”Olen työni tehnyt” - 2 Tim 4:1-8

Erityisesti nyt alkava jakso muistuttaa testamenttia. Apostoli Paavali oli työnsä tehnyt, nyt oli aika antaa vastuu evankeliumin julistamisesta toisille.

Jakeessa 2 on syytä, ettei Paavali sano ”sopivalla ja sopimattomalla tavalla” vaan ”sopivalla ja sopimattomalla ajalla”. Ehkä Paavalin mielessä oli maaherra Felixin sanat: ”Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa” (Apt 24:25, KR-1938: ”kun minulle sopii”). Katumattomalle ihmiselle mikään aika ei ole sopiva evankeliumin kuulemiselle.

Evankeliumin julistaminen ei tule ajan oloon helpommaksi, päinvastoin: ihmiset haalivat yhä uusia opettajia, ettei heidän tarvitsisi kuulla oikeaa opetusta (jae 3, vertaa Joh 9:4). Kristillisessä uskossa ei ole kysymys siitä, että kerrotaan, mitä ihmiset haluavat kuulla, vaan siitä, että kerrotaan, mitä Jumala haluaa heidän kuulevan.

Siellä, missä ei kuulla eikä uskota evankeliumia, elämä täytetään toisenlaisilla opetuksilla (jae 4, vertaa Matt 12:43-45). ”Taruista” (jae 4) Paavali oli varoittanut jo aiemmin (1 Tim 1:4). Kreikassa sana on ”myytti”.

Timoteuksen ei pidä antaa harhaopettajien suosion tai kuulijoiden vastustuksen ajaa itseään harhapoluille, vaan hänen on osattava nähdä, mikä on totuus ja julistaa sitä, eli Jumalan evankeliumia (jae 5).

Niin Paavalikin oli tehnyt (jae 7). Nyt hänen kuolemansa oli lähellä (jae 6). Paavali sanoo, että hänet ”uhrataan juomauhriksi” (jae 6: sanatarkka käännös, katso 4 Moos 15:7, 28:7,24). Varsin luotettavan kristillisen perimätiedon mukaan Paavali teloitettiin miekalla: hän vuodatti verensä uskonsa tähden.

Lähtö tästä ajasta (jae 6) merkitsi Paavalille pääsyä Kristuksen luo (Fil 1:23), vanhurskauden seppeleen (jae 7) saamista voiton merkkinä.

Jälleen Paavali vertaa kristityn vaellusta urheilukilpailuun (jae 6, vertaa 1 Kor 9:24-27, Fil 3:12-16, 1 Tim 6:11-12, 2 Tim 2:5). Paavali näki, että tämä elämä ei ole kaikki, vaan vasta tämän elämän päätyttyä olemme perillä (jae 8, Apt 20:24, 2 Kor 5:1-10).

Paavali odotti, että keisari Nero julistaisi hänet syylliseksi ja langettaisi kuolemantuomion. Sen jälkeen Jumala julistaisi hänet vanhurskaaksi, antaisi hänelle vanhurskauden (voiton)seppeleen ja iankaikkisen elämän.

Jakeen 8 alku on Uudessa Kirkkoraamatussa selvempi kuin edellinen käännös: ”Minua odottaa...” (KR-1992) / ”Tästedes...” (KR-1938).

Käytännön ohjeita - 2 Tim 4:9-15

Neljännen luvun loppupuolella on mainittu nimeltä peräti 17 henkeä.

Paavali toivoi Timoteuksen tulevan luokseen mahdollisimman pian (jae 5, vertaa 2 Tim 1:4), viimeistään ennen talvea (jae 21), jolloin purjehtiminen oli pysähdyksissä marraskuun puolivälistä maaliskuun alkupäiviin. Viitta (jae 13) olisi myös ollut hyvä saada ennen talven kylmyyttä.

Matka Roomasta Efesokseen kesti noin kaksi viikkoa, eli Timoteus olisi päässyt Paavalin luokse aikaisintaan kuukauden kuluttua.

Demaksen kohtalo (jae 10) on herättänyt paljon keskustelua. ”Tähän maailmaan mieltynyt” tarkoitti myöhemmin marttyyriuden pakenemista, ei välttämättä uskosta luopumista. Ehkä Demas ”säästi nahkansa”, jätti Paavalin ja palasi kotikaupunkiinsa Tessalonikaan (vertaa 2 Tim 1:16). 100-luvulta oleva legenda kertoo Demaksen liittyneen harhaoppiseen Hermogeneeseen (2 Tim 1:15). Aiemmin (Kol 4:14, Filem 24) Demas mainitaan Paavalin seuralaisena ja työtoverina.

Crescens (jae 10) on meille tuntematon, hänet mainitaan Uudessa testamentissa vain tämän yhden kerran.

Galatian (jae 10) on ehdotettu tässä tarkoittavan Galliaa. Galatalaisethan olivat kotoisin Galliasta. Galatia lienee oikea vaihtoehto.

Dalmatia (jae 10) eli Illyria (Room 15:19) sijaitsi nykyisen Albanian ja Etelä-Jugoslavian paikalla.

Titus (jae 10) oli saanut Kreetan (Tit 1:5) työn päätökseen.

Luukas (jae 11) mainitaan myös Kol 4:14:ssä ja Filem 24:ssä. Hän on kolmannen evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja.

Paavali ei tahtonut ottaa toiselle lähetysmatkalle mukaan ensimmäisen lähetysmatkan kesken jättänyttä Markusta (Apt 15:38), jolloin Paavalin ja Barnabaksen tiet erosivat. Nyt Paavalin ja Markuksen välit olivat taas kunnossa. Markus mainitaan myös Kol 4:10:ssä ja Filem 24:ssä. Jumala oli saanut korjattua sen, mikä oli mennyt rikki ja niin Paavalista ja Markuksesta oli taas tullut työtovereita.

Tykikos toimi usein Paavalin kirjeiden kuljettajana (Ef 6:21-22, Kol 4:7-8, Tit 3:12); on arveltu, että hän olisi vienyt myös Toisen Timoteuskirjeen Efesokseen. Ehkä Paavali lähetti Tykikoksen Efesokseen myös Timoteuksen ”sijaiseksi”, jotta tämä voisi lähteä Roomaan tapaamaan apostolia.

Jakeen 13 perusteella on esitetty, että Paavali olisi vangittu Troaksessa; se selittäisi, miksi viitta ja kallisarvoiset kirjat olivat jääneet sinne. Jae 13 on myös osoitus siitä, että Toinen Timoteuskirje on Paavalin kirjoittama: mitä merkitystä myöhemmille kirjoittajille olisi ollut apostolin viitan kohtalolla?

Kirjat (jae 13) olivat yleensä halvempaa papyrusta. Pergamenteille kirjoitettiin vain tärkeitä asioita. On arveltu, että kysymyksessä olisi ollut Vanhan testamentin kirjoituksia, ehkä koko Vanha testamentti.

Aleksandros (jae 14) voisi olla sama mies, joka mainitaan 1 Tim 1:20:ssä. Efesoksen mellakan yhteydessä puhunut Aleksandros (Apt 19:33-34) oli juutalainen, siis tuskin sama mies kuin tässä mainittu Aleksandros.
On esitetty, että Aleksandros olisi kavaltanut Paavalin roomalaisille viranomaisille ja siksi Paavali kehottaisi Timoteusta varomaan häntä (jae 15), mutta tämä jää arvauksen asteelle.

”Herra kyllä maksaa hänelle” (jae 14) tarkoittaa sitä, ettei Timoteuksen tai seurakunnan tarvitse eikä tule ryhtyä kostotoimiin, vaan jättää asia Jumalan huoleksi (vertaa 2 Sam 3:39).

Yksin jätetty apostoli - 2 Tim 4:14-18

Jotkut katsovat, että jae 16 kuvaisi Paavalin ensimmäistä oikeudenkäyntiä ja vankeutta Roomassa (Apt 28:16,30-31), jolloin jae 17 kuvaisi Hispanian-matkaa. Tämä tulkinta ei kuitenkaan ole luonnollisin vaihtoehto.

Paavalin asiaa oli tutkittu, mutta Rooman kristityt eivät asettuneet puolustamaan häntä. Ensimmäisessä Kleemensinkirjeessä (5:5) kerrotaankin, että suuri syy Paavalin tuomitsemiseen kuolemaan oli se, etteivät Rooman kristityt tukeneet häntä (vertaa Fil 1:15-18).
Paavali antaa heille anteeksi (jae 16, vertaa Jeesuksen sanat ristillä: Luuk 23:34).

Oikeudessakin Paavali todisti uskostaan: ”Kun kerran kysytte kristinuskosta, niin...” (jae 17, vertaa Apt 24:10-21, 26:1-32, 27:23-24, katso myös Apt 23:11).

Rooman kansalaisena (Apt 22:25-29) Paavalia ei olisi heitetty areenalle leijonien syötäväksi, joten jakeen 17 ilmaisu on kielikuva, joka tarkoittaa pääsemistä vaikeasta tilanteesta. 1 Piet 5:8:ssa Saatanaa kutsutaan leijonaksi.

Jae 18 muistuttaa Isä meidän-rukousta: ”Päästä meidät pahasta” (Matt 6:13).

Lopputerveiset - 2 Tim 4:19-22

Prisca ja Aquila (jae 19) olivat juutalaiskristitty aviopari, joka joutui lähtemään Roomasta keisari Claudiuksen karkotettua juutalaiset pääkaupungista (Apt 18:2). He tapasivat Paavalin Korintissa ja heistä tuli työtoverit. He lähtivät Paavalin mukana Efesokseen, jonne he jäivät Paavalin jatkaessa matkaansa Jerusalemiin (Apt 18:18-28). Paavali lähetti heille terveisiä Roomalaiskirjeessä (16:3), joten he olivat tuossa vaiheessa palanneet Roomaan. Nyt he olivat uudelleen Efesoksessa. Paavali lähetti Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen mitä ilmeisemmin Efesoksesta ja sen lopussa on vastaanottajille myös Priscan ja Aquilan terveiset (1 Kor 16:19.

Onesiforos (jae 19) mainittiin myös kirjeen alussa (2 Tim 1:16-18).

Erastos (jae 20) oli Korintin kaupungin varainhoitaja (Room 16:23) ja myös Paavalin - sekä Timoteuksen - työtoveri (Apt 19:22).

Trofimos (jae 20) oli Vähästä-Aasiasta (Apt 20:4) ja hän oli Paavalin matkaseurueessa kolmannella lähetysmatkalla, aina Jerusalemiin asti (Apt 21:29), joten Miletokseen jääminen ei sovi kolmannen lähetysmatkan kuvaukseen, vaan sen on täytynyt tapahtua myöhemmin.

Miletos oli Efesoksen satamakaupunki. Se sijaitsi noin 80 kilometriä etelään Efesoksesta. Talvella (jae 21) ei juuri purjehdittu (Apt 27:12, 28:11).

Pudens ja Claudia (jae 21) ovat latinalaisia nimiä, joka puhuu sen puolesta, että kirje on kirjoitettu Roomassa. -us-päätteiset nimet ovat latinalaisia, -os-päätteiset kreikkalaisia. Uudessa Kirkkoraamatussa monet Vulgatan kautta ”latinalaistuneet” nimet on muutettu alkuperäiseen kreikkalaiseen asuun.

Kirkkoisät Irenaeus ja Eusebius kertovat, että Rooman ensimmäinen piispa (siis roomalais-katolisten mukaan paavi) Pietarin ja Paavalin kuoleman jälkeen oli Linos. Nimi oli yleinen, joten ei ole varmaa, onko kysymyksessä sama mies, joka mainitaan jakeessa 21.

Jae 21 paljastaa, ettei Paavali ollut aivan yksin, vielä oli muutamia uskollisiakin ystäviä ja niitä, jotka eivät olleet joutuneet lähtemään pois Roomasta (vertaa jae 16).

Viimeinen tervehdys on monikossa (jae 22). Kirje oli tarkoitettu yleiseen käyttöön. Se, että kirje on kirjoitettu nimenomaan Timoteukselle, tulee esiin siitä, että jakeen 22 alku on yksikössä: ”Herra olkoon sinun henkesi kanssa!”