Lue netistä Kirje galatalaisille luku 2

Paavalin oma esimerkki uskosta Jeesukseen Kristukseen

Galatiaan oli tullut erilaisia valheopettajia, jotka halusivat muuttaa sitä opetusta, jonka Paavali oli tuonut Galatiaan. Muutetun opetuksen keskuksessa oli ajatus siitä, että kristittyjen tulisi ottaa Mooseksen laki osaksi kristillistä elämää. Nyt toisen luvun lopussa Paavali nostaa lain ja evankeliumin selkeästi kahdeksi erilaiseksi vaihtoehdoksi elää Jumalan edessä. Hän tuo esiin selkeästi, etteivät että laki ja sen käskyt voi olla kristillisen elämän perustana. Tätä ennen hän perusteli, että hänelle on annettu arvovalta suoraan Jeesukselta Kristukselta julistaa evankeliumia, siinä muodossa kuin hän sen esittää. Nyt toisen luvun lopussa Paavali tuo henkilökohtaisen esimerkin uskosta Jeesukseen Kristukseen.

Alkuluvuissa Paavali tuomitsee väärät opetukset evankeliumista. Samalla hän tuo esiin yhden kantavista teemoista liittyen lakiin – lain orjuuden. Lain orjuus toistuu muutaman kerran kirjeessä (Gal 2:4; 4:1–7, 9; 5:1). Koko ajan Paavali kirjoittaa, että on kaksi vaihtoehtoa perustaa elämänsä: lakiin tai evankeliumiin. Ennen omaa henkilökohtaista esimerkkiä Paavali toistaa kolmesti ajatuksen siitä, että me emme kelpaa Jumalalle lain tekojen takia, vaan evankeliumin tähden. Sana vanhurskaus tarkoittaa kelpaavuutta Jumalan edessä. Kolmesti asian mainitseminen yhdessä jakeessa merkitsee hyvin merkittävää teemaa. Asian tärkeys välittyy myös niistä monista esimerkeistä, joita hän käyttää luvuissa 3–4. Nyt päästään kirjeen pääteeman äärelle.

Tässä yhteydessä Paavali otti juutalaiset veljet ja sisaret esimerkiksi siitä minkälainen valinta täytyy tehdä. Hän kirjoitti:

Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
(Gal 2:15 – 16)

Tekstissä korostuu sana "me" – tarkoittaen juutalaisia. Juutalaiset apostolit Paavali mukaan lukien ovat perustaneet elämänsä ja kelpaavuutensa Jumalan edessä evankeliumin varaan. Tästä esimerkkinä on hän itse ja hänen esimerkkinsä. Tähän henkilökohtaiseen esimerkkiin liittyy Paavalin oma elämä juutalaisena.

Galatian kristityt olivat varmasti pöyristyneitä siitä tekstistä, jonka Paavali oli kirjoittanut. Hän mainitsi kahdesti vainonneensa Jumalan seurakuntaa. Tämä vaino oli esimerkki siitä, miten harhaan voi mennä, kun ihminen perustaa elämänsä lain varaan. Samalla se on esimerkki siitä, että Galatalaistenkin täytyisi perustaa elämänsä evankeliumin varaan eikä lain noudattamiseen (Gal 1:13–14, 23–24).

Tähän yhteyteen Paavali tuo oman esimerkkinsä siitä millainen suhde hänellä on Kristuksen kanssa. Evankeliumin keskuksena kirjeen alusta pitäen on ollut Kristus, joka on uhrannut itsensä ristillä (Gal 1:3–4). Nyt Paavali tuo esiin suhteensa tähän Kristuksen työhön, jonka keskuksena on Kristuksen risti. Tätä ristiinnaulittua Kristusta Paavali on julistanut myös Galatiassa ollessaan. Ristiinnaulittu Kristus oli keskuksessa myös Korintissa, kun hän ensimmäisen kerran julisti (Gal 2:19–20; 3:1; 1. Kor. 1:17, 18, 23–24; 2:2). Siten voi sanoa, että Paavalin antama henkilökohtainen todistus kertoo jostain hyvin keskeisestä asiasta Paavalin teologiassa. Samalla se kertoo sen, kuinka arvovaltainen apostoli uskoo Jeesukseen Kristukseen. Tämä esimerkki niveltyy yhdeksi Paavalin esimerkeistä Galatalaiskirjeessä siitä pitääkö kristityn perustaa elämänsä lain varaan vai onko evankeliumi elämän perustana. Paavali kirjoitti:

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
(Gal 2:19–21)

Paavalin teksti on varsin tiivis ja siinä on eri aiheita, joita hän käsittelee laajemmin myöhemmin Galatalaiskirjeessä ja/tai eri kirjeissä.

1. Laki aiheutti Paavalille hengellisen kuoleman. Aiemmin hän perusti elämänsä lain noudattamiseen. Kohdatessaan ylösnousseen Kristuksen hän tiesi vastustaneensa Jumalan toimintaa eli rikkoneensa ensimmäisen ja samalla tärkeimmän käskyn. Mooseksen lain mukaan tästä rikkomuksesta seuraa kuolema.
   Yksi lain tehtävä on tämä tuomion julistaminen ihmiselle, ja tätä Paavali käsittelee myöhemmin kirjeessään (Gal 3:19–4:7).

2. Sanat ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu” kertovat hyvin läheisestä suhteesta Kristuksen kanssa. Vaikka Paavali on joutunut ymmärtämään, että hänetkin on tuomittu, niin hän uskon kautta saa olla Kristuksen läheisyydessä. Kristus tulee tähän tuomioon auttamaan Paavalia. Kristus läheisyydessään tuo tuomion sijaan oman läheisyytensä, rakkautensa ja armonsa.
   　Kristuksen työn merkityksestä Galatalaiskirjeessä puhutaan monella tavalla. Kaikki ne esimerkit voidaan ajatella myös osaksi Paavalin henkilökohtaista esimerkkiä. Kristus tuli lain kiroamaksi, jotta me saisimme vapauttavan tuomion lain kirouksesta (Gal 3:13). Hiukan myöhemmin Paavali kirjoittaa siitä, kuinka Jeesus on tullut ihmiseksi syntymällä naisesta sekä lain alaiseksi lunastaakseen lain alaiset (Gal 4:4–5). Vaikka näissä esimerkeissä puhutaan Kristuksen työstä ristillä, niin tämä sama rakastava asenne on edelleen olemassa. Vaikka Kristus elää jo taivaassa, niin hänellä on silti ristin työn takia sama asenne mitä hänellä oli ristillä. Siitä asenteesta Paavali julisti Galatiassa. Sama tapahtuu kaikissa niissä tilanteissa, joissa puhutaan Kristuksen rististä. Tämä suuri rakkaus tuodaan ihmisille puheissa ja kirjoituksissa omistettavaksi uskolla. Tähän samaan asenteeseen ja läheisyyteen saamme uskoa ja luottaa tänäänkin (Gal 2:19–20; 3:13; 4:4–5; Room 8:31–34, 38–39).

3. Kristuksen läsnäolo synnyttää tuomitussa aina uutta – Kristus elää hänessä. Sama Kristus, joka on kantanut ristillä ihmiskunnan kaikki ongelmat, synnytti Paavalissa ja synnyttää sinussakin uutta. Paavalin omat pyrkimykset elää Jumalan mielen mukaisesti päättyivät tuomioon. Tuomittuna ja kaiken menettäneenä hänellä on uusi perustus elämälle – Kristus, joka rakastaa häntä ja on antanut itsensä Paavalin puolesta. Tämä Kristus synnyttää samalla uutta elämää, jonka varassa voi elää Jumalan tahdon mukaisesti. (Gal 3:1–5; 4:4–7; 5:22–25)

4. Vaikka Kristus elää kristityssä synnyttäen uutta ja Jumalalle kelpaavaa toimintaa, niin elämä ei ole ongelmatonta. Ihmisessä on edelleen ongelmallisia ajatuksia ja himoja, jotka syntyvät ihmisen syntisestä olemuksesta. Tästä asiasta Paavali mainitsee omassa esimerkissään vain lyhyesti. Hän kirjoitti elävänsä lihassa (joissain käännöksissä tässä ruumiissa). Syntisestä olemuksesta johtuen kristittykin on kahtiajakautunut ja aina tarvitsee Kristuksen armoa ja rakkautta. Paavalin kohdalla tämä merkitsi erityisesti sitä, että Kristus oli rakastanut häntä, vaikka hän oli vainonnut kristityitä. Myöhemmin kirjeessä Paavali kirjoittaa tarkemmin siitä, kuinka ihmisen olemuksessa on tämä syntinen puoli eli liha. Viidennessä luvussa Paavali nostaa esiin sen, että Pyhän Hengen kautta uudistunut kristitty on jatkuvassa sotatilassa syntisen luontonsa kanssa (Gal 5:13–26).

5. Aivan lopuksi Paavali palaa Galatalaiskirjeen pääteemaan eli pitääkö perustaa elämänsä lain vai evankeliumin varaan. Paavali sanoo Kristuksen kuolleen turhaan, jos elämän perustana on laki. Tätä hän on jo perustellut oman esimerkkinsä kautta.

Näin on käsitelty Paavalin oma esimerkki siitä mitä on elää kristittynä. Sen perustana on Jeesuksen kristuksen työ ristillä. Tätä samaa evankeliumia Paavali julisti Galatiassa, kun hän ensimmäisen kerran kohtasi Galatiassa. Silloin he ottivat uskolla vastaan tämän evankeliumin. Tähän tilanteeseen Paavali palaa seuraavassa esimerkissä.