Kristillisen uskon tiivistelmä - Tit 3:1-7

Vaikka Paavali oli joutunut paljon kärsimään Rooman esivallan taholta, hän ei suostunut sittenkään hylkäämään esivaltaa ja sen puolesta rukoilemista (jae 1, katso myös Room 13:1-7). Huonokin esivalta on parempi kuin se, ettei ole minkäänlaista esivaltaa, koska silloin vallitsee vahvojen diktatuuri. Esivallan tehtävä on paitsi rangaista pahaa (Room 13:4), myös palkita hyvää (1 Piet 2:13-17).

Meitä ihmisiä täytyy aina välillä muistuttaa tärkeistäkin asioista (jae 1). Ilman muistutusta me alamme ajatella asioita liikaa omasta näkökulmastamme ja unohdamme sen, mitä Jumala on meidän edestämme tehnyt (vertaa Ps 106:7,13).

Kristityt eivät ole vain tämän maailman kansalaisia, vaan myös taivaan kansalaisia (Fil 3:20) ja Jumalan lupausten perillisiä (Room 8:17, Gal 3:29). Kristityn tulee siksi muistaa, että aina on ensimmäiseksi asetettava Jumalan tahdon noudattaminen. Maallisten hallitsijoiden tahtoa voi noudattaa vain, jos se ei ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa (Apt 5:29).

Jakeissa 3 ja 4 on ”ennen-nyt”-todistus: ennen olimme sellaisia, mutta kun Jumala puuttui elämäämme, meistä tuli ”uusia ihmisiä”. Vaikka joskus aivan syystäkin voi arvostella todistuspuheenvuoroja, jotka rakentuvat tälle ennen-nyt-asetelmalle, ne kuitenkin ovat raamatullisia: Jumalan kohtaaminen muuttaa ihmisen (katso myös Room 6:15-23, 1 Kor 6:11, Ef 2:1-10, Kol 3:5-11).

Jakeissa 4-7 on tiivis esitys kristillisen uskon ydinsanomasta:

"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme."

Huomaa sen armokeskeisyys: kysymys on siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän elämässämme, ei siitä, mitä me olemme omassa elämässämme tehneet Jumalalle. On esitetty, että tämä yksi pitkä virke voisi olla katkelma alkukristillistä uskontunnustusta.

Jakeessa 5 puhutaan selvästi kasteesta: se on väline, jolla Jumala saattaa meidät yhteyteensä. Huomaa myös Pyhän Hengen mainitseminen kasteen yhteydessä (jakeet 5 ja 6). Puhe uudestisyntymisestä muistuttaa meitä siitä, ettei Jumala tyydy vain paikkaamaan ja korjailemaan meidän elämäämme, vaan hän tekee sen kokonaan uudeksi.

Kreikassa jakeessa 6 on ”vuodatti” verbi imperfektissä, joka tarkoittaa jatkuvaa tekemistä: Jumala jatkuvasti tekee kristityissä työtään Pyhän Hengen kautta. Sen sijaan ”pelasti”-verbi on aoristissa, joka tarkoittaa kertakaikkista, loppuunsaatettua tekemistä: pelastus on jo tehty, se on saatettu loppuun Golgatalla.

Toivo (jae 7) ei Raamatussa tarkoita toivomusta tai toivetta, vaan varmaa luottamusta, jonka varassa voi katsoa tulevaisuuteen.

Vältä harhaoppisia - Tit 3:8-11

”Tämä sana on varma” -ilmaisu (jae 8) on neljä kertaa muuallakin pastoraalikirjeissä (1 Tim 1:15, 3:1, 4:9, 2 Tim 2:11). Se esiintyy uskon keskeisten totuuksien sanomisen yhteydessä. Edellä olikin (jakeet 4-7) yksi koko Raamatun tiiviimmistä uskon esityksistä.

Sukuluettelot ja kiistat laista (jae 9) viittaavat siihen, että harhaopettajat olivat juutalaistaustaisia (vertaa Tit 1:10). Toisaalta jälleen kerran on syytä muistaa, että gnostilaisuus omaksui aineksia eri uskonnoista. Silläkin oli omat sukuluettelonsa, joilla pyrittiin saamaan uskolle hieno tausta.
Myös Efesoksessa oli tuohon aikaan kiistoja laista (1 Tim 1:3-7).

Kiistely harhaopettajien kanssa on turhaa (jae 9), sillä he ovat tiensä jo valinneet. Heitä tulee varoittaa, mutta jos he eivät luovu harhoistaan, heidät on suljettava seurakunnan ulkopuolelle, etteivät he viettelisi uusia ihmisiä oikeasta uskosta harhapoluille (vertaa Matt 18:15-17, 1 Tim 1:20).

Riidat eivät rakenna seurakuntaa (jae 9), kuten oikea usko ja elämä tekevät (jae 8).

Paavali puhuu pastoraalikirjeissä kaikkiaan 14 kertaa hyvistä teoista (jae 8). Ne olivat - ja ovat - todistus ulkopuolisille (Tit 2:9-10), mutta samalla ne erottivat oikeat opettajat vääristä opettajista (Tit 1:16).

Pastoraalikirjeissä on paljon varoituksia harhaopeista (jakeet 9-11, 1 Tim 1:4-7, 4:7-8, 6:3-5, 2 Tim 2:14-18,23-25, Tit 1:10-11). Ei alkukirkon aika ollut mitään ongelmatonta aikaa: kyllä Saatana yritti tukahduttaa oikean uskon heti alusta alkaen kylvämällä sekaan väärää viljaa (vertaa Matt 13:24-30,36-43).
Jakeessa 10 on kreikassa sana, josta tulee moneen kieleen harhaoppista tarkoittava sana ”hereetikko”.

Lopputervehdys - Tit 3:12-15

Paavali halusi Tituksen Nikopolikseen, jossa hän aikoi viettää talven (jae 12). Nikopolis tarkoittaa ”voiton kaupunki”. Se sijaitsi Länsi-Kreikassa, Adrian-meren rannalla lähellä nykyistä Kreikan ja Albanian rajaa. Ilmeisesti Paavali oli vasta matkalla Nikopolikseen, joten kirje Titukselle on kirjoitettu muualta (Kreikasta).

Jotta Titus voisi lähteä Kreetalla, Paavali aikoi lähettää hänen ”sijaisekseen” joko Artemaksen tai Tykikoksen (jae 12). Artemas on meille tuntematon, hänet mainitaan Uudessa testamentissa vain tämän yhden kerran. Tykikos oli Paavalin läheinen työtoveri, joka vei hänen kirjeensä Kolossaan (Kol 4:7-8), jota Paavali kutsui ”rakkaaksi veljeksi ja uskolliseksi palvelijaksi Herran työssä” (Ef 6:21-22, hän vei myös Efesolaiskirjeen perille). Muulloinkin hän toimi Paavalin edustajana (Apt 20:4, 2 Tim 4:12).

Tämän kirjeen Kreetalle veivät ilmeisesti Zenas ja Apollos (jae 13). Zenas on meille tuntematon. Hän oli juristi, lakimies, tosin sana voisi tarkoittaa myös juutalaista lainopettajaa. Apollos lienee tunnettu Aleksandriasta kotoisin ollut juutalaiskristitty (Apt 18:24), joka toimi ainakin Efesoksessa ja Korintissa (Apt 18:24, 19:1, 1 Kor 1:12, 3:4-6,22, 4:6, 16:22).
Jae 12 paljastaa, ettei tätä kirjettä ole kirjoitettu vankeudesta.

Kirje päättyy varsin yleisluonteisiin terveisiin. Viimeisestä lauseesta on tullut paljon käytetty kristillinen toivotus, joka on saanut uudessa Kirkkoraamatussa lyhyemmän asun: ”Armo teille kaikille!”