruumiin.

Kolmannessa luvussa on paljon muitakin yhteneväisyyksiä Kristusta ylistäneen hymnin kanssa. Samoja sanoja Kristus-hymnin kanssa esiintyy erityisesti jaksoissa Fil 3:8–9 sekä Fil 3:20–21. Nämä tekstit edustavat hymnin kahta eri puolta eli Kristuksen ihmiseksi tuloa sekä taivaaseen ottamista. Kaikin puolin kolmannen luvun teksti heijastelee Kristus-hymnin ajatuksia. Siten koko luku ilmentää uskoa ja luottamusta siihen mitä Jeesus Kristus on tehnyt. Samalla Kristus-hymni on lähtökohtana palveluasenteen syntymisestä ihmisessä.