Lue netistä Kirje filippiläisille luku 4

Kehotuksia - Fil 4:1–9

Paavali kutsuu filippiläisiä rakkaiksi ja kaivatuiksi veljiksi. Paavali on jo alussa kutsunut heitä rakkaiksi ja kaipaa heitä niin paljon, että toivoisi pääsevänsä tapaamaan heitä. Paavali aloittaa kehotukset perusasialla: pysykää horjumatta Herran yhteydessä. Erityisesti luvun kaksi alku sekä Paavalin henkilökohtainen esimerkki tuovat esiin perustan tälle horjumattomalle yhteydelle Kristuksen kanssa.

Toisen luvun alussa Paavali kuvasi perustaksi Kristuksen rohkaisun ja rakkauden sekä Hengen yhteyden. Paavalin antamassa henkilökohtaisessa esimerkissä osallisuus Kristuksen ylösnousemukseen ja kärsimyksiin luovat perustan tälle horjumattomalle yhteydelle. Tämän perustan varaan rakennetaan horjumatonta yhteyttä, jossa kasvetaan Kristuksen antaman esimerkin mukaisesti.

Herran yhteydessä Euodian ja Syntyken tulisi yksimielisesti palvella Herraa. Jotain ristiriitaa näiden naisten välillä on ollut. Siksi Paavali joutuu erikseen mainitsemaan heidät. Yksimielisyys heidänkin välillänsä olisi horjumatonta Kristuksen työn ja esikuvan mukaista elämistä. Näiden naisten työtä tulee auttaa ja tukea, kuten muittenkin evankeliumin eteen työtä tekevien. Kaikki tämä on osaltaan Herran esimerkin mukaista yhdessä ja yksimielisesti toimimista. Sitä on myös iloitseminen Herrassa sekä lempeyden harjoittaminen.

Pystyssä pysymiseksi tarvitaan Jumalan apua ja tukea. Sitä tukemista on se, että Jeesus Kristus ja Pyhä Henki elävät kristityssä (Fil 2:1–2). Tässä jaksossa Jumalan tuesta tulee esiin se, kuinka kaikki huolet voidaan saattaa Jumalan tietoon. Jumala puolestaan pitää huolen, että vaikeuksienkin keskellä pysymme Jeesuksessa Kristuksessa. Näin koko Jumalan kolminaisuus on tukemassa kristityn elämää.

Tämän kehotusosan päättävät kaksi jaetta, joissa muutamalla erilaisella sanalla kehotetaan filippiläisiä elämään puhdasta ja hyvää kristityn elämää. Paavali nostaa henkilökohtaisen elämänsä esimerkiksi puhtaasta ja hyvästä elämästä. Kirjeen teemojen mukaisesti tämä esikuvallisuus on pyrkimystä elämään yhä syvemmin Kristuksen yhteydessä sekä noudattamaan Kristuksen esikuvallisuutta. Paavali eli niin kuin opetti – tämä oli nähtävissä myös niissä tilanteissa, kun filippiläiset näkivät Paavalia.

Filippiläisten antama tuki - Fil 4:10–20

Filippiläiset avustivat Paavalia heti sen jälkeen, kun Filippiin oli syntynyt seurakunta. Läheisessä kaupungissa Tessalonikassa ollessa Paavali oli myös vankilassa, kuten tämän kirjeen kirjoittamisen aikaan. Kenties osa Filippiläisten antamista lahjoista on tullut silloinkin vankilaan, kuten tällä kertaa. Merkittävää on, että Filippin seurakunta oli ainoa, joka näin teki. Myöhemmin muutkin seurakunnat ovat osallistuneet, kun Paavali on kerännyt avustusta Jerusalemin seurakunnalle (2. Kor 8:1–2; 9:1–2).

Nyt Filippin seurakunta on jälleen antanut lahjan. Jo toisessa luvussa mainittu Epafroditus on toimittanut lahjan ja huolehtinut Paavalista filippiläisten puolesta. Ensimmäisellä kerralla lahjan pystyi toimittamaan useamman kerran lyhyessäkin ajassa, koska matka ei ollut mahdottoman pitkä – vain 160 kilometriä. Nykyaikana tuo matka tuntuu lyhyehköltä – kävellen matkaan olisi mennyt useampi päivä. Miten tämä lahja on silloin toimitettu jää arvoitukseksi. Tämänkertaisen lahjan viemiseen olisi kulunut paljon aikaa hevosellakin, koska puhutaan vähintään 800 kilometrin ellei jopa 2000 kilometrin matkasta, jos Paavali on Roomassa. Joka tapauksessa ensimmäinen ja nyt annettu lahja kuvastivat seurakuntalaisten suurta intoa ja rakkautta.

Paavalin elämään on kuulunut paljon vastoinkäymisiä. Se näkyy kuvauksesssa vaihtelevista olosuhteista. Paavalin toteamus: ”kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa,” on kuvausta siitä, miten Jeesus on auttanut Paavalia elämään vastoinkäymisten keskellä. Usein tätä lausetta on käytetty irrallaan siitä mikä on tekstin asiayhteys. Irrallaan asiayhteydestä lause voi saada arvaamattomia mittasuhteita. Näihin voi kuulua erilaiset ihmeteot tai maallinen menestys. Kun lukee lauseen asiayhteydessä, niin selviää, ettei Paavali tällaista tarkoittanut. Herra vahvisti Paavalia kestämään vaikeuksia. Näin muutamat käännökset ovat asian ilmaisseetkin.

Koska Herra vahvistaa kestämään vaikeuksia, niin Paavalille ei ole välttämätöntä saada tukea. Hän kiittää kuitenkin Herraa filippiläisten lahjasta – nyt Herra on nähnyt hyväksi, että Paavalilla ei ole puutetta. Paavali iloitsee samalla siitä, että filippiläiset ovat antaneet lahjansa. Hän iloitsee erityisesti siitä, että näin filippiläiset osoittavat suurta rakkautta, joka voi kasvaa heidän elämässään. Tätä rakkauden lisääntymistä Paavali on toivonut kirjeen alusta lähtien. He kantavat lahjallaan sitä hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus (Fil 1:11; 4:17). He ovat uskollisia Herralle Jeesukselle sekä hänen esimerkilleen. Näin he eivät ajattele vain omaa itseään vaan myös toisten parasta ja etua (Fil 2:3–4). Paavali ei välttämättä tarvitsisi olla se kohde, jota filippiläiset avustavat – filippiläisten keskuudessa on muitakin, jotka tarvitsevat samanlaista apua. Osittain siksi Paavali sanoo, ettei hän tavoittele tätä lahjaa filippiläisiltä. Tärkeintä on, että evankeliumin työtä edistetään – oma henkilökohtainen työ ei ole se tärkein. Toisaalta Paavali pyrkii siihen, ettei leimautuisi julistajaksi, joka hakee toiminnallaan rikkauksia. Tällaisia julistajia oli liikkeellä ja on edelleen.

Paavali haluaa lähettää Epafrodituksen takaisin Filippiin. Samalla Epafroditus saa kirjeen mukana todistuksen siitä, että hän on vastaanottanut lahjoituksen. Näin jo varhaisen kirkon ajoilta tulee esiin hyvä käytäntö rahavirtojen raportoinnista oikeaan käyttöön. Näin rahavirroista saadaan selvyys. Tämä selvyys kuuluu molemminpuoliseen luottamukseen ja keskinäinen luottamus on tärkeää yksimielisyyden säilyttämiseksi. Lahjoittajien on edelleen helppoa lahjoittaa, kun tiedetään, etteivät rahavarat mene vääriin tarkoituksiin.

Lahjan antaminen tuottaa lisääntyvää rakkautta antajan sydämessä. Samalla Jumala huolehtii antajasta tavalla tai toisella. Se voi olla erityisen siunauksen saamista tai Paavalin tavoin kykyä elää niukkuudessa. Jumalan antamaa vastalahjaa voi olla myös se, että kristityt veljet ja sisaret huolehtivat vastavuoroisesti toisistaan – kukin saa toiselta apua silloin kun on vaikeaa (2. Kor 8:14–15). Joka tapauksessa Jumala antaa lopulta vastalahjan kirkkaudessa eli ikuisessa elämässä.

Lopputervehdys Fil 4:21–23

Useimmiten Paavalin kirjeitten lopussa on omakätinen teksti, josta Paavalin on voinut tunnistaa. Tällä kertaa ei ole tarvetta vakuuttaa filippiläisiä siitä, että kirjeen kirjoittajana on Paavali itse, koska kirjeen välittää heille tuttu Epafroditus. Kenties siksi kirjeen lopusta on jäänyt pois Paavalin omakätinen kirjoitus.

Tervehdyksiä antavat kaikki kristityt (veljet), jotka ovat olleet Paavalin luona tai lähellä kirjeen kirjoittamisen yhteydessä. Erityistä on se – kirjeen sanatarkkaa muotoa noudattaen – että terveisten lähettäjien joukossa on keisarin talon väkeä. Tämä voi tarkoittaa ketä tahansa, joka asuu tai työskentelee keisarin talossa. Tästä ihmeellisestä menestyksestä Paavali kirjoitti jo kirjeen alkupuolella (Fil 1:12–14). Jotakin suurta on tapahtumassa. Paavalin työn hedelmiä ja vaikutusta nähdään täydessä mittakaavassa vasta silloin, kun keisarikunta ei enää vainoa kristittyjä sekä Rooman valtakunnasta tulee kristillinen valtakunta.